Koiran ulkoiluttajista

Näin on käynyt, en ole uskaltanut antaa koiraa. No nyt kyseisillä muksuilla onkin oma koira.

Juu kyllä niitä vieläkin on, ainakin täällä meidän kulmilla. En uskaltaisi minäkään koiraani antaa vieraiden pikkutyttöjen mukaan, koskaanhan ei tiedä mitä voi sattua.

Miten tosiaan ennen lapset pystyivät ulkoiluttamaan toisten koiria, mutta enää ei anneta. Lapset tuskin ovat huonommiksi muuttuneet, koiratkin kai suunnilleen samanlaisia.

Vaihtoehdoksi jäänee "maailman" muuttuminen vaarallisemmaksi, tai aikuisten muuttuminen pelokkaamiksi.

Itse voisin antaa jos lapsi olisi tuttu ja ulkoilutusalue kohtuullisen vähäliikenteistä.

Itse kun olimme penskoja, niin me kysyimme jokaiselta ihmiseltä jolla oli koira saako silittää. Ei kysele lapset enää, ei käy tuntemattomat kyselemässä ulkoiluttamaankaan. Voisiko olla nyt jo liian pitkälle mennyt tuo lasten suojelu; TUNTEMATTOMILLE EI JUTELLA.

En usko ainakaan omalla kohdallani tapahtuneen mitään pahaa, että juteltiin ihmisten kanssa, ei sitä minkään juopon kanssa uskaltanutkaan. Ulkoilutimme kyllä yhden alkoholistin koiraa, ei sekään niin kauheaa ollut, oppi siinä ohessa ymmärtämään sitäkin sairautta, kun lähipiirissä ei sitä muuten ollut, oppi että alkoholistin rakkaat jäävät helposti heitteille.

Hyötyähän siitä vain on, että lapset uskaltavat puhua vieraille, joskus voi tarvita apua. Siinä ohessa oppii myös lukemaan ihmisiä, kelle kannattaa jutella, keneltä voisi apua saada. Nyt on vain ehdoton kielto, vieraille ei jutella, ei lapset opi sosiaalisia taitoja, joskus vieraille on kuitenkin puhuttava.

Meidän koiraa ulkoiluttavat pihapiirin lapset ja antaisin taatusti jos kävisi joku vieraampikin luotettavan oloinen lapsi kysymässä. Itseäni ajatellen, miten kovasti olisin loukkaantunut ja järkyttynyt, mikäli olisin saanut pentuna vastauksen, että et saa viedä koiraani ulos, varmasti olisin saanut traumoja tylyydestä.

Varsinkin vanhojen ihmisten koiria oli kiva viedä ulos. Ne olivat niin innoissaan, kun pääsivät vähän vauhtiin, kun ei tarvii vetää perässään sitä laahustajaa. Ja sitten kun yksinäiset vanhukset tykkäsivät lapsi seurasta, niin sai niitä karkkeja, mehua ja keksejä lenkin päälle... Lapselle ei ollut varmasti ollenkaan niin suuri nautinto kuin sille vanhuksella, kun sai seuraa.

Meidän piirin 9 v tyttö käy taluttamassa koiraamme. Tietysti se on aina riski, eikä voi syyttää kuin itseään jos koiralle jotain sattuu. Mutta koiramme on pieni ja tyttö kuitenkin jo 9 v. Miettisin tapauskohtaisesti enkä tyrmäisi ajatusta alkuunsa. Onko se sitten parempi että pikkulapselle ostetaan oma koira? Hyvä että saa kokemusta "lainaamalla" toisen koiraa.

näin jälkeenpäin ajateltuna aika uskaliasta touhua. Itse sain kaverikseni lenkille kaksi naapuritalossamme asuvan sokean hierojan rotikkaa. Ja olin aika pieni likka silloin. Samoin sain olla mukana aluksi kun samassa paikassa asuvalla poliisilla oli poliisikoira. Ja kerran sitten toiveitteni täyttymyksenä sain lähteä sen kanssa kaksin lenkille(aluksi pienelle). Äitini kertoi jälkeenpäin poliisin seuranneen hiljaa perässä samalla katsoen miten meillä menee. Ihania muistoja.
Kyllä meilläkin on käyty pyytämässä koiria ulos, mutta en ole uskaltanut antaa. Meillä myös soitetaan ovikelloa ja kysytään saako tulla leikkimään.

Meiän naapurin tyttö (ala-asteella)oli innoissaan kun toi koiruus oli vielä pikkuinen pentu, että hän tahtoo viedä sen ulos joku kerta...no, kun ei ollut vielä rokotuksia niin en uskaltanut antaa ja sitten koira kasvoi ja nyt on jo yli 30 kg painava niin ei enää tyttö haaveile sen ulos viemisestä:). Mutta rapsuttelemaan jää aina kun rapussa vastaan tulee ja toi koiruus sen tytön kyllä tunnistaa, kavereita ovat:)

ei meidän oven taakse ole tullut lapsia pyytämään koiraa ulos, saatikka olis tullut silittelemäänkään ulkona. Minä tein molempia kun olin hieman pienempi:) en antaisi omaa koiraani "lainaan" lapsille, koska sessu on sen verran painava, ja valitettavasti vetää niin paljon että välillä tuntuu etten pysy itsekkään perässä.Jos olisi pienempi koira niin saattaisin antaa lenkitettäväksi, mutta ihan lähimaastoon jotta näkisin koko ajan mitä he puuhaavat.

itsellä kanssa 4 sakua ja 2 kultaista joita vakkariin käytettiin, sitten oli hyvin hyvin paljon muita koiria joita ei niin usein käytetty mutta käytettiin ainakin silloin jos vakkari koirat ei ollu kotosalla.

minä mursin käteni ja niksauttelin nilkkani monia kertoja...useasti olin myös mustelmilla ja muutaman kerran tuli el.lääkäri reissukin...

Itse en uskaltasi antaa koiriani edes vanhusta vieraan käytettäväksi, kun en anna niitä edes tutun käytettäväksi...anteeksi kerran on koirani vieras lenkkeilyttänyt, se oli silloin kun koirat viettivät yhden yön koirahoitolassa.

Niin paljon oon nähny ja kuullu kauhutarinoita miten noi kakarat koiria OIKEASTI kohtelee että en suosittele antamaan koiria ventovieraille kakaroille. Varsinkin siis kakaralaumalle ei koskaan kannata koiraa antaa, joukossa tyhmyys tiivistyy.

Kyllähän minä pienempänä, joskus n.6-10 vuotiaana käytin yhtä koiraa ulkona aika useinkin. Menin vain ovelle, soitin ovikelloa ja kysyin, että saanko viedä koiran ulos tms. Melkein aina sain viedä koiran lenkille (en silloin kun heillä oli kiire, olivat lähössä jonnekkin tai jtn muuta vastaavaa).
Ja kyllähän sitä AINA kun kadulla tuli koira vastaan, menin kysymään, että saako silittää. Kotini lähellä on kenttä, jossa pidettiin aika paljon koira näytelyitä (enää ei niin paljoa :/) ja tulihan sielläkin käytä, koiria silittelemässä ja omistajille juttelemassa :D

Kai niitä koira innokkaita lapsia vieläkin on, mutta harvassa.