Miten kestää sen kun ero tulee (ei vielä tullut) ja lastaan ei enää näe niin usein? Olen mies ja mietin jos erotaan niin olisi tosi vaikea tilanne joutua eroon lapsesta..kun ennakkokuvana on että äiti saa enemmän pitää lasta (meillä vajaa 4v.)...yksinäisyys, epäonnistumisentunne ja moni muu mielessä..
Miten kestää??
Mika
9781
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Surullista tuo aina on, lasta kun ei voi laittaa puoliksi.
Mutta yritä ottaa kaikki irti siitä ajasta, jonka olet lapsesi kanssa! Eikä tämä siis tarkoita, että esim. tapaamisviikonloppuina pitäisi olla aina jotain erityistä järjestettynä.
Elätte vaan ihan tavallista arkea, käytte kaupassa, laitatte ruokaa, käytte pihalla keräämässä kaikenvärisiä syksyn lehtiä, laitatte kirjan väliin kuivumaan - ja seuraavana tapaamiskertana ne on jo kuivia ja sileitä ja voitte liimailla kansioon tai tehdä tauluja mummeille... mitä vain!
ja kohtahan hän on jo niin iso, että voitte aloittaa jonkun harrastuksen yhdessä - tai että isi vie kerran viikossa johonkin harrastukseen, ja se on sellainen teidän oma juttu.
(olettaen, että välit pysyy jotenkuten kunnossa sulla ja äidillä, ja että asutte samalla paikkakunnalla?)
Ja nautit sitten myös siitä "omasta ajasta", että sun ei tarvitse olla täysin kiinni lapsessa 24/7.
Kyllä isä voi olla läheinen ja tärkeä, vaikka ei olisi ihan joka päivä läsnä!
Äkkiä siihen tottuu.Salaa mielessäni en olisi edes halunnut yh-isäksi,karmee vastuu koko ajan plus kotihommat päälle.Nyt näkee (jos itteeni huvittaa,pakko ei ole,tosin muija narisee)joka toinen viikonloppu.Paperissahan tulee joka toinen vkloppu,mutta ainahan voi olla "töitä" tms.Jos otan,meillä on tosi kivaa,käydään hesellä,leikkipuistossa jne.Mukava viedä taas sunnuntaina äidilleen ja lähteä itse vaikka bisselle!
Lainaus tekstisäs"..Nyt näkee(jos itteääni huvittaa, pakko ei ole, tosin muija narisee)....paperis lukee et joka toinen vklppu mut ainahan voi olla"töitä"tms."
Törkeetä!Ihan ku meiän ukko! Ottaa silloin kun itteään huvittaa, vähät muistaa välittää vaikka lapsi pettyy jos"itteä"ei huvita, ja noita tekosyitä joo aina löytyy, tulee"töitä"tms silloin ku ei huvita. Ja silloin ainoostaa huvittaa kun on taas joku uus eukkoparka kierroksessa(harrastaa yksinhuoltajia)jolla lapsi kanssa ja jolle vähän esitetää hyvää isää lapsen avulla että saa vähän sitte hyvänmielen pesää irti siitä hyvästä. Vähemmän kyseenalaista vanhemmuutta, sanoisin.
altti taitaa olla meitsin eksä,mutta omille sukillensa kusee..turha hänen on naukua lasten huomiota,kun itse istuu kiikkustuolissa ja päivät on pitkiä.Voipi olla,että lapset on "töissä" eivätkä ehdi papparaista katselemaan.Vieraaksi kun on jäänyt.Ei kannata katkeroitua noista isistä,jotka vastuutaan ei tunne.Nautitaan me yh-äidit lapsista ja elämästä!
itselleen ukko kuoppaa kaivaa, mutta mua suututtaa ex:n tavat nyt siksi, koska lapsi on vielä niin pieni ja pahoittaa mielensä tosi pahasti noista "töistä"ym peruutuksista tai"kiireistä". Julmaa peliä lapsen kustannuksella. Tiedänhän minä, että lapsiki kasvaa ja oppii pian ymmärtämää näitä ja olla odottamatta liikoja, mutta just nyt tekis mieli toisinaa paukuttaa korkokemgällä ukkoa otsaa kun temppuilee....
Jos ei (tuleva?) exäsi ole täysin paska akka niin ei seiso sinun ja lastesi yhdessä olon esteenä. Pyri sopimaan mahdollisimman laajat tapaamisoikeudet, esim vuoroviikonloppuja ja viikollakin yökylään. Näistä otat sitten kaiken irti, eli kun lapset ovat niin ole läsnä ja jätä tv/tietokoneen/harrastusten kanssa puuhaaminen omalle ajalle. Toki ikävä iskee , varsinkin iltaisin kun istuu itsekseen hiljaisessa asunnossa, mutta se helpottaa, että tietää et seuraavaan tapaamiseen on aina alle viikko.
Itselläni on siinä mielessä onnellinen tilanne, että olen heinäkuusta asti ollut lasten lähivanhempi/isä ja lapset ovat lähes kaiken ajan minulla, joten ei pääse ikävä iskemään.
Tuo epäonnistumisen tunne tulee joka tapauksessa osana eroon päättynyttä liittoa, luulen ma, sille ei mitään voi ja muitakin paskoja fiiliksiä tulee pääkopassa jyllääämään pitkään, mutta ajan myötä se helpottaa. Eli konkreettisena neuvona: sovi laajat tapaamisoikeudet, pyri aina ottamaan lapsia kun mahdollista (siis vaikka ylimääräistäkin) niin saat olla lasten kanssa aivan riittämiin. Ja voi olla, että muksujen kanssa vietetyn ajan laatukin paranee, kun ikävän vuoksi ei ole vähään aikaan nähnyt ja lasten läsnäolo ei ole niin itsestäänselvyys.
..tuesta ja vinkeistä. Lisääkin saa antaa..Mites paljon muuten (noin) elatusmaksu on jos tuloni (brutto) n.2000 e ja lapsi olisi luonani joka toinen viikko to-ilta-ma-aamu??
älä pelaa lapsen luottamuksella.
Siitä kun pidät huolen, kaikki menee hyvin. Esteitä ja muutoksiahan tulee aina joskus kaikille, mutta pidä huoli että ne on enemmänkin poikkeus kuin sääntö.
Niin moni tuntuu pelaavan lasten kustannuksella, mikä on helvetin väärin ja raukkamaista. Jos ex sylettääki, ei sitä pidä kohdistaa lapsee, vaa hoitaa hommansa niin kuin kuuluukin. Lapselle etän näkeminen on kohokohta aika pienen aikaa, kun ne kasvaa, ei tapaamisia enää odoteta samalla innolla(vaikka kiva nähdät tietenki)kuin pienempänä. Syy ihan looginen, kaveripiiri, laajentunu ympäristö omine menoinee ym.
Kannattaa nauttia siitä varauksettoman luottamuksen rakentamisesta lapsen ja etän välillä niin kauan kuin sitä kestää. Alusta asti rakennettu luottamus kantaa kyllä varmasti hedelmää paremmin kuin satunnainen vastuu.
... Ja anna sille exälle vähän "armonaikaa", eli ero saattaa vielä olla niin kipeä asia, ettei toimi ihan täysissä järjissään.