Olen aina halunnut lastenhoitoalalle. Nyt minulla on tästä ollut kokemusta harjoittelun kautta melko pitkän aikaa.
Tunnen oloni yleensä aika väsyneeksi päivän aikana ja kotona päivän jälkeen.
Suoriudun kuitenkin kaikista tehtävistäni päiväkodissa, joten ei se siihen vaikuta.
Päiväkodissa on aika paljon melua, vaikka kukaan ei huutaisi, kiljuisi tai parkuisi, koska joka puolelta kuuluu leikin ääniä ym. Hälinää on koko ajan.
Ääni tuntuu menevän, kun saa olla äänessä koko ajan.
Lisäksi tarhassamme tuntuu olevan aika tunkkainen ilma aina, vaikka ikkuna olisi auki.
En tunne olevani erityisen pirteä päivän aikana. joskus tunnen olevani aika masentunut. Minulla on joskus ollut ongelmia paniikkihäiriön ja masennuksen kanssa, mutta olen tuntenut ennen tätä olevani ihan normaalissa kunnossa. Tämä alkoi uudestaan heti työni aloitettua.
Samoin heti työni aloitettua olen alkanut heräillä öisin ja herään joka yö tunnin ennen kellonsoittoa, enkä nukahda enää kunnolla. Tämä johtuu stressistä, koska lomalla tätä ei ikinä ole. Koulussakin heräilin aina öisin.
Viihdyn kuitenkin lasten kanssa tosi hyvin ja tykkään touhuta heidän kanssaan ja pidän työstäni siellä, mutta silti minulla on päivän aikana tai viimeistään päivän jälkeen väsynyt olo.
Lisäksi jännitän muiden aikuisten seurassa ja olen hiljainen, vaikka lasten kanssa olen sosiaalinen ja puhelias. Tämä myös stressaa, koska mietin jatkuvasti muiden tätien mielipiteitä minusta ja mietin, että arvostelevatko he minua, ja lisäksi en ole yhtä "rempseä" tms. kuin muut.
Onko normaalia vai epänormaalia tällainen stressi ja väsymys? Onko kokemuskia tai neuvoja?
Tunnen oloni yleensä aika väsyneeksi päivän aikana ja kotona päivän jälkeen.
Suoriudun kuitenkin kaikista tehtävistäni päiväkodissa, joten ei se siihen vaikuta.
Päiväkodissa on aika paljon melua, vaikka kukaan ei huutaisi, kiljuisi tai parkuisi, koska joka puolelta kuuluu leikin ääniä ym. Hälinää on koko ajan.
Ääni tuntuu menevän, kun saa olla äänessä koko ajan.
Lisäksi tarhassamme tuntuu olevan aika tunkkainen ilma aina, vaikka ikkuna olisi auki.
En tunne olevani erityisen pirteä päivän aikana. joskus tunnen olevani aika masentunut. Minulla on joskus ollut ongelmia paniikkihäiriön ja masennuksen kanssa, mutta olen tuntenut ennen tätä olevani ihan normaalissa kunnossa. Tämä alkoi uudestaan heti työni aloitettua.
Samoin heti työni aloitettua olen alkanut heräillä öisin ja herään joka yö tunnin ennen kellonsoittoa, enkä nukahda enää kunnolla. Tämä johtuu stressistä, koska lomalla tätä ei ikinä ole. Koulussakin heräilin aina öisin.
Viihdyn kuitenkin lasten kanssa tosi hyvin ja tykkään touhuta heidän kanssaan ja pidän työstäni siellä, mutta silti minulla on päivän aikana tai viimeistään päivän jälkeen väsynyt olo.
Lisäksi jännitän muiden aikuisten seurassa ja olen hiljainen, vaikka lasten kanssa olen sosiaalinen ja puhelias. Tämä myös stressaa, koska mietin jatkuvasti muiden tätien mielipiteitä minusta ja mietin, että arvostelevatko he minua, ja lisäksi en ole yhtä "rempseä" tms. kuin muut.
Onko normaalia vai epänormaalia tällainen stressi ja väsymys? Onko kokemuskia tai neuvoja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voiko olla mahdollista, että sinulla on jotain omaa lapsuuden aikaista painolastia alitajunnassa? Usein ihmiset, joilla on lapsuuskodissa ollut ongelmia (vanhemmat/ vanhempi) alko-ongelmainen, mielenterveysongelmainen, tai mitä tahansa voimakasilmiöistä, oireilevat esimerkiksi juuri kuvailemallasi tavalla. Ja haluavat sosiaalipuolelle töihin.
Mulla oli lähihoitaja koulussa jokseenkin samoja ajatuksia. Erikoistuin lapsien ja nuorten hoitoon ja siksi tein harjoitteluni pitkälti päiväkodeissa. Itsekin saatoin olla todella väsynyt olessani harjoittelussa, ja mietin monesti "työ" asioita kotona tai öisin. Tykkään todella paljon lapsista ja olen aina halunnut työskennellä juuri päiväkodissa. Ja lasten kanssa tulen hyvin toimeen, mutta juuri noiden vanhempien työntekijöiden seurassa minuakin vaivasi ujous...
No mistä nuo ajatukset ja tuntemukset johtuivat...?
