Olen tilanteen edessä, että tuttavani hautajaisiin pitäisi saada vakokuva, jossa vainajasta ottu kuva ei se ole viittä vuotta vanhempi.
Perhana onhan siitä henkilöästä kuvia otettu.
Minullakin on dikikuvia 15 000 kpl ja filmikuvat päälle.
Luulis tuolta jotain löytyvän, mutta ei.
On kuvia joulunvietosta ja ties mistä, mutta aina on joku lapsi riekkumassa sylissä, tai muuten pilaa otoksen.
Kun teillä kerran on laatuvälineet ja osaatte niitä käyttää, niin ottakaa tuttavistanne riittävästi kuvia ja jopa itsestänne.
Jättäkää kuitenkin kertomatta vanhoille ihmisille, että kuva julkaistaan hänen hautalaistensa muistotilaisuudessa.
Jossain asiassa olen itseeni tyytyväinen.
Kylällä oli vanha mies, jolla oli avioton lapsi.
Olin hankkinut laadukkaan järjestelmäkameran ja uutuuden viehätyksessä kuvasin sillä miltei kaikkea, vaikka kallista se oli.
Otin vanhasta miehestä muutaman kuvan, kehystin niistä parhaan ja kulkiessa jätin sen hänelle.
Kertoi, ettei hänestä kuvia ole otettukaan, kuin joskus 50 - luvulla, kun lentokone laskeutui järven jäälle ja lehtikuvaaja julkaisi siitä kuvan paikallislehdessä.
Nyt mies kuoli, kuvitelkaa, hänen tyttönsä joka asuu toisessä päässä suomea , tuli selvittämään isänsä jäämistöä, löytöö kuvan omasta isästää, sen ainoan, joka hänestä on koskaan ottu.
Perhana onhan siitä henkilöästä kuvia otettu.
Minullakin on dikikuvia 15 000 kpl ja filmikuvat päälle.
Luulis tuolta jotain löytyvän, mutta ei.
On kuvia joulunvietosta ja ties mistä, mutta aina on joku lapsi riekkumassa sylissä, tai muuten pilaa otoksen.
Kun teillä kerran on laatuvälineet ja osaatte niitä käyttää, niin ottakaa tuttavistanne riittävästi kuvia ja jopa itsestänne.
Jättäkää kuitenkin kertomatta vanhoille ihmisille, että kuva julkaistaan hänen hautalaistensa muistotilaisuudessa.
Jossain asiassa olen itseeni tyytyväinen.
Kylällä oli vanha mies, jolla oli avioton lapsi.
Olin hankkinut laadukkaan järjestelmäkameran ja uutuuden viehätyksessä kuvasin sillä miltei kaikkea, vaikka kallista se oli.
Otin vanhasta miehestä muutaman kuvan, kehystin niistä parhaan ja kulkiessa jätin sen hänelle.
Kertoi, ettei hänestä kuvia ole otettukaan, kuin joskus 50 - luvulla, kun lentokone laskeutui järven jäälle ja lehtikuvaaja julkaisi siitä kuvan paikallislehdessä.
Nyt mies kuoli, kuvitelkaa, hänen tyttönsä joka asuu toisessä päässä suomea , tuli selvittämään isänsä jäämistöä, löytöö kuvan omasta isästää, sen ainoan, joka hänestä on koskaan ottu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minäkin oon joutunut tekemään monet muistokuvat aivan olemattomista räpsyistä.
Eräänkin miehen kuva piti tehdä jossain toisen ihmisen hautajaisissa otetusta kuvasta, missä kyseinen henkilö oli muiden vierellä kirkkaassa auringossa haudan äärellä. Eipä siitä pokkarlla otetusta kuvasta kummostakaan suurennosta saanut, sellaista mössöä kun ainut mattapaperille teetetty kuva oli.
Nykyään räpsiminen ja digin tultua vielä enemmän räpsiminen on liian yleistä. Meidän itseämme valokuvauksen harrastajiksi kutsumien immeistenkin joukossa on todella paljon niitä, jotka eivät yhtään mieti kuviensa sisältöä tai vaivaudu järjestelemään ja sommittelemaan kuviaan. Paljon vaan ruutuja ja ollaan onnellisia.
Pitäisi siis ottaa oppia menneistä vuosikymmenistä ja pyytää koko perhe, suku, taloyhtiö, firma, neulomaseura jne. yhteiseen kuvaan kerran vuodessa. Samalla sitten voisi ottaa niitä hyviä henkilökuviakin.