Miten olette päässet surustanne puolison kuoleman jälkeen. Kun uskollinen ja rakastava puoliso ei enää vastaa. On vain kaipaus. Katsetta joka rakasti, joka kannusti. Rehellisyys oli avioliittomme tärkeinpiä arvoja. Matkalle ei enää kuppania rinkkani nostamaan selkääni. Taivaan isään luottaen.
57 leski
kristtitty luterilainen
2343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voimia sinulle, koska tiedän omasta kokemuksesta, että niitä tarvitaan.
Itse jäin leskeksi 4v sitten, aluksi tuntui ettei tästä mitenkään selviä.
Lapset oli minulle todella tärkeä voimavara, parin kuukauden päästä läksin opiskelemaan ja uusien harrastusten pariin, saadakseni muuta ajateltavaa välillä, tottakai puolison menetys oli mielessä, mutta ei koko ajan.
Vielä nytkin tulee sellaisia kaipuun hetkiä, jotka kyllä menee ohi, mutta muistot säilyy aina yhtä kirkkaina, niitä ei kukaan ota pois.
Toivon kaikkea hyvää Sinulle!
...ennen kuin saa taas elämänsä järjestykseen. Niin olen monen kuullut sanovan. Itse en ole leski, mutta kyllä kuolema on vienyt monia rakkaita. Parasta on se, jos vainaja on ehtinyt itse valmistautua lähtöönsä. Se on kaikille helpompaa kestää.
Sanot olevasi kristitty. Toivottavasti miehesi osasi ottaa siinä hengessä viimeiset päivänsä. Silloin hautajaisten järjestäminen ja papin kanssa asioista sopiminen on paljon helpompaa.
Jos hän taas ei ollut sen henkinen, niin silloin meidän on vain luotettava siihen, että hän oli selvittänyt omalla tavallaan asiansa yläkertaan.
Aina se koskee. Aina tulee ikävä. Ainoa lohtu on se, että surutyö pitää tehdä, ja sen jälkeen on helpompaa. Toivon sinulle jaksamista.