Tuning-koulu

Koriltaan hyvä tuningaihio on luja ja vankka, jotta alustan toiminta pääsee kunnolla oikeuksiinsa j että auto kestää vauhdikasta ajoa. Esimerkiksi Honda Civic on hyvä esimerkki urheilullisesta ja jämäkästä autosta, jota ei tarvitse enää kaarilla vahvistaa. Alammekin tässä tuunata Civicciä ikään kuin esimerkkiautona.

Esimerkki-Civicimme on vuosimallia 1994 ja siinä on poikkeuksellisesti hieman pintaruostetta. Se ei kuitenkaan juuri haittaa, koska ruoste jää piiloon spoilereiden, helmalevikkeiden ja teippausten sekä splash-tarrojen alle.

Korin muotoilu on parasta aloittaa helmoista. Siten erotutaan paappojen vakioautoista parhaiten.

Tuning-auton helmalevitykset kannattaa tehdä pellistä. Pelti on muovia kestävämpää, helpompaa työstää ja näyttää alkuperäisemmältä. Etenkin auton omasta helmapellistä muotoiltuna on levitys linjakkaan näköinen ja varmasti samaa sävyä muun auton kanssa. Kulmahiomakoneella vain sivuhelma auki alhaalta ja molemmista päistä. Sitten tartut alareunaan kiinni ja nostat pellin törröttämään suoraan sivulle. Todellinen alan mies, joka haluaa panostaa huoliteltuun lookiin hitsaa levitykseen kaksikerrosrakenteen eli jostain sopivasta pellista alapinnankin helmalevitykseen.

Sitten spoileria värkkäämään.

Ota 200 litran öljytynnyri - mieluiten tyhjä - ja halkaise se pituussuunnassa kahtia. Nosta puolikas takaluukun kannelle poikittain, kupera puoli taaksepäin. Tällöin kovera puoli yleensä näyttää eteenpäin. Poraa sitten alareunaan 10 kpl. 4 mm:n reikiä niin, että reiät lävistävät myös takaluukun kannen. Kiinnitä mahdollisimman pitkillä 4 mm:n pop-niiteillä. Ruuvejakin voi käyttää, mutta popparit ovat virtaviivaisemmat.

Jos spoileri tuntuu ajossa liian ottavalta, voit leikata sitä yläpuolelta matalammaksi. Tällöin kuitenkin menetetään iso osa spoilerin tuomasta ulkonäkölisästä. Jos siis haluat säilyttää äreämmän lookin, leikkaamisen sijaan poraa spoilerin läpi pieniä reikiä.

Poraa reikä kerrallaan ja kokeile, milloin ottavuus ja ilmanvastus ovat oikeassa suhteessa. Aikaa menee, mutta lopputulos on sitten yksilöllisesti räätälöity ja takaa sekä riittävän huippunopeuden, että maksimaalisen daunfoossin.

Jos oikein tarkka haluaa olla, voi käyttää oikein pientä terää ja porata aina reiät molemmille puolille yhtä aikaa. Näin tasapaino säilyy, eikä auton ympärille kerry haitallista turbulenssia.

Tynnörin toisesta puolikkaasta saat etuspoilerin, jonka voit vastaavalla tavalla kiinnittää etupuskuriin. Sitä on kuitenkin pakko leikata matalammaksi, ettei spoileri raavi maata. Maavaraa kannattaa jättää vähintään 5 cm, ellet sitten aja jatkuvasti sileillä radoilla.

Molempien etuspoilerin päätyihin on vielä leikattava halkaisijaltaan n. 10 cm:n aukot, jotta ilma saadaan ohjatuksi auton sivuille. Kokonaan päätypeltejä ei voi poistaa, ettei tynnyri menetä muotoaan. Rei'istä voi vielä ohjata ilman jarrujen jäähdyttämiseen. Sopivat mutkat on helppo modifioida esim. räystäskourun syöksytorvesta - siinä on jo valmiiksi sopiva mutka molemmissa päissä! Väliin jäävän suoran putkiosan voi hyödyntää avarampaa pakoputkistoa rakennellessa.

Taidat olla karannut niuvvanniemestä

urheilullinen auto toyota corolla.


urheiluauto prelude.

et taida tietää mistään mitään?

urheiluautolle on olemassa määrittely ja prelude ei vastaa sitä


Jaguar XK on aito urheiluauto ja myös näyttää sellaiselta.

