Eli sosiaaliala keksi tämän vuoroviikko systeemin siinä vaiheessa,kun huomasi että alkaa olla maailmassa niitäkin isiä,jotka todella haluaisivat huolehtia/elää lapsensa kanssa.Tasa-arvoahan pitäisi olla ja niin siellä aivoriihi kokoontui ja keksi loisto idean:vuoroviikot.No tässähän saatiin isille oikeutta ja kynnys lähteä oikeuteen suureni taas,aivan kuten oli tarkoituskin.Mitäpä sinne käräjille äitiä raahaamaan,kun on jo vuoroviikko iskä.
No ottamatta kantaa kelle sopii ja kelle ei,niin itse en tuohon suostunut.Ei vaan käynyt minun järkeen.Olen sitä mieltä,että lapsella pitää olla erotapauksessa ns.lähivanhempi,isä tai äiti,joka kantaa sen suuremman kasvatusvastuun.Eli lapsi asuu pääsääntöisesti vain toisen luona.Itse kokisin näin lapsena tietynlaista "pysyvyyttä",turvallisuutta,enkä kokisi olevani mikään heittopussi.
No ottamatta kantaa kelle sopii ja kelle ei,niin itse en tuohon suostunut.Ei vaan käynyt minun järkeen.Olen sitä mieltä,että lapsella pitää olla erotapauksessa ns.lähivanhempi,isä tai äiti,joka kantaa sen suuremman kasvatusvastuun.Eli lapsi asuu pääsääntöisesti vain toisen luona.Itse kokisin näin lapsena tietynlaista "pysyvyyttä",turvallisuutta,enkä kokisi olevani mikään heittopussi.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Suurin huoli mitä lapsella on eron yhteydessä että hän menettää isänsä/äitinsä - ja sen takia vanhempien pitää eron jälkeenkin huolehtia lapsistaan. Vanhempana ei voi toimia jos näkee lapsensa muutaman päivän kuukaudessa - vaan siinä pitää elää arkea ja juhlaa lapsensa kanssa. Lapsi tarvitsee äitiään - ja isäänsä. Vuoroviikko/laajat tapaamiset on hyvä tapa varmistaa lapselle että hän saa säilyttää läheiset suhteet vanhempiinsa - ja saa hyvää vanhemmuutta kummaltakin. Se vaatii tosiaan suurta sydäntä vanhemmilta antaa tilaa toisellekin - mutta mitäpä ei vastuuntuntoinen vanhempi olisi valmis tekemään lapsensa eteen.
Sos.toimi pitkään vastusti tätä vuoroviikkojärjestelyä - siinähän ei pääse jakamaan vanhempia "hyviin" (lähivanhemmat) ja "huonoihin" (etävanhemmat) vaan vanhemmat ovat tasavertaisessa asemassa. Ja kun vuoroviikkolapset voivat paremmin kuin erolapset keskimäärin - niin kai se jotenkin koetaan uhkana. Mutta - hyvin moni on vastoin sos.toimen kotkotuksia päätyneet jaettuun vanhemmuuteen - ja tällä tavalla monilla erolapsilla on sekä isä että äiti :)
Laita linkki suomalaislapsista tehtyyn tutkimukseen, jossa kerrotaan vuoroviikkolasten voivan keskimäärin paremmin kuin "erolapsi".
Laskeeko hyvinvoivien "erolasten" lukumäärää ne lapset, jotka ovat nk.vuorohuollossa vapaasti, lapsen tahdon mukaan, tavaten etävanhempaansa omasta tahdostaan ilman allakkaa ja kellonaikoja, ilman aikuisten sopimuksia?
Kuinka moni lapsi haluaa asua vuoroviikkohuollossa, siitäkin olisi mukava lukea tutkimustuloksia, eikä vain fanaattisia mutuja.
Suomessa tätä ei ole tutkittu sen takia että se on täällä suhteellisen uusi ilmiö. Ruotsissa missä tällainen järjestely on ollut käytössä vuosikymmeniä löytyy sitten näitä tutkimuksiakin. Esimerkiksi:
http://www.socialstyrelsen.se/Publicerat/2004/8559/2004-110-14.htm
Suurin pelko mitä lapsilla (yleensä) on että menettävät isänsä/äitinsä eron myötä. Minulla on lähipiirissä paljon näitä tapauksia ja yleensä se on lähtöisin lasten toiveista.
"Vapaa" tapaamisoikeus voi olla aika tuhoisaa lapselle - saadaan pomppia vanhemmalta toiselle ja vaarana on että lapsi käyttää tilannetta väärin. Toinen vaara mitä siinä piilee on että toinen vanhempi käyttää tätä toisen vanhemman pompottamiseen. Eihän lapselta kysytä joka päivä että lähtisitkö tänään kouluun, tulisitko päiväkodista kotiin jne - lapselle rutiinit luovat turvallisuutta.
Vapaa tapaamisoikeus lähtee lapsen tarpeista, ei aikuisen.
Vanhemmat kuvittelevat että vapaa tapaamisoikeus olisi lapselle parempi - sen takia että aikataulut ym kuullostaa ahdistavalta. Mutta lapselle ei ole hyväksi ettei hän tiedä missä kodissa hän pitää olla milloinkin, että hän joutuu aina itse tekemään aloitteen tapaamisista (ja siinä sivussa pelätä että pahoittaa vanhempien mieltä) ja etävanhemmuus ei onnistu jos kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen.
