Parasta aikaa elämässä tämä 50 vee ja siitä etiäpäin.
On takana lastenhoidot ja putket urassa jo sovinnossa.
Lapset elämässään ja lastenlapset pulkassa, ja vetovastuu ei ole enää itsellä.
Puolison kanssa menee miten menee, mutta niinhän se on mennyt koko ajan, että menköön vaan ;)
Ja sankareitahan tässä jo ollaan, kun selvis siitä nuoruuden hulabalosta. Eihän silloin ehtinyt kissaakan sanoa kokonaan. Kamalaa aikaa.
Nyt riittää, että elämässä selviää hengissä siihen asti kunnes ei enää selviä, ja se on jo toinen juttu se. Sitten kehutaan sitä :D
Tsemppiä kaikille !
On takana lastenhoidot ja putket urassa jo sovinnossa.
Lapset elämässään ja lastenlapset pulkassa, ja vetovastuu ei ole enää itsellä.
Puolison kanssa menee miten menee, mutta niinhän se on mennyt koko ajan, että menköön vaan ;)
Ja sankareitahan tässä jo ollaan, kun selvis siitä nuoruuden hulabalosta. Eihän silloin ehtinyt kissaakan sanoa kokonaan. Kamalaa aikaa.
Nyt riittää, että elämässä selviää hengissä siihen asti kunnes ei enää selviä, ja se on jo toinen juttu se. Sitten kehutaan sitä :D
Tsemppiä kaikille !
Vastaukset 9
Vanhimmat
tähän on tultu,voiko enää mikään sekoittaa tätä pakkaa,parempi purra huultansa,ettei sanoisi mitään sellaista mikä ei paikkaansa pidä.No mä en olekkaan vielä viiskymppinen,mutta kohta....))))))
Tuota mitä kirjoitit...
Mutta pitääkö tuohonkaan alistua??
Hyväksyä, myöntää, ei alistua sisko-pien.
Sekin on, ah niin helpottavaa.
Sellaista elämä on :)
mieltä kanssasi,lukuun ottamatta niitä ensi Rakk......ne jääköön. Ei ole velkaa, on talo järvenrannalla,saa mennä ja tulla miten haluaa?? (kontrolli löystynyt). Tosin lapsenlapsen hoito välillä iskee kiinni, mutta teen sen mielelläni ja olen otettu että kelpaan vielä.
Vaan en siitä eteenpäin.
Parasta aikaa totisesti on tämä, eikä suinkaan vain selviytymistaistoa. Itsekin olen intoutunut harrastamaan vaikka mitä uutta, ja toteuttanut monta haavetta:
Oma ratsuhevonen, aerobicciä tosi kuntoiluun, vaellusretkiä, asuntoauto matkailuun, veneilyä, melontaa, valo- siis digikuvausta, tietokonejuttuja, jopa tätä "keskustelua";
koiria ja niihin liittyviä kilpailuja ja harrastuspiirejä; olen löytänyt myös hiihtämisen hienouden taas, sen jälkeen kun se ilo tapettiin kansakoulussa aikoinaan, ja mitä vaikka.
No vaikka uusi tontti ja siellä puuhastelu, uuden talon rakennussuunnitelmat; Voi mitä kaikkea vielä löytyisi jos miettisi!
Ja mikä tärkeintä: elämänilo ja -halu tuovat myötään hyvän terveyden. Vaikka en ole koskaan oikein oppinut pitämään juoksemisesta, aion osallistua jollekin maratonille vuonna 2036. Olen silloin vasta 85-vuotias, ja elämäni kunnossa!
Suunnitelmia löytyy vaikka kuinka senkin jälkeiselle ajalle, tässä nyt vain nämä hätäisimmät mileen tulleet.
Peeäs: nuorena oli usein kamalan tylsää, kun koko ajan piti odottaa jotakin. En tosiaan kaipaa sitä aikaa...
ja elän parasta aikaani. Eläkkeellä, en enää kellon orja. Enkä uni- enkä mielialalääkkeitten, joitten avulla jaksoin v***umaista kohtelua v-mäisessä työssä yli 20 vuotta. Pakko oli jaksaa, vaihtoehto olisi ollut lämpimän ja ruuan puute. Nyt on hyvin.
Ei ole minulla ratsuhevosta jolla prinsessan luokse karautan, ei prinsessaakaan. Vaellusretket mustikkametsään, vanhassa henkilöautossa nukun kesäretkilläni. Ei vettä, rantaa, mökkiä, venettä tai kanoottia. Kamera löytyy, kolmekin. Onneksi ei tarvitse rakkien räkytystä kuunnella, paskaa kyllä on tiellä ja tien varsilla.
Suksia en ole omistanut yli 50 vuoteen.
Tonttia ei ole. Jos valmiin, sopivan talon löydän, niin ostan. Terveys on kyllä hyvä, mutta en aio pilata sitä tyhjän perässä juoksemalla kuten liian monet. Elämänilo kuuluu muille, mutta kuten sanottu: elän elämäni parasta aikaa. Pian jo pääsenkin täältä pois!
Jos nyt elät parasta aikaa niin eikö se aika voisi riittää tuonne 9-kympin tienoille tai hyvinkin ylitse?
olla, että jää saavuttamatta. Sairauksia tai muita vikoja nyt ei kyllä ole, ellei tyhmyyttä joissakin asioissa sellaiseksi lueta. Alle sadassa vuodessa tuo muukin suku on urakkansa saanut tehtyä, niin että tuskinpa minullakaan sen kauempaa menee.
Toisaalta, ketäpä varten tässä yksinään eläisin?
ei taida tulla koskaan. iski syysmasennus päälle, väsyttää mutta ee voi nukkua. jotain pitäs harrastaa tei tehdä mutta on niin voimaton olo. pitää varmaan lähteä lääkriin niin sais lomaa, jos se sittä helpottaa. katselen kaikkea kuin ulkopuolinen ei kiinnosta mikkää. kaikki puhuu että 50v alkaa elämän paras aika , mutta missä se aika viipyy?? olen jo reipaasti ylittänny sen ajan.
onko neuvoja että pääsis eteenpäin