laittakaa runoja jotka laittaa kyyneleet silmiin, tai muuten vaan kuulostavat kauniilta. *oman runovihon tekijä* (ittelläni ei toi runosuoni oikeen syki...) :( mutta kiitos niille jotka ovat viitsineet vaivautua! :)
koskettava,surullinen,kaunis.rakkaus
~~Jenni~~
5451
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kelata noita alaspäin nin varmaan sieltä löytyy niitäkin :)
Rakastin, niin paljon rakastin,
Sut menetin, mä menetin,
Ei onnellista loppua olekaan,
Enkä pukeudu satuprinsessaksi enää koskaan,
Revit onnellisuuden riekaleiksi,
tekisi mieleni heittää riekaleet tuleen,
mutta tavallaan, tavallaan,
muistosi palaa jo liekeissä...ja palan kanssasi.
Niin paljon kuin rakastankin sinua,
Niin vihaan sinua kun jätit minut yksin julmaan maailmaan,
Joudun tottumaan elämään ankaraan.
Joka ilta katson taivaalle,
ja näen hymysi tähdissä,
mutta koskaan et palaa, elämän polulle.
Kaipaan sinua
Tämä oli todella hyvä runo!kiitos siitä!
Suomi24 · Posti · Opastus Hae Internetistä:
Tervetuloa mira-enkuli | Omat palvelut | Kirjaudu ulos
Laaja haku
Olet tässä: Suomi24 > Keskustelu > Kirjat & novellit > Runot
Viestien esitystapa:
Tyttö istuu yksin lattialla,
pyyhkii kyyneleitä liinalla.
tuo itkevä tyttö olen minä.
Itken vuoksi yksinäisyyteni,
olen vuosia sitten menettänyt ystäväni.
Kyyneleet virtaavat naamallani usein,
kirjotan runoja itkien.
Muuta en voi tehdä lattialla,
oman kirouksen alla.
Kiroukseni on yksinäinen aina olla,
yksinäinen sydän rappiolla.
Olen elämässä turhaa vain,
sitä mietin mielessäin.
Yksinäisyys koskee sydämessäni,
raastaa mun sieluani.
Olen onneton, iloton,
elämäni tarpeeton.
Yksinäisyys tuntuu pahalta.
Ei ystävyyttä voi millään korvata.
Ei chateillä, ei maileilla.
Ei kasvottomilla puheilla.
Ystävän jos saisin,
olisi elämäni sekaisin.
Hyppisin onnesta,
riemuitsisin onnesta!
Mutta kuka haluaa minut,
olenko jo lihavuuteni maininnut?
Ei kukaan muhun halua tutustua,
saatika sitten ihastua!!
Olen vain tälläinen tyttö lyhyt.
Ei kukoista onneni sävyt!
Se koskee aina, ikuisesti.
Niin kauan kunnes hymyilen iloisesti.
Niin kauan kuin joku minuun haluaa tutustua,
eikä suinkaan vihastua...
Yhden ystävän jos saisin,
elämääni paljon parantaisin.
Se tuntuisi hyvältä sydämmessäin,
ja eläisin onnellisesti ystävyydessäin.
Oletko ystäväni mun?
Monta kertaa hyljätyn?
Voitko musta välittää?
yksinäisyyttäni lievittää?
Auta mun sydäntäni,
poista mun yksinäisyyteni!!
Ihan hyvä oli ainakin alusta, mutta ehkä vähän liikaa mainittu kurjuutta. Tosin jos tolta tosiaan tuntuu niin hyvä se on ilmaista :) kiitos runosta! :)