Kyllä eronkin jälkeen vanhempien pitää kantaa vastuun ja päättää missä lapset ovat - ei sellaista saa laittaa pienten lasten harteille. Eri asia on sitten lähellä aikuisikää olevien murkkujen kanssa.
Kyllä se äiti vastuun kantaakin, toisin kuin isä! Eikä missään nimessä lapsen pidä olla se, joka reissuaa ympäri pitäjää niinkuin aikuinen haluaa. Aikuinen on sotkun aiheuttanut, aikuinen reissatkoon. On järkyttävää että tälläistä muotoa edes vanhemmat harkitsevatkin. Mä en ikinä hyväksyisi tuollatavoin lapsiani pompotettavan.
Meillä on vuoroviikko systeemi toiminut vallan mainiosti jo 5 vuotta, nuorimmainen oli puolitoista vuotta eron tullessa, vanhempi lapsi 4 vuotta.
Ollaan kysytty nyt että haluavatko muuttaa jomman kumman luo vakituisesti, niin eivät halua. Tykkäävät olla välillä isällä, välillä äidillä. Tietenkin vanhempien välit täytyy olla kunnossa, ja kommunikointi pelata. Ja välimatka ei saa olla pitkä, meillä kilometri.
Suosittelen kaikille, jotka haluavat lastensa parasta, lapsilla täytyy olla sekä isä että äiti, niin arjessa kuin juhlassa. Siis, jos vaan molemmat ovat selväpäisiä ja täysjärkisiä.
""etävanhemmuus ei onnistu jos kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen.""
Olen taas samaa mieltä !!! Presiis noin se menee.
Ei skulaa etävanhemmuus aina, vaikka vanhemmuudesta ja lapsen oikeuksista on mustaa valkoisella virallisilla leimoilla varmennettuna :D
Juuri sen takia tarvitaan vanhempien välinen sopimus miten lapsi viettää aikaa kummankin luona - makuasia on sitten onko kyse viikko/viikko vai esimerkiksi joka-toinen to-ma tms. Tärkeintä on että tapaamiset ovat säännöllisiä, "pitkiä" (että lapsi ehtii "asettua" etän luona) ja tarpeeksi tiheään. Tällä tavalla lapsen suhde etävanhempaan pysyy tavallisena lapsi-vanhempi-suhteena ja kumpikin osapuoli voi luottaa ettei se toinen katoa. Silloin lapsi voi myös riidellä ja kiukutella etävanhemmalle, etävanhempi voi suunnitella elämäänsä tapaamisrytmin mukaan jne.
TapaamisOIKEUS on lapsella, ei vanhemmalla.
Lapsen tulee saada halutessaan vierailla vanhempansa luona siten kun hänestä hyvältä tuntuu. Lapsen pitää saada päättää haluaako hän edes käydä toisen vanhempansa luona, sitä ei pidä vanhempien, viranomaisten tai oikeudenkaan määrätä.
Mieti itseäsi, haluatko sinä muuttaa joka toinen viikko kodista kotiin, haluatko sinä lähteä joka toinen perjantai raskaan työviikon jälkeen vierailulle, pois kodistasi.
Jos etävanhempi haluaa olla läsnä lapsen arjessa ns "vapaa tapaamisoikeus" on ainoa oikea tapa LAPSEN kannalta.
Hyvin usein vuoroviikkojärjestelu on vanhempien ositusmalli - jonka motiivina on nolla elatusmaksut ja oma vapaaviikko, johon lapsen on alistuttava miellyttääkseen vanhempia. Kaiken on lähdettävä siitä, onko lapsi todellakin halukas vuorottelemaan vanhempiensa takia, onko hänen toteltava vanhempiensa asiassa joka koskee nimenomaan häntä itseään.
Minusta vanhempien on ansaittava vanhemmuus, ei se ole automaatio, joka tipahtaa lautaselle kuin ilmainen lounas.
Jonkinlainen ihmisoikeus lapsellakin on oltava, jo ennen kuin hän täyttää 12 vuotta!
Olet hyvin järkevä ihminen, jos nämä ovat sinun ajatuksiasi.
Se on totta, että aina aikuiset määrää, päättää ja velvoittaa lapsen taipumaan omaan tahtoon, ja mikä heille sopii. Mutta asiahan koskee lapsia joten heitä on kuunneltava ja kysyttävä mitä he haluavat!
Olen samaa mieltä että lapsen velvollisuus ei ole muuttaa kamppeitaan joka viikko toiseen paikkaan, tehköön sen vanhemmat, muuttakoon he viikottain. Sittenpähän tietävät, miltä tuntuu, kun ei ole paikkaa missään.
Lapsi myös pakotetaan uusien kumppaneiden ja heidän lastensa hyväksyntään! Sekään ei ole reilua. Lapsen ei tarvi hyväksyä heitä, eikä elää heidän pillinsä mukaan. Kaikki vaan puhisevat että kyllä lapsi sopeutuu ja jos ei on hänen mielenterveydessä vikaa? Tuo on niin paksua potaskaa, että vain tuommoiseen alistuu vain vanhempi, jolle lapset eivät merkitse mitään. Niin kauan, kuin lapset tarvitsevat kumpaakin vanhempaa, olisi syytä pitää ulkopuoliset poissa, jos lapset niin tahtoo. Mikään ei ole vahingollisempaa, kuin tehdä vastoin lapsen tahtoa.
