...Tytöt oppivat aikaisemmin puhumaan ja kävelemään kuin pojat, sillä rikkaruoho orastaa aina nopeammin kuin hyvät asiat. Näin nuoret neidot ovat kypsiä aikaisemmin kuin nuorukaiset. (...) Miehillä on leveä rintakehä ja kapea lantio, siksi heillä onkin enemmän ymmärrystä kuin naisilla. Näillä on ahdas rintakehä, leveä lantio ja takapuoli, sillä heidän tulee pysyä kotona, istua rauhassa sisällä, huolehtia taloudenhoidosta, kantaa ja kasvattaa lapsia. (...) Naiselle ei mikään hame tai mekko sovi huonommin kuin se, että hän tahtoo olla viisas.
Sopiiko tällaisen äijän jutut enää nykypäivään?
Kehoitan kaikkia naisia eroamaan ev.lut. kirkosta, sillä siellä saatte vaan turpiinne.
Luther kirjoitti että
Frank Black
68
1489
Vastaukset
- Kalki_Avatar
Luther on kirjoittanut paljon muutakin. En tiedä mistä olet vetäissyt nuo lainaukset tuohon. Ja sopiiko "nykypäivään" sitten mikä? Jos seuraa vaikka nykykirjallisuutta, sitä hallitsee itse tehdyt ongelmat; anoreksia, depressio, huumeet.
Mitä hienoa on nykypäivässä? Se vainko että se on "nykyä"?- Frank Black
... että Lutherin oppi ei sovi mihinkään aikaan tai kenellekkään, eli siis ei koko kristinuskokaan.
Teksti on Lutherin elämänkerrasta (Julius Koestlin) - Kalki_Avatar
Frank Black kirjoitti:
... että Lutherin oppi ei sovi mihinkään aikaan tai kenellekkään, eli siis ei koko kristinuskokaan.
Teksti on Lutherin elämänkerrasta (Julius Koestlin)Frank Black 19.8.2005 klo 22.08
>> Sanotaan sitten...... että Lutherin oppi ei sovi mihinkään aikaan tai kenellekkään, eli siis ei koko kristinuskokaan.
Teksti on Lutherin elämänkerrasta (Julius Koestlin)
Niin.
Olen ymmärtäväni että jostain syystä Martti Luther "nyppii" teikäläistä aivan erityisesti. Mikähän siihen on syynä?
Nimimerkin mukaan olet mies. Tuossa sinulla oli feministä näkökulmaa, että Luther olisi aliarvioinut naisia.
Olen ymmärtänyt että "nykyaika" sinun ajattelussasi merkitsisi feminismiä? Sitoutumista feministiseen ajatteluun? Ja totta turiset; 1500-luvun äijä ei ole feminismistä kuullutkaan! Feminismin teoria on rakenneltu vasta 1900-luvulla.
Mutta jos etsii valistuneita feministisiä ajatuksia, kannattanee etsiä niitä vaikka 1900-luvun jälkipuoliskon Ranskasta. 1500-luvulla tuollaista asiaa ei ollut.. kaiketi?
Mitä sitten on "kristinusko"? En usko että on olemassa mitään yhtenäistä kristinuskoa. Mikään uskonto ei kait ole niin oppiriitojen, skismojen, lahkojen ja sovittamattomien mielipideeroavaisuuksien pirstoma kuin kristinusko?
Ja mitä on "Lutherin oppi"? Lutherin perusajatus oli, että ihminen saa armon yksin uskosta, ei lain tekojen kautta. Hän ei jaksanut uskoa luostarilaitoksen siunauksellisuuteen, vaan meni naimisiin nunnan kanssa. Luther oli monisärmäinen ihminen; ahdistuksen mies. Luther kirjoitti paljon jua kaikenlaista; ja kuten kaikilla kirjoittajilla, laatu vaihteli. Joskus tuli helmiä, muutama jalokivi, sitten paljon heinää.
Ei ketään kirjoittajaa - hänen merkitystään ajattelijana tai ihmisenä, voi arvostella muutaman sanan perusteella. Mitä olen Luther -elämänkertoja lukenut, niissä usein pyritään tuomaan esille Luther ihmisenä. Siinä on sellaista ajatusta että Lutherin merkitys ei ole pelkästään siinä mitä hän sanoi; tai hänen julkisessa roolissaan; vaan ennemminkin mitä hän oli kokonaisvaltaisesti ihmisenä.
Millä perusteella "Lutherin oppi ei sovi mihinkään aikaan tai kenellekään"? Siksikö, koska SINÄ niin sanot?
Minusta on alkanut tuntua että länsimaisen nykyihmisen ego on kummasti paisunut. Ihmiset laukkaa ympäriinsä, levittelee kolmen rivin ukaaseja ja kuvittelee olevansa joku Aurinkokuningas tai muu vastenmielinen monarkki, jonka sana on laki vain koska HÄN niin sanoo. - Frank Black
Kalki_Avatar kirjoitti:
Frank Black 19.8.2005 klo 22.08
>> Sanotaan sitten...... että Lutherin oppi ei sovi mihinkään aikaan tai kenellekkään, eli siis ei koko kristinuskokaan.
Teksti on Lutherin elämänkerrasta (Julius Koestlin)
Niin.
Olen ymmärtäväni että jostain syystä Martti Luther "nyppii" teikäläistä aivan erityisesti. Mikähän siihen on syynä?
Nimimerkin mukaan olet mies. Tuossa sinulla oli feministä näkökulmaa, että Luther olisi aliarvioinut naisia.
Olen ymmärtänyt että "nykyaika" sinun ajattelussasi merkitsisi feminismiä? Sitoutumista feministiseen ajatteluun? Ja totta turiset; 1500-luvun äijä ei ole feminismistä kuullutkaan! Feminismin teoria on rakenneltu vasta 1900-luvulla.
Mutta jos etsii valistuneita feministisiä ajatuksia, kannattanee etsiä niitä vaikka 1900-luvun jälkipuoliskon Ranskasta. 1500-luvulla tuollaista asiaa ei ollut.. kaiketi?
Mitä sitten on "kristinusko"? En usko että on olemassa mitään yhtenäistä kristinuskoa. Mikään uskonto ei kait ole niin oppiriitojen, skismojen, lahkojen ja sovittamattomien mielipideeroavaisuuksien pirstoma kuin kristinusko?
Ja mitä on "Lutherin oppi"? Lutherin perusajatus oli, että ihminen saa armon yksin uskosta, ei lain tekojen kautta. Hän ei jaksanut uskoa luostarilaitoksen siunauksellisuuteen, vaan meni naimisiin nunnan kanssa. Luther oli monisärmäinen ihminen; ahdistuksen mies. Luther kirjoitti paljon jua kaikenlaista; ja kuten kaikilla kirjoittajilla, laatu vaihteli. Joskus tuli helmiä, muutama jalokivi, sitten paljon heinää.
Ei ketään kirjoittajaa - hänen merkitystään ajattelijana tai ihmisenä, voi arvostella muutaman sanan perusteella. Mitä olen Luther -elämänkertoja lukenut, niissä usein pyritään tuomaan esille Luther ihmisenä. Siinä on sellaista ajatusta että Lutherin merkitys ei ole pelkästään siinä mitä hän sanoi; tai hänen julkisessa roolissaan; vaan ennemminkin mitä hän oli kokonaisvaltaisesti ihmisenä.
Millä perusteella "Lutherin oppi ei sovi mihinkään aikaan tai kenellekään"? Siksikö, koska SINÄ niin sanot?
Minusta on alkanut tuntua että länsimaisen nykyihmisen ego on kummasti paisunut. Ihmiset laukkaa ympäriinsä, levittelee kolmen rivin ukaaseja ja kuvittelee olevansa joku Aurinkokuningas tai muu vastenmielinen monarkki, jonka sana on laki vain koska HÄN niin sanoo.... pitäisi valita jokin kristinusko variaatioista. Itse olen luonut silmäni kaukoidän suuntaan.
Miksi tasa-arvoa pitäisi kutsua feminismiksi? Olen elämäni aikana oppinut arvostamaan naisia enemmän kuin miehiä.
T. A.K. fil.yo (hist) - Millenium
Frank Black kirjoitti:
... pitäisi valita jokin kristinusko variaatioista. Itse olen luonut silmäni kaukoidän suuntaan.
Miksi tasa-arvoa pitäisi kutsua feminismiksi? Olen elämäni aikana oppinut arvostamaan naisia enemmän kuin miehiä.
T. A.K. fil.yo (hist)Miksi ihmeessä Frank tänne kirjoittelet?
Jos nyppii nii nmene ateisti-palstalle tai kirkosta eroaminen-palstalle tai vaikka Millenium tv-sarjasta kirjoittelemaan.
En näe mitään järkeä tulla haastamaan riitaa tänne. Ei se ainakaan mitää hyvää kasva. Ei edes rikkaruohoa ;-)
Anna Luterilaisten olla Luterilaisia ja ole sinä vaikka hindu jos haluttaa.
Hyvää pyhää! - tarava
Millenium kirjoitti:
Miksi ihmeessä Frank tänne kirjoittelet?
Jos nyppii nii nmene ateisti-palstalle tai kirkosta eroaminen-palstalle tai vaikka Millenium tv-sarjasta kirjoittelemaan.
En näe mitään järkeä tulla haastamaan riitaa tänne. Ei se ainakaan mitää hyvää kasva. Ei edes rikkaruohoa ;-)
Anna Luterilaisten olla Luterilaisia ja ole sinä vaikka hindu jos haluttaa.
Hyvää pyhää!voisi sanoa Kalkki Aviatorille, länsimainen ego on paisunut niin, että kristinusko kirjoitetaan sitaatteihin.Mitenkä ihminen voisi valaistua niin, ettei sitä tekisi, vai onko se ikäkysymys.
Mr. Frankille vielä: Kristuksessa ei ole miestä eikä naista, siksi on hyvä etsiä sieltä vastausta tasa-arvoon. - Qadesha
Kalki_Avatar kirjoitti:
Frank Black 19.8.2005 klo 22.08
>> Sanotaan sitten...... että Lutherin oppi ei sovi mihinkään aikaan tai kenellekkään, eli siis ei koko kristinuskokaan.
Teksti on Lutherin elämänkerrasta (Julius Koestlin)
Niin.
Olen ymmärtäväni että jostain syystä Martti Luther "nyppii" teikäläistä aivan erityisesti. Mikähän siihen on syynä?
Nimimerkin mukaan olet mies. Tuossa sinulla oli feministä näkökulmaa, että Luther olisi aliarvioinut naisia.
Olen ymmärtänyt että "nykyaika" sinun ajattelussasi merkitsisi feminismiä? Sitoutumista feministiseen ajatteluun? Ja totta turiset; 1500-luvun äijä ei ole feminismistä kuullutkaan! Feminismin teoria on rakenneltu vasta 1900-luvulla.
Mutta jos etsii valistuneita feministisiä ajatuksia, kannattanee etsiä niitä vaikka 1900-luvun jälkipuoliskon Ranskasta. 1500-luvulla tuollaista asiaa ei ollut.. kaiketi?
Mitä sitten on "kristinusko"? En usko että on olemassa mitään yhtenäistä kristinuskoa. Mikään uskonto ei kait ole niin oppiriitojen, skismojen, lahkojen ja sovittamattomien mielipideeroavaisuuksien pirstoma kuin kristinusko?
Ja mitä on "Lutherin oppi"? Lutherin perusajatus oli, että ihminen saa armon yksin uskosta, ei lain tekojen kautta. Hän ei jaksanut uskoa luostarilaitoksen siunauksellisuuteen, vaan meni naimisiin nunnan kanssa. Luther oli monisärmäinen ihminen; ahdistuksen mies. Luther kirjoitti paljon jua kaikenlaista; ja kuten kaikilla kirjoittajilla, laatu vaihteli. Joskus tuli helmiä, muutama jalokivi, sitten paljon heinää.
Ei ketään kirjoittajaa - hänen merkitystään ajattelijana tai ihmisenä, voi arvostella muutaman sanan perusteella. Mitä olen Luther -elämänkertoja lukenut, niissä usein pyritään tuomaan esille Luther ihmisenä. Siinä on sellaista ajatusta että Lutherin merkitys ei ole pelkästään siinä mitä hän sanoi; tai hänen julkisessa roolissaan; vaan ennemminkin mitä hän oli kokonaisvaltaisesti ihmisenä.
Millä perusteella "Lutherin oppi ei sovi mihinkään aikaan tai kenellekään"? Siksikö, koska SINÄ niin sanot?
Minusta on alkanut tuntua että länsimaisen nykyihmisen ego on kummasti paisunut. Ihmiset laukkaa ympäriinsä, levittelee kolmen rivin ukaaseja ja kuvittelee olevansa joku Aurinkokuningas tai muu vastenmielinen monarkki, jonka sana on laki vain koska HÄN niin sanoo.Kuulin itseltänsä "Frank Blackilta" että hän kirjoittelee tänne jotain juttuja Lutherista, ja tulin tsekkaamaan että mistä on kyse.
Herää muutamia ajatuksia.
Mielestäni on aika tärkeää tarkastella sellaisen henkilön persoonallisuutta jota sentään pidetään keskeisenä vaikuttajana jossakin aatteessa, uskonnossa tai opissa.
Aika sievästihän Luther on siistitty ev.luteudesta sivummalle, kaiketi koska ei oikein rääväsuisena miehenä ja kuulemani mukaan vaimonhakkaajana taida olla ihan parasta mainosta kristinuskolle sen nykymuodossa. Tässä tapauksessa ei ehkä nykyään "tunneta puuta hedelmistään", sillä Luther oli oman aikansa tuote - naisen silmissä ei mikään valloittava tyyppi - ja tämä nykyajan Jeesus-fanitus on aivan oma ilmiönsä.
Minua hieman kuitenkin ihmetyttää että katsot ahtaasti olevan kyse nimenomaan feministisistä näkemyksistä jos arvostelee Lutheria. Eikö väkivaltaisuuden ja suoranaisen murhanhimoisuuden (muistuu etäisesti jonkinlainen Lutherin esittämä kuoleman- ja kitumisentoivotus mieleen) tuomitseminen paremminkin kerro yleisistä nykyajan länsimaisista hyveistä noin yleensä. Ei kai kukaan järjissään oleva ihminen toivo että yksinomaan naisia pidetään kuin kukkaa kämmennellä, mutta miehiä saa hutkia ja mätkiä minkä ehtii?
Varmastikin on ollut aikoja mihin Lutherin oppi sopii, mutta nykyaika se ei ole, ts. voidaan tehdä johtopäätös että Lutherin oppia ei enää noudateta niiltä osin ainakaan kuin se vaatii naisten, juutalaisten tms. sortoa. Ja tämä ihan sen perusteella mitä Luther on möläytellyt kuulemani mukaan (en tosin opetellut sanomiaan ulkoa).
Herää kysymys, onko sinun mielestäsi jonkin aatteen "isä" kaiken arvostelun yläpuolella? Mitä silloin voimme päätellä sinun omasta Mestaristasi?
(Sivumennen sanoen kun jostain syystä tasa-arvon ajatus usein nousee kysymykseksi kristinuskossa, niin turhan moni mies menee möläyttämään että "en kannata tasa-arvoa", koska luulee että tasa-arvo tarkoittaa tasalaatuisuutta. Kukaan ei kuitenkaan ole muuttamassa ketään miksikään, ei naisia miesmäisiksi tai miehiä naismaisiksi, sillä perusteella että olisi samat oikeudet ja velvollisuudet. Tasapäistämiseen en itse usko. Siihen kylläkin että jotakuta ei katsota jo alkumetreillä kuin halpaa makkaraa sukupuolen, rodun, iän tai seksuaalisuuden suhteen.) - Kalki_Avatar
Frank Black kirjoitti:
... pitäisi valita jokin kristinusko variaatioista. Itse olen luonut silmäni kaukoidän suuntaan.
Miksi tasa-arvoa pitäisi kutsua feminismiksi? Olen elämäni aikana oppinut arvostamaan naisia enemmän kuin miehiä.
T. A.K. fil.yo (hist)>> ... pitäisi valita jokin kristinusko variaatioista. Itse olen luonut silmäni kaukoidän suuntaan.
Ja minäkö en?
>> Miksi tasa-arvoa pitäisi kutsua feminismiksi?
No miksei voisi siksikin? Miksi kaikkeen pitää väittää vastaan?
>> Olen elämäni aikana oppinut arvostamaan naisia enemmän kuin miehiä.
No vai niin. Mielestäni persoonallisuus merkitsee ihmisyyden kannalta enemmän kuin pelkkä biologinen sukupuoli. Olen huomannut että nykyaika vihaa persoonallisia ihmisiä. Inhoaa, vihaa ja kritisoi. - Kalki_Avatar
Qadesha kirjoitti:
Kuulin itseltänsä "Frank Blackilta" että hän kirjoittelee tänne jotain juttuja Lutherista, ja tulin tsekkaamaan että mistä on kyse.
Herää muutamia ajatuksia.
Mielestäni on aika tärkeää tarkastella sellaisen henkilön persoonallisuutta jota sentään pidetään keskeisenä vaikuttajana jossakin aatteessa, uskonnossa tai opissa.
Aika sievästihän Luther on siistitty ev.luteudesta sivummalle, kaiketi koska ei oikein rääväsuisena miehenä ja kuulemani mukaan vaimonhakkaajana taida olla ihan parasta mainosta kristinuskolle sen nykymuodossa. Tässä tapauksessa ei ehkä nykyään "tunneta puuta hedelmistään", sillä Luther oli oman aikansa tuote - naisen silmissä ei mikään valloittava tyyppi - ja tämä nykyajan Jeesus-fanitus on aivan oma ilmiönsä.
Minua hieman kuitenkin ihmetyttää että katsot ahtaasti olevan kyse nimenomaan feministisistä näkemyksistä jos arvostelee Lutheria. Eikö väkivaltaisuuden ja suoranaisen murhanhimoisuuden (muistuu etäisesti jonkinlainen Lutherin esittämä kuoleman- ja kitumisentoivotus mieleen) tuomitseminen paremminkin kerro yleisistä nykyajan länsimaisista hyveistä noin yleensä. Ei kai kukaan järjissään oleva ihminen toivo että yksinomaan naisia pidetään kuin kukkaa kämmennellä, mutta miehiä saa hutkia ja mätkiä minkä ehtii?
Varmastikin on ollut aikoja mihin Lutherin oppi sopii, mutta nykyaika se ei ole, ts. voidaan tehdä johtopäätös että Lutherin oppia ei enää noudateta niiltä osin ainakaan kuin se vaatii naisten, juutalaisten tms. sortoa. Ja tämä ihan sen perusteella mitä Luther on möläytellyt kuulemani mukaan (en tosin opetellut sanomiaan ulkoa).
Herää kysymys, onko sinun mielestäsi jonkin aatteen "isä" kaiken arvostelun yläpuolella? Mitä silloin voimme päätellä sinun omasta Mestaristasi?
(Sivumennen sanoen kun jostain syystä tasa-arvon ajatus usein nousee kysymykseksi kristinuskossa, niin turhan moni mies menee möläyttämään että "en kannata tasa-arvoa", koska luulee että tasa-arvo tarkoittaa tasalaatuisuutta. Kukaan ei kuitenkaan ole muuttamassa ketään miksikään, ei naisia miesmäisiksi tai miehiä naismaisiksi, sillä perusteella että olisi samat oikeudet ja velvollisuudet. Tasapäistämiseen en itse usko. Siihen kylläkin että jotakuta ei katsota jo alkumetreillä kuin halpaa makkaraa sukupuolen, rodun, iän tai seksuaalisuuden suhteen.)Qadesha, voi....
>> vaimonhakkaajana
Voisitko osoittaa missä lähteessä sanotaan että Luther hakkasi vaimoaan? Vakava syytös heittää ilmaan vailla perusteluja? Vai kenties HALUAISIT että Luther olisi vaimonhakkaaja?
>> Tässä tapauksessa ei ehkä nykyään "tunneta puuta hedelmistään", sillä Luther oli oman aikansa tuote - naisen silmissä ei mikään valloittava tyyppi -
Ei kukaan yksittäinen nainen voi puhua maailman kaikkien naisten suulla. Ylipäänsä itsestään monikossa puhuminen on ÄLLÖÄ, valtapolitikointia.
>> Minua hieman kuitenkin ihmetyttää että katsot ahtaasti olevan kyse nimenomaan feministisistä näkemyksistä jos arvostelee Lutheria.
Ei pidä paikaansa. Sinä ja Frank olette tässä puhuneet vaimonhakkauksesta ja sun muusta naisen alistamisesta. Mistä oikein temmotte nämä jutut? Tuntuu että ette edes välitä miettiä mitä Luther oli. Että teidän tarve saada Luther NÄYTTÄMÄÄN naisten alistajalta jyrää alleen ihan kaiken, myös tosiasiat.
>> väkivaltaisuuden ja suoranaisen murhanhimoisuuden (muistuu etäisesti jonkinlainen Lutherin esittämä kuoleman- ja kitumisentoivotus mieleen)
Rankkaa syyttelyä Qadeshalta. Muistan että äskettäin syytit Kung Fu Tsea vähän samoin syytöksin? Ja tulee myös mieleen että taidatkohan itse sitten olla varsinainen tahraton pyhimys, kun sulla näyttää olevan kanttia syytellä tuolla tavoin?
