rakastettuni
oli kuin ylväs tammi
jonka varjoissa sain levätä
kuin kirkas tähti, jota seurasin
kuin raikas virta, joka vei mennessään
kuin aurinko, joka lämmitti
nyt hän on
kuin kuivettunut
puserooni tarttunut takiainen
ei irroita
en saa itseäni irti
oli kuin ylväs tammi
jonka varjoissa sain levätä
kuin kirkas tähti, jota seurasin
kuin raikas virta, joka vei mennessään
kuin aurinko, joka lämmitti
nyt hän on
kuin kuivettunut
puserooni tarttunut takiainen
ei irroita
en saa itseäni irti
Vastaukset 4
Vanhimmat
jännä runo, vaikuttava, mielenkiintoinen.
Kiitos
asiat mutkistui
mieleni pahottui
rupesi tammen varjoissa kylmäämään
virran pyörteissä huimaamaan
tähteä katsoessa
kadotin suuntavaistoni
aurinkoa palvoessa
vähän kärähti
mustelmilla sieluni
takiainen ripustautunut
en löydä rauhaa
mieleni pauhaa
etsin uutta suuntaa
katseeni harhailee
tulevaa odotan
onko mennyt mennyttä?
voi olla alin askel jonnekin toiseen suuntaan,
ensimmäinen porras uuden luomiseen,
kestäväkin pohja.
Ensimmäinen askel on aina otettawa,
irtautuminen suoritettawa.
Menneestä otettawa woimaa,
pidä se rakkaana muistona.
Älä kaipaa.
Suunnista eteenpäin.
Junkkarini seuraa matkallain
koska
asustamme saman katon alla
Edessä pitkä prosessi
Pohojalaisena hän kun ei periksi anna