Lapsi tarvitsee selkeät rajat ja rutiinit - eihän lapselta kysytä joka päivä haluaisitko mennä kouluun tai tulla kotiin. Tapaamisoikeus on sekä lapsella että vanhemmalla - ja on kaikille (myös lapsille) parempi että näistä on sovittu aikuisten kesken (ja lapsen mielipidettä kuultu).
Eihän lapsi "muuta" vuoroviikkosysteemissä - sehän on ihan sama kuin perinteisessä etä/lähikuviossa missä lapsi on toisessa kodissa esim joka-toinen-vkl. Kamppeet on kummassakin kodissa ja jos pitää jotain kuljettaa niin aikuisethan niistä huolehtii. Lapsi pääsee joka viikko kotiinsa missä odottaa hänen isänsä/äitinsä/sisarukset, huoneensa, kaverinsa, lelut ja vaatteet.
Lähivanhemmalle tämä on toki kauhistus - ei pääsekään enää pompottamaan sitä exää ;) mutta nythän on kyse lapsen oikeuksista, ei katkeroituneiden ex-vaimojen.
Et tainnut ihan ymmärtää. Lapsella on koulupakko, mutta ei pakkoa asua kahdessa kodissa tai edes pakkoa käydä vanhemman luona, jonne hän ei halua.
Vanhemmilla ei ole oikeutta tehdä lapsestaan pallopeliä, jos eivät ole ihan varmoja siitä, että lapsi haluaa olla pallo.
((Lähivanhemmalle tämä on toki kauhistus - ei pääsekään enää pompottamaan sitä exää ;) mutta nythän on kyse lapsen oikeuksista, ei katkeroituneiden ex-vaimojen))
Siinähän se "Jaanan" perimmäinen ajatus onkin kaikkien luettavaksi - "katkeroitutuneiden ex-vaimojen pompotus" ;D
Näyttää siltä että sinä päätät lapsen puolesta, ex miehen puolesta ja kaikkien puolesta asiat niin, miten ne sulle sopii! Vain sinun mielipiteeesi on oikein, eikä lapsilla ole sanomista! Rutiini ei ole sitä että lapsi menee sinne minne äiti hänet laittaa menemään. Rutiinit luodaan itse omilla valinnoilla miten ne sopii, eikä niin että joku sanoo kaiken miten tehdään.
Tässä on kyse lapsen elämästä, joihin lapsella on oikeus vaikuttaa!
Huudat kovaan ääneen lapsen oikeuksia, onko se lapen oikeutta, että määräät kaiken miten tehdään, etkä edes anna vaihtoehtoja.
Jos lapsi ei jaksa näitä sinun rutiineitasi, niin syytätkö siitä lasta, joka ei itse saa valita, tai edes vaikuttaa aioihin, jotka koskee häntä?
Kysytkö joka päivä haluaako lapsi tulla kotiisi? Eihän lapsella ole pakko tavata vanhempiaan jos ei huvita - kai? Ei äitiä tai isää - voi vaikka hengailla kaverin kanssa koko yön?
No - meillä on kyllä kasvatettu lapset siten että tietää että joka päivä tullaan kotiin. Eron jälkeen lapsella on kaksi kotia johon tulla - ja sitten on sovittu säännöt miten aika jakaantuu näiden välillä. Lapsi tarvitsee vanhemmuutta - siis yhdessäoloa sekä isän että äidin kanssa.
Toki on myös olemassa noita katkeria isejäkin joka haluaa pompottaa ex-vaimojaan - ja sen takia halutaankin kiristää tuolla "vapaalla" tapaamisoikeudella. Jos olet ollut kiltti niin lapsi saa ehkä tulla kylään ...
No - meillä lapsilla on selvät rajat ja läheiset suhteet kumpaankin vanhempaan - erosta huolimatta. Heidän ei tarvitse joka päivä miettiä että menisikö tänään kotiin tai ei ...
Laki sanoo, että alle 16 vuotiaalla on oppivelvollisuus l. -pakko. Laki ei sano, että lapsella on velvollisuus alistua vuoroviikkohuoltoon tai joka-toinen-viikonloppu-tapaamisiin, JOS hän ei itse halua. Käännät asiat päälaelleen, kun et keksi mitään muuta. Ei tässä kotiintuloajoista ole ollut puhetta. Höhlä!
Jos lapsella siis ei ole kotiintuloaikoja vaan hän saa vapaasti päättää että meneekö tänään tapaamaan äitiä ja isää niin en usko että se on hyvä lapselle. Pieni lapsi kokisi kyllä siinä suurta turvattomuutta - ja isompi lapsi lähtisi varmaan tekemään kaikenlaisia kepposia.
Olisi varmaan hassua kuunnella päiväkodin pihalla kun vanhemmat tulevat hakemaan lapsia - "Kalle kulta, haluatko tänään tulla tapaamaan äitiä ja isää?"
Sellaista systeemiä ei ole vielä kehitetty joka toimisi kahden vanhemman välillä. Aina toinen tekee kiusaa. Ja toiseksi lapselle ei ole hyväksi, että hänellä olisi kaksi kotia, mikä todellisuudessa ei olekkaan totta, mutta lapsen paikka on asua yhdessä kodissa, ja usein se on äidin luona.
Aina yritetään kehitellä kaikenmaailman systeemeitä ja sovitella, mutta lapselta ei koskaan kysytä miten hän haluaa! Lapselle on vain sovittava mitä aikuiset päättää! Jos he päättää et lapsi asuu viikon isän luona ja voisen viikon äidin luona ja taas viikon päästä vaihtaa, niin lapsenhan on muutettava! Kuvitelkaapa sitä itsenne kohdalle, että jokatoinen viikko muutatte kamppeenne toisaalle ja taas viikonpäästä sama ruljanssi!
