Nyt kerron muutaman tapauksen, joissa olen kohdannut edesmenneitä sukulaisia ja ystäviä.
Tapaus 1. Joskus 1980-luvun lopussa tunsin erään ystävän, joka on vanhempi ihminen. Ja sitten vuosi myöhemmin näin hänet, enkä silloin tiennyt että hän oli tuolloin jo kuollut. Oli kesä ja tulin juuri uimarannalta ja olin kolmi kerroksisen kerrostalon nurkalla, jossa kaverini asui. Ja mä näin hänet em. nurkassa. Hän pyysi minua hakemaan pyyhkeen, jonka oli jättänyt uimarannalle. Hän sanoi jättäneensä sen pukukopille ja sanoi odottavansa siinä kun käyn sen hakemaan. No mä lupasin hakea sen ja käänsin ympäri ja palasin takaisin rannalle, mutta sitten huomasin ja muistin että pukukopithan olivat purettu jo muutama vuosi sitten. Ihmettelin asiaa ja ajattelin että hän oli hajamielinen. Palasin takaisin hänen luokseen, mutta häntä ei näkynyt missään.
No menin kotiin ja kerroin vanhemmille asiasta. He kertoivat minulle, että enkö ollut tiennyt hänen kuolleen vuosi sitten.
Vastasin, etten tiennyt. Tosin en ollut nähnyt häntä yli vuoteen ja ihmettelin että olinko nähnyt kuolleen ihmisen.
Hän näytti niin luonnolliselta ja aivan samalta kuin eläessään. Ja hänen puheensa oli myös samanlainen.
Tapaus 2.
Tämä tapahtui joskus 1990-luvun alussa.
Minä ja vanhempani oltiin 13.3. katsomassa sairaalassa isäni puoleista isoäitiäni, joka on kuoleman kielissä.
Hänellä oli jotain asiaa minulle, mutta kun menin lähemmäksi ja yritin kuunella kun hän jotain kertoi, en saanut selvää, niin hiljaa mutisi, vaikka korvani laitoin hänen suulleen.
Ilmeisesti hänellä olisi ollut minulle joku sormus, sen verran sain selvää, mutten sitä missä. Kuitenkin kun menetti puhekykynsä yritti viellä näyttää kädellä että etsikää se sormus. Se taisi olla samassa huoneessa ja sitten etsittiin, muttemme löytäneet sitä.
Hän oli jo melkein kuollut, tai ainakin osa soluista olivat jo alkaneet hajota, kun haisi jo mädäntyneeltä.
Sitten kun palasimme kotiinpäin autolla, mutkan kohdalla auto melkein suistui tieltä ja sen kohdalla katsoin että Lahteen oli enää 13 kilometriä ja klo oli tuolloin 13.
Muistaakseni äiti ajoi tuolloin autoa ja hän oli nähnyt tien etenevän suoraan eteenpäin ja minäkin näin tien etenevän suoraan, mutta siinä olikin mutka.
Kun päästiin kotiin tuli soitto sairaalasta että minun isoäitini kuoli 13.3. klo 13, eli samaan aikaan kun automme melkein suistui tieltä.
Ja myöhemmin olin vanhempien kanssa isoäitini hautajaisissa.
Ja siellä äitini näki jotain ihmeellista, se näkyi hänen kasvoiltaan. Hän ei silloin, eikä koskaan myöhemminkään kertonut mitä oli nähnyt.
Luulisin että hän näki isoäitini haamun seisovan ruumisarkun luonna, niin kuin minä sen aavistin, mutten nähnyt mitään. Siinä ruumisarkun päälle aurinko paistoi kirkon ikkunan lävitse ja heijasti ristin arkun päälle ja mä tunsin että siinä oli jotain muutakin. Ehkä isoäiti läsnä ja yritti taas kertoa jotain.
Äitini näki ehkä hänet ja siksi pelästyi asiaa.
Myöhemmin sain kuulla äidiltäni että isoäitini oli taikauskoinen ja hän uskoi numeron 13 olevan kuoleman numero ja se enteili kuolemaa.
Siksi hän kuoli 13.3. klo 13 ja tapahtui nuo asiat automatkassamme.
Ja edelleen on selvittämättä missä on se sormus on, joka kuuluu minulle. Minulla on kuitenkin isoäitini vanha yöpöytä, jossa on peili. Ei sielläkään ole sormusta. Toivon että jonain päivänä saisin uuden yhteyden isoäitiinni,ellei ole jo liian myöhäistä, kun aikaa on kulunut ja luultavasti hän on jo mennyt iäisyydestä toiseen.
Kommentteja?
Onko muillakin kokemuksia sukulaisistaan ja kavereistaan, jotka ovat jo kuolleet, mutta tulleet kummittelemaan tai kertomaan jotain asiaa, joka on jäänyt kesken.
Usva
Tapaus 1. Joskus 1980-luvun lopussa tunsin erään ystävän, joka on vanhempi ihminen. Ja sitten vuosi myöhemmin näin hänet, enkä silloin tiennyt että hän oli tuolloin jo kuollut. Oli kesä ja tulin juuri uimarannalta ja olin kolmi kerroksisen kerrostalon nurkalla, jossa kaverini asui. Ja mä näin hänet em. nurkassa. Hän pyysi minua hakemaan pyyhkeen, jonka oli jättänyt uimarannalle. Hän sanoi jättäneensä sen pukukopille ja sanoi odottavansa siinä kun käyn sen hakemaan. No mä lupasin hakea sen ja käänsin ympäri ja palasin takaisin rannalle, mutta sitten huomasin ja muistin että pukukopithan olivat purettu jo muutama vuosi sitten. Ihmettelin asiaa ja ajattelin että hän oli hajamielinen. Palasin takaisin hänen luokseen, mutta häntä ei näkynyt missään.
