"runo"

että minä en käsitä runouden päälle mitään. En siis sinänsä voi tuota arvostella, mutta kieltämättä ne perusasiathan siinä toit esille. Juuri tuotahan se karvaturri meille (suurimmalle osalle) on.

Tosi hyvä runo !

Laitan tähän perään myös lempirunoni sen kirjoittaja on tuntematon....kai...

Te koiraihmiset ymmärtäkäähän,
voi koiraakin joskus ottaa päähän.
Voi koiraakin väsyttää päivän työ,
voi hälläkin mennä huonosti yö.
Voi luukin hävitä ja huutaa joku,
ja muutenkin voi olla surkea olo.
Voi raivari tulla ja palaa proppu,
kun aina on niin kiire ja hoppu.
Ei murheet ole vain ihmisten alaa,
voi koiraltakin joskus pinna palaa.
Voi harmeja sattua aamusta asti,
niin että keljuttaa kamalasti.
Voi äiti huutaa ja ymmärtää väärin,
ja isääkin siepata ylen määrin.
Voi päivä mennä niin pipariksi,
että on pantava ranttaliksi.
Siis koettakaahan ottaa koiranne lukuun,
kun kuulutte samaan laumaan ja sukuun.
Ei aina paista ja ole kesä,
ei koti ole vain kilttien pesä.
Jos on paha päivä koiralla ja sulla,
niin annetaan kiukkujen ulos tulla,
niin aina ei vallitse riita ja känä,
ja pysytään muutenkin terveempänä.

Tuollaisen runon minäkin haluaisin kirjoittaa. Lyhyt mutta kertoo kaiken. Ja kun sen lukee useamman kerran ajatuksella, se laajenee ja saa värejä kuin öljypisara joka pudotetaan veteen.

Ole minulle oikeudenmukainen.
Anna minulle aikaa, sopivasti kuria
ja ennenkaikkea rakkautta.
Suo minulle oikeuksia,
jotka tekevät elämäni mielekkääksi.
Opeta minua, jotta osaisin iloisesti
suorittaa tehtäviä,
joita minulta vaadit.

Los sinä lupaa minulle asiat,
joita edellä pyysin, lupaan kunnioittaa
sinua ja luotan sinuun.
Palvelen sinua ja
toimin yhteistyössä kanssasi.
Annan sinulle mahdollisuuden elää
kanssani tapahtumarikkaan ja
antoisan koiranelämän.

Muista, olen vain koira.
Älä vaadi minulta liikaa,
älä vaadi ihmisen käytöstä!

Jos lupaat sen, teen kaikkeni,
jotta olisit tyytyväinen minuun...
niin ja minä sinuun!

10 pyyntöä ihmiselle


Elämäni kestää ehkä 10 tai 12 vuotta.
Jokainen ero sinusta merkitsee minulle kärsimystä.
Ajattele tätä ennenkuin hankit minut.

Anna minulle aikaa käsittää mitä minulta vaadit.

Isäntäni, älä anna minun pettyä, istuta luottamus - siitä elän.

Jos et ole minuun tyytyväinen, älä ole minulle kauan vihainen, älä sulje minua sisään rangaistukseksi, sillä Sinulla on työsi, huvisi ja ystäväsi - minulla vain sinut.

Puhu joskus kanssani, vaikka en ymmärräkään sanojesi merkitystä, niin ymmärrän joka solullani äänesi sävyn, joka puoleeni kääntyy.

Tiedä isäntäni! Miten minua kohtaan käyttäydyt - sitä en unohda koskaan.

Pyydän, harkitse ennen kuin lyöt minua. Leukani voisivat helposti satuttaa Sinua ja murskata kätesi pienet luut, mutta en koskaan halua käyttää niitä tähän.

Ennen kuin haukut minua työssäni laiskaksi, haluttomaksi tai vastahakoiseksi, ajattele: ehkä sopimaton ruoka kiusaa minua, ehkä olin pakotettu olemaan liian kauan auringossa tai kuumassa autossa tai saattaahan olla - murtunut sydän.

Isäntäni, huolehdi minusta kun tulen vanhaksi - myös Sinä tulet kerran olemaan vanha.

Rakas isäntäni! Kulje jokainen vaikea matka kanssani! Älä koskaan sano: "en voi sellaista nähdä" tai "sen on tapahduttava poissa ollessani".
Minulle kaikki on helpompaa Sinun kanssasi - myös viimeinen matkani.



Kirjoittaja tuntematon

ja mies jolla on muna.

Muistatko ystävä lapsuuttain

Muistatko ystävä lapsuuttain
olin suloinen karvakeräsi vain.
Söin kenkäsi, ehkäpä toisenkin
ja tein jälkeni tuolisi jalkoihin.

Oli lätäkkö siellä ja toinen täällä
en muistanut tehdä sitä lehden päällä.
Aina huolella hajustin mattosikin,
kerrassaan tempuin niin taitavin.

Joskus ilmeesi kertoivat aatoksistas -
miten opettaisin aarteeni taitavammaks?
Et arvannut silloin ikää kun saan
nämä temppuni jäävät jo unholaan

Ja kun suureksi varttuu lapsonen tää
On älyä täynnä sen pienoinen pää.
Silloin huomaat sen varmaan jo sinäkin
Olen aarteesi parhain ja rakkahin.

Niin vierivät vuoteni verkalleen,
Niistä vuosista muistojen kirjani teen.
Omaa tehtävää rinnallas suoritin ain
Sen huomasit, - hellyytes tuntea sain.

Niin rikas on ollut eloni tää,
Kauniit muistot sitä vain siivittää,
Jos ansiot pienet, tai suuretko lie,
Se tässä ei kuitenkaan tärkeintä lie.

Oli mieleni avoin ja rehti se ain
En tuntenut vilppiä rakkaudessain.
Ohimoillani kannan jo hopeaa
Se arvoani ansaittua kaunistaa.

Niin paljon muistoja vuodet meille toi
Niitä muistoja elomme aateloi.
On askelein lyhyt, ei silmäni nää,
Pian loppuukin muistojen kirjani tää.

Näin kuljen kanssasi ihminen,
Sen pienen haihtuvan hetkisen,
Kun iltani koittaa ja matkani jää -
Kuule silloin pyyntöni pienoinen tää.

Ilot, surut on kohdattu ne jakaen,
Polut kaikki näin yhdessä kulkien,
Siis kuuntele mun pyyntöni pienoinen,
Kerallain kuljethan matkani viimeisen?