>> Varmastikin on ollut aikoja mihin Lutherin oppi sopii, mutta nykyaika se ei ole, ts. voidaan tehdä johtopäätös että Lutherin oppia ei enää noudateta niiltä osin ainakaan kuin se vaatii naisten, juutalaisten tms. sortoa.
Siis, mistä teet johtopäätöksen? Miksi Luther ei ole nykyaikaa? Onko "nykyaika" muka jonkinlainen itseisarvo? Mikä ihmeen nykyaika??? Ja mitä kehäpäätelmästä mitään johtopäätöstä voi tehdä??
>>Herää kysymys, onko sinun mielestäsi jonkin aatteen "isä" kaiken arvostelun yläpuolella? Mitä silloin voimme päätellä sinun omasta Mestaristasi?
Jos Qadesha lukisit enemmän kirjoituksiani, Lutheria, Kung Fu Tsea, etkä niin lonkalta ja sokeasti vain kiireisesti tuomitsisi, niin ihmeiden aika ei olisi ohi. Taidat vihata miehiä, ihan koska he ovat miehiä? Tekeekö pelkkä biologinen sukupuoli jostakin ihmisestä murhaajan, hakkaajan yms??
Qadesha, en tiedä mitä tässä voi päätellä muuta kuin että jollakulla on tarve syytellä.
>> Siihen kylläkin että jotakuta ei katsota jo alkumetreillä kuin halpaa makkaraa sukupuolen, rodun, iän tai seksuaalisuuden suhteen.)
Niin juuri. On ihan kohtuutonta leimata Luther naisenhakkaajaksi ja Kung Fu Tse sovinistiksi, vain koska he ovat biologisesti miehiä. - Qadesha
Kalki_Avatar kirjoitti:
Qadesha, voi....
>> vaimonhakkaajana
Voisitko osoittaa missä lähteessä sanotaan että Luther hakkasi vaimoaan? Vakava syytös heittää ilmaan vailla perusteluja? Vai kenties HALUAISIT että Luther olisi vaimonhakkaaja?
>> Tässä tapauksessa ei ehkä nykyään "tunneta puuta hedelmistään", sillä Luther oli oman aikansa tuote - naisen silmissä ei mikään valloittava tyyppi -
Ei kukaan yksittäinen nainen voi puhua maailman kaikkien naisten suulla. Ylipäänsä itsestään monikossa puhuminen on ÄLLÖÄ, valtapolitikointia.
>> Minua hieman kuitenkin ihmetyttää että katsot ahtaasti olevan kyse nimenomaan feministisistä näkemyksistä jos arvostelee Lutheria.
Ei pidä paikaansa. Sinä ja Frank olette tässä puhuneet vaimonhakkauksesta ja sun muusta naisen alistamisesta. Mistä oikein temmotte nämä jutut? Tuntuu että ette edes välitä miettiä mitä Luther oli. Että teidän tarve saada Luther NÄYTTÄMÄÄN naisten alistajalta jyrää alleen ihan kaiken, myös tosiasiat.
>> väkivaltaisuuden ja suoranaisen murhanhimoisuuden (muistuu etäisesti jonkinlainen Lutherin esittämä kuoleman- ja kitumisentoivotus mieleen)
Rankkaa syyttelyä Qadeshalta. Muistan että äskettäin syytit Kung Fu Tsea vähän samoin syytöksin? Ja tulee myös mieleen että taidatkohan itse sitten olla varsinainen tahraton pyhimys, kun sulla näyttää olevan kanttia syytellä tuolla tavoin?
>> Varmastikin on ollut aikoja mihin Lutherin oppi sopii, mutta nykyaika se ei ole, ts. voidaan tehdä johtopäätös että Lutherin oppia ei enää noudateta niiltä osin ainakaan kuin se vaatii naisten, juutalaisten tms. sortoa.
Siis, mistä teet johtopäätöksen? Miksi Luther ei ole nykyaikaa? Onko "nykyaika" muka jonkinlainen itseisarvo? Mikä ihmeen nykyaika??? Ja mitä kehäpäätelmästä mitään johtopäätöstä voi tehdä??
>>Herää kysymys, onko sinun mielestäsi jonkin aatteen "isä" kaiken arvostelun yläpuolella? Mitä silloin voimme päätellä sinun omasta Mestaristasi?
Jos Qadesha lukisit enemmän kirjoituksiani, Lutheria, Kung Fu Tsea, etkä niin lonkalta ja sokeasti vain kiireisesti tuomitsisi, niin ihmeiden aika ei olisi ohi. Taidat vihata miehiä, ihan koska he ovat miehiä? Tekeekö pelkkä biologinen sukupuoli jostakin ihmisestä murhaajan, hakkaajan yms??
Qadesha, en tiedä mitä tässä voi päätellä muuta kuin että jollakulla on tarve syytellä.
>> Siihen kylläkin että jotakuta ei katsota jo alkumetreillä kuin halpaa makkaraa sukupuolen, rodun, iän tai seksuaalisuuden suhteen.)
Niin juuri. On ihan kohtuutonta leimata Luther naisenhakkaajaksi ja Kung Fu Tse sovinistiksi, vain koska he ovat biologisesti miehiä.Taitaa teikäläistä risoa koko maailma edelleen, ja nyt meikäläinen on sitten (taas) muka siinä joukossa joka on teikäläistä vastaan. Sot sot.
Vaikea muistaa aina mitä kaikkea on tullut sanottua jos ja kun kirjoittaa paljon, mutta mitä sitten lienenkään Kung Futsesta sanonut, niin häntähän on hyvin kovasti arvostettu Kiinassa. Siinä samaisessa maassa missä naiset on pakotettu sitomaan jalkansa piloille, missä miehet ovat pitäneet useita vaimoja jotka ovat tapelleet keskenään, missä vastasyntynyt lapsi on voitu tappaa välittömästi mikäli tyttö vai vammainen. Puhut nyt tietenkin menneistä ajoista! (Polygamiasta hyvänä esimerkkinä toimii romaani nimeltä Tsing Ping Mei, jonka nuorena lukaisin. Ilmeisesti satoja vuosia vanha kirja.)
Minua ihmisenä, jopa naisena, kiinnostaa hyvin pitkälti yksilönvapaus. Kungfutselaisuus käsittääkseni on melkeinpä sen vastakohta. Mutta oli mitä oli, enemmän minua kiinnostaa taolaisuus ja Laotse.
Olen todellakin kuullut että Luther hakkasi vaimoaan, mutta valitettavasti en tullut kirjoittaneeksi lähdettä ylös koska en oivaltanut että joudun asiasta tilille. Lutherin (toki ajalleen ominaisesta) juutalaisuusvihasta luin jostakin, ja tulikiven katkuisia kommenttejaan kuulin taannoin tv-dokumentista.
Minua hieman ihmetyttää kova tarpeesi puolustella Lutheria. Onko hän sinulle jotenkin erityisen rakas? Miksi?
Minun ja Frankin ei tarvitse "saada näyttämään asioita" siltä tai tältä, sillä näistähän voi halutessaan ottaa selvää. Luulenpa vain että asia ei pahemmin ketään oikeastaan kiinnosta, koska tuolla toisaalla joku oli suurinpiirtein "mitä väliä" -mieltä Lutherin suhteen: luterilaisuus ja Luther eivät ole näemmä yksi ja sama asia...
Syyttelisin väkivaltaisia naisiakin, jos heikäläisiä tuntisin. Uskonnollisella saralla ei nyt äkkiseltään tule ketään mieleen; lasten rääkkääjiä ja murhaajia toki löytyy "tavallisten" naisten joukosta.
Mutta yritäpä ymmärtää että muutaman tyypin kritisoiminen ei välttämättä ole rajoitettu heidän sukupuoleensa. Olisiko sinusta jotenkin hyväksyttävämpää arvostella miestä joka on lyönyt toista miestä? Onko vaimonhakkaaminen jonkinlainen hys-hys josta ei saa kukaan sanoa mitään ääneen, ettei vaan vahingossakaan oltaisi feminismin asialla?
Sattuiko asia jotenkin omaan nilkkaan...? Heräsikö syyllisyyden tunne?
Olen kuullut myös Einsteinista että mätki vaimoaan turpaan. Minulla oli hänestä siihen asti ollut illuusio että oli hyvä ihminen. Ei ole enää. Tämä tieto taitaa tosin enemmän olla huhu, ja en tiedä voiko siihen luottaa, mutta ainakin lienee toiminut osatekijänä siinä että minä en enää jaksa pitää oikein ketään ihmisiä erinomaisen ihmeellisinä ja hyvinä esikuvina. Mahatma Gandhi toki tuntuu kiiltonsa säilyttäneen. Siinä on hyvä ihminen ja mies, ja häntä voisi pitää esikuvana.
En vihaa miehiä, vaan inhoan sitä että ihmiset tekevät pahaa ja sitten näitä ihmisiä kumminkin pidetään jossain pylvään päässä nököttämässä. Tosin ei kai Lutheria, enää. Esilletulleen valossa hän on ilmeisesti melko yhdentekevä tyyppi nykyuskoville.
(Vastaankin saa väittää, uskovat!)
Jokatapauksessa Luther ei edes erityisesti kiinnosta minua, päädyinpähän tänne vain kirjoittelemaan kun Frank kehotti lukemaan juttujaan ja minullahan AINA herää väistämättä ajatuksia kun toisten juttuja luen. Ehkä olisi parempi että ei heräisi, eli että aivot vaan lepäisivät.. xD - Qadesha
Kalki_Avatar kirjoitti:
>> ... pitäisi valita jokin kristinusko variaatioista. Itse olen luonut silmäni kaukoidän suuntaan.
Ja minäkö en?
>> Miksi tasa-arvoa pitäisi kutsua feminismiksi?
No miksei voisi siksikin? Miksi kaikkeen pitää väittää vastaan?
>> Olen elämäni aikana oppinut arvostamaan naisia enemmän kuin miehiä.
No vai niin. Mielestäni persoonallisuus merkitsee ihmisyyden kannalta enemmän kuin pelkkä biologinen sukupuoli. Olen huomannut että nykyaika vihaa persoonallisia ihmisiä. Inhoaa, vihaa ja kritisoi.>Olen huomannut että nykyaika vihaa persoonallisia ihmisiä. Inhoaa, vihaa ja kritisoi.
Aina kun lueskelen jostain viestejäsi, niistä uhkuu enimmäkseen vihaa ja kiukkua ja harhoja siitä kuinka koko maailma on sinua vastaan.
Itse kuvittelen, omahyväisesti, olevani persoonallinen ihminen koska ajatusmaailmani ja vakaumukseni eivät ole suosittuja massoille. Sinä kumminkin tuolla alhaalla halusit minut rajoittaa ja alentaa pelkäksi miesvihaajaksi, miksi? Eikö sinulle mahdu maailmaasi että ihmiset voivat olla hyvin monitahoisia persoonallisuuksia joiden muutamasta kommentista ei voi vielä tehdä täysimittaista kartoitusta siitä mitä he todella ovat? Itsekin tunnut koko ajan vetoavan siihen että sinua kohdellaan väärin...?
Se mitä käsitellään yhdessä tai kahdessa ketjussa ei vielä kerro yhtään mitään mistään, ja koska ajatukset aina ketjussa hiljalleen kärjistyvät keskinäisen vastaanväittelyn myötä, lopulta päädytään siihen että jokaiikka alkaa vaikuttaa toisten silmissä täystomppelilta kovapäisyydessään ja yksisilmäisyydessään.
En suostu muutaman ketjun perusteella olemaan sitä tai tätä, enkä luovimaan ajatuksissani jotta sinä saisit lohtua yksinäisyyteesi. Ja lisäksi aina sinun kanssasi tulee harvinaisen selvästi fiilis: niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Olen monille ihmisille sanonut kärkevämminkin kuin sinulle, mutta myötätunto selkeää tuskaisuuttasi kohtaan saa minut hieman pohtimaan tarkemmin mitä sanon.
>Miksi kaikkeen pitää väittää vastaan?
Sitä voit kysyä itseltäsi.
Itse olen elämäni mielenkiintoisimmat hetket viettänyt nimenomaan MIESTEN seurassa, ja osaan keskustella heidän kanssaan paremmin kuin naisten. Mutta sitten kun päästään uskonnolliseen puoleen, niin siinä alkaa se muutamien hassujen miesten omahyväisyys ja ylimielisyys hyvin äkkiä tökkiä, kaiketi koska tunnen tietäväni erinäisiä asioita paremmin kuin kaiken maailman parranpäristäjät. Onhan noita kipakoita naisihmisiäkin uskonasioista huutamassa, mutta he ovat sellaisia höyhensarjalaisia että ei heitä jaksa niin tosissaan ottaa. Todelliset keskustelut käyn miesten kanssa...
Obs. huom. ja silleen. :P - Liisa
Qadesha kirjoitti:
Taitaa teikäläistä risoa koko maailma edelleen, ja nyt meikäläinen on sitten (taas) muka siinä joukossa joka on teikäläistä vastaan. Sot sot.
Vaikea muistaa aina mitä kaikkea on tullut sanottua jos ja kun kirjoittaa paljon, mutta mitä sitten lienenkään Kung Futsesta sanonut, niin häntähän on hyvin kovasti arvostettu Kiinassa. Siinä samaisessa maassa missä naiset on pakotettu sitomaan jalkansa piloille, missä miehet ovat pitäneet useita vaimoja jotka ovat tapelleet keskenään, missä vastasyntynyt lapsi on voitu tappaa välittömästi mikäli tyttö vai vammainen. Puhut nyt tietenkin menneistä ajoista! (Polygamiasta hyvänä esimerkkinä toimii romaani nimeltä Tsing Ping Mei, jonka nuorena lukaisin. Ilmeisesti satoja vuosia vanha kirja.)
Minua ihmisenä, jopa naisena, kiinnostaa hyvin pitkälti yksilönvapaus. Kungfutselaisuus käsittääkseni on melkeinpä sen vastakohta. Mutta oli mitä oli, enemmän minua kiinnostaa taolaisuus ja Laotse.
Olen todellakin kuullut että Luther hakkasi vaimoaan, mutta valitettavasti en tullut kirjoittaneeksi lähdettä ylös koska en oivaltanut että joudun asiasta tilille. Lutherin (toki ajalleen ominaisesta) juutalaisuusvihasta luin jostakin, ja tulikiven katkuisia kommenttejaan kuulin taannoin tv-dokumentista.
Minua hieman ihmetyttää kova tarpeesi puolustella Lutheria. Onko hän sinulle jotenkin erityisen rakas? Miksi?
Minun ja Frankin ei tarvitse "saada näyttämään asioita" siltä tai tältä, sillä näistähän voi halutessaan ottaa selvää. Luulenpa vain että asia ei pahemmin ketään oikeastaan kiinnosta, koska tuolla toisaalla joku oli suurinpiirtein "mitä väliä" -mieltä Lutherin suhteen: luterilaisuus ja Luther eivät ole näemmä yksi ja sama asia...
Syyttelisin väkivaltaisia naisiakin, jos heikäläisiä tuntisin. Uskonnollisella saralla ei nyt äkkiseltään tule ketään mieleen; lasten rääkkääjiä ja murhaajia toki löytyy "tavallisten" naisten joukosta.
Mutta yritäpä ymmärtää että muutaman tyypin kritisoiminen ei välttämättä ole rajoitettu heidän sukupuoleensa. Olisiko sinusta jotenkin hyväksyttävämpää arvostella miestä joka on lyönyt toista miestä? Onko vaimonhakkaaminen jonkinlainen hys-hys josta ei saa kukaan sanoa mitään ääneen, ettei vaan vahingossakaan oltaisi feminismin asialla?
Sattuiko asia jotenkin omaan nilkkaan...? Heräsikö syyllisyyden tunne?
Olen kuullut myös Einsteinista että mätki vaimoaan turpaan. Minulla oli hänestä siihen asti ollut illuusio että oli hyvä ihminen. Ei ole enää. Tämä tieto taitaa tosin enemmän olla huhu, ja en tiedä voiko siihen luottaa, mutta ainakin lienee toiminut osatekijänä siinä että minä en enää jaksa pitää oikein ketään ihmisiä erinomaisen ihmeellisinä ja hyvinä esikuvina. Mahatma Gandhi toki tuntuu kiiltonsa säilyttäneen. Siinä on hyvä ihminen ja mies, ja häntä voisi pitää esikuvana.
En vihaa miehiä, vaan inhoan sitä että ihmiset tekevät pahaa ja sitten näitä ihmisiä kumminkin pidetään jossain pylvään päässä nököttämässä. Tosin ei kai Lutheria, enää. Esilletulleen valossa hän on ilmeisesti melko yhdentekevä tyyppi nykyuskoville.
(Vastaankin saa väittää, uskovat!)
Jokatapauksessa Luther ei edes erityisesti kiinnosta minua, päädyinpähän tänne vain kirjoittelemaan kun Frank kehotti lukemaan juttujaan ja minullahan AINA herää väistämättä ajatuksia kun toisten juttuja luen. Ehkä olisi parempi että ei heräisi, eli että aivot vaan lepäisivät.. xDIhmettelen minäkin sitä, että puhut Lutherista vaimonsa hakkaajana pelkästään sillä perusteella, että jostakin muistelet kuulleesi. En ole sattunut tuollaista tätä ennen mistään kuulemaan tai lukemaan. Kohta kai väität kuulleesi, että hän tappoi jonkun, kun kerran hakkasi vaimoaankin. Noin ne juorut kulkee, eikä niihin tarvita mitään totuuspohjaa.
Yleensä on kritisoitu Lutherin vanhana ja sairaana kolme vuotta ennen kuolemaansa kirjoittamaa juutalaisvastaista kirjaa samalla kuitenkin unohtaen sen, että hän kirjoitti myös juutalaismyösteisesti nuorempana ja terveenä ollessaan. Miksi halutaan muistaa muista ihmisistä vain negatiiviset asiat? Tunteeko sitä silloin itsensä jotenkin paremmmaksi ihmiseksi? - Qadesha
Liisa kirjoitti:
Ihmettelen minäkin sitä, että puhut Lutherista vaimonsa hakkaajana pelkästään sillä perusteella, että jostakin muistelet kuulleesi. En ole sattunut tuollaista tätä ennen mistään kuulemaan tai lukemaan. Kohta kai väität kuulleesi, että hän tappoi jonkun, kun kerran hakkasi vaimoaankin. Noin ne juorut kulkee, eikä niihin tarvita mitään totuuspohjaa.
Yleensä on kritisoitu Lutherin vanhana ja sairaana kolme vuotta ennen kuolemaansa kirjoittamaa juutalaisvastaista kirjaa samalla kuitenkin unohtaen sen, että hän kirjoitti myös juutalaismyösteisesti nuorempana ja terveenä ollessaan. Miksi halutaan muistaa muista ihmisistä vain negatiiviset asiat? Tunteeko sitä silloin itsensä jotenkin paremmmaksi ihmiseksi?En kuvittele olevani Lutheria parempi. Enkä sillä parane että häntä kritisoin, mutta miksi sitten ei saisi arvostella tyyppiä jota on pidetty jossain vaiheessa arvossa arvaamattomassa? TÄMÄ voisi olla minun pääajatukseni. Ja täysin sukupuolesta riippumatta. Esim. Blavatskyä voitaisiin käsitellä, mutta hänhän ei tälle palstalle kuulu.
Keskusteluissa tulee usein mieleen että helvettiäkö mukaan änkesinkään, kun ei kohteena oleva asia erityisesti kosketa minua. Luther on enempi tuon rakkaani Frankin heiniä, mutta siinähän käy aina niin että kun itse sitten innostuu kommentoimaan jotain ja joku sanoo vastaan, niin sitten se asia venyy ja vanuu ja lopulta kärpäsestä tulee härkänen.
Olen keskustellut "Kalkin" kanssa muuallakin, ja oli aihe mikä hyvänsä meille yleensä tulee jotain kränää, ilmeisesti koska minua ärsyttää hänen jatkuva negatiivisuutensa ja tarpeensa projisoida muihin jotain oman päänsä sisäisiä angsteja. Ei tietenkään pitäisi provosoitua, enkä minä pysty Kalkia auttamaan ainakaan sillä että äkämystyneenä kommentoin hänen luulojaan.
Voihan se todellakin olla että Luther vanhemmiten pimpahti päästään, kerrankos sitä voi tulla seniliteettiä ja debiliteettiä ja mitä näitä onkaan. Varsinainen ASIA mikä tässä minun osaltani oli tuli kai käsiteltyä jo tuossa missä selkeni että ei luterilainen välttämättä ole kiinnostunut Lutherin möläytyksiä tai tekoja allekirjoittamaan.
Jääköön siis se piruparka...? - Elli
Liisa kirjoitti:
Ihmettelen minäkin sitä, että puhut Lutherista vaimonsa hakkaajana pelkästään sillä perusteella, että jostakin muistelet kuulleesi. En ole sattunut tuollaista tätä ennen mistään kuulemaan tai lukemaan. Kohta kai väität kuulleesi, että hän tappoi jonkun, kun kerran hakkasi vaimoaankin. Noin ne juorut kulkee, eikä niihin tarvita mitään totuuspohjaa.