No menin kotiin ja kerroin vanhemmille asiasta. He kertoivat minulle, että enkö ollut tiennyt hänen kuolleen vuosi sitten.
Vastasin, etten tiennyt. Tosin en ollut nähnyt häntä yli vuoteen ja ihmettelin että olinko nähnyt kuolleen ihmisen.
Hän näytti niin luonnolliselta ja aivan samalta kuin eläessään. Ja hänen puheensa oli myös samanlainen.
Tapaus 2.
Tämä tapahtui joskus 1990-luvun alussa.
Minä ja vanhempani oltiin 13.3. katsomassa sairaalassa isäni puoleista isoäitiäni, joka on kuoleman kielissä.
Hänellä oli jotain asiaa minulle, mutta kun menin lähemmäksi ja yritin kuunella kun hän jotain kertoi, en saanut selvää, niin hiljaa mutisi, vaikka korvani laitoin hänen suulleen.
Ilmeisesti hänellä olisi ollut minulle joku sormus, sen verran sain selvää, mutten sitä missä. Kuitenkin kun menetti puhekykynsä yritti viellä näyttää kädellä että etsikää se sormus. Se taisi olla samassa huoneessa ja sitten etsittiin, muttemme löytäneet sitä.
Hän oli jo melkein kuollut, tai ainakin osa soluista olivat jo alkaneet hajota, kun haisi jo mädäntyneeltä.
Sitten kun palasimme kotiinpäin autolla, mutkan kohdalla auto melkein suistui tieltä ja sen kohdalla katsoin että Lahteen oli enää 13 kilometriä ja klo oli tuolloin 13.
Muistaakseni äiti ajoi tuolloin autoa ja hän oli nähnyt tien etenevän suoraan eteenpäin ja minäkin näin tien etenevän suoraan, mutta siinä olikin mutka.
Kun päästiin kotiin tuli soitto sairaalasta että minun isoäitini kuoli 13.3. klo 13, eli samaan aikaan kun automme melkein suistui tieltä.
Ja myöhemmin olin vanhempien kanssa isoäitini hautajaisissa.
Ja siellä äitini näki jotain ihmeellista, se näkyi hänen kasvoiltaan. Hän ei silloin, eikä koskaan myöhemminkään kertonut mitä oli nähnyt.
Luulisin että hän näki isoäitini haamun seisovan ruumisarkun luonna, niin kuin minä sen aavistin, mutten nähnyt mitään. Siinä ruumisarkun päälle aurinko paistoi kirkon ikkunan lävitse ja heijasti ristin arkun päälle ja mä tunsin että siinä oli jotain muutakin. Ehkä isoäiti läsnä ja yritti taas kertoa jotain.
Äitini näki ehkä hänet ja siksi pelästyi asiaa.
Myöhemmin sain kuulla äidiltäni että isoäitini oli taikauskoinen ja hän uskoi numeron 13 olevan kuoleman numero ja se enteili kuolemaa.
Siksi hän kuoli 13.3. klo 13 ja tapahtui nuo asiat automatkassamme.
Ja edelleen on selvittämättä missä on se sormus on, joka kuuluu minulle. Minulla on kuitenkin isoäitini vanha yöpöytä, jossa on peili. Ei sielläkään ole sormusta. Toivon että jonain päivänä saisin uuden yhteyden isoäitiinni,ellei ole jo liian myöhäistä, kun aikaa on kulunut ja luultavasti hän on jo mennyt iäisyydestä toiseen.
Kommentteja?
Onko muillakin kokemuksia sukulaisistaan ja kavereistaan, jotka ovat jo kuolleet, mutta tulleet kummittelemaan tai kertomaan jotain asiaa, joka on jäänyt kesken.
Usva
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tama tosin tapahtui unessa...mutta nain selvasti, etta kyseessa oli edesmennyt vaarini, joka tuli lohduttamaan minua...(olin ollut "siipi maassa" jo jonkin aikaa)
Istuimme ikaankuin samassa "huoneessa" ja han hanelle tyypillisella rauhallisella aanensavylla lohdutti, etta "ala murhedi - ei se kesta kuin 10 vuotta..."
Ja se oli siina...
MIKA ei kesta kuin 10 vuotta siita paivamaarasta alkaen...en tieda? a) minun elamani? b) jotain hienoa tapahtuu n. 10 vuoden kuluttua? c) maailmanloppu?
Itse asiassa tuo "keskustelu" jatti enemman kysymyksia kuin vastauksia. Koin kuitenkin vaarini "aanensavyn" lohduttavana.
Saattoihan tuo olla vain unta, mutta useinhan ollut tuommoisia "kotaamisia" unissa.
Tosiaan, mitäköhän tuo 10 vuotta tarkoittaa?
Onhan jotkut hengetkin varoittanut (spiritismissä, en varma), että piakkoin (?) tapahtuisi jotakin, joka vaikuttaisi henkimaailmaan sekä omaan maailmaamme.
Mistäs olet tuon kuullut? Ihan vaan mielenkiinto heräs...
se on totta että se on kuoleman numero. vaikka olenkin n22vuotias olen tutustunut elämäni aikana monta kertaa tuohon 333 esim 3koputusta jotka tumma hahmo koputtu oveen. ennen kun enoni kuoli kellossa on ollut 333 tai 13.33 taikka 23.33. sillon kun jotain tapahtuu.
mutta tuo 3.33 on myös osaltaan hyvä luku voi viitata myös asioiden ratkeamiseen. mutta jotain mystistä siina on:)