Uusin Karin Fossumin suomennos Hullujenhuone on julkaistu Like Rikos kannattaa -sarjassa, mutta dekkari se ei ole. Se kertoo myötäelävästi ja kiinnostavasti kirjan nimen oloisesta paikasta persoonallisine asukkeineen. Se kertoo depressiosta, maanisuudesta, syömishäiriöistä, alkoholismista, huumeriippuvuudesta, väkivaltaisista teoistakin, mutta rikosmysteerien ratkaisemisesta innostuneet saattavat pettyä. Fossumin kirjoitustavasta näkee, että hän on aloittanut runoilijana. Pätevää tekstiä.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ole uusin suomennettu K.Fossumin kirja (samaa mieltä, pätevää tekstiä), uusin on Marraskuun neljännen vastaisena yönä.
Marraskuun neljännen vastaisena yönä oli muuten mielestäni aivan älyvapaa teos. Pidän todella paljon Fossumin muusta tuotannosta mutta tuon kirjan funktio jäi täydeksi mysteeriksi. Juu, tunteita kuvattiin paljon, ei sitten mitään muuta.
Luin juuri "Marraskuun 4. päivän yö" vai miten se virallisesti menee.
En minäkään tajunnut kirjan motiivia. Se kertaa kyllä sujuvasti ja myötäelävästi kahden aikuisen ihmisen surusta, paineista ja miten suru voi alkaa hajottaa myös ihmisten keskinäistä suhdetta ja rakkautta
Myös kadonneen tytön motiivit karata jäävät aivan hämärän peittoon. Ja sitten kun hän palaa vuoden kuluttua niin paluukohtaus, vanhempien reaktiot ja ennen kaikkea TYTÖN asenne ja puheet ovat täysin epäuskottavia.
Olen lukenut Fossumin aiempaa tuotantoa - dekkareita siis - ja pidän niistä. Tämä "Marraskuun 4. päivän yö" on kuin jokin kirjoitusharjoitelma, päättymätön novelli tai osa jotain suurempaa kok
TÄysin käsittämätöntä, miten kirja on ylittänyt julkaisukynnyksen. Se ei ole dekkari (vaikka sitä sellaisena myydään ) ja jättää jälkeensä haljun petetyksi tulemisen tunteen ja aivan liikaa avoimia kysymyksiä. Viimeiset viisi sivua pilaavat senkin vähän hyvän mitä kirjan lukeminen muuten toi tullessaan.
EN totisesti voi suositella kenellekään. Onneksi oli kirjaston kirja, ei mennyt omat rahat hukkaan... (paitsi se euro varausmaksua).
Myös Fossumin "Rakas Poona" oli vähintään yhtä hämärä kirja. On ihan hyvä, että lukijalle jätetään jotain itsekin pohdittavaa, mutta siinä kirjassa kysymyksiä jäi turhan paljon auki. Kirja tuntuu täysin keskeneräiseltä. Petyin koko kirjaan! Plääh!
Kiva, että sain tietää uudesta Fossumin kirjasta...Luulin tosiaan, että Marraskuun neljännen vastainen yö -kirja oli viimeisin, mutta onneksi erehdyin.
Marraskuun neljännen vastainen yö tosiaan jätti avoimia kysymyksiä paljon. Itse pidin kirjasta, vaikka olisin jotain konkreettista tyttären motiiveista häipyä kaivannutkin. Kirjassa kerrottiin hienosti piinaavista tunteista, epätietoisuudesta ja kaikista peloista, mitä epätietoisuus voi tuoda tullessaan. Ja nuoren naisen äitinä ne pelot ja "kauhukuvat" jotenkin tuntuivat tutuilta, vaikka oma neitini vaan häipyy yöjuoksuilleen. Kirjan Jonnan elämässä tuntui olevan vaihe, jossa hän mietti koko olemassaolon tarkoitusta ja toivetta "olla vaan rauhassa". Itse pääsin tunnemaailmaan hyvin sisälle samalla peilaten sitä omaan elämäämme. Ehkä jotain opinkin?