Yleensä on kritisoitu Lutherin vanhana ja sairaana kolme vuotta ennen kuolemaansa kirjoittamaa juutalaisvastaista kirjaa samalla kuitenkin unohtaen sen, että hän kirjoitti myös juutalaismyösteisesti nuorempana ja terveenä ollessaan. Miksi halutaan muistaa muista ihmisistä vain negatiiviset asiat? Tunteeko sitä silloin itsensä jotenkin paremmmaksi ihmiseksi?lukeneeni jostakin Lutherin sanoneen, että jos vaimo keskeyttäisi hänen puheensa, niin hän antaisi tälle korvapuustin.
- Kalki_Avatar
Qadesha kirjoitti:
Taitaa teikäläistä risoa koko maailma edelleen, ja nyt meikäläinen on sitten (taas) muka siinä joukossa joka on teikäläistä vastaan. Sot sot.
Vaikea muistaa aina mitä kaikkea on tullut sanottua jos ja kun kirjoittaa paljon, mutta mitä sitten lienenkään Kung Futsesta sanonut, niin häntähän on hyvin kovasti arvostettu Kiinassa. Siinä samaisessa maassa missä naiset on pakotettu sitomaan jalkansa piloille, missä miehet ovat pitäneet useita vaimoja jotka ovat tapelleet keskenään, missä vastasyntynyt lapsi on voitu tappaa välittömästi mikäli tyttö vai vammainen. Puhut nyt tietenkin menneistä ajoista! (Polygamiasta hyvänä esimerkkinä toimii romaani nimeltä Tsing Ping Mei, jonka nuorena lukaisin. Ilmeisesti satoja vuosia vanha kirja.)
Minua ihmisenä, jopa naisena, kiinnostaa hyvin pitkälti yksilönvapaus. Kungfutselaisuus käsittääkseni on melkeinpä sen vastakohta. Mutta oli mitä oli, enemmän minua kiinnostaa taolaisuus ja Laotse.
Olen todellakin kuullut että Luther hakkasi vaimoaan, mutta valitettavasti en tullut kirjoittaneeksi lähdettä ylös koska en oivaltanut että joudun asiasta tilille. Lutherin (toki ajalleen ominaisesta) juutalaisuusvihasta luin jostakin, ja tulikiven katkuisia kommenttejaan kuulin taannoin tv-dokumentista.
Minua hieman ihmetyttää kova tarpeesi puolustella Lutheria. Onko hän sinulle jotenkin erityisen rakas? Miksi?
Minun ja Frankin ei tarvitse "saada näyttämään asioita" siltä tai tältä, sillä näistähän voi halutessaan ottaa selvää. Luulenpa vain että asia ei pahemmin ketään oikeastaan kiinnosta, koska tuolla toisaalla joku oli suurinpiirtein "mitä väliä" -mieltä Lutherin suhteen: luterilaisuus ja Luther eivät ole näemmä yksi ja sama asia...
Syyttelisin väkivaltaisia naisiakin, jos heikäläisiä tuntisin. Uskonnollisella saralla ei nyt äkkiseltään tule ketään mieleen; lasten rääkkääjiä ja murhaajia toki löytyy "tavallisten" naisten joukosta.
Mutta yritäpä ymmärtää että muutaman tyypin kritisoiminen ei välttämättä ole rajoitettu heidän sukupuoleensa. Olisiko sinusta jotenkin hyväksyttävämpää arvostella miestä joka on lyönyt toista miestä? Onko vaimonhakkaaminen jonkinlainen hys-hys josta ei saa kukaan sanoa mitään ääneen, ettei vaan vahingossakaan oltaisi feminismin asialla?
Sattuiko asia jotenkin omaan nilkkaan...? Heräsikö syyllisyyden tunne?
Olen kuullut myös Einsteinista että mätki vaimoaan turpaan. Minulla oli hänestä siihen asti ollut illuusio että oli hyvä ihminen. Ei ole enää. Tämä tieto taitaa tosin enemmän olla huhu, ja en tiedä voiko siihen luottaa, mutta ainakin lienee toiminut osatekijänä siinä että minä en enää jaksa pitää oikein ketään ihmisiä erinomaisen ihmeellisinä ja hyvinä esikuvina. Mahatma Gandhi toki tuntuu kiiltonsa säilyttäneen. Siinä on hyvä ihminen ja mies, ja häntä voisi pitää esikuvana.
En vihaa miehiä, vaan inhoan sitä että ihmiset tekevät pahaa ja sitten näitä ihmisiä kumminkin pidetään jossain pylvään päässä nököttämässä. Tosin ei kai Lutheria, enää. Esilletulleen valossa hän on ilmeisesti melko yhdentekevä tyyppi nykyuskoville.
(Vastaankin saa väittää, uskovat!)
Jokatapauksessa Luther ei edes erityisesti kiinnosta minua, päädyinpähän tänne vain kirjoittelemaan kun Frank kehotti lukemaan juttujaan ja minullahan AINA herää väistämättä ajatuksia kun toisten juttuja luen. Ehkä olisi parempi että ei heräisi, eli että aivot vaan lepäisivät.. xD>> Taitaa teikäläistä risoa koko maailma edelleen, ja nyt meikäläinen on sitten (taas) muka siinä joukossa joka on teikäläistä vastaan. Sot sot.
Meikäläinen istuu tässä ja teikäläinen siinä...
Kung Fu Tse
-----------
>>.. niin häntähän on hyvin kovasti arvostettu Kiinassa. Siinä samaisessa maassa missä naiset on pakotettu sitomaan jalkansa piloille, missä miehet ovat pitäneet useita vaimoja jotka ovat tapelleet keskenään, missä vastasyntynyt lapsi on voitu tappaa välittömästi mikäli tyttö vai vammainen.
Väärin. Kung Fu Tsea ei arvostettu hänen elinaikanaan ollenkaan. Hän kuoli pettyneenä. Kung Fu Tsen kuoleman jälkeen, oliko se 200 vuotta kuoleman jälkeen häntä alettiin palvoa jonkinlaisena jumalana, ja rakentaa temppeleitä.
Siitä mitä Kiina on, tai on joskus ollut, ei voine syyttää Kung Fu tsea; hänellä ei koskaan ollut tipan vertaa valtaa, eikä häntä kuunneltu, eikä ymmärretty, ja jos vähän ymmärrettiin, niin väärin.
>> Polygamiasta hyvänä esimerkkinä toimii romaani nimeltä Tsing Ping Mei, jonka nuorena lukaisin. Ilmeisesti satoja vuosia vanha kirja.
Polygamia? Teikäläisellä ajatus harppoo. Profeetta Mohammed (pbuh) kannatti polygamiaa. Onhan tuollakin asialla kait pitkä historia...
>> Mutta oli mitä oli, enemmän minua kiinnostaa taolaisuus ja Laotse.
Jaa, vai niin olet päättänyt.
>> Olen todellakin kuullut että Luther hakkasi vaimoaan, mutta valitettavasti en tullut kirjoittaneeksi lähdettä ylös koska en oivaltanut että joudun asiasta tilille.
Kirjan nimi, kirjoittaja, painovuosi, sivunumero, vähintäänkin...
>> Minua hieman ihmetyttää kova tarpeesi puolustella Lutheria. Onko hän sinulle jotenkin erityisen rakas? Miksi?
Luther on minulle rakas. Sattumalta löysin Lutherin, hänen kirjoituksiensa kautta, ja minulle avautui kuva hyvinkin inhimillisestä tyypistä. Kiivas Luther kai oli, eikä sanoja säästellyt; mutta pidän siitäkin; kun enhän edes pitäisi jostain hillitymmästä, laskelmoivasta poliittisesti korrektimmista sliipparista. Luther on rosoinen; avoimesti epätoivoinen ja ahdistunut. Se on mielestäni kaunista.
Lisäksi Luther sanoi muutamia asioita Jumalan ja ihmisen suhteesta, ja ihmiskunnasta.
>> Luulenpa vain että asia ei pahemmin ketään oikeastaan kiinnosta, koska tuolla toisaalla joku oli suurinpiirtein "mitä väliä" -mieltä Lutherin suhteen: luterilaisuus ja Luther eivät ole näemmä yksi ja sama asia...
Olen tässä puolustamassa Lutheria.
>> Onko vaimonhakkaaminen jonkinlainen hys-hys josta ei saa kukaan sanoa mitään ääneen, ettei vaan vahingossakaan oltaisi feminismin asialla?
Käsittääkseni on pahempiakin naisten halveksijoita kuin Luther. Sanoin vain, että Luther ei ole pahimpia.
>> Olen kuullut myös Einsteinista että mätki vaimoaan turpaan. Minulla oli hänestä siihen asti ollut illuusio että oli hyvä ihminen. Ei ole enää.
Itselläni ei ole ollut illuusioita Einsteinista. Atomipommin isä.
>>.. että minä en enää jaksa pitää oikein ketään ihmisiä erinomaisen ihmeellisinä ja hyvinä esikuvina.
Höh? Ei rakkaus etsi esikuvia... Rakkaus rakastaa, antaa anteeksi, ei erittele.
>> En vihaa miehiä, vaan inhoan sitä että ihmiset tekevät pahaa ja sitten näitä ihmisiä kumminkin pidetään jossain pylvään päässä nököttämässä.
Minulle henkinen väkivalta on melkein pahempaa kuin fyysinen väkivalta. Pasifismi ja idealismi usein johtaa henkisen väkivallan hyväksymiseen.
Mitä on pahuus? Miten käsittäisit?
>> Esilletulleen valossa hän on ilmeisesti melko yhdentekevä tyyppi nykyuskoville.
Nykyuskova sanoisi tähän että antaa kuolleiden pitää huolta kuolleista. Minä sanoisin että Jeesuskin on kuollut - korpuksena.
>> AINA herää väistämättä ajatuksia kun toisten juttuja luen. Ehkä olisi parempi että ei heräisi, eli että aivot vaan lepäisivät.. xD
Niin. Sanoinhan jo, että suuntasi on oikea. Ja ei aivot käytöstä kulu, kaiketi? - Kalki_Avatar
Qadesha kirjoitti:
>Olen huomannut että nykyaika vihaa persoonallisia ihmisiä. Inhoaa, vihaa ja kritisoi.
Aina kun lueskelen jostain viestejäsi, niistä uhkuu enimmäkseen vihaa ja kiukkua ja harhoja siitä kuinka koko maailma on sinua vastaan.
Itse kuvittelen, omahyväisesti, olevani persoonallinen ihminen koska ajatusmaailmani ja vakaumukseni eivät ole suosittuja massoille. Sinä kumminkin tuolla alhaalla halusit minut rajoittaa ja alentaa pelkäksi miesvihaajaksi, miksi? Eikö sinulle mahdu maailmaasi että ihmiset voivat olla hyvin monitahoisia persoonallisuuksia joiden muutamasta kommentista ei voi vielä tehdä täysimittaista kartoitusta siitä mitä he todella ovat? Itsekin tunnut koko ajan vetoavan siihen että sinua kohdellaan väärin...?
Se mitä käsitellään yhdessä tai kahdessa ketjussa ei vielä kerro yhtään mitään mistään, ja koska ajatukset aina ketjussa hiljalleen kärjistyvät keskinäisen vastaanväittelyn myötä, lopulta päädytään siihen että jokaiikka alkaa vaikuttaa toisten silmissä täystomppelilta kovapäisyydessään ja yksisilmäisyydessään.
En suostu muutaman ketjun perusteella olemaan sitä tai tätä, enkä luovimaan ajatuksissani jotta sinä saisit lohtua yksinäisyyteesi. Ja lisäksi aina sinun kanssasi tulee harvinaisen selvästi fiilis: niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Olen monille ihmisille sanonut kärkevämminkin kuin sinulle, mutta myötätunto selkeää tuskaisuuttasi kohtaan saa minut hieman pohtimaan tarkemmin mitä sanon.
>Miksi kaikkeen pitää väittää vastaan?
Sitä voit kysyä itseltäsi.
Itse olen elämäni mielenkiintoisimmat hetket viettänyt nimenomaan MIESTEN seurassa, ja osaan keskustella heidän kanssaan paremmin kuin naisten. Mutta sitten kun päästään uskonnolliseen puoleen, niin siinä alkaa se muutamien hassujen miesten omahyväisyys ja ylimielisyys hyvin äkkiä tökkiä, kaiketi koska tunnen tietäväni erinäisiä asioita paremmin kuin kaiken maailman parranpäristäjät. Onhan noita kipakoita naisihmisiäkin uskonasioista huutamassa, mutta he ovat sellaisia höyhensarjalaisia että ei heitä jaksa niin tosissaan ottaa. Todelliset keskustelut käyn miesten kanssa...
Obs. huom. ja silleen. :P>> Aina kun lueskelen jostain viestejäsi, niistä uhkuu enimmäkseen vihaa ja kiukkua ja harhoja siitä kuinka koko maailma on sinua vastaan.
Niin. Ja sinun teksteistäsi huokuu ajatus että kaikki ihmiset ovat hyviä, ja käytännössä jo valaistuneita; paitsi muutama uskonnollinen pahis, - jeesus, luther, shri mataji, buddha, mahavira ovat vainoharhaisella negativismillaan maailmankaikkeuden tasaista järjestystä häirinneet.
Missä maailmassa elät?
>> Sinä kumminkin tuolla alhaalla halusit minut rajoittaa ja alentaa pelkäksi miesvihaajaksi, miksi?
Hauskuuden tähden. Ja koska rakastan provosoimista, yleistämistä, ja kärjistyksiä, siksi.
>> Eikö sinulle mahdu maailmaasi että ihmiset voivat olla hyvin monitahoisia persoonallisuuksia joiden muutamasta kommentista ei voi vielä tehdä täysimittaista kartoitusta siitä mitä he todella ovat? Itsekin tunnut koko ajan vetoavan siihen että sinua kohdellaan väärin...?
Apua! Qadesha haukkuu meikäläistä!
>> En suostu muutaman ketjun perusteella olemaan sitä tai tätä, enkä luovimaan ajatuksissani jotta sinä saisit lohtua yksinäisyyteesi.
Minäkään en suostu, enkä ala.
>> Ja lisäksi aina sinun kanssasi tulee harvinaisen selvästi fiilis: niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Vastaisikin metsä samalla raivolla ja rakkaudella jolla sinne huudan.
>> Olen monille ihmisille sanonut kärkevämminkin kuin sinulle, mutta myötätunto selkeää tuskaisuuttasi kohtaan saa minut hieman pohtimaan tarkemmin mitä sanon.
Olen tuskaneurootikko. Minä olen kärsimys.
>Miksi kaikkeen pitää väittää vastaan?
> Sitä voit kysyä itseltäsi.
Koska ääni kaikuu ja värähtelee niin suloisesti eetterissä. Olen suuri myöntäjä. Tai ainakin sellainen KUVA minulla on itsestäni.
>> ...kaiketi koska tunnen tietäväni erinäisiä asioita paremmin kuin kaiken maailman parranpäristäjät.
Missä on sinun tietosi?
>> Todelliset keskustelut käyn miesten kanssa...
>> Obs. huom. ja silleen. :P
No niin; siinä se taas nähdään; sitä mistä pitää, sitä vihaa ja rakastaa, koska aihe herättää intohimoja. Itse ei vaan jaksa eritellä negatiivista ja positiivista niin hypersteriilisti kuin te. Tässä olen nondualisti. - hese
Kalki_Avatar kirjoitti:
>> Taitaa teikäläistä risoa koko maailma edelleen, ja nyt meikäläinen on sitten (taas) muka siinä joukossa joka on teikäläistä vastaan. Sot sot.
Meikäläinen istuu tässä ja teikäläinen siinä...
Kung Fu Tse
-----------
>>.. niin häntähän on hyvin kovasti arvostettu Kiinassa. Siinä samaisessa maassa missä naiset on pakotettu sitomaan jalkansa piloille, missä miehet ovat pitäneet useita vaimoja jotka ovat tapelleet keskenään, missä vastasyntynyt lapsi on voitu tappaa välittömästi mikäli tyttö vai vammainen.
Väärin. Kung Fu Tsea ei arvostettu hänen elinaikanaan ollenkaan. Hän kuoli pettyneenä. Kung Fu Tsen kuoleman jälkeen, oliko se 200 vuotta kuoleman jälkeen häntä alettiin palvoa jonkinlaisena jumalana, ja rakentaa temppeleitä.
Siitä mitä Kiina on, tai on joskus ollut, ei voine syyttää Kung Fu tsea; hänellä ei koskaan ollut tipan vertaa valtaa, eikä häntä kuunneltu, eikä ymmärretty, ja jos vähän ymmärrettiin, niin väärin.
>> Polygamiasta hyvänä esimerkkinä toimii romaani nimeltä Tsing Ping Mei, jonka nuorena lukaisin. Ilmeisesti satoja vuosia vanha kirja.
Polygamia? Teikäläisellä ajatus harppoo. Profeetta Mohammed (pbuh) kannatti polygamiaa. Onhan tuollakin asialla kait pitkä historia...
>> Mutta oli mitä oli, enemmän minua kiinnostaa taolaisuus ja Laotse.
Jaa, vai niin olet päättänyt.
>> Olen todellakin kuullut että Luther hakkasi vaimoaan, mutta valitettavasti en tullut kirjoittaneeksi lähdettä ylös koska en oivaltanut että joudun asiasta tilille.
Kirjan nimi, kirjoittaja, painovuosi, sivunumero, vähintäänkin...
>> Minua hieman ihmetyttää kova tarpeesi puolustella Lutheria. Onko hän sinulle jotenkin erityisen rakas? Miksi?
Luther on minulle rakas. Sattumalta löysin Lutherin, hänen kirjoituksiensa kautta, ja minulle avautui kuva hyvinkin inhimillisestä tyypistä. Kiivas Luther kai oli, eikä sanoja säästellyt; mutta pidän siitäkin; kun enhän edes pitäisi jostain hillitymmästä, laskelmoivasta poliittisesti korrektimmista sliipparista. Luther on rosoinen; avoimesti epätoivoinen ja ahdistunut. Se on mielestäni kaunista.
Lisäksi Luther sanoi muutamia asioita Jumalan ja ihmisen suhteesta, ja ihmiskunnasta.
>> Luulenpa vain että asia ei pahemmin ketään oikeastaan kiinnosta, koska tuolla toisaalla joku oli suurinpiirtein "mitä väliä" -mieltä Lutherin suhteen: luterilaisuus ja Luther eivät ole näemmä yksi ja sama asia...
Olen tässä puolustamassa Lutheria.
>> Onko vaimonhakkaaminen jonkinlainen hys-hys josta ei saa kukaan sanoa mitään ääneen, ettei vaan vahingossakaan oltaisi feminismin asialla?
Käsittääkseni on pahempiakin naisten halveksijoita kuin Luther. Sanoin vain, että Luther ei ole pahimpia.
>> Olen kuullut myös Einsteinista että mätki vaimoaan turpaan. Minulla oli hänestä siihen asti ollut illuusio että oli hyvä ihminen. Ei ole enää.
Itselläni ei ole ollut illuusioita Einsteinista. Atomipommin isä.
>>.. että minä en enää jaksa pitää oikein ketään ihmisiä erinomaisen ihmeellisinä ja hyvinä esikuvina.
Höh? Ei rakkaus etsi esikuvia... Rakkaus rakastaa, antaa anteeksi, ei erittele.
>> En vihaa miehiä, vaan inhoan sitä että ihmiset tekevät pahaa ja sitten näitä ihmisiä kumminkin pidetään jossain pylvään päässä nököttämässä.
Minulle henkinen väkivalta on melkein pahempaa kuin fyysinen väkivalta. Pasifismi ja idealismi usein johtaa henkisen väkivallan hyväksymiseen.
Mitä on pahuus? Miten käsittäisit?
>> Esilletulleen valossa hän on ilmeisesti melko yhdentekevä tyyppi nykyuskoville.
Nykyuskova sanoisi tähän että antaa kuolleiden pitää huolta kuolleista. Minä sanoisin että Jeesuskin on kuollut - korpuksena.
>> AINA herää väistämättä ajatuksia kun toisten juttuja luen. Ehkä olisi parempi että ei heräisi, eli että aivot vaan lepäisivät.. xD
Niin. Sanoinhan jo, että suuntasi on oikea. Ja ei aivot käytöstä kulu, kaiketi?Einstein oli tietoinen Saksan yrityksestä kehittää atomipommi ja kirjeessään F.Rooseveltille toi huolensa esille.
Huolenaihe oli aiheellinen, Saksa oli selvästi edellä kehityksessä, vuonna 1939 kaikille fyysikoille oli jo selvää atomipommin mahdollisuudesta.Englannin pienten resulssien takia suunnittelu siirrettiin USA:n, jossa salainen työ sai nimekseen Manhattan- projekti.Tiedemiesryhmää alkoi johtaa R. Oppenheimer jota, hänen tahdostaan huolimatta, ryhdyttiin kutsumaan atomipommin isäksi.
Nähdessään hirvittävän tuhovoiman pommitutkimuksen johtaja Robert Oppenheimer muisti hindu-eepos Bhagavadgitasta lauseen, joka oli kuin ilmetty kuvaus atomipommista: "Minä olen kuolema, maailmojen murskaaja." - Kalki_Avatar
hese kirjoitti:
Einstein oli tietoinen Saksan yrityksestä kehittää atomipommi ja kirjeessään F.Rooseveltille toi huolensa esille.
