Sanat liian vikkelään juoksevat,
katoavat kynän tieltä.
Ajatuksen vauhdilla
eteenpäin lentävät.
Kynä omaan nokkeluuteensa kompastuu,
paperin reunalta putoaa.
Sinne hävisivät kauniit sanat,
tunteideni peilikuvat.
Vain enää mielessä kummittelevat,
en niistä kiinni saa.
Sinne katosi kaunis runo,
varmasti elämäni mestariteos… olin vain liian hidas.
katoavat kynän tieltä.
Ajatuksen vauhdilla
eteenpäin lentävät.
Kynä omaan nokkeluuteensa kompastuu,
paperin reunalta putoaa.
Sinne hävisivät kauniit sanat,
tunteideni peilikuvat.
Vain enää mielessä kummittelevat,
en niistä kiinni saa.
Sinne katosi kaunis runo,
varmasti elämäni mestariteos… olin vain liian hidas.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hauska ja sopivasti ironinen.
Viimeisen lauseen turvin on hyvä jokaisen kirjoittajan lohduttautua, ehkä huomenna..ylihuomenna..viikon päästä. Mestariteos antaa kuulua itsestään yllättävän kauan, olen odottanut jo vuosia :)! Hyvä Lady.
silti et kadottanut ajatusta.
Tartu siihen,
kasvata sitä,
Ehkä vielä löydät,
Runonkin :D
Noinhan se yleensä menee. Mutta onneksi vain MELKEIN aina (hymyilee).
Harmittaa vain kun tietää silloin että just tämä, tämä on se joka olisi ollut nappiinsa oikeanlainen.