Miten alkaa noi lapsettomuus hoidot ja mitä kaikkea siellä tehdään? yli vuosi yritystä takana..
miten alkaa lapseettomuushoidot??
tyhmkö mä?
71579
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ensin voisit mennä omaan terv.keskukseen ja sille sun omalle lääkärille. Sieltä auttavat jatkotutkimuksiin(verikokeita liuta,gynekologinen tutkimus ja papa näyte...ja mieheltä spermanäyte yleensä ihan ensimmäisenä) Jonot lapsettomuuspuolelle kaupungilla ovat yleensä kuukausia.
Sitten voit kyllä hakeutua yksityiselle puolelle ja saat apua varmasti nopeammin, mutta kallistahan se on. Itse menin eka tk:hon, josta lähetteellä yliopistolliseen sairaalaan. Sieltä sainkin sitten kirjeen, jolla pääsimme jonoon monen kuukauden päähän. En jaksanut jäädä "tuleen makaamaan", vaan hakeuduin yksityiselle puolelle ja siellä asiat lähtivät rullaamaan nopeastikin ja todella ammattitaitoista väkeä siellä oli(kun astuin vastaanottohuoneen ovesta sisään, alkoi lääkäri jo selittämään kaikkiin kysymyksiini vastauksia edes kuulematta niitä! Siis oli hyvin valmistautunut ja osasi asiansa. Kokeethan siinä vaiheessa oli kaikki melkein jo tehty, joten niihin ei kulunut rahaa, vain vastaanottokäyntiin, mikä oli hyvä asia. Näin mä "poukkoilin" paikasta toiseen ja nyt odotan esikoistani!(ja se kaupungin aika olisi ollut vasta lokakuussa!)
kiitos..jännittää vaan niin tää kaikki.
Kääk siis mies joutuu myös näytteen antaa..mitenkä se tehään..heh heh siis ajatus mitä aattelen niin yök.siis jos joutuu sie runk...heh heh(nolottaa)
Me emme oikein saaneet kunnalliselta puolelta apua lapsettomuuteen, vaikka yritystä oli kuitenkin jo reilu vuosi takana. Yksityisen kautta asiat alkoivat rullata nopeasti, ja aika pian huomasinkin olevani raskaana.
Mieheltäni otettiin heti alussa tuo spermanäyte, ihan niinkuin minulta otettiin paljon verikokeita. Ei siinä spermanäytteessä mitään hävettävää ole. Me saimme valita, otetaanko se siellä vastaanotolla (yksityinen huone, oma rauha) vai kotona. Mieheni halusi hoitaa asian mieluummin kotona, ja kiikutti sitten näytteen ohjeen mukaan tutkittavaksi. Onhan se hyvä, että mieskin tutkitaan, jottei naista sitten lähdetä hoitamaan turhaan.
Tähän runkkaus hommaan on syytä totutella,nimittäin jos hoidot etenee alkunäytteiden jälkeen vielä inseminaatio/IVF ICSI puolelle.Joka operaatiossa on homma hoidettava,jos nimittäin tarpeita meinataan saada.Ja mitä tuoreempi tavara,sen parempi.Meillä on kyllä purkitettu ihan klinikan vessassa ,ja vaikka missä nurkan takana.No jos asuttas ihan nurkilla,olisi mukavampi hoitaa asia kotona.Alussa on vaikea totutella siihen ,että kun hoitorumbaan lähtee mukaan omasta sukupuoli elämästä tulee julkista käsiteltävää.Minusta henkiläkohtasesti inhottavinta alkututkimuksista oli 5 tuntia yhdynnän jälkeen lääkärillä tehty sperman onginta kohdunsuulta.Hommien jälkeen ei saanu käydä pesulla,ja testissä tutkittiin minkä verran siittiöitä oli ns päässy kohdunkaulalimaan,ja myös miten venyvää kohdunkaulalima on.tuntu kauheelle levittää mällinen tavara kirkkaissa spottivaloissa...Mutta tiiätkö kaikkeen tottuu.Meillä alko tutkimukset 10v sitten.Enään ei juuri kainostuta.