Huolenaihe oli aiheellinen, Saksa oli selvästi edellä kehityksessä, vuonna 1939 kaikille fyysikoille oli jo selvää atomipommin mahdollisuudesta.Englannin pienten resulssien takia suunnittelu siirrettiin USA:n, jossa salainen työ sai nimekseen Manhattan- projekti.Tiedemiesryhmää alkoi johtaa R. Oppenheimer jota, hänen tahdostaan huolimatta, ryhdyttiin kutsumaan atomipommin isäksi.
Nähdessään hirvittävän tuhovoiman pommitutkimuksen johtaja Robert Oppenheimer muisti hindu-eepos Bhagavadgitasta lauseen, joka oli kuin ilmetty kuvaus atomipommista: "Minä olen kuolema, maailmojen murskaaja."Tulihan näitä "uskoontuloja" ja epäilyksiä useallekin ydinprojekteissa mukanaolleille. Toiset kääntyivät atomienergian vastustajiksi. Venäläisiä loikkasi muutama länteen.
Vai meinaatko vihjata että ydinaseohjelmien johto oli kaikissa vaiheissa ydinaseiden vastaista ja uskonnollista, ihmisrakasta porukkaa? Ja silkasta ihmisrakkaudesta he loivat kauhun tasapainon, ja kylmän sodan? Koska johtajat eivät halunneet pommeja, oli maailma pakko täyttää pommeilla?
Pelko siitä että Natsi-Saksa olisi saanut rakennettua ydinaseen, oli aiheellinen joskus 1944-45. Mutta entä sen jälkeen? - Qadesha
Kalki_Avatar kirjoitti:
>> Taitaa teikäläistä risoa koko maailma edelleen, ja nyt meikäläinen on sitten (taas) muka siinä joukossa joka on teikäläistä vastaan. Sot sot.
Meikäläinen istuu tässä ja teikäläinen siinä...
Kung Fu Tse
-----------
>>.. niin häntähän on hyvin kovasti arvostettu Kiinassa. Siinä samaisessa maassa missä naiset on pakotettu sitomaan jalkansa piloille, missä miehet ovat pitäneet useita vaimoja jotka ovat tapelleet keskenään, missä vastasyntynyt lapsi on voitu tappaa välittömästi mikäli tyttö vai vammainen.
Väärin. Kung Fu Tsea ei arvostettu hänen elinaikanaan ollenkaan. Hän kuoli pettyneenä. Kung Fu Tsen kuoleman jälkeen, oliko se 200 vuotta kuoleman jälkeen häntä alettiin palvoa jonkinlaisena jumalana, ja rakentaa temppeleitä.
Siitä mitä Kiina on, tai on joskus ollut, ei voine syyttää Kung Fu tsea; hänellä ei koskaan ollut tipan vertaa valtaa, eikä häntä kuunneltu, eikä ymmärretty, ja jos vähän ymmärrettiin, niin väärin.
>> Polygamiasta hyvänä esimerkkinä toimii romaani nimeltä Tsing Ping Mei, jonka nuorena lukaisin. Ilmeisesti satoja vuosia vanha kirja.
Polygamia? Teikäläisellä ajatus harppoo. Profeetta Mohammed (pbuh) kannatti polygamiaa. Onhan tuollakin asialla kait pitkä historia...
>> Mutta oli mitä oli, enemmän minua kiinnostaa taolaisuus ja Laotse.
Jaa, vai niin olet päättänyt.
>> Olen todellakin kuullut että Luther hakkasi vaimoaan, mutta valitettavasti en tullut kirjoittaneeksi lähdettä ylös koska en oivaltanut että joudun asiasta tilille.
Kirjan nimi, kirjoittaja, painovuosi, sivunumero, vähintäänkin...
>> Minua hieman ihmetyttää kova tarpeesi puolustella Lutheria. Onko hän sinulle jotenkin erityisen rakas? Miksi?
Luther on minulle rakas. Sattumalta löysin Lutherin, hänen kirjoituksiensa kautta, ja minulle avautui kuva hyvinkin inhimillisestä tyypistä. Kiivas Luther kai oli, eikä sanoja säästellyt; mutta pidän siitäkin; kun enhän edes pitäisi jostain hillitymmästä, laskelmoivasta poliittisesti korrektimmista sliipparista. Luther on rosoinen; avoimesti epätoivoinen ja ahdistunut. Se on mielestäni kaunista.
Lisäksi Luther sanoi muutamia asioita Jumalan ja ihmisen suhteesta, ja ihmiskunnasta.
>> Luulenpa vain että asia ei pahemmin ketään oikeastaan kiinnosta, koska tuolla toisaalla joku oli suurinpiirtein "mitä väliä" -mieltä Lutherin suhteen: luterilaisuus ja Luther eivät ole näemmä yksi ja sama asia...
Olen tässä puolustamassa Lutheria.
>> Onko vaimonhakkaaminen jonkinlainen hys-hys josta ei saa kukaan sanoa mitään ääneen, ettei vaan vahingossakaan oltaisi feminismin asialla?
Käsittääkseni on pahempiakin naisten halveksijoita kuin Luther. Sanoin vain, että Luther ei ole pahimpia.
>> Olen kuullut myös Einsteinista että mätki vaimoaan turpaan. Minulla oli hänestä siihen asti ollut illuusio että oli hyvä ihminen. Ei ole enää.
Itselläni ei ole ollut illuusioita Einsteinista. Atomipommin isä.
>>.. että minä en enää jaksa pitää oikein ketään ihmisiä erinomaisen ihmeellisinä ja hyvinä esikuvina.
Höh? Ei rakkaus etsi esikuvia... Rakkaus rakastaa, antaa anteeksi, ei erittele.
>> En vihaa miehiä, vaan inhoan sitä että ihmiset tekevät pahaa ja sitten näitä ihmisiä kumminkin pidetään jossain pylvään päässä nököttämässä.
Minulle henkinen väkivalta on melkein pahempaa kuin fyysinen väkivalta. Pasifismi ja idealismi usein johtaa henkisen väkivallan hyväksymiseen.
Mitä on pahuus? Miten käsittäisit?
>> Esilletulleen valossa hän on ilmeisesti melko yhdentekevä tyyppi nykyuskoville.
Nykyuskova sanoisi tähän että antaa kuolleiden pitää huolta kuolleista. Minä sanoisin että Jeesuskin on kuollut - korpuksena.
>> AINA herää väistämättä ajatuksia kun toisten juttuja luen. Ehkä olisi parempi että ei heräisi, eli että aivot vaan lepäisivät.. xD
Niin. Sanoinhan jo, että suuntasi on oikea. Ja ei aivot käytöstä kulu, kaiketi?(Ai täällä se oli se rosoisuus. Luonnevioista ja kykenemättömyydestäni hyväksyä niitä kommentoin tuonne Ihmeiden oppikurssiin.)
Se että Leena 5 v varastaa kaupasta lakupätkän ei katoa siitä olemattomiin että Hitler tapatti läjäpäin juutalaisia. Jos on olemassa Leena 5 v -palsta, Leenan touhuja voi käsitellä sillä palstalla. Hitlerin sitten taas jossain muualla.
Tietysti jos tämä Leena 5 v on jäänyt samantien auton alle, niin hän ei pääse itseään puolustamaan. Toisaalta miksi häntä kiinnostaisi siellä jossakin mitä hänestä puhutaan täällä...
Asioilla on monta puolta. On ihmisiä jotka tajuavat että ihmiset ovat vain ihmisiä, ja on sitten niitä jotka luulevat että tiettyjen suurhenkilöiden elämästä pitää ottaa mallia ja elää itsekin samoin. Sitten eletään kuin sika lätissä, koska esikuva "antaa" oikeuden siihen.
Luulen että tästä varsinaisesti oli kysymys kun Frankie-boy tänne tuli uskovain ja uskomattomain rauhaa häiritsemään.
Liiallinen täydellisyydentavoittelu tietenkin johtaa ennenpitkää kaikenlaisiin lapsuksiin, sillä jokin ihmisen psyykessä alkaa aina ennemmin tai myöhemmin harata vastaan. Mutta oikeudentunnon alueella kestää pisimpään tämä tarve puuttua kaikkeen mahdolliseen ja "raastaa kuvia". Jotakuta voi loukata syvästikin ajatus että laajoihin massoihin jollainlailla vaikuttava taho ei kestä tarkastusta... - Qadesha
Kalki_Avatar kirjoitti:
>> Aina kun lueskelen jostain viestejäsi, niistä uhkuu enimmäkseen vihaa ja kiukkua ja harhoja siitä kuinka koko maailma on sinua vastaan.
Niin. Ja sinun teksteistäsi huokuu ajatus että kaikki ihmiset ovat hyviä, ja käytännössä jo valaistuneita; paitsi muutama uskonnollinen pahis, - jeesus, luther, shri mataji, buddha, mahavira ovat vainoharhaisella negativismillaan maailmankaikkeuden tasaista järjestystä häirinneet.
Missä maailmassa elät?
>> Sinä kumminkin tuolla alhaalla halusit minut rajoittaa ja alentaa pelkäksi miesvihaajaksi, miksi?
Hauskuuden tähden. Ja koska rakastan provosoimista, yleistämistä, ja kärjistyksiä, siksi.
>> Eikö sinulle mahdu maailmaasi että ihmiset voivat olla hyvin monitahoisia persoonallisuuksia joiden muutamasta kommentista ei voi vielä tehdä täysimittaista kartoitusta siitä mitä he todella ovat? Itsekin tunnut koko ajan vetoavan siihen että sinua kohdellaan väärin...?
Apua! Qadesha haukkuu meikäläistä!
>> En suostu muutaman ketjun perusteella olemaan sitä tai tätä, enkä luovimaan ajatuksissani jotta sinä saisit lohtua yksinäisyyteesi.
Minäkään en suostu, enkä ala.
>> Ja lisäksi aina sinun kanssasi tulee harvinaisen selvästi fiilis: niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Vastaisikin metsä samalla raivolla ja rakkaudella jolla sinne huudan.
>> Olen monille ihmisille sanonut kärkevämminkin kuin sinulle, mutta myötätunto selkeää tuskaisuuttasi kohtaan saa minut hieman pohtimaan tarkemmin mitä sanon.
Olen tuskaneurootikko. Minä olen kärsimys.
>Miksi kaikkeen pitää väittää vastaan?
> Sitä voit kysyä itseltäsi.
Koska ääni kaikuu ja värähtelee niin suloisesti eetterissä. Olen suuri myöntäjä. Tai ainakin sellainen KUVA minulla on itsestäni.
>> ...kaiketi koska tunnen tietäväni erinäisiä asioita paremmin kuin kaiken maailman parranpäristäjät.
Missä on sinun tietosi?
>> Todelliset keskustelut käyn miesten kanssa...
>> Obs. huom. ja silleen. :P
No niin; siinä se taas nähdään; sitä mistä pitää, sitä vihaa ja rakastaa, koska aihe herättää intohimoja. Itse ei vaan jaksa eritellä negatiivista ja positiivista niin hypersteriilisti kuin te. Tässä olen nondualisti.Toisaalta hieman känkähtävistä keskusteluista saa joskus enemmän kuin yhteisnyökyttelystä. Ainakin pääsee narsistisesti julistamaan omia ajatuksiaan ääneen, hah hah.
>teksteistäsi huokuu ajatus että kaikki ihmiset ovat hyviä, ja käytännössä jo valaistuneita; paitsi muutama uskonnollinen pahis, - jeesus, luther, shri mataji, buddha, mahavira ovat vainoharhaisella negativismillaan maailmankaikkeuden tasaista järjestystä häirinneet.
Alkoi naurattaa. Ihmisetkö hyviä? Koen että sielut ovat neutraaleja, ja hyvää/pahaa voi tuntea pelkästään tiiviimmillä olemisen tasoilla kuten täällä fyys. maailmassa. Paljon meille voidaan väittää että olemme kuolemattomia, henkiä yms. mutta ehkäpä se pitää todella KOKEA, ja se milloin tuo tietoisuus todellisesta olemisestamme paukahtaa tosissaan päälle on sitten "valaistuminen" (Unio Mystica, vihkimys tms.) Tämä on tietenkin oletukseni kuulemani/lukemani perusteella, se mitä tunnen oikeaksi sisälläni.
Jeesuksen vika on se että ei voi olla varma oliko hän olemassa. Buddha oli muuten ok, mutta on väitetty että hän ei olisi sallinut naisten nunnuutta (koska kukapa sitten olisi tehnyt kotityöt). Matajia ja Mahaviraa en voi kommentoida kun en heistä mitään tiedä.
>Missä maailmassa elät?
Omassani, aivan niinkuin jokaikinen ihminen elää kukin omassa maailmassaan.
>Minäkään en suostu, enkä ala.
Lyödään kädet puuskaan ja poljetaan maata.
>raivolla ja rakkaudella jolla sinne huudan.
En tiedä muista mutta itse en ainakaan osaa raivoa rakkauteen yhdistää. Siksi se Jahvekaan ei silleen vissiin kolahda.
>Missä on sinun tietosi?
Nyt en jaksa tsekata mistä tässä oli kysymys, joten vain mölähdän että osa päässä ja osa sydämessä.
>> Todelliset keskustelut käyn miesten kanssa...
Olihan tuo em. lauseeni toki vähän sellaista lipomista, mutta on se toisaalta tottakin. En ole vielä sellaista naista kohdannut jolla olisi jotain todella mielenkiintoista sanottavaa. Mistä lie johtuneekaan.
Jos siis puolustan naissukukuntaa, teenkö sitä vain ITSEÄNI varten? Siinäpä dilemma. - Kalki_Avatar
Qadesha kirjoitti:
Toisaalta hieman känkähtävistä keskusteluista saa joskus enemmän kuin yhteisnyökyttelystä. Ainakin pääsee narsistisesti julistamaan omia ajatuksiaan ääneen, hah hah.
>teksteistäsi huokuu ajatus että kaikki ihmiset ovat hyviä, ja käytännössä jo valaistuneita; paitsi muutama uskonnollinen pahis, - jeesus, luther, shri mataji, buddha, mahavira ovat vainoharhaisella negativismillaan maailmankaikkeuden tasaista järjestystä häirinneet.
Alkoi naurattaa. Ihmisetkö hyviä? Koen että sielut ovat neutraaleja, ja hyvää/pahaa voi tuntea pelkästään tiiviimmillä olemisen tasoilla kuten täällä fyys. maailmassa. Paljon meille voidaan väittää että olemme kuolemattomia, henkiä yms. mutta ehkäpä se pitää todella KOKEA, ja se milloin tuo tietoisuus todellisesta olemisestamme paukahtaa tosissaan päälle on sitten "valaistuminen" (Unio Mystica, vihkimys tms.) Tämä on tietenkin oletukseni kuulemani/lukemani perusteella, se mitä tunnen oikeaksi sisälläni.
Jeesuksen vika on se että ei voi olla varma oliko hän olemassa. Buddha oli muuten ok, mutta on väitetty että hän ei olisi sallinut naisten nunnuutta (koska kukapa sitten olisi tehnyt kotityöt). Matajia ja Mahaviraa en voi kommentoida kun en heistä mitään tiedä.
>Missä maailmassa elät?
Omassani, aivan niinkuin jokaikinen ihminen elää kukin omassa maailmassaan.
>Minäkään en suostu, enkä ala.
Lyödään kädet puuskaan ja poljetaan maata.
>raivolla ja rakkaudella jolla sinne huudan.
En tiedä muista mutta itse en ainakaan osaa raivoa rakkauteen yhdistää. Siksi se Jahvekaan ei silleen vissiin kolahda.
>Missä on sinun tietosi?
Nyt en jaksa tsekata mistä tässä oli kysymys, joten vain mölähdän että osa päässä ja osa sydämessä.
>> Todelliset keskustelut käyn miesten kanssa...
Olihan tuo em. lauseeni toki vähän sellaista lipomista, mutta on se toisaalta tottakin. En ole vielä sellaista naista kohdannut jolla olisi jotain todella mielenkiintoista sanottavaa. Mistä lie johtuneekaan.
Jos siis puolustan naissukukuntaa, teenkö sitä vain ITSEÄNI varten? Siinäpä dilemma.>> Toisaalta hieman känkähtävistä keskusteluista saa joskus enemmän kuin yhteisnyökyttelystä. Ainakin pääsee narsistisesti julistamaan omia ajatuksiaan ääneen, hah hah.
Pitikin sanoman, että oletkohan ymmärtänyt, että olen parantumaton narsisti? Yksin, tai porukassa, Kalki_Avatar on maailman napa... maailmankaikkeuden keskus. Ja: vain toinen narsisti voi toista ymmärtää.
>> Koen että sielut ovat neutraaleja, ja hyvää/pahaa voi tuntea pelkästään tiiviimmillä olemisen tasoilla kuten täällä fyys. maailmassa.
Kuitenkin väitit olevasi tunneihminen. Ja nyt tämä... Neutraalius on... niin, öh.
>>> Paljon meille voidaan väittää että olemme kuolemattomia, henkiä yms. mutta ehkäpä se pitää todella KOKEA, ja se milloin tuo tietoisuus todellisesta olemisestamme paukahtaa tosissaan päälle on sitten "valaistuminen" (Unio Mystica, vihkimys tms.) Tämä on tietenkin oletukseni kuulemani/lukemani perusteella, se mitä tunnen oikeaksi sisälläni.
Niinhän se itsellekin oli. Luin Castanedat, luin pyhimyksistä ja mystiikasta, ja halusin kokea valaistumisen, en kuitenkaan tuntenut sen olevan nykyaikana mahdollista. En uskonut pyhimyksiä enää olevan. Olin mukana kaikenlaisissa ryhmäkunnissa, ja olin hirmu tietoinen siitä että ryhmässä tyhmyys tiivistyy.
Se valaistuminen, ei tullut tuohon päälle irrallisena kokemuksena; toki se oli/on kokemus; mutta jotain oli jo valmiina; halu valaistua. Vilpittömyys.
>> Jeesuksen vika on se että ei voi olla varma oliko hän olemassa. Buddha oli muuten ok, mutta on väitetty että hän ei olisi sallinut naisten nunnuutta (koska kukapa sitten olisi tehnyt kotityöt). Matajia ja Mahaviraa en voi kommentoida kun en heistä mitään tiedä.
No, Matajin olen tavannut livenä. Muista olen vain lukenut; paitsi Jeesus on tavallaan enemmän läsnä, kuin vain älyllisenä tietona. Buddha väheksyi naisia todenteolla; eihän valaistuminen hänen mukaansa muka ollut naisille edes mahdollinen, muuten kuin syntymällä seuraavassa jälleensyntymässä mieheksi. Ja sitten sanot että Buddha on ihan ok.... ????
>> Lyödään kädet puuskaan ja poljetaan maata.
Joo, - mitä maa vastaa?
>> En tiedä muista mutta itse en ainakaan osaa raivoa rakkauteen yhdistää. Siksi se Jahvekaan ei silleen vissiin kolahda.
Se mytistynyt isäsuhteesi!!! Etsit miehestä harmitonta kaveria, ja kavahdat, olet allerginen kaikenlaiselle mikä viittaa auktoriteettiin. Vaikka tämä olisi sitten ihan elämänkokemusta. Panteistihan on tässä umpikujassa, että joutuu kieltämään ihmisyydestä persoonan, ja kokemuksen, muistin. Ihmispersoonan arvon.
Jos mies ei saa olla Isä, pitääkö miehen jäädä ikuisesti joksikin Casanovaksi? Varmaan ihailet latinomiehiä, eikö? Pitääkö miehen olla hurmaava? Valloittava? Sympaattinen? Mitä?
Se kolahtminenko on kaiken mitta?
>Missä on sinun tietosi?
>>> Nyt en jaksa tsekata mistä tässä oli kysymys, joten vain mölähdän että osa päässä ja osa sydämessä.
Juuri tästä oli kyse; halusin kuulla että tieto(si) tulee päätä etelämpää.
>> Todelliset keskustelut käyn miesten kanssa...
>>> Olihan tuo em. lauseeni toki vähän sellaista lipomista, mutta on se toisaalta tottakin. En ole vielä sellaista naista kohdannut jolla olisi jotain todella mielenkiintoista sanottavaa. Mistä lie johtuneekaan.
>> Jos siis puolustan naissukukuntaa, teenkö sitä vain ITSEÄNI varten? Siinäpä dilemma.
Luulisi että Suomessa/Skandinaviassa olisi vahvoja, älykkäitä, kulturelleja, itsenäisiä, persoonallisia naisia vilisemällä, kun systeemimme on tasa-arvoisempi kuin etelässä tai idässä; mutta eipä näin nähdäkseni ole.
Tottahan tuo on; ja olen ollut huolestunut siitä MIKSI Suomessa on niin paljon hyviä, reiluja, kivoja, vahvoja älykkäitä miehiä, mutta naisissa nuo piirteet ei niin näy. Sensijaan itärajan takana tunkee vastaan vahvoja, kauniita, naisellisia, fiksuja, persoonallisia naisia pilvin pimein. Siellä miehet sitten taas ovat heikkoja.
Onko naiseus mahdollista vain alikehittyneissä ja patriarkaalisissa maissa? - Kalki_Avatar
Qadesha kirjoitti:
(Ai täällä se oli se rosoisuus. Luonnevioista ja kykenemättömyydestäni hyväksyä niitä kommentoin tuonne Ihmeiden oppikurssiin.)
