Olen seurustellut poikaystäväni kanssa puolivuotta ja olen ollut joa kkauan omasta mielestäni valmis kihloihin. Molemmat tiedämme että olemme toisillemme ne oikeat ja rakastamme toisiamme. Yhteisestä tulevaisuudestakin puhutaan kokoajan. kihloihin menosta on puhuttu. Se tapahtuu kuulemma sitten joskus kun on se aika. Mutta milloin on se aika? Myöntelen miehelle aina kun on puhetta ettei vielä ole aika, vaikka sisimpäni huutaa aivan toista. En vain uskalla sanoa tästä hänelle. En halua olla se joka tekee aloitteen. Enkä halua että hän luulee että haluan vain omistaa hänet. Mä en halua mitään muuta elämässänikuin viettää tulevaisuuden hänen kanssaan. Suhteemme voi erittäin hyvin. Paremmin ei voisi mennä. Mutta en tiedä milloin uskallan paljastaa tunteeni hänelle. milloin on se oikea aika?
tahtoisin jo
kihloihin
142456
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
on vielä aika lyhyt seurusteluaika. Itse koen kihlautumisen aika vakana asiana, enkä näe järkeä hötkyillä sellaisen kanssa. Fiksuinta olisi odotella sen alkuhuuman ohi menoa ja katsastaa sitten millainen tilanne on (esim. jo vuosi yhdessäasumista varmaan kertoo asian). Toki jokainen tallaa tyyliinsä. Jos on pakko päästä kihloihin, niin sitten on :) Mutta kun asiaa joutuu odottamaan, niin veikkaan että se tuntuukin paremmalta :D
Älähän nyt hosu. Itse seurustelin nykyisen avopuolisoni(tulevan aviomieheni) kanssa 7 vuotta ennen kuin meniin kihloihin. siinä näki ylä ja ala mäkeä. Tuo on kyllä hiukan liian aikaisin. Ette te tunne vielä toisia kunnolla. Jossain vaiheessa seurustelua tulee vaikea hetki. ainakin minä olen sellaisen huomannut ja kun siitä sekviää. Voi sanoa että selviää mistä vain. Tutustukaa toisiinne rauhassa. Kihlautuminen on avioliiton merkki!!
En tiedä minkä ikäinen olet,mutta luultavasti aika nuori. Sanot, ettet halua omistaa poikaystävääsi, mutta mikä hinku sitten on saada sormus sormeensa? Ehkäpä haluatkin vain näyttää muille, että hän on sinun..?
Puoli vuotta on LYHYT aika olla yhdessä, kyllä sitä vielä ehtii. Näin ajattelee varmasti myös rakkaasi, joten painostamalla häntä saatat ahdistaa häntä vain kauemmas.
Itselläni on takana yli kuuden ja puolen vuoden suhde, eikä sormuksia olla vaihdettu. Olemme kyllä sitoutuneet toisiimme täysin, mutta vielä vaan ei ole kihlauksen aika. Ja näin on hyvä olla.
Sitten kun se tapahtuu, se tapahtuu...Nyt asumme yhdessä, opiskelemme ja nautimme elämästä ja toisistamme...Kannattaa kokeilla : )
ole vielä valmis. Vasta sitten, kun uskallat paljastaa tunteesi hänelle avoimesti, olet itsekin valmis kihlaukseen.
Hei!
Menimme rakkaani kanssa kihloihin 2kk seurustelun jälkeen. Molemmista tuntu siltä, kun olimme asiasta keskustelleet. Nyt suunnittelemme häitä, jotka ovat ensi syksynä ja silloin olemme seurustelleet 1,5vuotta. Moni varmasti kauhistelee nopeaa toimintaamme, mutta onneksi meidän ei tarvitse puolustella kenellekkään ripeyttämme.
Paitsi ehkä tällä palstalla.. nimim kokemusta on.
Me olemme olleet naimisiin mennessämme 2,3 vuotta yhdessä ja niistä 2,3 vuotta asuneet yhdessä. Ei kukaan voi kenellekään antaa mitään aikarajoja, koska on järkevää ja koska ei, mennä naimisiin. Okei, jos 16- vuotias kysyisi onko järkevää mennä 24- vuotiaan kanssa kihloihin 2 kuukauden jälkeen, sanoisin että ho hoijaa.