Hei vaan kaikki kohtalontoverit!
Meille lapsettomuustutkimuksiin/hoitoihin käynnisty siten, että vajaan 3 vuoden "luonnollisten" yritysten jälkeen painelin gynelle ja kerroin huoleni. Hän passitti mieheni spermanäyteeseen, tutki minut ja laittoi lähetteen yliopistollisen sairaalan naisten klinikalle ja verikokeisiin. Meille kerrottiin, että mikäli tarttuvia verisairauksia on, ei hoitoja voida aloittaa. Klinikalle sitten jonotettiin..jonotettiin..jne 1. käynnillä klinikalla saimme (en yleistä) järkyttävän kohtelun. Lääkäri esitti törkeitä kysymyksiä ja teki järkyttäviä oletuksia seksuaalisesta elämästäni. Tähän selvisi kyllä syy; C-hepateettikokeeni tulos oli "epäilyttävä". Kontrollitutmisten jälkeen kaikki verikokeen negat. No siltä käynniltä poistuin kotiin itkien ja mieheni järkyttyneenä haluten lopettaa tutkimukset. Tähän väliin lisään, että 2 kk odotin verikokeen kontrolleja miettien, että mistähän sairauden olen saanut..
Kyllästyneenä kohteluun sekä jonottamiseen päädyimme yksityiselle. Siellä ollaan oltu nyt 4 kk ja pe edessä inseminaatio. Se tehdään minulle ilman hormonihoitoja/lääkitystä. Itse olen jo pitkään ollut skeptinen raskaaksi tulemiseeni...
Meillä on hoitorumba vasta aluillaan (ja tietty kovasti toivotaan, että päätyy odotukseen mahd. pian). Olen kuullut kovasti juttua noista julkisen puolen pitkistä jonoista, joten itse päätin aloittaa suoraan yksityiseltä gynekologilta ainakin alkuun. Eli n. 1,5 kk sitten kävin vastaanotolla, kun vauvaa oli yritetty vajaa vuosi ja kuukautiset oli tosi epäsäännölliset.
Kokemus oli tosi positiivinen ja gyne otti heti tosi aktiivisen ja tekevän asenteen. PCO todettiin (olin osannut jo epäilläkin), sain terolutit käynnistämään kuukautiset ja clomifenit munasoluja kypsyttämään. Lääkärikäynti maksoi kelakorvauksen jälkeen n. 50 euroa ja lääkkeet reilu 60 euroa.
Nyt on menossa vähän niin kuin koekierto. Eli syön clomeja ja vielä ei tehty muita tutkimuksia, eikä edes kontrolliultraa. Jos en tästä kierrosta raskaudu (alkaa olla jännät ajat, mut tosissaan en kyllä jaksa vauvauutisiin uskoa, ennen kuin näen), niin sit ens kierrossa katsotaan multa kilpirauhas- ja prolaktiiniarvot (joutuu itse maksamaan, kun lähete on yksityiseltä), mieheltä spermanäyte (sama kuin edellisessä) ja varaan kierron puoliväliin kontrolliultran tuolle samalle gynelle.
En usko, et julkisella puolella olisi päästy vielä puusta pitkään. Ehkä olisin saanut lähetteen gynelle ja verikoelähetteen. Ajattelin nyt alkuun käydä tuolla yksityisellä. Jos nyt clomihoitoja suurempiin hoitoihin päädytään tai jos rupeaa valtavan kalliiksi käymään, niin sit ei auta kuin mennä jonoon julkiselle puolelle.
Rohkeasti vain apua hakemaan!
miten miehesi on suhtaunut kun on antanut ton näytteen? missä se on annettu? ja onko ihan ite hommannut hommat :) kääk..