Minulle käviniin yllättävä tapaus kun olin hautausmaalla, nyt kesällä silloin kun oli kuivat ajat. Menin hakemaan vettä, sellaisesta rauta puntusta. Se oli puun alla. Voi kauhistus siellä oli joku liikkumaton elukka, en tiennyt mikä se silloin oli. Luulin sen olevan kuollut. Otin laudan, jossa luki orava lauta, se lauta oli maassa ruohikolla, nostin elukan pois vedestä, ja voi kamala se olikin pieni oravan poikanen, joka oli pudonnut puusta. Se oli niin kylmettynyt ja väsynyt että ei se pystynyt likumaaan. Oli puoli kuollut. Minulla oli Paperi nenäliinoja mukana kuivasin ja hieroin sitä noin tunnin verran niin kauan kun se juuri pääsi kävelemään. Se oli ihmeelistä, niinkuin se olisi tajunnut että minä autoin häntä. Pelko oli pois, Autoin sen puuhun turvaan, ja lähdin kotiin miettimään, miksi orava lauta ei ollut vedessä.
Oravan hengen
pelastaja
3328
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jospa aina sattuisi paikalle niitä pelastajia.
Meilläkin on ne oravan pelastuslaudat,niihin on kirjoitettu,älä ota pois.
Ei kai kukaan niin ilkeä ole ,että tahallaan olisi poistanut,,epähuomiossa unohtunut.
Kun ihminen kaikessa viisaudessaan laittaa luonnon elukoille näitä "pyydyksiä" on oikein myös huolehtia ,että suotta eivät jää sinne kitumaan,vaan on mahdollisuus pelastautua.
oravaa,meidän mökin liepeiltä jos on kuolemaisillaan eipähän tarvitse ampua kenenkään,niistä on harmia kun ovat asuinrakennuksessa,kiskovat karhuntaljan hangelle,ja linnut hävittävät,jyryävät yökaudet laipion ja katon välissä, meidän pihalla viipersi linnunpoikanen sille annettiin vettä ja annettiin seisoskella monta päivää niin se hävisi siitä,metsässä ja hautausmaalla ei ole enää hävitettävää oravalla saavat olla minun puolesta
On niin aggresiivisa oravia, että niistä on vaikea pitää. Niille on vuosikymmenten myötä kehittynyt jonkinlainen sosiaalinen perimä ja vaisto, että ihmiset ruokkivat ja paijaavat ja hyysäävät niitä koko ajan. Joskus ne suorastaan käyvät kimppuun kerjätessään makupaloja.
Kerran vein erään vanhan tädin vanhainkodista käymään hänen sukulaistensa haudalla. Hän kulki kahden kyynärsauvan varassa. Paikalle ilmestyi orava, joka ei antanut hänelle hetkeksikään rauhaa, vaan kiehnäsi ja kerjäsi mummun jaloissa ja pyrki kiipeämään hänen hameenhelmaansa pitkin. Lopulta täti hermostui ja iski kyynärsauvallaan oravaa niin, että se lensi parin metrin päähän. Siinä oli naurussa pitelemistä; orava ei ilmeisesti sen kummemmin loukkaantunut päätellen siitä vauhdista, jolla se pakeni paikalta.