Jep, minäkin sanoin aika tarkalleen noin. Nyt he ovat olleet naimisissa kuusi vuotta ja esikoista odotellaan =) Ai tosiaan, kyllä he seurustelivatkin neljä kuukautta ennen kihlausta.
mä oon seurustellu n. 1,5kk.. ja ollaan menossa kihloihin, kunhan mies on kysynyt muodollisen luvan mun isältä eli todennäköisesti syyskuun aikana. Eli silloin julkaistaan kihlaus, kirkko on jo varattu huhtikuulle. Että puolitoista vuotta on pitkä aika.. :)
jos molemmat tietää, että siinä vierellä on se oikea, ni miksi ihmeessä turhaan venyttää ja viivytellä...
Vau, aika nopeata... 1,5 kk vaikuttaa minusta tosi lyhyeltä ajalta. Kuinka hyvin siinä ajassa ehtii tuntemaan toisen? Mutta ehkä se joillakin toimii.
Puoli vuotta ainoastaan...? Ja kauan olet ollut valmis? Kuinka kauan! Onhan tietysti monet valmiita, mutta monesta tuo on tosi lyhyt aika.
Älä hätäile, äläkä ole huolissasi ainakaan jos mies ei olekaan vielä valmis. Mutta tietysti voit ottaa asian puheeksi, jos kerta olette jo aiheesta puhuneet muutenkin paljon. Kumpi muuten alkoi puhumaan ensiksi kihloista? Ja mitä olette puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta?
Jos pelkäät, että hän luulee jotakin niin kerro miten asiat oikeasti on. Miksi sinä haluat kihloihin ja naimisiin. Mitä se sinulle merkitsee. Ei merkitse siis omistamista, mutta mitä?
Ei se mies siitä mihinkään karkaa vaikka ette ole kihloissa. jos todella sinua rakastaa. Kihloihin menohan ei varsinaisesti mitään muuta.
Niin ja siis kysymykseen milloin on se aika on ulkopuolisen mahdoton sanoa. Ainakaan tarkkaa aikaa. Sitten kun olette molemmat valmiit. Teillä on tunne, että tunnette toisenne tarpeeksi hyvin ja olette varmoja että tämä on se ihminen jonka kanssa haluan viettää lopun elämääni jne.
Jokatapauksessa iso päätös se on.
Täällä on arveltu ikääni ym. Olen 25-vuotias ja valmis menemään kihloihin, koska haluan viettää hänen kanssaan loppuelämäni. Tunteistani olen tasna varma. Välillä en ymmärrä itekkään intoani näin nopiaan kihlaukseen. Tiedän että on hyvä odottaa ja aion odottaa niin kauan kuin toinen osapuoli haluaa. Painostamaan en ala. Pääasia on että saan olla hänen kanssaan. Tätä tunnetta joka minulla on häntä kohtaan, on täysin uutta minulle. En ole aikaisemmin edes tiennyt että näin paljon voi toista rakastaa. Minulla on tkanai kaksi pitkää suhetta, joten tiedän mistä puhun. Toinen kesti n. neljävuotta. Aika näyttää miten meidän käy.
Hieno asia, että olet löytänyt sellaisen ihmisen. Toivon mukaan poikaystäväsi tuntee myös samoin ja jos ei ihan vielä niin jonkin ajan kuluttua kuitenkin. Vaikea sanoa miten hän suhtautuisi kihlausajatuksiisi. Mutta ei se varmaan mahdoton ajatus hänelle ole, jos olette (kuten kirjoitit) asiasta puhuneet. Ehkä ei nyt ajankohtainen, mutat ehkä ei kaukanakaan. Se on jo hyvä asia, että tälläisestä voidaan keskustella.
Eräällä ystävälläni oli takana pari kihlausta ja suhteet kesti n. 3 ja 4 vuotta. Nykyisin hän on naimisissa ja he menivät vuoden yhdessäolon jälkeen naimisiin. Hän puhui myös, että ei ole koskaan tuntenut näin.
Toivotan teille onnea!
minäkin haluan kovasti jo kihloihin... olin valmis ottamaan riskin ja kerroin osittain tunteistani.vastauksekseni sain pelkoa ja hämmennystä,ja siis jääneen odottelemaan kultaani.joka kuitenkin teki hyvin selväksi ettei halua erota,vaan lisää aikaa kasvaa ja varmistua tunteistaan...
niin,tämä tunne on aika kamala.en koskaan uskonut olevani tälläinen.varma ja seesteinen,mutta enhän olekkaan.sielu huutaa sitoutumista,lupaa suunnitella häitä ja ikuista yhdessä oloa.olisin millä hetkellä hyvänsä valmis antamaan itseni hänelle,loppu elämäkseni...