Tänään huomasin
että perkele
mullahan on elämä mallillaan
mulla on kaksi ihanaa mukulaa
jotka välillä saavat mut raivon partaalle
ja sitten kapsahtavat kaulaan
mulla on ihana mies
joka välillä kiukuttelee kuin mukulat
mutta kuitenkin on rakkain
mulla on ihana talo
vanha satavuotias hirsikasa jonka lattia narisee
mutta mistä huokuu lämpö
mulla on halu välittää
ja järkätä asiat siten
että kaikilla olisi hyvä
mulla on halu rakastaa
ja etsiä positiiviset
puolet ihmisistä
taidan sittenkin olla pirun onnekas.
että perkele
mullahan on elämä mallillaan
mulla on kaksi ihanaa mukulaa
jotka välillä saavat mut raivon partaalle
ja sitten kapsahtavat kaulaan
mulla on ihana mies
joka välillä kiukuttelee kuin mukulat
mutta kuitenkin on rakkain
mulla on ihana talo
vanha satavuotias hirsikasa jonka lattia narisee
mutta mistä huokuu lämpö
mulla on halu välittää
ja järkätä asiat siten
että kaikilla olisi hyvä
mulla on halu rakastaa
ja etsiä positiiviset
puolet ihmisistä
taidan sittenkin olla pirun onnekas.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämä oli arkipäivän realismia. Sitä mitä ei näe, eikä tunne, ei osaa arvostaa. Kiva.
Olinkin ajatellut aikaisemmista runoistasi, että sulla olis kaikki tuo, mutta joskus se vaan alkaa mättää, ja sit tuntuu tosiaan et kaikki on "vinksinvonksin"...Aatteles kun ne tenavas tulee ja tarraa pienillä? lihavilla pikku kätösillään kaulaaan kiinni ja sanoo et äiiiitiiiii....
Ja se miehen "roikalekkin" tulee ja halaa niillä isoilla karvaisilla kätösillään ja sit mennään,,,:))
paitsi tenavilla on jo aika solakat sormet kun ovat jo niin isoja... työ on ainoa mitä vit*ttaa aina välillä...
:)
kun katsoo
Positiivisuuden
Verhon
takaa :D