Niin, kuvitellaan että lapsi sopeutuu, mutta kuten on nähty, lapset eivät ole enää yhtä iloisia ja ihania kuin ennen, kun tälläistä hullua pyöritystä ei ollut ja ei tiennyt olemassa olevankaan!
Lapsella ei ole enää vaki paikkaa, ei sitä turvallisuutta mitä oli ennen. Ja nyt jos lapset alkavat oirehtimaan aikuisten tyhmistä järjestelyistä, siitä syytetään lasta itseään, miten tasapainoton ja häiriintynyt se on! Miettikää hyvänen aika mitä teette ja ottakaa muutosten vaikutukset omille niskoille, älkääkä syyttäkö siitä lasta!
Minulla on kokemusta kummastakin järjestelystä, sekä vuoroviikoista että siitä että lapset ovat joka toinen viikonloppu isällään.
Ja silloin kun vaihdoimme vuoroviikko järjestelystä viikonloppu järjestelyyn, oli vanhempi poikamme aivan murheen murtama,hän olisi halunnut olla yhtä paljon kummankin luona, ja sanoi sen aivan suoraan. Mutta isänsä ei jaksanut arkea...viikonloppujuhlat ovat parempi ratkaisu hänelle.
Muutama vaatimus vuoroviikkohoidolle olisi paikallaan:
- lapsi vähintään kouluikäinen.
- kahden kodin välimatka kork. 500m:ä.
- vanhempien psyyke ja yhteistyökyky tutkittava
- lapsen tahdon säännöllinen kartoitus ensimmäisen vuoden aikana.
- yksinhuoltajuus molemmille vanhemmille
Kokeilusta ei voi tulla maantapa ja muutaman kymmenen vuoden päästä valittaa
miten kokeilu menikin metsään. Vastuunkantajia ei varmasti löydy ainakaan sosiaalitoimesta.
Tässähän se syy on, että oikeuslaitos ei määrää vuoroviikkohuoltajuuteen.
Oma lapseni täyttää juuri vuoden ja siltä pohjalta kysynkin:
»lapsi vähintään kouluikäinen»:
Miksi näin? Pitäisikö lapsi ensin vieraannuttaa toisesta vanhemmasta ennenkuin se pitäisi yhtäkkiä sijoittaa vuoroviikoiksi kylään?
Jos esimerkiksi puolivuotias vauva näkisi toista vanhempaansa vain muutaman päivän kuukaudessa, niin miten vahva side muodostuisi lapsen ja vanhemman välille?
»kahden kodin välimatka kork. 500m»
Hmm.. miten tuo sitten vaikuttaa lapseeni? Onko puolen tunnin automatka kaksi kertaa viikossa pienelle lapselle tuhoisa?
»lapsen tahdon säännöllinen kartoitus ensimmäisen vuoden aikana»
Ja tämä tästä minun tilanteestani: miten kysyt tämän vuoden ikäiseltä joka selvästi viihtyy molemmissa kodeissaan?
»yksinhuoltajuus molemmille vanhemmille»
Tuossa voisi olla ideaakin. Nythän se toinen (tässä tapauksessa minä) en saa minkäänlaista tukea lapsenhoitoon vaikka lapsi onkin minulla n. puolet ja kuluja siis yhtä paljon kuin äidilläkin.
Kokeiltaessa kannattaa katsoa miten muualla on käynyt, tässä tapauksessa voidaan siis ottaa oppia Ruotsista.
Meillä ei ole oikeuslaitos ole muuten määrännyt mitään kun ei ole kyseisen laitoksen palveluja ainakaan toistaiseksi käytetty.
Vieraantuminen toisesta vanhemmasta on vain ja ainoastaan sinusta itsestäsi kiinni, haluatko tavata lastasi myös lapsen arjessa LAPSEN ehdoilla.
Miksi et voi tavata lastasi useammin kuin pari päivää kuukaudessa? Sinusta se on kiinni.
½km:n matka on sopiva kouluikäiselle lapselle (kaupunkiasuminen) tavata kavereitaan vapaa-ajallaan ja kotien välinen kulkeminen sujuu omatoimisesti yksinäänkin.
Ninpä, vasta kouluikäiseltä lapselta voidaan saada varmuudella LAPSEN mielipide kahden kodin välisestä kulkemisesta, siksi minun!! mielestäni vuoroviikkohoito sopii vasta asian ymmärtävälle lapselle.
Ruotsi on edelläkulkija myös pakolaispolitiikassa, jonka kymmenien vuosien virheitä Suomi tekee nyt - tänä päivänä. Asiasta ollaan montaa mieltä, tutkimustulokset ovat tietenkin puolesta, monet asiantuntijat vastaan ;)
Mielipide on minun, perusteluineen. En ole asiantuntija, koska minä olen lähivanhempi. Tuttavaperheiden vuoroviikkohuolloissa on paljon moitittavaa ja korjattavaa (sekä isien että äitien toimissa) ja ne siivittävät mielipidettäni. Yhdessäkään tapauksessa vuoroviikkohuolto ei ole loppuun saakka harkittu eikä tule olemaan lopullinen huoltomuoto - jos asiaa lapselta kysytään.
perustelusi mutta nämä nyt on taas näitä.
