Kuinka äkkiä teillä muilla ovat kissat sopeutuneet toisiinsa, kun on tullut uusi kissa taloon? Meillä on uusi tulokas ollut nyt reilun viikon ja se kiusaa jatkuvasti vanhempaa kissaa. Molemmat ovat aikuisia. Vanhempi pelkää näitä nuoremman hyökkäyksiä, vaikkei nuorempi niitä välttämättä pahalla tarkoitakaan. Ehkä se haluaisi vain leikkiä. En kuitekaan haluaisi, että vanhemmasta kissasta tulee aivan hermoheikko ja pelokas, kesti kuitenkin aikoinaan oman aikansa voittaa sen luottamus, sillä tullessaan kissa oli hyvin epäluuloinen kaikkia kohtaan. Tiedän, että sopeutumiseen voi mennä pitkäkin aika, mutta voiko käydä niinkin, etteivät kissat koskaan tule keskenään toimeen? Ehkä menen nyt reilusti asioiden edelle, mutta mietiskelin vain...
Uusi kissa talossa
Nanna
9633
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meidän neitikissa alkoi sietämään uutta kollinpentua varmaan kuukauden päästä metrin läheisyydessä :) Vuoden kuluttua vasta päästi viereen nukkumaan ja silloinkin vaan sen aikaa kun tarvi lämmittäjää, sitten tuli tassusta.
Että siihen saattaa mennä kauankin, että vanhempi kissa tottuu nuorempaan, varsinkin, jos on kauan oleskellut itsekseen. Voi olla, ettei vanhempi kisu tajua edes, mitä se nuorempi tarkoittaa kun yrittää leikkiä, jos ei ole toiseen kissaan tottunut.
Varmasti oppivat ainakiin sietämään toisiaan jossain vaiheessa, parhaita kaveruksia niistä ei välttämättä tule, ainakaan ihan heti.
Se on varmaan aika yksilöllistä. Minullekin tuli uusi kisu taloon reilu viikko sitten. Ennestään talossa on vajaa 3 vuotias leikattu tyttö ja tuo uusi taas on 3 kk poika. Yllättävän hyvin on sopeutuneet. Tänä aamuna molemmat olivat vieressä nukkumassa. Tosin eri puolilla, mutta nukkuvat myös vierekkäin välillä. Tosin ei kauaa kun isompi saattaa hermostua. Toisinaan myös pesee pikkuista. Kyllä myös kurittaa koska pienellä on niin paljon energiaa ja alkaa yleensä jossain vaiheessa huitomaan. Sähinää ja murinaa ei ollut kuin pari päivää. Näyttää onneksi siltä että noista tulee hyvät kaverit, etenkin kunhan pikkuinen kasvaa ja rauhoittuu. Mutta toivottavasti sinunkin kissat tottuvat toisiinsa pian. Joillain se kestää pidempään. Toisista ei kavereita taas tule koskaan mutta luultavasti ainakin oppivat sietämään edes toisiaan.
Kyllä kissat tottuu toisiinsa. Mutta olen toki kuullut että eivät tottuisi.
Naarailla pesäreviirin puolustus on tärkeä juttu, siksi niiden kanssa, varsinkin kahden naaraan, totuttamisessa voi ongelmia riittää. Meillä ei puolenvuodenkaan totuttelun jälkeen vanhempi narttu hyväksy uutta nuorempaa narttua, mutta uros kylläkin. He ovat keskenään hyvätkin kaverit.
Vanhempi kissa on tyttö ja uusi tulokas poika. Tyttökissa kyllä alkuun oli uteliaskin tutustumaan, mutta nyt sitä selvästi ärsyttää tuo poitsun tunkeileva käytös. Neiti saattaa ihan rauhassa kävellä tai makoilla jossain ja kun yhtäkkiä toinen hyökkää kohti, niin siitä ne rähinät taas lähtee... Ja kun tyttö säikähtää näitä hyökkäyksiä, niin sillä selvästikin koko ajan vähenee mielenkiinto tutustua. Katselee vain toista inhoten ja tulee oman mamman luo turvaan. Luulin hankkivani neidille kaverin, mutta toinkin näköjään vihollisen kotiin :(
Meilläkin tuo poju kiusaa isompaansa. Toinen saattaa alkaa pesemään pientä kun tämä alkaa läpsimään. Tai neiti koittaa nukkua niin pentu tulee kiinni. Tietysti tuolla pennulla on enemmän energiaa. Mutta meillä on isommalla oma pakopaikka. Menee yleensä nukkumaan tuohon ylähyllylle mihin pieni ei pääse. En tiedä onko siitä hyötyä teidän tapauksessa jos molemmat kissat on isoja. Ja pääsevät yhtä korkealle. Mutta joku pakopaikka olis varmaan hyvä että pääsee turvaan ja saa olla rauhassa. Lisäksi pennulla on pari ahtaampaa paikkaa mihin pääsee pakoon. Toisinaan ryömii peiton alle piiloon jos isompi innostuu liikaa. Nytkin lymyää laatikon takana. Mutta tuo on näköjään sitä tavan riehumista ja iltaravia...
Olen myöskin yrittänyt keksiä neidille jotain "turvapaikkaa", jossa saisi halutessaan olla omissa oloissaan. Poika vain tuntuu löytävän myöskin joka paikkaan, joten meillä tuo idea on käytännössä mahdoton.
Nyt parhaillaan odottelen, että poikakin rauhoittuisi nukkumaan, jotta pääsen itsekin unten maille. Juuri äsken taas poitsu kävi sängyn alla läpsimässä neidin hereille ja jahtasi sitä huoneen poikki. Ja siitähän sitten seurasi kunnon sähinät ja murinat.
Mutta ehkä nuo ajan kanssa tottuvat ja poikakin ymmärtää, ettei AINA sentään tarvitse toista häiritä. Ainakin toivon niin...
En tiedä auttaisiko se että leikittäisitte tuota nuorempaa kissaa mahdollisimman paljon. Ainakin se veisi osan energiasta pois. Meilläkin kun vanhempi menee tuonne hyllyn päälle nukkumaan niin pieni sitten yksin mesoaa. Ja nukahtaa jossain vaiheessa. Yöt ne sentään nukkuvat yleensä molemmat... Nyt on taas pienellä hepulikohtaus ja isompi sitä katselee että viitsiikö mukaan mennä. On sekin sen verran nuori vielä että jaksaa mesota. Kyllähän nuo yleensä iän myötä viimeistään rauhoittuu.
Molemmat kissat ovat leikkisiä, kun aika nuoria ovat vielä (4- ja 2-vuotiaat). Tämä mamma saakin yhtenään juosta ympäri kotia kuljettamassa narun perään köytettyä lelua, jota suuret saalistajat sitten jahtaavat =) Lisäksi kumpikin leikkii itsekseen palloilla yms., joten varmasti energiaa kuluu. Enpä uskalla edes arvella millainen touhottaja nuorempi yöllä olisi, jossei sitä leikitettäisi päivän mittaan... Mutta ehkä pitää vieläkin lisätä aktiviteetteja.
Eikä siinä mitään, vaikka nuorempi yölläkin touhuaisi, kunhan ei vain kiusaisi silloin vanhempaa. Kaikesta huolimatta ihania kissoja ovat molemmat ja hirvittävän kilttejä ja seurallisia ihmisiä kohtaan. Vielä kun kehittäisivät keskenäänkin jonkinlaiset toimivat pelisäännöt.