Siis mitä tekemistä menestyksellä on sen naurettavan autojen pilaamisen kans??? Eiköhän asia kuitenkin ole niin, että te ressukat yritätte tehdä ajoneuvoistanne näyttäviä, kun ne on jo niin vanhoja ja kun uudempaan ei ole varaa. Ei vaan, tosipuheissa vaikka puuhastelunne onkin naurettavaa ja lopputulos vielä naurettavampi, niin olettepahan ainakin sen väkerryksen ajan pois muusta pahanteosta. Eiköhän silti se autoinsinööri ole teitä fiksumpi sen auton suunnittelussa. Ai joo, tyhmimpiä tunareita ootte kuiten te, jotka pilaatte myös ajo-ominaisuudet...

HENKEÄ PELIIN:

Kun rakennetaan näyttävän näköinen, ajo-ominaisuuksiltaan esimerkillinen tuning-auto, on konepellin alta syytä löytyä myös katetta ulkonäön antamalle lupaukselle ja vastinetta alustan ominaisuuksille.

Moottorin virittäminen alotetaan läpivirtauksen parantamisesta. Vaikka Civik ei varsinaisesti omaakaan suihkumoottoria (suihkutusmoottori sentään on jo uudemmissa), on tärkeää, että moottoriin tulee ilmaa hyvällä imulla ja perästä poistuvat palokaasut rajulla paineella.

Tässä vaiheessa kannattaa uhrata hetki aikaa moottorin hengityksen parantamiselle. Kannattaa leikata n. 10 x 10 cm aukko konepeltiin siihen kohtaan, johon ilmanputsarin torvi loppuu. Aukon päälle saa peltisestä rikkalapiosta scoopin. Rikkalapion voi kiinnittää esim. varrestaan ruuveilla tai pop-niiteillä. Virtaviivaisempi toki tulee, jos irrottaa varren ja liimaa scoopin paikalleen. Ruuvikiinnitys on kuitenkin kisakäytössä varmempi.

Ilmanputsarin on oltava ns. vapaavirtaus-tyyppinen. Niitä on myytävänä kaupoissa, mutta hintaa kertyy yleensä enemmän kuin lääkäri määrää. Punainen vapaavirtaussuodatin antaa tehoa ja ilmettä erityisen paljon. Sellaisen voi itse rakentaa esimerkiksi punaisesta karvanopasta.

Ilmanputsarikotelosta poistetaan vanha, märkä ja öljyinen suodatin ja putsarikotelon imuputken päähän survotaan punainen karvanoppa siten, että se on puoliksi putken sisällä.

Venttiilikopan kansi kannattaa muuten samalla maalata punaiseksi. Näin kokonaisuus on yhtenäinen ja luo hienon Testa Rossa –lookin.

Moottorin hengityksen kannalta olennaista on myös poistaa alkuperäiset maskin ritilät keulalta ja korvata ne kirkkaalla verkolla tai reikälevyllä.

Reikälevyä saa esimerkiksi rakennustyömailta, joilla niitä käytetään mm. kattoristikoiden sitomiseen. Jos reikälevy kestää näin kovaa käyttöä, se kestänee pitkään myös urheilullista ajotapaa.


Kun imupuoli on kunnossa, on kuntoon laitettava myös pakopuoli. Läheskään kaikissa tuning-autoissa ei ole katalysaattoria, mutta jos on, se kannattaa poistaa. Riittää, kun tuning-porukassa on yksi katalysaattori, jota voi kierrättää katsastusta varten autosta toiseen.

Katalysaattori korvataan suoralla putkella, joka saa mieluiten olla halkaisijaltaan mahdollisimman suuri. Ilman katalysaattoria olevista autoista poistetaan etummainen äänenvaimennin.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä pakoputken päähän, jossa on syytä olla vähintään 25 % enemmän halkaisijaa kuin muussa putkessa, mielellään enemmänkin, jotta pakokaasu pääsee jakaantumaan mahdollisimman laajalle alueelle eikä jää tukkeeksi putken päähän.

Vielä parempi on, jos putken saa jaettua kahdeksi. Sopivaa jakoputkea voi olla vain vaikea löytää. Ihanteellisin ratkaisu olisivat sivuputket. Ne ovat myös ulkonäöllisesti tasapainoisen näköiset, vallankin jos ovat tehdyt samasta syöksytorvesta, mistä jarrujen jäähdytyskin (katso kohta 1. Kori).