Otetaanpa käytännön esimerkki:
Oletetaan että asut miehesi kanssa teillä on yhteinen lapsi. Miehesi ottaa ja rakastuu toiseen naiseen, ottaa puolivuotiaan lapsenne mukaan ja muuttaa uuden hoitonsa kanssa jonnekin.. no muutamaa kilometriä kauemmas. Olisiko mielestäsi oikein että sinulle myönnettäisiin tapaamisoikeus vain viikonlopuiksi koska vauvalle on haitallista yli ½:n kilometrin kuljetus? No tätä tietenkin jatkuisi siihen että lapsi menee kouluun ja silloin sinulla vasta olisi oikeus saada lapsesi vuoroviikoin luoksesi.
Mutta kas kummaa, lapsi ei voi käydä koulua kahdella eri paikkakunnalla joten valittaen täytyy vain todeta että sinä jäit edäksi.
Eikö kuulostaisi reilulta?
Ruotsi on monessa asiassa edelläkävijä, myös monissa huonoissa asioissa. Tarkoitinkin että heidän kokemuksiaan kannattaa arvioida ja miettiä kannattaako meillä tehdä samoin vai ei.
Yleensä Suomessa tehdään valitettavasti perässä KAIKKI asiat samoin kuin Ruotsissa. Täysin riippumatta oliko ruotsin ratkaisu ollenkaan hyvä.
Esimerkkisi on hieman karrikoitu, oletan. Kukaan nainen ei lähde ½ vuotiaan kanssa uuden rakkauden perään, ellei suhteenne ole ollut alusta alkaen männikössä. Hyvin usein se on mies, joka tuossa vaiheessa löytää uuden "kinkun", koska hormonihäiriöinen siippa ei miellytäkään enää ;)
Mieheni ei veisi ½ vuotiasta lasta minnekään, koska minä todennäköisesti vielä rintaruokkisin lasta. Hormonini kieltäytyisivät luopumasta lapsesta.
Jos matkaa on vain pari kilometriä, miksi et tapaa lastasi useammin? Voithan sinä tavata lastasi lyhyempiä aikoja vaikka joka päivä, ainakin kun hän on pikkuinen. Isä on hyvin tärkeä ihminen lapselle esimerkkinä, kasvattajana, kaverina, mutta minun on äitinä hyvin vaikeaa ymmärtää PIENEN lapsen siirtämistä osoitteesta toiseen.
Ehkä tilanteeni on ollut niin erilainen kuin sinun, etten osa asettua asemaasi.
Tämä vain on ihan totta.
Tapaanhan minä lastani paljonkin mutta tuo sinun kommenttisi vaikutti siltä ettei niin saisi tehdä koska lapsi ei ole vielä kouluikäinen.
Ehkä tilanteesi oli erilainen. Ja koska ehkä näin on niin mielestäni sinun on varsin typerää alkaa selittämään miten MUIDEN - aivan eri tilanteessa olevien - tulisi tehdä. VARSINKAAN jollet osaa asettua muiden asemaan.
En ole missään kohdassa kirjoittanut että et saisi tavata lastasi, outo väittämä. Loppukaneettini erilaisesta elämäntilanteestani oli tarkoitettu kohteliaaksi pisteeksi. Kysymys on mielipiteestäni ja pyytämistäsi perusteluista, ei käskyttämisestä miten muiden tulisi tehdä, kuten olet erheellisesti lukenut ;)
"Vuoroasumista haluavien ja sen valinneiden vanhempien on ymmärrettävä, että vuoroasumiselta on pohja poissa heti jos toinen vanhemmista ei halua siihen sitoutua. Se on yksinkertaisesti fakta, jonka yli ei pääse. Ketään ei voi pakottaa vuoroasumiseen, koska jonkun osapuolen jarrutus tuhoaa koko järjestyksen. Vuoroasumisessa siis ollaan ja pysytään vain vapaaehtoisesti ja kaikkien osapuolten täytyy siihen sitoutua."
Onko lapsen äiti halukas vuoroviikkohuoltoon..siinäpä pohdittavaa sinulle.
(Lainaus eroperhe.netin sivulta)
Vuoroasumisratkaisut ovat lähtöisin vanhempien toiveesta jatkaa vanhemmuutta eron jälkeenkin. Ei voi sanoa että järjestely olisi huonompi tai parempi kuin muukaan järjestely - kaikki riippuu siitä toteutuksesta. Jos vanhemmat asuvat lähellä, heillä on asialliset välit ja heillä on kykyä huolehtia lapsen arjesta niin lapset yleensä voivat ihan hyvin. Vuoroasumisessa on paljon hyviä puolia - lapsi saa säilyttää läheiset välit kumpaankin vanhempaansa, vanhemmat jaksavat paremmin kun hoitovastuu on jaettu ja eroriitely vähenee kun toista vanhempaa ei potkita pois. Jos taas vanhempien välit ovat huonot tai vanhemmat asuvat kaukana toisistaan ratkaisu voi olla liian raskas lapselle. Lisätietoja vuoroasumisesta löytyy esimerkiksi täältä: www.jaettuvanhemmuus.net
Bodil Rosengren
Yksinhuoltajien ja Yhteishuoltajien Liitto
www.yyl.fi
Lukaisin aika hyvän dokumentin http://www.hel2.fi/waris/julkaisut/Kahden kodin lapsuus.pdf
jossa kerrottiin helsinkiläisperheiden kokemuksia vuoroviikkosysteemistä. Siinä osa oli päätynyt vuoroviikkosysteemiin tasapuolisuuden vuoksi, ettei tule riitelyä.