Se että Leena 5 v varastaa kaupasta lakupätkän ei katoa siitä olemattomiin että Hitler tapatti läjäpäin juutalaisia. Jos on olemassa Leena 5 v -palsta, Leenan touhuja voi käsitellä sillä palstalla. Hitlerin sitten taas jossain muualla.
Tietysti jos tämä Leena 5 v on jäänyt samantien auton alle, niin hän ei pääse itseään puolustamaan. Toisaalta miksi häntä kiinnostaisi siellä jossakin mitä hänestä puhutaan täällä...
Asioilla on monta puolta. On ihmisiä jotka tajuavat että ihmiset ovat vain ihmisiä, ja on sitten niitä jotka luulevat että tiettyjen suurhenkilöiden elämästä pitää ottaa mallia ja elää itsekin samoin. Sitten eletään kuin sika lätissä, koska esikuva "antaa" oikeuden siihen.
Luulen että tästä varsinaisesti oli kysymys kun Frankie-boy tänne tuli uskovain ja uskomattomain rauhaa häiritsemään.
Liiallinen täydellisyydentavoittelu tietenkin johtaa ennenpitkää kaikenlaisiin lapsuksiin, sillä jokin ihmisen psyykessä alkaa aina ennemmin tai myöhemmin harata vastaan. Mutta oikeudentunnon alueella kestää pisimpään tämä tarve puuttua kaikkeen mahdolliseen ja "raastaa kuvia". Jotakuta voi loukata syvästikin ajatus että laajoihin massoihin jollainlailla vaikuttava taho ei kestä tarkastusta...>> Luonnevioista ja kykenemättömyydestäni hyväksyä niitä kommentoin tuonne Ihmeiden oppikurssiin.
Roso ja luonnevika ovat vähän eri kaliiberia... Luonnevikainenhan on yleensä ulkoisesti aika täydellinen: luonnevika l. psykopatia elää naamarin takana; se ei näy läpi.
>> Asioilla on monta puolta. On ihmisiä jotka tajuavat että ihmiset ovat vain ihmisiä, ja on sitten niitä jotka luulevat että tiettyjen suurhenkilöiden elämästä pitää ottaa mallia ja elää itsekin samoin. Sitten eletään kuin sika lätissä, koska esikuva "antaa" oikeuden siihen.
Äh. Q. EIHÄN kukaan enää nykyisin kunnioita suurmiehiä!!! Elät jossain ihme 50-luvulla!!! Tai niissä menneissä syntymissäsi. V. 2005 on antiautoritatiivinen; kuljet valtavirran mukana, vaikka kuvittelet olevasi vastarannankiiski. Alan jo miettitä että teet sen ollaksesi trendikäs, ja puhumasi jälleensyntymämuisti on pelkkä harhautus.
>> Luulen että tästä varsinaisesti oli kysymys kun Frankie-boy tänne tuli uskovain ja uskomattomain rauhaa häiritsemään.
Siis: kysymys oli suurmiesten vastustamisesta periaatteesta??? Aaaghhhh..... Se homma tehtiin jo 60-luvulla, te jälkijättöiset maoistit!
>> Liiallinen täydellisyydentavoittelu tietenkin johtaa ennenpitkää kaikenlaisiin lapsuksiin, sillä jokin ihmisen psyykessä alkaa aina ennemmin tai myöhemmin harata vastaan. Mutta oikeudentunnon alueella kestää pisimpään tämä tarve puuttua kaikkeen mahdolliseen ja "raastaa kuvia". Jotakuta voi loukata syvästikin ajatus että laajoihin massoihin jollainlailla vaikuttava taho ei kestä tarkastusta...
Siis mitä tämä sanarimssu tarkoittaa suomeksi? hahmotan että jos joku on täydellisyydentavoittelija, se on Q itse; joka taistelee omia tuulimyllyjään vastaan suurmiesten peileistä.
Mikä kestää pisimpään?
Laajoihin massoihin vaikuttava, VOI LUOJA!!! Q, kielesi on puna-armeijan marssioppaasta, tai neljän koplan riisinviljelyevankeliumista... Olivatko vanhempasi taistolaisia? Mistä olet vaikutteesi imenyt? - hese
Kalki_Avatar kirjoitti:
Tulihan näitä "uskoontuloja" ja epäilyksiä useallekin ydinprojekteissa mukanaolleille. Toiset kääntyivät atomienergian vastustajiksi. Venäläisiä loikkasi muutama länteen.
Vai meinaatko vihjata että ydinaseohjelmien johto oli kaikissa vaiheissa ydinaseiden vastaista ja uskonnollista, ihmisrakasta porukkaa? Ja silkasta ihmisrakkaudesta he loivat kauhun tasapainon, ja kylmän sodan? Koska johtajat eivät halunneet pommeja, oli maailma pakko täyttää pommeilla?
Pelko siitä että Natsi-Saksa olisi saanut rakennettua ydinaseen, oli aiheellinen joskus 1944-45. Mutta entä sen jälkeen?ajattelin lievästi puolustella Alberttia, hän ei kuitenkaan ollut ilmeisesti kovin aktiivinen pommin rakentaja vaan näki natsien aikaansaannokset ja atomi asiaa tuntevana halusi varoittaa liittoutuneita.
En arvosta poliittista eliittiä juurikaan, en nykyistä enkä silloista, mutta ydinpommin rakentaminen on sen verran helppoa, että voivatko hävittä omansa ja odotella mitenkä Pohjois-Koreassa asiaa käsitellään.
Albertin massan ja energian teoriat olivat tietenkin tämän siunauksellisen energian lähtökohta. - Qadesha
Kalki_Avatar kirjoitti:
>> Luonnevioista ja kykenemättömyydestäni hyväksyä niitä kommentoin tuonne Ihmeiden oppikurssiin.
Roso ja luonnevika ovat vähän eri kaliiberia... Luonnevikainenhan on yleensä ulkoisesti aika täydellinen: luonnevika l. psykopatia elää naamarin takana; se ei näy läpi.
>> Asioilla on monta puolta. On ihmisiä jotka tajuavat että ihmiset ovat vain ihmisiä, ja on sitten niitä jotka luulevat että tiettyjen suurhenkilöiden elämästä pitää ottaa mallia ja elää itsekin samoin. Sitten eletään kuin sika lätissä, koska esikuva "antaa" oikeuden siihen.
Äh. Q. EIHÄN kukaan enää nykyisin kunnioita suurmiehiä!!! Elät jossain ihme 50-luvulla!!! Tai niissä menneissä syntymissäsi. V. 2005 on antiautoritatiivinen; kuljet valtavirran mukana, vaikka kuvittelet olevasi vastarannankiiski. Alan jo miettitä että teet sen ollaksesi trendikäs, ja puhumasi jälleensyntymämuisti on pelkkä harhautus.
>> Luulen että tästä varsinaisesti oli kysymys kun Frankie-boy tänne tuli uskovain ja uskomattomain rauhaa häiritsemään.
Siis: kysymys oli suurmiesten vastustamisesta periaatteesta??? Aaaghhhh..... Se homma tehtiin jo 60-luvulla, te jälkijättöiset maoistit!
>> Liiallinen täydellisyydentavoittelu tietenkin johtaa ennenpitkää kaikenlaisiin lapsuksiin, sillä jokin ihmisen psyykessä alkaa aina ennemmin tai myöhemmin harata vastaan. Mutta oikeudentunnon alueella kestää pisimpään tämä tarve puuttua kaikkeen mahdolliseen ja "raastaa kuvia". Jotakuta voi loukata syvästikin ajatus että laajoihin massoihin jollainlailla vaikuttava taho ei kestä tarkastusta...
Siis mitä tämä sanarimssu tarkoittaa suomeksi? hahmotan että jos joku on täydellisyydentavoittelija, se on Q itse; joka taistelee omia tuulimyllyjään vastaan suurmiesten peileistä.
Mikä kestää pisimpään?
Laajoihin massoihin vaikuttava, VOI LUOJA!!! Q, kielesi on puna-armeijan marssioppaasta, tai neljän koplan riisinviljelyevankeliumista... Olivatko vanhempasi taistolaisia? Mistä olet vaikutteesi imenyt?No etpä olisi kauempaa voinut ismiä esiin repiä, sillä kommunismi on aina ollut minulle täyttä hepreaa.
>Alan jo miettitä että teet sen ollaksesi trendikäs, ja puhumasi jälleensyntymämuisti on pelkkä harhautus.
Jassoo. Monikin on epäillyt että olen harhoissani, mutta ei ole kukaan vielä valehtelijaksi vihjaillut.
No ihan sama. Kaippa kommenttini ovat olleet niin häijyjä että piti nakata jollain kivellä minkä sattui räpyläänsä tapaamaan.
Tuollaistako ne siellä sahajajogassa opettivat?
Sen verran saanen kuitenkin puolustautua että minua ei todellakaan kiinnostaisi pelkän trendikkyyden vuoksi kertoa avoimesti asioita joille saatetaan nauraa ja joista voidaan tehdä pilkkaa. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa trendien paskamaailma. Puhun siitä mistä itse kulloinkin satun olemaan kiinnostunut... Kuten esim. asioista jotka minulle ovat totuus. - Qadesha
Kalki_Avatar kirjoitti:
>> Toisaalta hieman känkähtävistä keskusteluista saa joskus enemmän kuin yhteisnyökyttelystä. Ainakin pääsee narsistisesti julistamaan omia ajatuksiaan ääneen, hah hah.
Pitikin sanoman, että oletkohan ymmärtänyt, että olen parantumaton narsisti? Yksin, tai porukassa, Kalki_Avatar on maailman napa... maailmankaikkeuden keskus. Ja: vain toinen narsisti voi toista ymmärtää.
>> Koen että sielut ovat neutraaleja, ja hyvää/pahaa voi tuntea pelkästään tiiviimmillä olemisen tasoilla kuten täällä fyys. maailmassa.
Kuitenkin väitit olevasi tunneihminen. Ja nyt tämä... Neutraalius on... niin, öh.
>>> Paljon meille voidaan väittää että olemme kuolemattomia, henkiä yms. mutta ehkäpä se pitää todella KOKEA, ja se milloin tuo tietoisuus todellisesta olemisestamme paukahtaa tosissaan päälle on sitten "valaistuminen" (Unio Mystica, vihkimys tms.) Tämä on tietenkin oletukseni kuulemani/lukemani perusteella, se mitä tunnen oikeaksi sisälläni.
Niinhän se itsellekin oli. Luin Castanedat, luin pyhimyksistä ja mystiikasta, ja halusin kokea valaistumisen, en kuitenkaan tuntenut sen olevan nykyaikana mahdollista. En uskonut pyhimyksiä enää olevan. Olin mukana kaikenlaisissa ryhmäkunnissa, ja olin hirmu tietoinen siitä että ryhmässä tyhmyys tiivistyy.
Se valaistuminen, ei tullut tuohon päälle irrallisena kokemuksena; toki se oli/on kokemus; mutta jotain oli jo valmiina; halu valaistua. Vilpittömyys.
>> Jeesuksen vika on se että ei voi olla varma oliko hän olemassa. Buddha oli muuten ok, mutta on väitetty että hän ei olisi sallinut naisten nunnuutta (koska kukapa sitten olisi tehnyt kotityöt). Matajia ja Mahaviraa en voi kommentoida kun en heistä mitään tiedä.
No, Matajin olen tavannut livenä. Muista olen vain lukenut; paitsi Jeesus on tavallaan enemmän läsnä, kuin vain älyllisenä tietona. Buddha väheksyi naisia todenteolla; eihän valaistuminen hänen mukaansa muka ollut naisille edes mahdollinen, muuten kuin syntymällä seuraavassa jälleensyntymässä mieheksi. Ja sitten sanot että Buddha on ihan ok.... ????
>> Lyödään kädet puuskaan ja poljetaan maata.
Joo, - mitä maa vastaa?
>> En tiedä muista mutta itse en ainakaan osaa raivoa rakkauteen yhdistää. Siksi se Jahvekaan ei silleen vissiin kolahda.
Se mytistynyt isäsuhteesi!!! Etsit miehestä harmitonta kaveria, ja kavahdat, olet allerginen kaikenlaiselle mikä viittaa auktoriteettiin. Vaikka tämä olisi sitten ihan elämänkokemusta. Panteistihan on tässä umpikujassa, että joutuu kieltämään ihmisyydestä persoonan, ja kokemuksen, muistin. Ihmispersoonan arvon.
Jos mies ei saa olla Isä, pitääkö miehen jäädä ikuisesti joksikin Casanovaksi? Varmaan ihailet latinomiehiä, eikö? Pitääkö miehen olla hurmaava? Valloittava? Sympaattinen? Mitä?
Se kolahtminenko on kaiken mitta?
>Missä on sinun tietosi?
>>> Nyt en jaksa tsekata mistä tässä oli kysymys, joten vain mölähdän että osa päässä ja osa sydämessä.
Juuri tästä oli kyse; halusin kuulla että tieto(si) tulee päätä etelämpää.
>> Todelliset keskustelut käyn miesten kanssa...
>>> Olihan tuo em. lauseeni toki vähän sellaista lipomista, mutta on se toisaalta tottakin. En ole vielä sellaista naista kohdannut jolla olisi jotain todella mielenkiintoista sanottavaa. Mistä lie johtuneekaan.
>> Jos siis puolustan naissukukuntaa, teenkö sitä vain ITSEÄNI varten? Siinäpä dilemma.
Luulisi että Suomessa/Skandinaviassa olisi vahvoja, älykkäitä, kulturelleja, itsenäisiä, persoonallisia naisia vilisemällä, kun systeemimme on tasa-arvoisempi kuin etelässä tai idässä; mutta eipä näin nähdäkseni ole.
Tottahan tuo on; ja olen ollut huolestunut siitä MIKSI Suomessa on niin paljon hyviä, reiluja, kivoja, vahvoja älykkäitä miehiä, mutta naisissa nuo piirteet ei niin näy. Sensijaan itärajan takana tunkee vastaan vahvoja, kauniita, naisellisia, fiksuja, persoonallisia naisia pilvin pimein. Siellä miehet sitten taas ovat heikkoja.
Onko naiseus mahdollista vain alikehittyneissä ja patriarkaalisissa maissa?>Pitikin sanoman, että oletkohan ymmärtänyt, että olen parantumaton narsisti?
Kukapa ei olisi, joka Suomi24ään kirjoittaa?
>Kuitenkin väitit olevasi tunneihminen. Ja nyt tämä... Neutraalius on... niin, öh.
Täh. Missä sanoin olevani tunneihminen ja missä neutraali? En minä ole erityisesti jotain tiettyä, olen kaikkea, mitä nyt päällimmäiseksi sattuu.
Ai sisällä tunteminen... No se on minulle sama asia kuin kokea, uskoa, olettaa, tietää(?)
>Buddha väheksyi naisia todenteolla; eihän valaistuminen hänen mukaansa muka ollut naisille edes mahdollinen, muuten kuin syntymällä seuraavassa jälleensyntymässä mieheksi. Ja sitten sanot että Buddha on ihan ok.... ????
Ettei nyt menisi samalle tolalle kuin se että minä en kykene esittämään todisteita Lutherin vaimonpieksäjäisistä...? Nimittäin sen mukaan mitä itse olen Buddhasta lukenut hänen oppilaansa kysyi häneltä että eivätkö naiset voi valaistua, ja Buddha nihkeästi vastasi että voivat. Kun taas tuo "on oltava mies" kuuluu harekrishnalaisuuteen. (Kysy toki Hindulaisuus-palstalsta tarkemmin.)
>Se mytistynyt isäsuhteesi!!!
Eikös tuo ole hieman menemistä siitä missä aita on matalin? Jos tuo isäsuhde estää ihmistä uskomasta Jahveen, silloin maassamme pitäisi näiden Turmiolan Tommien jäljiltä olla aimo joukko kaikenmaailman wiccoja, ateisteja, satanisteja etc. Onko? No ehkä joitakuita.
>Etsit miehestä harmitonta kaveria, ja kavahdat, olet allerginen kaikenlaiselle mikä viittaa auktoriteettiin. Vaikka tämä olisi sitten ihan elämänkokemusta. Panteistihan on tässä umpikujassa, että joutuu kieltämään ihmisyydestä persoonan, ja kokemuksen, muistin. Ihmispersoonan arvon.
Kieltämättä en tykkää pomottavista kusipäistä, vaikka eipä toisaalta isäni sellainen ollutkaan. Enempi autistinen melkein...
Miten niin panteisti pälä pälä... Höh, eihän sellaista voi kieltää mikä ON olemassa, nimittäin persoona. Eiköhän se tule yhtälailla kummaltakin vanhemmalta (ja itseltä). Minussa on hyvin paljon samaa kuin isässäni.
Kokemuksen ja muistin?
Oletatko sinä nyt tosissasi että jos ihminen elää oikein rakkautta purskuneen lapsuuden, niin sitten hän alkaa AUTOMAATTISESTI uskoa johonkin Jahveen, ihmismäiseen ja heikkopeikkoiseen mörköön? Luulisi paremminkin että rakkautta kokenut kavahtaa suorastaan sitä VT:n Jumalaa. UT on sitten asia erikseen, koska en oleta että Jeesuskaan piti Jahvea tahona jota hän nimitti Isäksi.
>Jos mies ei saa olla Isä, pitääkö miehen jäädä ikuisesti joksikin Casanovaksi? Varmaan ihailet latinomiehiä, eikö? Pitääkö miehen olla hurmaava? Valloittava? Sympaattinen? Mitä?
Onko tuo sinun oma projektiosi naisista jotka eivät välitä vihaisista ja raivosta ratkeamaisillaan olevista miehistä? Että jos ei se hammasta pureva Jukolan Jussi kelpaa, niin sitten sen pitää olla rasvaisen lipevä etelän häntäheikki?
Hassua kyllä Frank, rakkaani, on varsin jämäkkä ja topakka mies. Isän korvike varmaan, vaikka minua nuorempi? Miten vain. Mutta hän on MYÖS seurallinen ja hauska, suurimman osan aikaa.
>Se kolahtminenko on kaiken mitta?
Pitäisikö elää jonkun toisen elämää, eikä omien toiveidensa mukaista?
>Luulisi että Suomessa/Skandinaviassa olisi vahvoja, älykkäitä, kulturelleja, itsenäisiä, persoonallisia naisia vilisemällä, kun systeemimme on tasa-arvoisempi kuin etelässä tai idässä; mutta eipä näin nähdäkseni ole.
Ehkäpä et sieltä omalta narsistiselta palliltasi osaa katsella ruohonjuuritasolle, joten et löydä vertaistasi? Miessukupuolelle on ominaisempaa kehittää luonnonoikkuja ja extremetyyppejä, kuten älyllisiä nerojakin. Naiset ovat tasaisempaa sakkia, mutta vahvoja ja itsenäisiä löydät kyllä takuulla. Ei tässä maassa muuten olisi pärjätty.
Ja pakko myöntää että viimeksi saamani tiedon mukaan olen puhunut paskaa. Näillä palstoilla on yksi kirjoittaja jonka tekstejä olen arvostanut ("jaina") ja hänhän onkin näemmä nainen!
>Onko naiseus mahdollista vain alikehittyneissä ja patriarkaalisissa maissa?
Onko naiseus siis sama kuin alistuvuus? Tuskin. - Kalki_Avatar
Qadesha kirjoitti:
No etpä olisi kauempaa voinut ismiä esiin repiä, sillä kommunismi on aina ollut minulle täyttä hepreaa.
>Alan jo miettitä että teet sen ollaksesi trendikäs, ja puhumasi jälleensyntymämuisti on pelkkä harhautus.
Jassoo. Monikin on epäillyt että olen harhoissani, mutta ei ole kukaan vielä valehtelijaksi vihjaillut.
No ihan sama. Kaippa kommenttini ovat olleet niin häijyjä että piti nakata jollain kivellä minkä sattui räpyläänsä tapaamaan.
Tuollaistako ne siellä sahajajogassa opettivat?
Sen verran saanen kuitenkin puolustautua että minua ei todellakaan kiinnostaisi pelkän trendikkyyden vuoksi kertoa avoimesti asioita joille saatetaan nauraa ja joista voidaan tehdä pilkkaa. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa trendien paskamaailma. Puhun siitä mistä itse kulloinkin satun olemaan kiinnostunut... Kuten esim. asioista jotka minulle ovat totuus.>> No ihan sama. Kaippa kommenttini ovat olleet niin häijyjä että piti nakata jollain kivellä minkä sattui räpyläänsä tapaamaan.
Tuo juuri sinussa on niin harmittavaa. Käytät liian voimakkaita sanoja; Luther oli "murhanhimoinen vaimonhakkaaja" ja nyt minä "valehtelijaksi-syyttäjä".
Eihän asioista voi keskustella, jos sanojen voima menee överiksi; jos niistä ottaa tehot irti 120 %:sti. - Kalki_Avatar
Qadesha kirjoitti:
>Pitikin sanoman, että oletkohan ymmärtänyt, että olen parantumaton narsisti?
Kukapa ei olisi, joka Suomi24ään kirjoittaa?
>Kuitenkin väitit olevasi tunneihminen. Ja nyt tämä... Neutraalius on... niin, öh.
Täh. Missä sanoin olevani tunneihminen ja missä neutraali? En minä ole erityisesti jotain tiettyä, olen kaikkea, mitä nyt päällimmäiseksi sattuu.
