Arkkitehtuuri rappiotilassa

Siinähän se tiivityykin tämän juntin pikkukansan ajatuksenkulku.

...kun tuollaista paskaa jauhat!

Voisiko arvon provokaattori jaksaa hieman selventää perätöntä väitettään? Miten niin rappiotilassa ja mikä puolestaan sitten ei olisi rappiotilassa oloa? Kerro myös missä asiat ovat merkittävässä määrin paremmin? Mikä taas olisi oikeaa ja kunnollista arkkitehtuuria?

Vaadin esimerkkejä, perusteluja ja ennen kaikkea parannusehdotuksia! Entä ketkä mahtavat olla niitä agressiivisia psykopaatteja niissä johtotehtävissä? Tarkoitatko yritysjohtajia, vaiko peräti valtiojohtoa? (Vai onko sinulla vain vittumainen pomo siellä missä ikinä oletkin?) Tietääkseni ketään mekittäviä johtajia maassamme ei ole ainakaan julkisuudessa diagnosoitu psykopaateiksi tai edes kärsivän mistään muistakaan henkisistä sairauksista. Vielä enemmän ihmettelen, miten suomalainen arkkitehtuuri voisi olla vastuussa jonkun sairastumisesta?

Miten suomalainen kulttuuri on vaurioitunut viime vuosikymmenien arkkitehtuurin myötä? Miksi juuri suomalainen kulttuuri - mikseivät myös vaikkapa saksalainen ja ruotsalainen, sillä mitään valtaisaa eroa niissä ei ole? Mikä on ylipäänsä sitä suomalaista kulttuuria, johon viittaat? Elementtitekniikka ja tasakatotko ovat kulttuurin rappio? Teatteritaide ja muotokuvamaalaus varmaan ottavat takapakkia niiden vuoksi?

Suuryritykset ja niiden pääkonttorit, ovat siis esimerkkejä kulttuurin rappiosta ja huonosta arkkitehtuurista. Viitannet aamun Hesarissa olleisiin amerikkalaiskommentteihin Nokian pääkonttorista? Sanoisin, että lehtijutun väitteissä on perää ja ko. rakennuksessa parantamisen varaa, mutta amerikkalaisen suusta kuultuna menettää lasirakentamisen kritiikki äkkiä teränsä. Pekka Helinin demonisointi on aivan turhaa, sillä ei hän yksin - eivätkä edes suomalaiset yhdessä - ole syyllisiä lasiarkkitehtuurin sieluttomuuteen.

Teräs-lasirakentaminen oli aikansa trendi kaikkialla, samoin kuin kaksoislasijulkisivut ja "yrityksen toiminnan läpinäkyvyys arkkitehtuurissa" -huuhaa. Yhtä lailla kansallisromantiikka oli aikansa lapsi ja vieläpä syntyaikanaan suuresti vanhemman kansan parjaamaa ja vanhaa kulttuuria halvetavana koettu tyyli.

Nimenä kansallisromantiikka on sitä paitsi harhaanjohtava, sillä suomalaiset arkkitehdit hakivat jo tuolloin virikkeensä ulkomailta - jugendin kohdalla etupäässä Saksasta ja Itävalta-Unkarista. Mistään suuresta suomalaisesta keksinnöstä ei siis ollut kyse, vaan aivan samoin suorasta ja kopioivasta ulkomaalaisten matkimisesta. Ainoa suomalainen piirre kansallisromanttisessa jugendissa olivat sen kansantarustoista innoituksensa saaneet koristeaiheet.

Harvoin näkee kaunista asuinaluetta suomessa. Rakennukset ja ympäristöt pitäisi suunnitella ihmisen henkistä hyvinvointia silmällä pitäen. Nykyaikaiset elementtirakennukset (pienet ja suuret) ovat rumia, joissakin on käsittämättömiä häkkyröitä ja suurin osa näistä "luomuksista" ovat naivistisia........aivan kuten arkkitehtimmekin.