Mutta, edellyttäen että vanhempien välit ovat hyvässä kunnossa ja keskusteluyhteys toimii, lapsen asuminen molemmilla vanhemmilla yhtä paljon on hyvä vaihtoehto. Tämäkin edellyttää että vanhemmat luottavat toistensa kykyyn kasvattaa lasta yhtä hyvin, eikä käytä lasta viestiviejänä tai muuten mollaa toista osapuolta.
Kiitos linkistä, se olikin ensimmäinen, jonka ole asian tiimoilta nähnyt.
Ja vaikka vanhemmilla eron hetkellä olisikin hyvät suhteet, usein uusien kumppanien astuttua kuvioon mukaan fyysinen yhteishuoltajuus ei sujukaan enää niin hyvin kuin aluksi, siitä huolimatta toinen vanhemmista ei ole halukas purkamaan vuorohuoltajuutta edes lapsen parasta ajatellen. Se on kuin saavutettu etuus josta ei luovuta.
Artikkelissa käytetyt sanamuodot "jurirdinen ja fyysinen yhteishuoltajuus" kuvaa hyvin kahta hyvin erityyppistä yhteishuoltajuutta.
Alankin tästä lähtien lisäämään virallisiin papereihin "jurirdinen - ei fyysinen, yhteishuoltajuus" kun kysytään lapsen isän osuutta lapsen elämässä ;D
Mitä jos joskus tällaisissakin tilanteissa se ns. parempi vanhempi onkin se, joka luopuu omista haluistaan lapsensa parhaan vuoksi...?
Kuten jo kerroin tuolla aikaisemmassa viestissä, vuoroviikkosyteemi on toiminut hyvin. Ei ole ollut suuria ongelmia, lapset ovat tykänneet, äiti ja isä ovat tykänneet.
Joku puhuu, että lapsella pitää olla yksi paikka, missä olla, joka on turvallinen ja pläpläplää...Mitä ihmettä se haittaa jos niitä paikkoja on KAKSI. Molemmissa kodeissa on omat lelut, omat sängyt, oma rakastava vanhempi läsnä.
Jos tommosesta tulee lapselle traumoja, niin ihmettelen. Enemmänkin kuvittelisin lapselle tulevan traumoja siitä, että ykskaks yllättäin onkin vain äidin kanssa kahdestaan. Mihin se iskä meni??? Siinäpä miettimistä äidille, joka haluaa pitää ainoastaan ja vain itsensä lapselle tärkeänä.
Ne lapset on aikoinaan tehty yhteistuumin, ja yhdessä ne pitää kasvattaakin, myös sen eron jälkeen. Ja sekin pitää hyväksyä, että mies/nainen rakastuu uudelleen ja se uusi onni on kuvioissa mukana.
niin "jos lapsi on äidin kanssa kahdestaan".Miksi just aina äidin.Miksei äidit koskaan ajattele,että lapsi eläisi isän kanssa kahdestaan.Näin ainakin meillä elellään.Ja kuten sanoin,itse en vuoroviiko systeemiä hyväksynyt,kuten ei myöskään äiti.Onneksi oikeuslaitoskaan ei kallistunut asian kannalle.Mukava saada kuitenkin myös päinvastaisia mielipiteitä ja huomata,että joillekkin tuo käy.Meillä menee kivasti näin "perinteisellä tyylillä".Vai voiko tuota perinteiseksi sanoa,kun isä on yh,mutta kuitenkin.
Lapsi tarvitsee sekä äitiään että isäänsä - ja vuoroviikkosysteemissä taataan se että lapsi saa säilyttää läheiset suhteet kumpaankin. Miksi väkisin sulkemaan toista vanhempaa pois eron myötä - jos kuitenkin kumpikin on kykeneväinen hyvään vanhemmuuteen? Miksei anneta mahdollisuus lapselle elää siis sekä äidin että isän kanssa?
Mutta ainahan niitä isejä ja äitejä löytyy joka haluaa omia lapsen itselleen ... :(
se on äiti joka lapsen omia haluaa.Mutta ymmärrän yh:na nyt sen,että lapsen etuahan ne äidit vain ajaa.Niinhän minäkin ajoin.Joskus se lapsen etu myös toteutuu.
Kyllä isätkin osaa perustella miksi toinen vanhempi (siis äiti) pitää saada suljettua pois lapsen elämästä. Tärkeintä on että lapsella on eron jälkeen vain yksi vanhempi - joko isä tai äiti. Se on lapsen etu ...
Käy sääliksi niitä ydinperheiden lapsia jotka joutuvat kestämään sellaista että elää sekä äidin että isän kanssa. Varmaan on lapselle vahingoillista.
Olisihan se kamalaa tunnustaa että ei olekaan se ainoa, kaunein ja paras vanhempi - ja näin ollen yksinhuolto ja lapsen omiminen on lapsen edun mukainen ratkaisu.
Oletko ajatellut, että kaikista iseistä ei ole lähi- /vuoroviikko-isiksi, vaikka he niin kuvittelevat? Entä lapsentahto, onko sillä mitään merkitystä siinä vaiheessa, kun isä on päättänyt että hän haluaa lapset vuoro-/lähihuoltoonsa. Ei, alle 12 vuotiaan mielipiteellä ei ole paljonkaan arvoa, mikäli isää on kuuleminen.