Itselläni ne ainakin johtuivat juuri tuosta harjoittelu tilanteesta, siinähän ollaan koko ajan jonkinlaisen arvioinnin ja tarkkailun alla. Työtäsi arvioidaan koko ajan ja tiedät sen itsekin. Pyrit tekemään kaiken oikein ja hyvin. Itseäni ainakin tuo tilanne "ahdisti" ja halusin olla kaikessa hyvä. Ja aina sainkin kiitettävän arvostelun harjoittelustani.
Nyt tilanne on todellankin, onneksi, muuttunut kun olen valmistunut ja päässyt oikeisiin töihin. Nyt tiedän olevani tasavertainen muiden työntekijöiden kanssa, enkä enää välitä arvostelevistä katseista, vaan tiedän, että osaan hommani ja teen ne niinkun osaan! Nyt osaan olla paljon luonnollisemmin vanhempienkin työntekijöiden kanssa ja toimia kaikissa tilanteissa. Tuo harjoittelun "vaikeus" johtuin iteselläni ainakin jonkinlaisesta epävarmuudesta.
Uskon ja toivon, että jaksat opiskella itsellesi tuosta lastenhoidosta ammatin. Ja toivottavasti sinullakin menee se "ahdistus" ohi kunhan pääset oikeisiin töihin, tasavertaiseksityö kumppaniksi jonnekin!
Tsemppiä! kyllä se siitä! :D
No tuollaista se on, kyllä työ päiväkodissa on oikeasti ihan kohtuullisen kuormittavaa työtä, vaikka antoisaakin, ja erityisesti jos sen tekee hyvin. Suurin kuormituksen laji on sosiaalinen kuormittavuus.
Minusta on hyvin perusteltua pohtia mitä haluaa, ja jos tuntuu ettei se ole sitä mitä haluaa tai johon kokee soveltuvansa niin mieluummin vaihtaa alaa kun vasta vuosien jälkeen harmittelee tilaansa. Se ei ole luovuttamista vaan viisautta.
Toki ammatti-identiteetin rakentumiseen kuuluu myös erilaisia vaiheita. Mä olen LT-ope joskaan en nyt tällä haavaa PK:ssa töissä, mutta sen verran on oltu alalla että tiedän mistä puhun. Se on ja on ollut mulle myös ehdottomasti ihanin työ palkkaa lukuun ottamatta, ja siksi en tällä haavaa ole alalla, hyvin läheltä liippaavalla kyllä.
Tsemppiä kaikille lapsia hoitaville ja vähän lapsenmielisillekin naisille ja miehille "sedille" ja "tädeille"
Päiväkodin "setä" lastentarhanope
jatkat vielä opiskelua ja lähet lukemaan itsesi lastenohjaajaksi. lastenohjaajana voi nimittäin työskennellä seurakunnassakin mm, perhekerhoissa ja päiväkerhoissa.
se ei ole ainakaan niin väsyttävää hommaa, kun päiväkodissa työskentely, kun siellä todellakin on sitä melua.
kannattaa harkita. itse ainakin olen tykännyt!
Olen päiväkodissa töissä ja ihan kuitti ja kypsä joka ilta. Nyt olen vaihtamassa alaa, prosessi käynnissä. Kokemuksesta voin kertoa, että työskentely päiväkodissa, lapsia mielettömästi ja meteliä yllin kyllin, se jo pelkästään väsyttää.
Mutta sinun jännittäminen ja skarppaaminen, se se vasta väsyttää ja masentaa. Itse olin samanlainen, mutta ah autuutta; nyt olen oma itseni ja minut hyväksytään tällaisena.
Päiväsi tuntuvat erittäin raskailta jos joudut hakemaan jatkuvasti hyväksyntää. Minä itse luin PALJON alan kirjallisuutta ja pääsin kuin pääsinkin kovan työn jälkeen siitä eroon. MIKÄ VAPAUS! Lueppas Wayne W Dyer, professori, psykoterapeutin kirjoja, (mm. Hyväksy itsesi - uskalla elää)ne ovat minulle kuin raamattuja ja niiden avulla opin hyväksymään itseni.
Ihan kypsänä olen myös ja muita töitä jo alannut katselemaan.
Monesti on tunne, että pitäisi revetä yhtäaikaa jokapaikkaan.
Selvittelemään lasten keskenäisiä riitoja, vaihtaamaan toiselle märät housut kun pissat housuissa, alata jakamaan aamupalaa ja samalla saada kiukutteleva lapsi maasta huutamasta. Ja monesti käytännössä, ainakin aamusta ja iltapäivästä olet yksin näissä tilanteissa.
Siinä lastenhoidon ohella tulisi vielä kyetä suunnittelemaan, valmistelemaan ja toteuttamaan askartelu ym. jutut. Huomioimaan jokainen lapsi yksilönä ryhmästä.
Lapsiryhmät ovat isoja ja lapset vilkkaita.
Itse olen ollut työssä myös vanhusten kanssa. Ja henk.kohtasesti koen sen puolen huomattavasti helpommaksi, vaikka ihmiset yleensä tuntuvat kuvittelevan, että lasten hoito olisi jotenkin helpompaa.
...Mutta onneksi kaikki on vähä erilaisia ja tykkää eri jutusta.