Onko kenelläkään kokemusta koiran kuljettamisesta esim. repussa tai vauvan tapaan vatsaan/selkään "käärittynä"? Olen kerran - pari nähnyt tällaisen viuhahtajan ainakin Helsingin liikenteessä.
En ole mikään erikoisuudentavoittelija, vaan kyse on silkasta käytännöllisyydestä. Olen hankkimassa uutta koiraa, kun jouduin edellisen saattelemaan taivaan tähtiporteille. Harrastan pyöräilyä, enkä haluaisi jättää uutta koiraa yksin kotiin jos lähden päiväretkelle. Edellisen koiran jätin, ja aina oli huono omatunto. Tietysti koira voisi myös juosta pyörän rinnalla, mutta vain osan matkaa. Yksi vaihtoehto olisi myös pyörään kiinnitettävä kantokori, mutta sellaisen joutuisi melkein itse rakentamaan.
Rotu olisi sk-kettuterrieri. Siis ei edes mikään ihan kääpiökoira!
Jos aiheesta on kokemuksia, otan vastaan vinkkejä välineistä ja koiran totuttamisesta tähän kengurumaiseen kantotapaan. Niin ikään tervetulleita ovat vinkit siitä, miten olette opettaneet koiranne seuraamaan nätisti pyörän rinnalla.
En ole mikään erikoisuudentavoittelija, vaan kyse on silkasta käytännöllisyydestä. Olen hankkimassa uutta koiraa, kun jouduin edellisen saattelemaan taivaan tähtiporteille. Harrastan pyöräilyä, enkä haluaisi jättää uutta koiraa yksin kotiin jos lähden päiväretkelle. Edellisen koiran jätin, ja aina oli huono omatunto. Tietysti koira voisi myös juosta pyörän rinnalla, mutta vain osan matkaa. Yksi vaihtoehto olisi myös pyörään kiinnitettävä kantokori, mutta sellaisen joutuisi melkein itse rakentamaan.
Rotu olisi sk-kettuterrieri. Siis ei edes mikään ihan kääpiökoira!
Jos aiheesta on kokemuksia, otan vastaan vinkkejä välineistä ja koiran totuttamisesta tähän kengurumaiseen kantotapaan. Niin ikään tervetulleita ovat vinkit siitä, miten olette opettaneet koiranne seuraamaan nätisti pyörän rinnalla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mulla oli tibbe pyörän korissa ja lapsen kantamiseen tarkoitetussa repussa (selkäpuolella siis). ns.repussa oli kaksi reikää, josta pujotin koiran jalat ja ei kun menoksi.
Pidän myös spanieliani pyörän korissa. Eikä kummankaan kans mitään sen kummempia kun ihan pennusta asti paiskasin vaan koriin ja silittelin ja puhuin rauhottavasti, siinä ei kauan mene kun koira tottuu kyydissä olemaan.
Kätevää kuljettaa pentuakin paikasta toiseen kun minulla ei ole autoa, eikä kakara jaksa vielä luonnollisestikaan juosta pyörän vierellä.
Aikaisemmat koirani ovat juosseet pyörän vierellä isompina, eikä siihenkään oikeastaan mitään kikkoja tarvita opettamiseen. Muistat vaan, että pidät hihnan sillä tavalla, että siitä voi millon tahansa päästää irti, jos koira päättää yhtäkkiä pysähtyä esim. paskalle. Alku matkan ne yleensä kiskoo vimmatusti, mikä oli minusta vain mukava kun ei tarvinut itse juuri polkea. Jos taas ei tuntunut siltä, että huvitti hirveää vauhtia viilettää, niin ei muuta kun käskin koiran seurata niin kuin kävellessäkin.
Tosiaan sama juttu täällä: autoa ei ole eikä myöskään tule jos minusta on kiinni. Pyörällä, jalan ja julkisilla tapaan kulkea. Olisi upeaa, jos pyöräilyn ja koirailuin voisi yhdistää, ja uskon että koirankin saisi tykkäämään tuollaisesta retkeilystä. Vielä ei ole sopivaa kantosysteemiä netistä ainakaan löytynyt, mutta etsintä jatkuu.
muistaakseni enoni kuljettivat luolakoirana ollutta kettuterrieriään tavallisessa repussa, koira kun oli väsähtänyt rankan metsästysrupeaman jälkeen.