Käytän röyhkeästi tässä etä-vanhemman tilalla isä-sanaa, koska usein se on juuri näinpäin, kuitenkaan unohtamatta, että joskus äiditkin ohittavat lapsensa toiveen lapsenelämän lähes tärkeimmässä asiassa.
Ai tämmönen on uus trendi..... Kenelle tuet sitten maksetaan, lapsilisät jne? Entäs elatusapu? Mun mielestä tommonen, että kaikki puoliks kuulostais tosi hyvältä.
No, vuoroviikkosysteemissä ei tietenkään kumpikaan maksa elatusapua, sehän on päivänselvää! Meidän tapauksessa kuitenkin minä saan lapsilisät, koska minulla on huonommat tulot, ja isä maksaa aika paljon vaatteita/polkupyöriä/luistimia yms. Ja hyvin on mennyt.
suurempi tuloinen maksaa jos pienempituloinen(meillä äiti) niin tahtoo. Ei ollu hyvä ilmaset vaatteet ja muu apu hänen vuoroviikoillaan. Rahana kaikki pitää saada, ja sossussa lasketaan niin että isi maksaa. Yhteishuoltajuudesta meni kyllä maku... Tähän pitäis saada laki muutos. Lapsilla on hyvä olla kun on molemmat vanhemmat, jotka aidosti tahtoo myös olla lasten kanssa, ettei se ole toiselle sit sitä pakko pullaa kun ne lapset ny tuli tehtyä ennen eroa. Meillä ainakin kaksi kotia, välimatka ei ole pitkä, molemmissa kodeissa on tarvitavat lelut yms. tarpeellinen, ei tarvii minkään muuttokuorman kanssa tulla/mennä. Tosi hyvä.
...jos hän menettää eron myötä toisen vanhemmistaan ns. etävanhemmaksi. Tästä on tutkimuksia olemassa ainakin Ruotsin puolella.
Vuoroviikkosysteemi toimii, mikäli vanhemmat asuvat kohtalaisen lähellä toisiaan, jolloin lapsen liikkuminen on vaivatonta ja koulu, kaverit jne. ovat samat.
Ja se toimii, jos vanhemmat osaavat olla fiksuja eivätkä sotke lapsia erimielisyyksiinsä.
Mielestäni puhe lapsen tarpeesta pysyvyyteen jne on hurskastelua; lapselta katoaa pysyvyys jo siinä, että vanhemmat eroavat. Ja useasti käykin niin, että lapsi ikävöi hirveästi juuri sitä vanhempaansa, jonka luona ei asu. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että lapset saattavat kokea vanhempiensa eron jopa helpottavana asiana, kun ei tarvitse enää elää jännityksessä (siis ilman riitelyjäkin lapset kyllä aistivat vanhempiensä väleistä tosi paljon). Tärkeintä lapsille on eron jälkeen tuntea olevansa rakastettu molempien vanhempiensa taholta.
...Ja mielestäni sinun loistavaan viestiisi
koko juttu voidaankin lopettaa ja todeta että
lapsen etu on selkeästi jaettu vanhemmuus
vuoroviikoin. Jotenkin luulisi tämän asian olevan
täysin selvää...
Meillä on ollut vuoro-vuoroviikkosysteemi käytössä jo useamman vuoden ajan. Mielestäni hyvin on mennyt. Tiedän, että tyttö kaipaa sekä isää että äitiä sekä meidän molempien perheitä. Nyt muutin viereiseen kuntaan asumaan justiinsa kunnan rajalle. Isään on matkaa noin 15 km.
Nyt olemme keskustelleet päiväkotien kanssa. Haluaisin, että lapseni saisi jatkaa vanhassa päiväkodissa (tuttu ympäristö, on minun työmatkan varrella eli minulla on sinne lyhyempi matka ja isä asuu lähellä tätä päiväkotia). Mutta ei, uuden kotipaikkani sosiaalihuolto haluaa, että tyttö vaihtaisi heidän päiväkotiinsa joka toiseksi viikoksi. Minusta tämä on aivan älytöntä. Vaihdetaan päiväkotiakin joka toinen viikko. Opetella tuntemana uudet päiväkotikaverit jne. Ja minä saan 40 km ylimääräistä työmatkaa joka toiseksi viikoksi. Kaiken lisäksi työttöni on kirjoilla myös täällä vanhan kunnan alueella. Kouluun haluaisin tytön myös vanhan kuntani alueelle. Mutta katsotaan, vaihtaako hän tulevaisuudessa koulua myös joka toinen viikko? Täytyy sanoa, että ihmettelen sosiaalitätien ajatusmaailmaa varsinkin myös lapsen näkökulmasta katsottuna.
Tätä ketjua lukaistuani (kieltämätää paljon asiaa) tuli vain mieleeni että jollakin taitaa olla jokin häiriö. Esim luonteessa.
Ööh, ehkä nämä tapaamisasiat ovat tapauskohtaisia. On isiä ja äitejä joille ei lapsia soisi syntyvänkään. On lähiisiä että-äitejä. Lapsi voi haluta eriasioita.
Meillä tilanne missä isä etävanhempana ja näkee lapset vain joka toinen v-loppu, mut tahtois nähdä enemmän. Äiti on sitten se lähivanhempi, joka toivois isän osallistuvan vain elatusjuttuihin ja toivoo että isä olisi AINA HETI TÄSSÄ JA NYT valmis ottamaan lapset, kun hänellä olisi omia menoja, mut muuten ei juuri edesauta isän ja lasten tapaamisia. Tässä tapauksessa lapset haluavat olla vähän kummankin luona.