Mikäli nurkissa on edelleen tyhjiä tynnyreitä, niiden päädyistä leikkaamalla saa virtaviivaiset koristekapselit, jotka saa kiinnitettyä tukevasti, kun poraa niihin neljä oikean kokoista reikää ja kiristää ne pyöränmuttereilla levypyörän ja muttereiden väliin. Näin varmistetaan niiden pysyminen kiinni rajussakin ulosajossa. Jarrujen jäähdytystä varten on porattava kapseleihin reiät. Reikien poraamisessa on oltava tarkkana, jotta pyörien tasapaino säilyy.

Nykyisin tosin kapseleita käytetään enää lähinnä talvikäytössä ja suositeltavampaa onkin hankkia autoon kevytmetallivanteet, mielellään mahdollisimman isot. Yleisin tapa hankkia kevytmetallivanteet on ostaa ne tutun tutulta tai keltaisesta pörssistä. Tällaisten "kuumien" vanteiden kanssa on kuitenkin oltava tarkkana, ettei polta näppejään. Ihanteellinen vannekoko esim. 92-malliseen Civiciin on 18 tuumaa. Halvemmalla pääsee, jos tyytyy kuitenkin kasvattamaan alkuperäistä pyöräkokoa maltillisesti, esim vain kahdella tuumalla. Tällaisia 14 tuuman vanteita saattaa saada edullisesti myös aivan laillista tietä, mikä on arvo sinänsä.

Isoille vanteille on myös hankittava arvoisensa renkaat. Urheilullinen ajo vaatii leveitä matalaprofiilirenkaita esim kokoa 255/45 - ZR 14.
Yleisimmät tuning-autoissa käytettävät merkit ovat Yokohama, Toyo, Kumho ja Sava. Renkaat on muistettava tasapainottaa, etteivät Civicin hienostuneen urheilulliset ajo-omituisuudet liiaksi häiriinny.

Muutenkin auton tasapainotukseen on syytä kiinnittää huomiota.

Esimerkiksi karvanoppien silmälukua on syytä tarkkailla kriittisellä silmällä. Noppa on yleensä tehtaan jäljiltä aivan poissa balanssista, sillä kuutioissa on usein yhdellä sivulla vain yksi silmä, kun jollain toisella sivulla niitä voi olla jopa kuusi. Kisakäytössä kannattaa joka sivulta poistaa kaikki ykkösen ylittävät silmäluvut. Samalla noppa myös kevenee. Siviiliajossa tällainen on kuitenkin turhan askeettista.

Silmäluvun voi tasoittaa esimerkiksi siten, että kaikilla sivuilla on kolme silmää. Tämä on yleensä hyvä kompromissi mukavuuden ja urheilullisuuden välillä. Tällöin jää vielä kolme silmää käyttämät-tä. Ylimääräiset silmät kannattaa säilyttää varaosina, sillä moottoriurheilussa silmävauriot ovat yllättävän yleisiä.

Wunderbaumista kannattaa karsia ylimmät oksat, pois, jotta painopiste saadaan alemmaksi. Suorituskykyyn tällä on vain vähän vaikutusta, sillä ylimmät oksat ovat pinta-alaltaan pienet eivätkä sisällä kovinkaan runsaasti hajuepiteeliä.

Tuunauksen ollessa viety jo näin pitkälle, ei ole enää syytä olla puuttumatta alustaankaan.

Spoilereiden avulla ajettavuus on jo parantunut, mutta nopea kaarreajo vaatii vielä alustan madaltamista. Helpoimmin tämä käy laskemalla renkaiden ilmanpaineet puoleen. Samalla rengas levenee, pito paranee ja auto irtoaa viivalta nopeammin. Tällöin alusta muuttuu kuitenkin helposti veltoksi, joten keinoa ei kannata käyttää kuin kiihdytyskisoissa.

Kaarreajossa tarvitaan jäykkää alustaa, jonka saa helpoiten nostamalla ilmanpaineet selvästi yli autonrengasalan yleisten suositusten. Ilmanpaineiden nosto ei samalla tavalla korota autoa kuin niiden lasku, joten tästä ei ole yleensä kuin hyvää sanottavaa: kovat paineet tekevät renkaasta liukkaamman, jolloin takavetoisilla autoilla saadaan sladeihin näyttävyyttä ja etuvetoisillakin nakkikioskiefekti paranee. Monttuihin ajettaessa kovat renkaan myös irrottavat tehokkaasti haitallista amalgaamia. Samalla kuljettaja kevenee.

