lapset ovat lainaa

Eihän lapset kauas mene,tuleehan ne aina käymään:))
Ajattele ei tarvii enää lapsista huolehtia:))
Nythän voi hoitaa vaan itseä ja tehdä mitä haluaa:))
Minä kun jäin yksin,niin miehiä vaan katselemaan,niin ei tarvii olla yksin,jos kaipaa toista osapuolta....

sinulla on aikaa itsellesi:))) Eikä ne lapset karkaa "käsistä"..tulevathan ne käymään:) Elämänkulku menee näin, ja meidän äitien pitää hyväksyä se, antaa periksi, ja päästää nuoren kokeilemaan siipiään. Kyllähän se tietysti alkuun tuntuu haikealta, mutta totuttava on, sille emme voi mitään! Usko, että elämästä löytyy paljon muutakin ihanaa kuin ne ..uhhhh vaikeat ja rasittavatkin murkut..!!!!!!

muutti vanhempi tytär pois kotoa nelisen vuotta sitten ,ja kun kaikki oli pakattu hänen tavarat ja muutettiin hänen asuntoon,sen jälkeen itkin monta päivää ,tunne oli kuin lapeni ois kuollut,mutta heti kohta perään tuli ajatus ,että ei, se vain on lentänyt pesästä,ja nyt hänellä on jo kaksi lastakin,mut mitä sit, kuin tuo nuorempi tuostä lentää joka on nyt 16 vee se varmaan tulee olemaan kovempi juttu kun jään kokonaan "yksin" kun olen yh ,pelotta vähän jos jo parin vuoden päästä meinaa lähteä maailmalle!

jo muualla. Ihan kivasti niillä kaikilla on menny.
Ja vaikka ne nuorena muutti niin paljon ne käy kotona. Enemmän mä niitä nyt näen kun sillon kun niillä oli hurja teini-ikä.
Nyt tulee mukana niitten avokumppanitkin, joskus on aika vilinää:)
Lapset on aina rakkaita asuu ne sitten kotona tai muualla.
Lapsien kohdalla ei pidä paikkaansa vanha sanonta, poissa silmistä poissa sydämestä.

aikaa aloittaa vaikka uusi harrastus tai viritellä jotain vanhaa harrastusta uudelleen! Lapset ovat todellakin vain lainaa, itse olen tajunnut sen jo silloin kun ensimmäisen neljästä pukkasin maailmaan. Ei ollut kriisiä ei lasten muuttaessa, haikeaa tietysti ens alkuun. Mutta nyt on iiiiihanaaa! kun saa elää vain itselleen!

Kyllä mulla oli vaikea sopeutua,kun ainoa poikani päästyään ylioppilaaksi,lähti heti opiskelemaan toiseen kaupunkiin.Nyt olen pelkästään iloinen,että hän pärjää hyvin ja on itsenäistynyt.Mutta tuntuu aina yhtä ihanalta,kun hän soittelee ja kertoo tulevansa kotona käymään.Olen jo varautunut siihenkin ,että hän jää asumaan sinne,kun opinnot on ohi.Kyllähän tätä vapaata nyt riittää,kun puolisoni kanssa kahdestaan asutaan,ja paljon tylsempää on,poika kun on sellainen puhelias ja hauskutti meitäkin jutuillaan.Yksi asia,mikä on helpottunut,ruokaa ei tarvi laittaa niin kellon mukaan.Tiedättehän,että nuoret miehet ovat aina nälkäisiä.Yritä nauttia yksinolosta,kyllä siihenkin täytyy melkein opetella.