No mutta, aika kapeakatseisuutta ajatella että joku yksi vaihtoehto on ainoa oikea vaihtoehto.
Tässä tapauksessa tuo nimimerkki Jossu on todella mielipuolinen. Josko menisit Jossu itseesi, rauhoittuisit tai menisit sepittämään mielivaltaista tarinaasi (joka JOISSAKIN tapauksissa on ok) vaikka sairaanhoitajalle.
kehottamaan sairaanhoitajalle juttelemaan. Mene itse, JOS katsot sen tarpeelliseksi.
Luet kirjoituksia omaa ja miehesi napaa tuijottaen, etkä soisi muiden mielipiteille tilaa.
Syyllistyt juuri siihen, joka tekee keskustelupalstasta ikävän. Siirrät mielipiteet koskemaan omaa elämääsi.
No mutta, aika kapeakatseisuutta ajatella että joku yksi vaihtoehto on ainoa oikea vaihtoehto.
Siihenhän sinäkin nyt sorruit.
Enhän sortunut yhteen ainoaan vaihtoehtoon? Etkä osaa lukea??
Minä kerroin tämänhetkisen tilanteen, en sitä mihin odotamme tämän tilanteen johatavan, tai mihin me ainoastaan suostuisimme.
Minähän myös ajattelen asioita tapauskohtaisesti, eli erivaihtoehdot tiettyihin tilanteisiin. Ei kai tuo sinun "ainoa, mahdollinen" kaikille käy!? Haloo.
Vaikutat hieman yksinkertaiselta, joten en tuhlaa sinuun enää aikaani. Heippa!
vanhempien erosta. Lapsi saa muuttaa joka viikko ja sopeutua. Miksi? Miksei aikuiset itse muuta, kun ovat eron aiheuttaneetkin.
Lasten ääntä ei kuunnella, vaan pidetään itsestään selvänä, että lapsi pakkaa ja muuttaa viikottain, vaikka kuinka potuttaisi, mutta pakko. Kuin moni aikuinen noin tekisi? Ei varmasti kukaan.
Eipä ihme, että lapset voivat jo lapsena pahoin, kun misssään ei ole mitään eikä hän ole kukaan, eikä kukaan kuuntele, eikä ymmärrä, eikä hän asu missään.
Ei lapset pakkaa, vanhemmat pakkaavat.
Ei lapsi MUUTA, lasten omat sängyt, pöydät, lelut, mahdollisesti jopa vaatteet yms ovat kummassakin kodissa, joten vain TARPEELLISET otetaan mukaan mentäessä toiselle vanhemmalle, jos sellaista on.
Onhan lapsella vanhemmat jotka heitä kuuntelevat, miksi väität muuta? Ehkä omassa tilanteessasi olisi huono toimia vuoroviikko systeemillä? Meillä lapset ei edes laita vastaan vaan odottavat nähdä toistakin vanhempaa, joten mitä minun ja äidin pitäisi edes kuunnella?? Kerro? Ei lapset voi pahoin.
Miten niin, ",eikä ymmärrä,eikä hän asu missään"
Siis häh?! Vuoroviikko-systeemissä lapsella on jopa kaksi kotia, miten niin ei asu missään???
vieraalle. Sinulle se haju tulee tutuksi korkeintaan kesälomalla kerran vuodessa. lapselle 52 kertaa vuodessa, mietipä sitä.
1 vko perjantai: Lapsi lähtee etälle ja sunnuntaina takaisin (2 muuttoa)
2 vko keskiviikko: Lapsi tulee ke etälle ja lähtee to (2 muuttoa)
3 vko sama kuin 1.
Eli miten kuvitellaan, että jotenkin etä-kuvoissa lapsi ei joutuisi ramppaamaan? Joutuu jopa enemmän. Ja kaikenlisäksi kun ajattelee millaiset etäisyydet noissa noin järjestetyissä voikaan olla (vko-vko:ssa kouluilaistenkin pakko pysyä samalla paikkakunnalla)! Mua jotenkin noi joka-toinen-viikonloppu-kuviot kauhistuttaa.
Olen kuullut muutaman melkein täysi-ikäisen lapsen mielipidettä vko-vkosta eivätkä ikinä olisi halunneet vaihtaa käytäntöä muuhun.
TEIDÄT TUNNETAAN JO TYYLISTÄ.
YRITTÄVÄT ESTÄÄ OLEMALLA MIEHIÄ!!!
MITÄ TURVAA ONKO JO HUOLI!!
Näillä palstoilla on manipulointi lisääntynyt.
Yritys estää tasa arvon toteutumisessa lasten suojelussa. Turvallisuus tulee juuri tasapainoisesta
ja hyvin keskenään toimeentulevista aikuisista.
Lapsi nauttii vaihtelusta ei aikuisista joilla omat kuviot ovat kaavoissa.
Tuskin kukaan haluaa soittaa samaa nuottia jatkuvasti.Luovuuden mahdollisuus lisääntyy
kahdessa asuin paikassa lapsella "TUPLA ONNELLINEN LAPSI".
kahdessa asuin paikassa lapsella "TUPLA ONNELLINEN LAPSI".
Olet niin oikeassa, niin OIKEASSA!!!! :)
Tähän voisi tämän ketjun päättää.