Paras lopputulos saadaan kuitenkin vasta madaltamalla alustaa. Mitään alustasarjaa ei yleensä tarvita, vaan yhdelläkin alustalla tullaan toimeen, jos vain jousia ei lyhennetä liikaa. Kaksi kierrosta on maksimi, mutta kannattaa aloittaa maltillisemmin, ettei alustasta tule liian matala. Hyvä nyrkkisääntö on se, että jos suojatien valkoiset raidat tuntuvat olevan liiaksi kohollaan tien pinnasta, on madallettu liikaa.

Usein on käynyt niin, että liian urheilullista alustaa rakennettaessa onkin huomattu, etteivät pyörät enää ota lainkaan maahan kiinni. Toki renkaan voi tällöin vaihtaa korkeaprofiilisemmaksi, mutta ulkonäkö muuttuu helposti mauttomaan suuntaan.

Tästäkin selviää, kun vaihtaa pyöräkoon suuremmaksi, esim. 14–tuumaiseksi. Tällöin vaivalla tekemämme kapselit eivät kuitenkaan enää sovi!! No, rakentelussa ei voi välttyä takaiskuilta.

On siis syytä madaltaa maltillisesti, niin välttyy monelta harmilta. Tietysti, jos olet sijoittanut alustasarjaan, voit kokeilla erilaisia vaihtoehtoja. Samoin, jos on onnistunut ostamaan keltaisesta pörssistä Lexuksen kevytmetallivanteet, pyörät ylettyvät lähes aina maahan. Muoviset sisälokasuojat voi kuitenkin joutua poistamaan, jotta pyörät mahtuvat pyörimään. Lokareiden alla tuskin on enää peltiä, joten siitä ei tule enää lisäongelmia.

Alustan madaltamista muuten helpottaa, jos joku auton jousista on jo valmiiksi poikki – seikka, johon kannattaa kiinnittää huomiota jo auton ostovaiheessa.

Jos sitten olet aikeissa nostaa auton perää, ei kannata lyhentää kuin etujousia. Monet näkevät paljon vaivaa madaltaessaan ensin koko alustan ja nostaessaan sitten perää. Samaan lopputulokseen pääsee kuitenkin myös sillä, että lyhentää vain etujouset ja jättää takajousituksen ennalleen. Tämä on kokeiltu juttu ja toimii varmasti.

Sitten seuraa tärkeä vinkki: jos autossa on lehtijouset, niitä ei pidä mennä lyhentämään, sillä niiden sopivuus kärsii.

Lehtijousien madaltaminen onnistuu parhaiten poistamalla jousilehdistä yksi kummaltakin puolelta. Useinmiten tarkoituksenmukaisinta on kuitenkin vain tyytyä lyhentämään etupäätä ja jättää perä entiselle korkeudelleen, jolloin ikään kuin perä nousee.

Poppirahat on maksettava. Sitä varten on pahimmassa tapauksessa mentävä töihin, mutta muitakin vaihtoehtoja on: pari Shivas Regal –pulloa faijan baarikaapista, niin eiköhän joku piikkipelle välitä jo kunnolliset soittovehkeet.

Pyrittäessä hifiääneen, tämä ei kuitenkaan yleensä riitä, vaan on yritettävä välittää pikkusysteriä.


Sitten enää kalvoa tuulilasiin, jarrurummut kirkkaan punaisiksi ja auto alkaa olla valmis haastamaan ja ottamaan haasteita vastaan.

Ja lopuksi vielä vinkki: jos lippalakki on rajussa kiihdytyksessä kääntynyt väärin päin, sen saa korjattua seuraavalla tavalla: lakin lippa leikataan varovasti irti aivan juurta myöten. Irrotettua lippaa kuljetetaan 180 astetta lakin ympärillä ja ommellaan lippa kiinni lakin toiselle puolelle.

Mikäli epäilet ompelutaitojasi, voit myös pyytää kartturia pitämään lakkia lujaa paikoillaan samalla, kun itse pyörähdät pystyakselisi ympäri saman 180 astetta. Tämä toimenpide vaatii kuitenkin käytännössä aina autosta poistumisen.