Ai sisällä tunteminen... No se on minulle sama asia kuin kokea, uskoa, olettaa, tietää(?)
>Buddha väheksyi naisia todenteolla; eihän valaistuminen hänen mukaansa muka ollut naisille edes mahdollinen, muuten kuin syntymällä seuraavassa jälleensyntymässä mieheksi. Ja sitten sanot että Buddha on ihan ok.... ????
Ettei nyt menisi samalle tolalle kuin se että minä en kykene esittämään todisteita Lutherin vaimonpieksäjäisistä...? Nimittäin sen mukaan mitä itse olen Buddhasta lukenut hänen oppilaansa kysyi häneltä että eivätkö naiset voi valaistua, ja Buddha nihkeästi vastasi että voivat. Kun taas tuo "on oltava mies" kuuluu harekrishnalaisuuteen. (Kysy toki Hindulaisuus-palstalsta tarkemmin.)
>Se mytistynyt isäsuhteesi!!!
Eikös tuo ole hieman menemistä siitä missä aita on matalin? Jos tuo isäsuhde estää ihmistä uskomasta Jahveen, silloin maassamme pitäisi näiden Turmiolan Tommien jäljiltä olla aimo joukko kaikenmaailman wiccoja, ateisteja, satanisteja etc. Onko? No ehkä joitakuita.
>Etsit miehestä harmitonta kaveria, ja kavahdat, olet allerginen kaikenlaiselle mikä viittaa auktoriteettiin. Vaikka tämä olisi sitten ihan elämänkokemusta. Panteistihan on tässä umpikujassa, että joutuu kieltämään ihmisyydestä persoonan, ja kokemuksen, muistin. Ihmispersoonan arvon.
Kieltämättä en tykkää pomottavista kusipäistä, vaikka eipä toisaalta isäni sellainen ollutkaan. Enempi autistinen melkein...
Miten niin panteisti pälä pälä... Höh, eihän sellaista voi kieltää mikä ON olemassa, nimittäin persoona. Eiköhän se tule yhtälailla kummaltakin vanhemmalta (ja itseltä). Minussa on hyvin paljon samaa kuin isässäni.
Kokemuksen ja muistin?
Oletatko sinä nyt tosissasi että jos ihminen elää oikein rakkautta purskuneen lapsuuden, niin sitten hän alkaa AUTOMAATTISESTI uskoa johonkin Jahveen, ihmismäiseen ja heikkopeikkoiseen mörköön? Luulisi paremminkin että rakkautta kokenut kavahtaa suorastaan sitä VT:n Jumalaa. UT on sitten asia erikseen, koska en oleta että Jeesuskaan piti Jahvea tahona jota hän nimitti Isäksi.
>Jos mies ei saa olla Isä, pitääkö miehen jäädä ikuisesti joksikin Casanovaksi? Varmaan ihailet latinomiehiä, eikö? Pitääkö miehen olla hurmaava? Valloittava? Sympaattinen? Mitä?
Onko tuo sinun oma projektiosi naisista jotka eivät välitä vihaisista ja raivosta ratkeamaisillaan olevista miehistä? Että jos ei se hammasta pureva Jukolan Jussi kelpaa, niin sitten sen pitää olla rasvaisen lipevä etelän häntäheikki?
Hassua kyllä Frank, rakkaani, on varsin jämäkkä ja topakka mies. Isän korvike varmaan, vaikka minua nuorempi? Miten vain. Mutta hän on MYÖS seurallinen ja hauska, suurimman osan aikaa.
>Se kolahtminenko on kaiken mitta?
Pitäisikö elää jonkun toisen elämää, eikä omien toiveidensa mukaista?
>Luulisi että Suomessa/Skandinaviassa olisi vahvoja, älykkäitä, kulturelleja, itsenäisiä, persoonallisia naisia vilisemällä, kun systeemimme on tasa-arvoisempi kuin etelässä tai idässä; mutta eipä näin nähdäkseni ole.
Ehkäpä et sieltä omalta narsistiselta palliltasi osaa katsella ruohonjuuritasolle, joten et löydä vertaistasi? Miessukupuolelle on ominaisempaa kehittää luonnonoikkuja ja extremetyyppejä, kuten älyllisiä nerojakin. Naiset ovat tasaisempaa sakkia, mutta vahvoja ja itsenäisiä löydät kyllä takuulla. Ei tässä maassa muuten olisi pärjätty.
Ja pakko myöntää että viimeksi saamani tiedon mukaan olen puhunut paskaa. Näillä palstoilla on yksi kirjoittaja jonka tekstejä olen arvostanut ("jaina") ja hänhän onkin näemmä nainen!
>Onko naiseus mahdollista vain alikehittyneissä ja patriarkaalisissa maissa?
Onko naiseus siis sama kuin alistuvuus? Tuskin.Kappas. Muistin että Dhammapadassa olisi kielletty naisilta mahdollisuus valaistumiseen; mutta tuossahan Buddha selvästi virkkaa lohdutukseksi kuningas Pasenadille kuningatar Mallikaan synnytettyä tyttövauvan: "A female child may prove even better than a male offspring."
Mutta sanoihan Buddha hirveän lohduttomia sanoja naisille:
Because women's longing for men is so deeply ingrained, the Buddha said, "For a man does the woman strive." (A VI.52) From this attachment is born the torture of jealousy, the lack of self-reliance, and the despair of loneliness.
Only when one penetrates a woman's suffering in this way can one realize the full impact of Kisagotami's gratitude towards the Buddha who showed her the way. So she says:
"Woman's state is painful,"
declares the Trainer of tamable men.
"A wife with others is painful
and once having borne a child,
some even cut their throats;
others of delicate constitution
poison take, then pain again;
and then there's the baby obstructing the birth,
killing the mother too."
(Thig 216-217)
After she attained to arahantship, she was able to see her past lives and could now say:
Miserable woman, your kin all dead
and limitless dukkha you've known.
So many tears have you shed
in these many thousands of births.
(Thig 220)
Buddhist Women at the Time of The Buddha by Hellmuth Hecker
http://www.accesstoinsight.org/lib/bps/wheels/wheel292.html
>> Höh, eihän sellaista voi kieltää mikä ON olemassa, nimittäin persoona. Eiköhän se tule yhtälailla kummaltakin vanhemmalta (ja itseltä). Minussa on hyvin paljon samaa kuin isässäni.
Niin. Anima ja Animus, - tarkoitin että egon ja superegon mallit muodostuvat kait suhteessa vanhempiin lapsuudessa. Toki persoonan voi kieltää; uskonnolliset fanaatikot ja fundamentalistit, natsit ja bolshevistit muuta tehneetkään. Teekään. Olen ollut ihan tarpeeksi mukana uskonnollisissa liikeissä tietääkseni. Inhimillisen persoonan kieltäminen on uskonnon ydin.
>> Oletatko sinä nyt tosissasi että jos ihminen elää oikein rakkautta purskuneen lapsuuden, niin sitten hän alkaa AUTOMAATTISESTI uskoa johonkin Jahveen, ihmismäiseen ja heikkopeikkoiseen mörköön?
Mihin ihme Jahveen ?????? Ja uskoa? Mitä uskoa? Miksi ihmisen pitäisi uskoa ylipäänsä mitään? Minähän vastustan uskoa ja uskontoa.
>> UT on sitten asia erikseen, koska en oleta että Jeesuskaan piti Jahvea tahona jota hän nimitti Isäksi.
Isä oli syntynyt Jeesuksen animukseen.
>> Onko tuo sinun oma projektiosi naisista jotka eivät välitä vihaisista ja raivosta ratkeamaisillaan olevista miehistä? Että jos ei se hammasta pureva Jukolan Jussi kelpaa, niin sitten sen pitää olla rasvaisen lipevä etelän häntäheikki?
Ehkä. Olen vihan ja raivon puolella. Jukolan Jussi on liian estynnyt tunteissaan että voisin mitenkään samaistua Jussiin. Koko Kivi oli aivan.. kauhea! ... Misogyynikko.
>> Pitäisikö elää jonkun toisen elämää, eikä omien toiveidensa mukaista?
Uskon että toiveet toteutuvat. Eikä "pidä" mitään. Kuka ketään voi pakottaa vasten omaa tahtoa?
>> Ehkäpä et sieltä omalta narsistiselta palliltasi osaa katsella ruohonjuuritasolle, joten et löydä vertaistasi?
Jaa?
>> Miessukupuolelle on ominaisempaa kehittää luonnonoikkuja ja extremetyyppejä, kuten älyllisiä nerojakin. Naiset ovat tasaisempaa sakkia, mutta vahvoja ja itsenäisiä löydät kyllä takuulla. Ei tässä maassa muuten olisi pärjätty.
Tässä maassa? Missä on minun maani; mainaatko jotain "Suomea"? Eihän tämä ole kuin punakynällä vedettyjä imaginäärisiä viivoja pöpelikössä.
Ja mitä ovat vahvuus ja itsenäisyys, - heikkous ja epäitsenäisyys kuulostavat houkuttelevammilta ja paremmilta ihmisen ominaisuuksilta.
>> Ja pakko myöntää että viimeksi saamani tiedon mukaan olen puhunut paskaa.
? Mitä sitten?
>Onko naiseus mahdollista vain alikehittyneissä ja patriarkaalisissa maissa?
> Onko naiseus siis sama kuin alistuvuus? Tuskin.
Fyysisesti on, henkisesti nainen on ylempänä; Shiva on siinä Kalin jalkojen alla. - Kalki_Avatar
hese kirjoitti:
ajattelin lievästi puolustella Alberttia, hän ei kuitenkaan ollut ilmeisesti kovin aktiivinen pommin rakentaja vaan näki natsien aikaansaannokset ja atomi asiaa tuntevana halusi varoittaa liittoutuneita.
En arvosta poliittista eliittiä juurikaan, en nykyistä enkä silloista, mutta ydinpommin rakentaminen on sen verran helppoa, että voivatko hävittä omansa ja odotella mitenkä Pohjois-Koreassa asiaa käsitellään.
Albertin massan ja energian teoriat olivat tietenkin tämän siunauksellisen energian lähtökohta.Tiede on kuoleman puu, fysiikka, matematiikka - ei ihmisen sellaisia pitäisi edes miettiä.
- Qadesha
Kalki_Avatar kirjoitti:
Kappas. Muistin että Dhammapadassa olisi kielletty naisilta mahdollisuus valaistumiseen; mutta tuossahan Buddha selvästi virkkaa lohdutukseksi kuningas Pasenadille kuningatar Mallikaan synnytettyä tyttövauvan: "A female child may prove even better than a male offspring."
Mutta sanoihan Buddha hirveän lohduttomia sanoja naisille:
Because women's longing for men is so deeply ingrained, the Buddha said, "For a man does the woman strive." (A VI.52) From this attachment is born the torture of jealousy, the lack of self-reliance, and the despair of loneliness.
Only when one penetrates a woman's suffering in this way can one realize the full impact of Kisagotami's gratitude towards the Buddha who showed her the way. So she says:
"Woman's state is painful,"
declares the Trainer of tamable men.
"A wife with others is painful
and once having borne a child,
some even cut their throats;
others of delicate constitution
poison take, then pain again;
and then there's the baby obstructing the birth,
killing the mother too."
(Thig 216-217)
After she attained to arahantship, she was able to see her past lives and could now say:
Miserable woman, your kin all dead
and limitless dukkha you've known.
So many tears have you shed
in these many thousands of births.
(Thig 220)
Buddhist Women at the Time of The Buddha by Hellmuth Hecker
http://www.accesstoinsight.org/lib/bps/wheels/wheel292.html
>> Höh, eihän sellaista voi kieltää mikä ON olemassa, nimittäin persoona. Eiköhän se tule yhtälailla kummaltakin vanhemmalta (ja itseltä). Minussa on hyvin paljon samaa kuin isässäni.
Niin. Anima ja Animus, - tarkoitin että egon ja superegon mallit muodostuvat kait suhteessa vanhempiin lapsuudessa. Toki persoonan voi kieltää; uskonnolliset fanaatikot ja fundamentalistit, natsit ja bolshevistit muuta tehneetkään. Teekään. Olen ollut ihan tarpeeksi mukana uskonnollisissa liikeissä tietääkseni. Inhimillisen persoonan kieltäminen on uskonnon ydin.
>> Oletatko sinä nyt tosissasi että jos ihminen elää oikein rakkautta purskuneen lapsuuden, niin sitten hän alkaa AUTOMAATTISESTI uskoa johonkin Jahveen, ihmismäiseen ja heikkopeikkoiseen mörköön?
Mihin ihme Jahveen ?????? Ja uskoa? Mitä uskoa? Miksi ihmisen pitäisi uskoa ylipäänsä mitään? Minähän vastustan uskoa ja uskontoa.
>> UT on sitten asia erikseen, koska en oleta että Jeesuskaan piti Jahvea tahona jota hän nimitti Isäksi.
Isä oli syntynyt Jeesuksen animukseen.
>> Onko tuo sinun oma projektiosi naisista jotka eivät välitä vihaisista ja raivosta ratkeamaisillaan olevista miehistä? Että jos ei se hammasta pureva Jukolan Jussi kelpaa, niin sitten sen pitää olla rasvaisen lipevä etelän häntäheikki?
Ehkä. Olen vihan ja raivon puolella. Jukolan Jussi on liian estynnyt tunteissaan että voisin mitenkään samaistua Jussiin. Koko Kivi oli aivan.. kauhea! ... Misogyynikko.
>> Pitäisikö elää jonkun toisen elämää, eikä omien toiveidensa mukaista?
Uskon että toiveet toteutuvat. Eikä "pidä" mitään. Kuka ketään voi pakottaa vasten omaa tahtoa?
>> Ehkäpä et sieltä omalta narsistiselta palliltasi osaa katsella ruohonjuuritasolle, joten et löydä vertaistasi?
Jaa?
>> Miessukupuolelle on ominaisempaa kehittää luonnonoikkuja ja extremetyyppejä, kuten älyllisiä nerojakin. Naiset ovat tasaisempaa sakkia, mutta vahvoja ja itsenäisiä löydät kyllä takuulla. Ei tässä maassa muuten olisi pärjätty.
Tässä maassa? Missä on minun maani; mainaatko jotain "Suomea"? Eihän tämä ole kuin punakynällä vedettyjä imaginäärisiä viivoja pöpelikössä.
Ja mitä ovat vahvuus ja itsenäisyys, - heikkous ja epäitsenäisyys kuulostavat houkuttelevammilta ja paremmilta ihmisen ominaisuuksilta.
>> Ja pakko myöntää että viimeksi saamani tiedon mukaan olen puhunut paskaa.
? Mitä sitten?
>Onko naiseus mahdollista vain alikehittyneissä ja patriarkaalisissa maissa?
> Onko naiseus siis sama kuin alistuvuus? Tuskin.
Fyysisesti on, henkisesti nainen on ylempänä; Shiva on siinä Kalin jalkojen alla.Eli tuolta toisaalta:
>>Alan jo miettitä että teet sen ollaksesi trendikäs, ja puhumasi jälleensyntymämuisti on pelkkä harhautus.
Miten tämä sitten olisi pitänyt käsittää? Myönnän että se kyllä loukkasi. Se mikä minulle minun elämässäni on ollut totisinta totta vuosikymmeniä, ja mikä pitkälti pitää minut näilläkin palstoilla pyörimässä olisi harhautus? KUULOSTI ihan siltä kuin keksisin päästäni ed. elämiäni vain lässyttääkseni lämpimiä tai jotain. No eipä mitään, on ihmisillä teorioita riittänyt minkä takia minulla on näitä kuvia päässäni, sikäli kuin olen niitä heille paljastanut. Siinähän teoretisoivat.
Se mikä minua varsinaisesti häiritsee että jos joku Jeesuksen morsian näkee näkyjä Jeesuksesta, niin olenko täsmälleen samalla viivalla heikäläisen kanssa omien visioideni kanssa...?
Katselin juuri Frankenstain-elokuvan, Branaghin version. Mietiskelin sen myötä kylmän ja etäisen isän teemaa. Luoko isä joka torjuu lapsensa hirviöitä?
Mietin omaa isääni. Voin kiittää häntä paljosta, itseasiassa ehkä jopa katsomuksestani (joskaan menneiden elämieni muistoihin hänellä ei vaikuta olevan osaa eikä arpaa, ts. en ole tunnistanut nimenomaan HÄNTÄ sieltä). Kun olin lapsi ja nuori hän luki teosofisia kirjoja ja höpisi jotain Pistis Sophiasta... Enkä minä vuosiin tietenkään edes tiennyt mikä se sellainen on. Mutta sieltä jostakin minäkin lähdin ponnistamaan omaan näkemykseeni. En tiedä oliko isäni peräti panteisti; päästääkseen viinasta eroon(?) hän kokeili kyllä helluntalaisuuttakin, mutta vain hetken.
Minulle itselleni panteismi on hengellisimmistä hengellisin oppi, koska totta hitossa siinä se erillisyys päättyy, kun kaikki on Jumalaa jo nyt (vain itse sitä tiedostamatta). Ajattelen että Jumala on itse ikäänkuin nukuttanut osan itseään, niin että tämä uinuva osa ei miellä olevansa Jumala, vaan elää näitä ihmiselämiä täällä rikastaakseen Jumalan tietoisuutta kokemustensa kautta. Tässä minulle yhtyy tunne ja äly: mielestäni tämä on suhteellisen älyllinen katsomus, ja toisaalta onhan siinä tunnekin kun Jumala on jokaisessa olennossa se sisin, ydin. Materiakin on Jumalaa, mutta niin Jumalan äärirajalla että siellä se melkein, MELKEIN, muuttuu anti-Jumalaksi. Mutta ei ihan. En pitäisi mahdottomana että materiakin aikanaan henkistyisi ja kulkisi tietä kohti jumaltietoisuutta.
>Ja mitä ovat vahvuus ja itsenäisyys, - heikkous ja epäitsenäisyys kuulostavat houkuttelevammilta ja paremmilta ihmisen ominaisuuksilta.
Hm... Minulle vahvuus on sitä että ei jää säälittelemään itseään. Heikot hetket toki on itsekullakin, mutta jo vanha kansa tiesi että "Jumala auttaa sitä joka auttaa itseään". Näin kylmässä maassa kuin tämä on olisi ollut mahdotonta että kaikki naiset olisivat olleet sellaisia väräjäviä kukkasia mikä lienee ollut tyypillistä herkästi pyörtyileville viktoriaanisen ajan naisille tuolla loitompana Euroopassa. Noh, onhan tuossa tietysti pieni luokkaerokin. Mutta ja kun eletään metsissä niin ei siinä auta vikinä, ei kitinä. Kummallakaan sukupuolella.
Mitä ihanaa epäitsenäisyydessä on? Sitten vain sorrutaan sen joukon mukana johon sattuu tavalla tai toisella kuulumaan. Hieno homma, höh.
Taidat laukoa vähän mitä sattuu ajattelematta sen kummemmin? No, spontaani olen itsekin. - Kalki_Avatar
Qadesha kirjoitti:
Eli tuolta toisaalta:
>>Alan jo miettitä että teet sen ollaksesi trendikäs, ja puhumasi jälleensyntymämuisti on pelkkä harhautus.
Miten tämä sitten olisi pitänyt käsittää? Myönnän että se kyllä loukkasi. Se mikä minulle minun elämässäni on ollut totisinta totta vuosikymmeniä, ja mikä pitkälti pitää minut näilläkin palstoilla pyörimässä olisi harhautus? KUULOSTI ihan siltä kuin keksisin päästäni ed. elämiäni vain lässyttääkseni lämpimiä tai jotain. No eipä mitään, on ihmisillä teorioita riittänyt minkä takia minulla on näitä kuvia päässäni, sikäli kuin olen niitä heille paljastanut. Siinähän teoretisoivat.
Se mikä minua varsinaisesti häiritsee että jos joku Jeesuksen morsian näkee näkyjä Jeesuksesta, niin olenko täsmälleen samalla viivalla heikäläisen kanssa omien visioideni kanssa...?
Katselin juuri Frankenstain-elokuvan, Branaghin version. Mietiskelin sen myötä kylmän ja etäisen isän teemaa. Luoko isä joka torjuu lapsensa hirviöitä?
Mietin omaa isääni. Voin kiittää häntä paljosta, itseasiassa ehkä jopa katsomuksestani (joskaan menneiden elämieni muistoihin hänellä ei vaikuta olevan osaa eikä arpaa, ts. en ole tunnistanut nimenomaan HÄNTÄ sieltä). Kun olin lapsi ja nuori hän luki teosofisia kirjoja ja höpisi jotain Pistis Sophiasta... Enkä minä vuosiin tietenkään edes tiennyt mikä se sellainen on. Mutta sieltä jostakin minäkin lähdin ponnistamaan omaan näkemykseeni. En tiedä oliko isäni peräti panteisti; päästääkseen viinasta eroon(?) hän kokeili kyllä helluntalaisuuttakin, mutta vain hetken.
