nuoret naiset auttakaa mua

säälittävä avuton kirjoitti:

vuosi tuli seurustelua eilen täyteen. oli ihana vuosipäivä. toisen hoitamista, yhteistä ruuanlaittoa jne. koko 17 vuotta kestäneen elämäni aikana olen ihmetellyt miksi nainen jää suhteeseen jossa on väkivaltaa, pettämistä, nöyryyttämistä, alistamista tai jotain muuta joka ei kuulu rakkauteen. sanoin aina että minua ei petetä, jätän heti. en ala heikoksi. mun poikaystävä on aivan ihana. se puhuu kauniita, on hellä, laittaa toisinaan ruokaa jos sille päälle sattuu, tulee toimeen perheeni kanssa.. täydellinen vävy. ainut varjo puoli on naiset. sillä on aika naissankarin maine, mut se on historiaa.. vai onko? poikaystävälläni on paljon kaverityttöjä, mikä ei haittaa.. mutta ystävyys on joskus hiukan kyseenalaista. tämän vuoden aikana on molemmat mokailtu, mut mä en ole koskenut vastakkaiseen sukupuoleen. mä oon saanut selville et mua on petetty ja pitkä lista muita juttuja. nyt löysin rakkaani valokuvia hänen ulkomaan matkaltaan.. suukotteluja muiden tyttöjen kanssa.. se oli kuulemma pila. mä olen itsekki todella sanonu pahasti ja ollut ilkeä, kummassakin on vikansa. nykyään olen todella vaikea. suorastaan vainoharhainen. yritän olla ihmisiksi ja rakkaani yrittää ymmärtää. hän on muuttunut.. todellakin. mut mä olen katkera ämmä nykyään joka ei osaa antaa anteeksi. en tiedä pitääkö edes? vaikeeta tämä rakkauselämä! pitäis osata olla tyytyväinen nykytilanteeseen kun toinen kerta tosiaan yrittää, mut nuo iänikuiset jutut kummittelee mielessä. kertokaahan.. miten mä pääsen tästä itsesääli altaasta, saan ylpeyteni takaisin ja pääsisin takaisin jaloilleni. ku rakkaus ei ole vielä kuollu enkä osaa irti päästää

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä