Työskentelen dementoituneiden vanhusten parissa kunnallisessa dementiakodissa. Vanhuksia on aivan liikaa hoitajia kohden ja työtä enemmän kuin ehtii ja haluaisi ehdä. Koen jatkuvaa huonoa omaatuntoa työn laadusta ja vanhusten kohtelusta. Tämä seikka on vain omiaan lisäämään fyysistä väsymystäni.
Tätäkö tämä vanhustyö on joka paikassa? Haluan olla hyvä vanhuksille, antaa heille aikaani, mutta missä tällainen paikka olisi.
Työkaverini sanovat, että olen liian herkkä, mutta mielestäni kokemani tunteet ja väsymys ovat aivan normaaleja tässä tilanteessa. Mitä voin tehdä? Onko alanvaihto ainoa ratkaisu? Nykyisessä työpaikassani on vain ajan kysymys koska minulta loppuu joko kroppa tai pää... Tai pahimmassa tapauksessa molemmat.
Tätäkö tämä vanhustyö on joka paikassa? Haluan olla hyvä vanhuksille, antaa heille aikaani, mutta missä tällainen paikka olisi.
Työkaverini sanovat, että olen liian herkkä, mutta mielestäni kokemani tunteet ja väsymys ovat aivan normaaleja tässä tilanteessa. Mitä voin tehdä? Onko alanvaihto ainoa ratkaisu? Nykyisessä työpaikassani on vain ajan kysymys koska minulta loppuu joko kroppa tai pää... Tai pahimmassa tapauksessa molemmat.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuulostaapa tutulta!Kumma juttu tuo,että kokee huonoa omatuntoa kiireestä,vaikka se ei ole oma tai kenenkään muunkaan hoitajan vika.
Oletko vakituinen työntekijä?Onko mahdollista hakea vuorotteluvapaata?Tuota menoa olet pian sairaslomalla.
Keikkasijaisena voit kieltäytyä työkeikasta...
Oliskohan yksityisellä puolella inhimillisempi meno? Tsekkaile erilaisia paikkoja, älä polta itseäsi loppuun.
on tärkeää ja arvokasta työtä. Oikeasti sen arvostusta pitäisi nostaa, mutta miten? On tehty tutkimus siitä, miten tulevat hoitajat arvostavat vanhustentyötä ja haluaisivatko he tehdä sitä työkseen kun valmistuvat. Tulos oli, että työtä kyllä arvostetaan, mutta he eivät halua sitä tehdä, koska eivät voi toteuttaa sitä niin kuin itse haluisivat. Kaikilla vanhuksilla ei ole varaa hoidattaa itseään yksityisissä hoitoloissa.
Huono omatunto...Niinpä niin. Koen itse samaa päivittäin. Vanhus haluaisi jutella ja pitää kädestä edes kymmenen minuuttia, mutta et ehdi kuin vaihtaa pari sanaa ja sipaista poskea. Taas on mentävä. Olenko huono hoitaja? Olen, mutta en omasta vapaasta tahdostani. Kunta päättää resursseista ja niin sekä vanhukset että hoitajat kärsivät.
Minä lähdin alalle kutsumukssta ja halusta olla hyvä hoitaja, rinnallakulkija. Kutsumus on kaikonnut taivaan tuuliin ja tilalla on liki joka ilta uupumuksesta itkeskelevä kehäraakki.
Kunpa joku päättäjistä vihdoin ymmärtäisi, että vanhustyötä ei voi tehdä kuin tehdastyötä. Kysymys on ihmisistä ja heidän ihmisarvostaan. Itse ainakin henkilökohtaisesti olen päättänyt, etä laitokseen minua ei vanhana saa. Olipa sen eteen tehtävä rankkojakin valintoja...
Minä olen ollut helmikuusta -04 lähtien työssä helsinkiläisessä sairaalassa pitkäaikaisosastolla. Lähden täältä välittömästi, kunhan saan muualta töitä. Homma on aivan liian raskasta ja henkilökuntaa aivan liian vähän.