Minulle itselleni panteismi on hengellisimmistä hengellisin oppi, koska totta hitossa siinä se erillisyys päättyy, kun kaikki on Jumalaa jo nyt (vain itse sitä tiedostamatta). Ajattelen että Jumala on itse ikäänkuin nukuttanut osan itseään, niin että tämä uinuva osa ei miellä olevansa Jumala, vaan elää näitä ihmiselämiä täällä rikastaakseen Jumalan tietoisuutta kokemustensa kautta. Tässä minulle yhtyy tunne ja äly: mielestäni tämä on suhteellisen älyllinen katsomus, ja toisaalta onhan siinä tunnekin kun Jumala on jokaisessa olennossa se sisin, ydin. Materiakin on Jumalaa, mutta niin Jumalan äärirajalla että siellä se melkein, MELKEIN, muuttuu anti-Jumalaksi. Mutta ei ihan. En pitäisi mahdottomana että materiakin aikanaan henkistyisi ja kulkisi tietä kohti jumaltietoisuutta.
>Ja mitä ovat vahvuus ja itsenäisyys, - heikkous ja epäitsenäisyys kuulostavat houkuttelevammilta ja paremmilta ihmisen ominaisuuksilta.
Hm... Minulle vahvuus on sitä että ei jää säälittelemään itseään. Heikot hetket toki on itsekullakin, mutta jo vanha kansa tiesi että "Jumala auttaa sitä joka auttaa itseään". Näin kylmässä maassa kuin tämä on olisi ollut mahdotonta että kaikki naiset olisivat olleet sellaisia väräjäviä kukkasia mikä lienee ollut tyypillistä herkästi pyörtyileville viktoriaanisen ajan naisille tuolla loitompana Euroopassa. Noh, onhan tuossa tietysti pieni luokkaerokin. Mutta ja kun eletään metsissä niin ei siinä auta vikinä, ei kitinä. Kummallakaan sukupuolella.
Mitä ihanaa epäitsenäisyydessä on? Sitten vain sorrutaan sen joukon mukana johon sattuu tavalla tai toisella kuulumaan. Hieno homma, höh.
Taidat laukoa vähän mitä sattuu ajattelematta sen kummemmin? No, spontaani olen itsekin.Alkaa jo tulla myöhä, ja yhä kukun valveilla. Herraisä.... Mitä?
>> Miten tämä sitten olisi pitänyt käsittää? Myönnän että se kyllä loukkasi. Se mikä minulle minun elämässäni on ollut totisinta totta vuosikymmeniä,
Ja mitä luulet että miten ihmiset ovat suhtautuneet puheisiini sahaja yogasta, ja kaikkeen siihen mikä on ollut elämääni toistakymmentä vuotta? Viitanneet kintaalla, suunnilleen. Tuominneet helvettiin pahimmillaan.
>> ja mikä pitkälti pitää minut näilläkin palstoilla pyörimässä olisi harhautus? KUULOSTI ihan siltä kuin keksisin päästäni ed. elämiäni vain lässyttääkseni lämpimiä tai jotain. No eipä mitään, on ihmisillä teorioita riittänyt minkä takia minulla on näitä kuvia päässäni, sikäli kuin olen niitä heille paljastanut. Siinähän teoretisoivat.
No, se oli vain yksi arvaus. On vaikea samaistua, kun ei itse muista aikaisempia jälleensyntymiä, että miten niistä voisi tihkua tietoisia muistoja tähän elämään. Onhan se mahdollista.
>> Se mikä minua varsinaisesti häiritsee että jos joku Jeesuksen morsian näkee näkyjä Jeesuksesta, niin olenko täsmälleen samalla viivalla heikäläisen kanssa omien visioideni kanssa...?
Mitäs vikaa sitten on Jeesuksen morsiamissa, arvon Q? Kyllä minusta joku Hildegard Bingeniläinen, Katariina Sienalainen tai Jeesuksen Teresa edustaa hengellisen kokemuksen huippua. Morsiusmystiikka on uskonnollisen kokemuksen huippu, ja aateli. Samalla viivalla oleminen jonkin tuonkaltaisen kokemuksen kanssa olisi kait kunnia?
>> Katselin juuri Frankenstain-elokuvan, Branaghin version. Mietiskelin sen myötä kylmän ja etäisen isän teemaa. Luoko isä joka torjuu lapsensa hirviöitä?
Minä katsoin sairaalakomediaa... - Tai äiti, tai nainen, mies... Miksi ylipäänsä mitään pitäisi torjua?
>> Minulle itselleni panteismi on hengellisimmistä hengellisin oppi, koska totta hitossa siinä se erillisyys päättyy, kun kaikki on Jumalaa jo nyt (vain itse sitä tiedostamatta).
No onhan se noin. Luulin että tarkoitit panteismilla jotain viherpipertelyä, Elävää Gaiaa; eikä tätä fyysistä olomuotoa, ihmisluontoa.
>> Ajattelen että Jumala on itse ikäänkuin nukuttanut osan itseään, niin että tämä uinuva osa ei miellä olevansa Jumala, vaan elää näitä ihmiselämiä täällä rikastaakseen Jumalan tietoisuutta kokemustensa kautta.
Helmi tuli siinä...
>> Tässä minulle yhtyy tunne ja äly: mielestäni tämä on suhteellisen älyllinen katsomus, ja toisaalta onhan siinä tunnekin kun Jumala on jokaisessa olennossa se sisin, ydin.
Äly ja tunne ovat samaa intensiteettiä.
>> Materiakin on Jumalaa, mutta niin Jumalan äärirajalla että siellä se melkein, MELKEIN, muuttuu anti-Jumalaksi. Mutta ei ihan. En pitäisi mahdottomana että materiakin aikanaan henkistyisi ja kulkisi tietä kohti jumaltietoisuutta.
Niin ajattelen itsekin... Tietyt fiilikset, ja liha, ylösnousevat tietoisuuden myötä.
>> Heikot hetket toki on itsekullakin, mutta jo vanha kansa tiesi että "Jumala auttaa sitä joka auttaa itseään".
Niin, ja joskus särkee ruukun.
>> Näin kylmässä maassa kuin tämä on olisi ollut mahdotonta että kaikki naiset olisivat olleet sellaisia väräjäviä kukkasia mikä lienee ollut tyypillistä herkästi pyörtyileville viktoriaanisen ajan naisille tuolla loitompana Euroopassa.
Harmi, etteivät ole... :-( Hassua olla miehenä se tuntevampi osapuoli...
>> Mutta ja kun eletään metsissä niin ei siinä auta vikinä, ei kitinä. Kummallakaan sukupuolella.
Nyt unohdat Väinämöisen, itkuvirret, runonlaulajat, Petri Shemeikan, Larin Paraskeen ja Miihkaili Anttonin.
>> Mitä ihanaa epäitsenäisyydessä on? Sitten vain sorrutaan sen joukon mukana johon sattuu tavalla tai toisella kuulumaan. Hieno homma, höh.
En näöe siinä mitään ihanaa. Sen myöntäminen on ihanaa; koska se on tosiasia: - "Olemme läheisriippuvaisia henkilöitä, pelkäämme että meidät hylätään ja teemme mitä hyvänsä ihmissuhteen säilyttämiseksi, jotta meidän ei tarvitsisi tuntea tuskallisia tunteita...." ( ongelma nro 10.) Siis, että sitä on riippuvaiseksi tuleva, addiktiivinen ihminen.
Ajattelen että oman heikkoutensa tiedostaminen on voimaa.
Joukkoihin en kuulu, enkä ole kuulunut.
>> Taidat laukoa vähän mitä sattuu ajattelematta sen kummemmin? No, spontaani olen itsekin.
Niin, unelmani olisi mennä niin pitkälle että sanoilta sulaisi muoto; sisältö nousisi sanojen merkityksen yli, niin että voisi sanoa ihan päinvastaista kuin tarkoittaa, tai hepreaa koska rivien välit ja ei-sanallainen viestintä huutaisi...tai säteilisi. - Qadesha
Kalki_Avatar kirjoitti:
Alkaa jo tulla myöhä, ja yhä kukun valveilla. Herraisä.... Mitä?
>> Miten tämä sitten olisi pitänyt käsittää? Myönnän että se kyllä loukkasi. Se mikä minulle minun elämässäni on ollut totisinta totta vuosikymmeniä,
Ja mitä luulet että miten ihmiset ovat suhtautuneet puheisiini sahaja yogasta, ja kaikkeen siihen mikä on ollut elämääni toistakymmentä vuotta? Viitanneet kintaalla, suunnilleen. Tuominneet helvettiin pahimmillaan.
>> ja mikä pitkälti pitää minut näilläkin palstoilla pyörimässä olisi harhautus? KUULOSTI ihan siltä kuin keksisin päästäni ed. elämiäni vain lässyttääkseni lämpimiä tai jotain. No eipä mitään, on ihmisillä teorioita riittänyt minkä takia minulla on näitä kuvia päässäni, sikäli kuin olen niitä heille paljastanut. Siinähän teoretisoivat.
No, se oli vain yksi arvaus. On vaikea samaistua, kun ei itse muista aikaisempia jälleensyntymiä, että miten niistä voisi tihkua tietoisia muistoja tähän elämään. Onhan se mahdollista.
>> Se mikä minua varsinaisesti häiritsee että jos joku Jeesuksen morsian näkee näkyjä Jeesuksesta, niin olenko täsmälleen samalla viivalla heikäläisen kanssa omien visioideni kanssa...?
Mitäs vikaa sitten on Jeesuksen morsiamissa, arvon Q? Kyllä minusta joku Hildegard Bingeniläinen, Katariina Sienalainen tai Jeesuksen Teresa edustaa hengellisen kokemuksen huippua. Morsiusmystiikka on uskonnollisen kokemuksen huippu, ja aateli. Samalla viivalla oleminen jonkin tuonkaltaisen kokemuksen kanssa olisi kait kunnia?
>> Katselin juuri Frankenstain-elokuvan, Branaghin version. Mietiskelin sen myötä kylmän ja etäisen isän teemaa. Luoko isä joka torjuu lapsensa hirviöitä?
Minä katsoin sairaalakomediaa... - Tai äiti, tai nainen, mies... Miksi ylipäänsä mitään pitäisi torjua?
>> Minulle itselleni panteismi on hengellisimmistä hengellisin oppi, koska totta hitossa siinä se erillisyys päättyy, kun kaikki on Jumalaa jo nyt (vain itse sitä tiedostamatta).
No onhan se noin. Luulin että tarkoitit panteismilla jotain viherpipertelyä, Elävää Gaiaa; eikä tätä fyysistä olomuotoa, ihmisluontoa.
>> Ajattelen että Jumala on itse ikäänkuin nukuttanut osan itseään, niin että tämä uinuva osa ei miellä olevansa Jumala, vaan elää näitä ihmiselämiä täällä rikastaakseen Jumalan tietoisuutta kokemustensa kautta.
Helmi tuli siinä...
>> Tässä minulle yhtyy tunne ja äly: mielestäni tämä on suhteellisen älyllinen katsomus, ja toisaalta onhan siinä tunnekin kun Jumala on jokaisessa olennossa se sisin, ydin.
Äly ja tunne ovat samaa intensiteettiä.
>> Materiakin on Jumalaa, mutta niin Jumalan äärirajalla että siellä se melkein, MELKEIN, muuttuu anti-Jumalaksi. Mutta ei ihan. En pitäisi mahdottomana että materiakin aikanaan henkistyisi ja kulkisi tietä kohti jumaltietoisuutta.
Niin ajattelen itsekin... Tietyt fiilikset, ja liha, ylösnousevat tietoisuuden myötä.
>> Heikot hetket toki on itsekullakin, mutta jo vanha kansa tiesi että "Jumala auttaa sitä joka auttaa itseään".
Niin, ja joskus särkee ruukun.
>> Näin kylmässä maassa kuin tämä on olisi ollut mahdotonta että kaikki naiset olisivat olleet sellaisia väräjäviä kukkasia mikä lienee ollut tyypillistä herkästi pyörtyileville viktoriaanisen ajan naisille tuolla loitompana Euroopassa.
Harmi, etteivät ole... :-( Hassua olla miehenä se tuntevampi osapuoli...
>> Mutta ja kun eletään metsissä niin ei siinä auta vikinä, ei kitinä. Kummallakaan sukupuolella.
Nyt unohdat Väinämöisen, itkuvirret, runonlaulajat, Petri Shemeikan, Larin Paraskeen ja Miihkaili Anttonin.
>> Mitä ihanaa epäitsenäisyydessä on? Sitten vain sorrutaan sen joukon mukana johon sattuu tavalla tai toisella kuulumaan. Hieno homma, höh.
En näöe siinä mitään ihanaa. Sen myöntäminen on ihanaa; koska se on tosiasia: - "Olemme läheisriippuvaisia henkilöitä, pelkäämme että meidät hylätään ja teemme mitä hyvänsä ihmissuhteen säilyttämiseksi, jotta meidän ei tarvitsisi tuntea tuskallisia tunteita...." ( ongelma nro 10.) Siis, että sitä on riippuvaiseksi tuleva, addiktiivinen ihminen.
Ajattelen että oman heikkoutensa tiedostaminen on voimaa.
Joukkoihin en kuulu, enkä ole kuulunut.
>> Taidat laukoa vähän mitä sattuu ajattelematta sen kummemmin? No, spontaani olen itsekin.
Niin, unelmani olisi mennä niin pitkälle että sanoilta sulaisi muoto; sisältö nousisi sanojen merkityksen yli, niin että voisi sanoa ihan päinvastaista kuin tarkoittaa, tai hepreaa koska rivien välit ja ei-sanallainen viestintä huutaisi...tai säteilisi.>Ja mitä luulet että miten ihmiset ovat suhtautuneet puheisiini sahaja yogasta, ja kaikkeen siihen mikä on ollut elämääni toistakymmentä vuotta? Viitanneet kintaalla, suunnilleen. Tuominneet helvettiin pahimmillaan.
Aivan varmasti. Ihmiset ovat hengellisesti laiskoja, eivätkä halua kuullakaan mistään missä pitäisi aktiivisesti ottaa osaa oman itsensä kasvattamiseen ja työstämiseen.
>On vaikea samaistua, kun ei itse muista aikaisempia jälleensyntymiä, että miten niistä voisi tihkua tietoisia muistoja tähän elämään. Onhan se mahdollista.
Muistoni eivät ainakaan toistaiseksi ole viitanneet kovin pitkälti "takana loistava tulevaisuus" -tyyppiseen elämään, elikkä kun on näitä New Age -genren delfiinien kanssa juttelijoita sun muita jotka ovat eläneet mitä ihmeellisimpiä elämiä ja niissä kehittäneet esim. tätä "kaukomuistia", niin minä en tiedä yhtään missä vaiheessa minä olisin tätä tietoisesti kehittänyt. Ehken missään. Ehkä henki/Itse vain otti ohjakset, en tiedä. Yksi teoria minulla nyt on että liityin nyk. elämässäni kehooni vasta kehoni syntymän jälkeen, eikä muodostunut Lethen virta -kokemusta koska en unohtanut mennyttä synnytyskanavan kauhuissa... En tiedä...
Onnekseni olen löytänyt kumppanin joka muistaa myös omaa mennyttään, ja hänelle ne ovat itsestäänselvyys. Hän uskaltaa enemmän luottaa tietävänsä.
>Mitäs vikaa sitten on Jeesuksen morsiamissa, arvon Q? Kyllä minusta joku Hildegard Bingeniläinen, Katariina Sienalainen tai Jeesuksen Teresa edustaa hengellisen kokemuksen huippua. Morsiusmystiikka on uskonnollisen kokemuksen huippu, ja aateli. Samalla viivalla oleminen jonkin tuonkaltaisen kokemuksen kanssa olisi kait kunnia?
Tarkemmin ajatellen ehkä nuo menettelee, mutta ärsyttävät nuo nykyajan Jeesuksen morsiot jotka nähtyään vaikkapa yhden unen Jeesuksesta alkavat kuvitella tietävänsä kaikesta kaiken; Raamattu kainalossa sanellaan elämisen mallia muille.
(Tietäisikin itse kaikesta kaiken, vau.)
>Miksi ylipäänsä mitään pitäisi torjua?
Sasse. Omien riittämättömyyden tunteiden vuoksi?
Minkä takia voi isä sanoa perheelleen että olisi parempi ettei teitäkään olisi olemassa? Onko perhe hänen jatkeensa ja hänen huonoihin fiiliksiinsä kytketty..?
>> Minulle itselleni panteismi on hengellisimmistä hengellisin oppi, koska totta hitossa siinä se erillisyys päättyy, kun kaikki on Jumalaa jo nyt (vain itse sitä tiedostamatta).
>No onhan se noin. Luulin että tarkoitit panteismilla jotain viherpipertelyä, Elävää Gaiaa; eikä tätä fyysistä olomuotoa, ihmisluontoa.
aHaa. Kyllä se minun panteismini on aika paljon syönyt tuolta Castanedan lautaselta ja sai inspiraationsa siitä ajatuksesta että kaikki olemassaoleva, koko maailmankaikkeus, on yksi kokonaisuus jossa yksittäiset olennot vain "tapahtuvat", tai ovat sellaisia yksittäisiä energiasäikeitä suuressa energian valtameressä (>Castaneda). Lisäksi tietenkin erään Maurice Cotterellin ajatus Jumalasta joka jakaa itsensä osiin ja hämää näitä osia kuvittelemaan olevansa todellisia ja erillisiä, jotta Jumalan tietoisuus rikastuu, osui yksiin sen jonkin kanssa joka sisälläni oli jo valmiina.
Jotkut ovat sitä mieltä että Maa on ikäänkuin hämähäkin seitti johon olemme jääneet jumiin matkallamme jonka ei ehkä ollut tarkoitus suuntautua yksinomaan tänne. En oikein tiedä mitä sellaisesta ajatuksesta ajatella. Minusta tämä on hieno paikka, ja kuvittelen eläväni täällä elämiä vapaaehtoisesti. Mutta en tosiaankaan tiedä.
>teemme mitä hyvänsä ihmissuhteen säilyttämiseksi, jotta meidän ei tarvitsisi tuntea tuskallisia tunteita
No enpä tiedä. Pakko myöntää että minä en ole kauheasti ihmisistä väkisin kiinni pitänyt, enkä heille itseäni tykö tehnyt. Tässä tietenkin juuri muhii se torjutuksi tulemisen tuska taustalla.
>sisältö nousisi sanojen merkityksen yli
Minäkin olen aina himoinnut jonkinlaista "suoraa yhteyttä" jossa informaatio voi virrata ilman kökköä selittämistä selittämisen perään... - Kalki_Avatar
Qadesha kirjoitti:
>Ja mitä luulet että miten ihmiset ovat suhtautuneet puheisiini sahaja yogasta, ja kaikkeen siihen mikä on ollut elämääni toistakymmentä vuotta? Viitanneet kintaalla, suunnilleen. Tuominneet helvettiin pahimmillaan.
Aivan varmasti. Ihmiset ovat hengellisesti laiskoja, eivätkä halua kuullakaan mistään missä pitäisi aktiivisesti ottaa osaa oman itsensä kasvattamiseen ja työstämiseen.
>On vaikea samaistua, kun ei itse muista aikaisempia jälleensyntymiä, että miten niistä voisi tihkua tietoisia muistoja tähän elämään. Onhan se mahdollista.
Muistoni eivät ainakaan toistaiseksi ole viitanneet kovin pitkälti "takana loistava tulevaisuus" -tyyppiseen elämään, elikkä kun on näitä New Age -genren delfiinien kanssa juttelijoita sun muita jotka ovat eläneet mitä ihmeellisimpiä elämiä ja niissä kehittäneet esim. tätä "kaukomuistia", niin minä en tiedä yhtään missä vaiheessa minä olisin tätä tietoisesti kehittänyt. Ehken missään. Ehkä henki/Itse vain otti ohjakset, en tiedä. Yksi teoria minulla nyt on että liityin nyk. elämässäni kehooni vasta kehoni syntymän jälkeen, eikä muodostunut Lethen virta -kokemusta koska en unohtanut mennyttä synnytyskanavan kauhuissa... En tiedä...
Onnekseni olen löytänyt kumppanin joka muistaa myös omaa mennyttään, ja hänelle ne ovat itsestäänselvyys. Hän uskaltaa enemmän luottaa tietävänsä.
>Mitäs vikaa sitten on Jeesuksen morsiamissa, arvon Q? Kyllä minusta joku Hildegard Bingeniläinen, Katariina Sienalainen tai Jeesuksen Teresa edustaa hengellisen kokemuksen huippua. Morsiusmystiikka on uskonnollisen kokemuksen huippu, ja aateli. Samalla viivalla oleminen jonkin tuonkaltaisen kokemuksen kanssa olisi kait kunnia?
Tarkemmin ajatellen ehkä nuo menettelee, mutta ärsyttävät nuo nykyajan Jeesuksen morsiot jotka nähtyään vaikkapa yhden unen Jeesuksesta alkavat kuvitella tietävänsä kaikesta kaiken; Raamattu kainalossa sanellaan elämisen mallia muille.
(Tietäisikin itse kaikesta kaiken, vau.)
>Miksi ylipäänsä mitään pitäisi torjua?
Sasse. Omien riittämättömyyden tunteiden vuoksi?
Minkä takia voi isä sanoa perheelleen että olisi parempi ettei teitäkään olisi olemassa? Onko perhe hänen jatkeensa ja hänen huonoihin fiiliksiinsä kytketty..?
>> Minulle itselleni panteismi on hengellisimmistä hengellisin oppi, koska totta hitossa siinä se erillisyys päättyy, kun kaikki on Jumalaa jo nyt (vain itse sitä tiedostamatta).
>No onhan se noin. Luulin että tarkoitit panteismilla jotain viherpipertelyä, Elävää Gaiaa; eikä tätä fyysistä olomuotoa, ihmisluontoa.
aHaa. Kyllä se minun panteismini on aika paljon syönyt tuolta Castanedan lautaselta ja sai inspiraationsa siitä ajatuksesta että kaikki olemassaoleva, koko maailmankaikkeus, on yksi kokonaisuus jossa yksittäiset olennot vain "tapahtuvat", tai ovat sellaisia yksittäisiä energiasäikeitä suuressa energian valtameressä (>Castaneda). Lisäksi tietenkin erään Maurice Cotterellin ajatus Jumalasta joka jakaa itsensä osiin ja hämää näitä osia kuvittelemaan olevansa todellisia ja erillisiä, jotta Jumalan tietoisuus rikastuu, osui yksiin sen jonkin kanssa joka sisälläni oli jo valmiina.
Jotkut ovat sitä mieltä että Maa on ikäänkuin hämähäkin seitti johon olemme jääneet jumiin matkallamme jonka ei ehkä ollut tarkoitus suuntautua yksinomaan tänne. En oikein tiedä mitä sellaisesta ajatuksesta ajatella. Minusta tämä on hieno paikka, ja kuvittelen eläväni täällä elämiä vapaaehtoisesti. Mutta en tosiaankaan tiedä.
>teemme mitä hyvänsä ihmissuhteen säilyttämiseksi, jotta meidän ei tarvitsisi tuntea tuskallisia tunteita
No enpä tiedä. Pakko myöntää että minä en ole kauheasti ihmisistä väkisin kiinni pitänyt, enkä heille itseäni tykö tehnyt. Tässä tietenkin juuri muhii se torjutuksi tulemisen tuska taustalla.
>sisältö nousisi sanojen merkityksen yli
Minäkin olen aina himoinnut jonkinlaista "suoraa yhteyttä" jossa informaatio voi virrata ilman kökköä selittämistä selittämisen perään...>> Yksi teoria minulla nyt on että liityin nyk. elämässäni kehooni vasta kehoni syntymän jälkeen, eikä muodostunut Lethen virta -kokemusta koska en unohtanut mennyttä synnytyskanavan kauhuissa.
OK, yritän nyt miettiä. Ainoa mikä sivuaa tätä aihetta on yksi kirja; Lönnestrand, Sture: Shanti Devi - kertomus jälleensyntymisestä. Gummerus. Jyväskylä 1995, missä reinkarnaatiomuisti vaikutti toimivan.
"Delfiinien kanssa juttelut", ja oman menestyshistorian propellointi "menneiden elämien regressiohypnoosissa" ei herätä ainakaan minussa luottamusta.
"I know you're thinking, "If we lived before, how come we don't remember?" Shanti Devi may have recalled her previous life, but most of us sure don't. "
- "I Have Lived Before": The Reincarnation of Shanti Devi:
http://www.beliefnet.com/story/107/story_10748_1.html
Itselleni, kun kysyin Jumaluudelta, vastattiin tiukasti että minun ei pidä niitä (menneitä elämiä) muistella.
>> .. Jeesuksesta alkavat kuvitella tietävänsä kaikesta kaiken; Raamattu kainalossa sanellaan elämisen mallia muille.
Q, - uskovaiset eivät tiedä mitään; eivät he näe, eivät he ole mystikoita. He ovat hukassa ja epävarmoja, ja siksi turvautuvat tuomitsevuuteen, ja dogmeilla paukutteluun.
>> Lisäksi tietenkin erään Maurice Cotterellin ajatus Jumalasta joka jakaa itsensä osiin ja hämää näitä osia kuvittelemaan olevansa todellisia ja erillisiä, jotta Jumalan tietoisuus rikastuu, osui yksiin sen jonkin kanssa joka sisälläni oli jo valmiina.
En ymmärrä ajatuksesi laatua; tarkoitatko älyllisessä vai runollisessa mielessä? Omat näkyni ovat lähinnä esteettisiä, runebergiläisessä mielessä.
>> No enpä tiedä. Pakko myöntää että minä en ole kauheasti ihmisistä väkisin kiinni pitänyt, enkä heille itseäni tykö tehnyt. Tässä tietenkin juuri muhii se torjutuksi tulemisen tuska taustalla.
Niinpä. Kumpikin on väkisin asioihin puuttumista; takertuimen, väkisin kiinni pitäminen, ja torjuminen. Ja sitten on hylätyksi tulemisen pelko; sitä on pelännyt olevansa niin yksin...
Onko Jumala sitten joku laiha tai reaalinen lohdutus Olympoksen ylhäisessä udussa?
>> Minäkin olen aina himoinnut jonkinlaista "suoraa yhteyttä" jossa informaatio voi virrata ilman kökköä selittämistä selittämisen perään...
Suora yhteys, konkreettiin. Mikä on oleellista? vaihdetut mielipiteet? Se että istun tässä huoneessa, ja häntäluu tykyttää? Valo joka tulee verhojen takaa, mitä söin? Se, että meditoin eilen illalla, ja Sahasraran lävisti samettinen, hiljainen tuuli. Että yhä uudelleen voi ja pääsee takaisin varmuuteen valaistumisesta? Ilo, nauru? Pyhä huolettomuus, missä olet? - Qadesha
Kalki_Avatar kirjoitti:
>> Yksi teoria minulla nyt on että liityin nyk. elämässäni kehooni vasta kehoni syntymän jälkeen, eikä muodostunut Lethen virta -kokemusta koska en unohtanut mennyttä synnytyskanavan kauhuissa.
OK, yritän nyt miettiä. Ainoa mikä sivuaa tätä aihetta on yksi kirja; Lönnestrand, Sture: Shanti Devi - kertomus jälleensyntymisestä. Gummerus. Jyväskylä 1995, missä reinkarnaatiomuisti vaikutti toimivan.
"Delfiinien kanssa juttelut", ja oman menestyshistorian propellointi "menneiden elämien regressiohypnoosissa" ei herätä ainakaan minussa luottamusta.
"I know you're thinking, "If we lived before, how come we don't remember?" Shanti Devi may have recalled her previous life, but most of us sure don't. "
- "I Have Lived Before": The Reincarnation of Shanti Devi:
http://www.beliefnet.com/story/107/story_10748_1.html
Itselleni, kun kysyin Jumaluudelta, vastattiin tiukasti että minun ei pidä niitä (menneitä elämiä) muistella.
>> .. Jeesuksesta alkavat kuvitella tietävänsä kaikesta kaiken; Raamattu kainalossa sanellaan elämisen mallia muille.
Q, - uskovaiset eivät tiedä mitään; eivät he näe, eivät he ole mystikoita. He ovat hukassa ja epävarmoja, ja siksi turvautuvat tuomitsevuuteen, ja dogmeilla paukutteluun.
>> Lisäksi tietenkin erään Maurice Cotterellin ajatus Jumalasta joka jakaa itsensä osiin ja hämää näitä osia kuvittelemaan olevansa todellisia ja erillisiä, jotta Jumalan tietoisuus rikastuu, osui yksiin sen jonkin kanssa joka sisälläni oli jo valmiina.
En ymmärrä ajatuksesi laatua; tarkoitatko älyllisessä vai runollisessa mielessä? Omat näkyni ovat lähinnä esteettisiä, runebergiläisessä mielessä.
>> No enpä tiedä. Pakko myöntää että minä en ole kauheasti ihmisistä väkisin kiinni pitänyt, enkä heille itseäni tykö tehnyt. Tässä tietenkin juuri muhii se torjutuksi tulemisen tuska taustalla.
Niinpä. Kumpikin on väkisin asioihin puuttumista; takertuimen, väkisin kiinni pitäminen, ja torjuminen. Ja sitten on hylätyksi tulemisen pelko; sitä on pelännyt olevansa niin yksin...
Onko Jumala sitten joku laiha tai reaalinen lohdutus Olympoksen ylhäisessä udussa?
>> Minäkin olen aina himoinnut jonkinlaista "suoraa yhteyttä" jossa informaatio voi virrata ilman kökköä selittämistä selittämisen perään...
Suora yhteys, konkreettiin. Mikä on oleellista? vaihdetut mielipiteet? Se että istun tässä huoneessa, ja häntäluu tykyttää? Valo joka tulee verhojen takaa, mitä söin? Se, että meditoin eilen illalla, ja Sahasraran lävisti samettinen, hiljainen tuuli. Että yhä uudelleen voi ja pääsee takaisin varmuuteen valaistumisesta? Ilo, nauru? Pyhä huolettomuus, missä olet?tätä panteistista Jumala-ideaani perusteellisesti esiin. Jos toistan itseäni, se kielii vain siitä että en paremminkaan osaa kuvata mitä sisäisesti koen/tunnen/ajattelen.
Aluksi on Jumala. En ole varma onko sillä täydellinen tietoisuus, mutta oletan että on. Jumala lähtee luomaan, ja hän/se ei voi luoda mistään muusta kuin itsestään. Siispä hän venyy pisteestä viivaksi ja näin on (olevinaan) 2 pistettä. Toinen piste on henki (=Jumala) ja toinen materia eli myöhemmin maailmankaikkeus planeettoineen, kehoineen päivineen.
Tosiasiassa pisteet eivät koskaan oikeasti eroa toisistaan, sillä Jumalan Jumala-piste jää kaikkiallisesti penetroivaksi elämäksi, hengeksi ja tietoisuudeksi hänestä/siitä näennäisesti irronneeseen eli emanoituneeseen materiaan. Minkäänmoista liikettä, pienintäkään värähdystä en usko materiassa tapahtuvan ellei Jumala ole siinä läsnä.
Muinaiset taisivat kovasti korostaa valoa; kuinka se ja se oli valon poika etc. Näkisin että valo, energia, on janan keskipiste: se on se piste missä materia on henkisimmillään ja henki on materialistisimmillaan.
Vaikka samaan aikaan itse materiakin on todellakin Jumalaa, värähtelyltään hidastunutta henkeä. Jumala voi olla olla olemassa ilman materiaa - luulen - mutta materia ei voi olla olemassa ilman Jumalaa. Se vain hajoaa ja palaa takaisin sinne mistä se tuli, mikäli siinä ei ole henkeä, elämää.
Samaan aikaan ajattelen että materian taso on todellakin kuin Jumalan uni. Koska se ei voi pysyä, koska se muuttuu koko ajan, se on epätodellinen. Kuin uni. Samaistuessaan kehoonsa ja syntymästä kehittymään lähteneeseen egoonsa ihminen tekee itsestään kuoleman oman. Hän on vain uni, joka aikanaan päättyy. Se mikä hänessä on henkeä, palaa henkeen.
Se mikä voi säilyttää muistoja "edellisistä elämistä" on joko henki, tai sitten on olemassa jonkinlaista kykyä säilyä siinä mitä kutsutaan sieluksi ja mitä itse pidän kanavana hengen ja materian välillä. Ehkäpä tuollaisella sielullakin voi olla jonkinlaista persoonallisuutta joka säilyy pidempään.
Tämä älyllis-tunteellisesti pähkäilty katsomukseni on siitä merkillinen että se ei edellytä mitään erityistä palvontaa, mutta elämän kunnioittaminen on minusta suotavaa. Eli ettei turhaan tuhoaisi elävien olentojen kehoja, ainoastaan hyvästä syystä (ruoka, suoja etc.)
Miten tämä käytännössä ilmenee tämä katsomukseni? Se on minullekin vähän hämärää, mutta jollainlailla koen olevani täydellisen tasa-arvoinen kaikkien elävien olentojen kanssa. Siis lähinnä tietysti silloin kun en ole jonkun kuppaisen itsesäälin vallassa...
Toki olentojen tietoisuudentaso vaihtelee, ja joku oivaltaa sisäisenä kokemuksena enemmän Jumalasta kuin toinen - tai miksi sitä sitten nimittääkään, Jumala on huono nimike. Silti periaatteessa kaikilla on samat mahdollisuudet. Ainakin pitkässä juoksussa. - Kalki_Avatar
Qadesha kirjoitti:
tätä panteistista Jumala-ideaani perusteellisesti esiin. Jos toistan itseäni, se kielii vain siitä että en paremminkaan osaa kuvata mitä sisäisesti koen/tunnen/ajattelen.
Aluksi on Jumala. En ole varma onko sillä täydellinen tietoisuus, mutta oletan että on. Jumala lähtee luomaan, ja hän/se ei voi luoda mistään muusta kuin itsestään. Siispä hän venyy pisteestä viivaksi ja näin on (olevinaan) 2 pistettä. Toinen piste on henki (=Jumala) ja toinen materia eli myöhemmin maailmankaikkeus planeettoineen, kehoineen päivineen.
Tosiasiassa pisteet eivät koskaan oikeasti eroa toisistaan, sillä Jumalan Jumala-piste jää kaikkiallisesti penetroivaksi elämäksi, hengeksi ja tietoisuudeksi hänestä/siitä näennäisesti irronneeseen eli emanoituneeseen materiaan. Minkäänmoista liikettä, pienintäkään värähdystä en usko materiassa tapahtuvan ellei Jumala ole siinä läsnä.
Muinaiset taisivat kovasti korostaa valoa; kuinka se ja se oli valon poika etc. Näkisin että valo, energia, on janan keskipiste: se on se piste missä materia on henkisimmillään ja henki on materialistisimmillaan.
Vaikka samaan aikaan itse materiakin on todellakin Jumalaa, värähtelyltään hidastunutta henkeä. Jumala voi olla olla olemassa ilman materiaa - luulen - mutta materia ei voi olla olemassa ilman Jumalaa. Se vain hajoaa ja palaa takaisin sinne mistä se tuli, mikäli siinä ei ole henkeä, elämää.
Samaan aikaan ajattelen että materian taso on todellakin kuin Jumalan uni. Koska se ei voi pysyä, koska se muuttuu koko ajan, se on epätodellinen. Kuin uni. Samaistuessaan kehoonsa ja syntymästä kehittymään lähteneeseen egoonsa ihminen tekee itsestään kuoleman oman. Hän on vain uni, joka aikanaan päättyy. Se mikä hänessä on henkeä, palaa henkeen.
Se mikä voi säilyttää muistoja "edellisistä elämistä" on joko henki, tai sitten on olemassa jonkinlaista kykyä säilyä siinä mitä kutsutaan sieluksi ja mitä itse pidän kanavana hengen ja materian välillä. Ehkäpä tuollaisella sielullakin voi olla jonkinlaista persoonallisuutta joka säilyy pidempään.
Tämä älyllis-tunteellisesti pähkäilty katsomukseni on siitä merkillinen että se ei edellytä mitään erityistä palvontaa, mutta elämän kunnioittaminen on minusta suotavaa. Eli ettei turhaan tuhoaisi elävien olentojen kehoja, ainoastaan hyvästä syystä (ruoka, suoja etc.)
Miten tämä käytännössä ilmenee tämä katsomukseni? Se on minullekin vähän hämärää, mutta jollainlailla koen olevani täydellisen tasa-arvoinen kaikkien elävien olentojen kanssa. Siis lähinnä tietysti silloin kun en ole jonkun kuppaisen itsesäälin vallassa...
Toki olentojen tietoisuudentaso vaihtelee, ja joku oivaltaa sisäisenä kokemuksena enemmän Jumalasta kuin toinen - tai miksi sitä sitten nimittääkään, Jumala on huono nimike. Silti periaatteessa kaikilla on samat mahdollisuudet. Ainakin pitkässä juoksussa.Kävin kylillä; - ostin parit pizzat ja jotain... surimipuikkoja, jugurttia. Otin digikuvia pöpeliköstä, mutta en saa purettua niitä tähän tietokoneeseen.
Pusikkko kiehtoo minua epäpaikkana; kun ei saa mitään kiinnekohtaa; voisi olla vaikka "Vyöhykkeellä" sitä tietämättä. Tai vahingossa kävellä Venäjän rajan yli, ja rantautua jossain kyrillisessä Tserepahkassa.
Ajattelin että todella olet joku muinainen gnostikko. Luot itse; ei tuo vaikuta kirjasta opitulta.
>> siitä merkillinen että se ei edellytä mitään erityistä palvontaa, mutta elämän kunnioittaminen on minusta suotavaa.
>> Siis lähinnä tietysti silloin kun en ole jonkun kuppaisen itsesäälin vallassa...
Itsesääli ja palvonta. Minusta palvonta on suotavaa, se kuuluu Taiteeseen. Palvonta on kritiikitön hetki. Se on oikeutettua sikäli kuin se on litiumin ja depression vastapaino; taiteilijallahan on suuri vaara alkaa epäillä itseään. jos katsoo vaikka Hardwickia; mulle oli riipaiseva kokemus lukea hänen depressiostaan. Että muusat jättivät miehen noin...
Tarkoitan Taidetta alkemistisessa mielessä... sielullisena transformaationa, eikä estettisenä, vaikka äsken puhuinkin estetiikasta.
Taide mahdollistaa sen palvonnan, mikä normaalien maailmassa on mahdotonta. Normaali ihminen harvemmin on valepukuinen prinssi ja prinsessa.
>> Silti periaatteessa kaikilla on samat mahdollisuudet. Ainakin pitkässä juoksussa.
Niin juuri; ja siksi ei pidä vihata, kadehtia, tuomita jne... - Frank Black
Kalki_Avatar kirjoitti:
Kävin kylillä; - ostin parit pizzat ja jotain... surimipuikkoja, jugurttia. Otin digikuvia pöpeliköstä, mutta en saa purettua niitä tähän tietokoneeseen.
Pusikkko kiehtoo minua epäpaikkana; kun ei saa mitään kiinnekohtaa; voisi olla vaikka "Vyöhykkeellä" sitä tietämättä. Tai vahingossa kävellä Venäjän rajan yli, ja rantautua jossain kyrillisessä Tserepahkassa.
Ajattelin että todella olet joku muinainen gnostikko. Luot itse; ei tuo vaikuta kirjasta opitulta.
>> siitä merkillinen että se ei edellytä mitään erityistä palvontaa, mutta elämän kunnioittaminen on minusta suotavaa.
>> Siis lähinnä tietysti silloin kun en ole jonkun kuppaisen itsesäälin vallassa...
Itsesääli ja palvonta. Minusta palvonta on suotavaa, se kuuluu Taiteeseen. Palvonta on kritiikitön hetki. Se on oikeutettua sikäli kuin se on litiumin ja depression vastapaino; taiteilijallahan on suuri vaara alkaa epäillä itseään. jos katsoo vaikka Hardwickia; mulle oli riipaiseva kokemus lukea hänen depressiostaan. Että muusat jättivät miehen noin...
Tarkoitan Taidetta alkemistisessa mielessä... sielullisena transformaationa, eikä estettisenä, vaikka äsken puhuinkin estetiikasta.
Taide mahdollistaa sen palvonnan, mikä normaalien maailmassa on mahdotonta. Normaali ihminen harvemmin on valepukuinen prinssi ja prinsessa.
>> Silti periaatteessa kaikilla on samat mahdollisuudet. Ainakin pitkässä juoksussa.
Niin juuri; ja siksi ei pidä vihata, kadehtia, tuomita jne...... aivan terve. Juttusi ovat sekavia ja sorrut turhanpäiväiseen jaaritteluun kun et pärjää älykkäämmille. Ei taida ritalin auttaa, vai mitä!
- Qadesha
Kalki_Avatar kirjoitti:
Kävin kylillä; - ostin parit pizzat ja jotain... surimipuikkoja, jugurttia. Otin digikuvia pöpeliköstä, mutta en saa purettua niitä tähän tietokoneeseen.
Pusikkko kiehtoo minua epäpaikkana; kun ei saa mitään kiinnekohtaa; voisi olla vaikka "Vyöhykkeellä" sitä tietämättä. Tai vahingossa kävellä Venäjän rajan yli, ja rantautua jossain kyrillisessä Tserepahkassa.
Ajattelin että todella olet joku muinainen gnostikko. Luot itse; ei tuo vaikuta kirjasta opitulta.
>> siitä merkillinen että se ei edellytä mitään erityistä palvontaa, mutta elämän kunnioittaminen on minusta suotavaa.
>> Siis lähinnä tietysti silloin kun en ole jonkun kuppaisen itsesäälin vallassa...
Itsesääli ja palvonta. Minusta palvonta on suotavaa, se kuuluu Taiteeseen. Palvonta on kritiikitön hetki. Se on oikeutettua sikäli kuin se on litiumin ja depression vastapaino; taiteilijallahan on suuri vaara alkaa epäillä itseään. jos katsoo vaikka Hardwickia; mulle oli riipaiseva kokemus lukea hänen depressiostaan. Että muusat jättivät miehen noin...
Tarkoitan Taidetta alkemistisessa mielessä... sielullisena transformaationa, eikä estettisenä, vaikka äsken puhuinkin estetiikasta.
Taide mahdollistaa sen palvonnan, mikä normaalien maailmassa on mahdotonta. Normaali ihminen harvemmin on valepukuinen prinssi ja prinsessa.
>> Silti periaatteessa kaikilla on samat mahdollisuudet. Ainakin pitkässä juoksussa.
Niin juuri; ja siksi ei pidä vihata, kadehtia, tuomita jne...>Ajattelin että todella olet joku muinainen gnostikko. Luot itse; ei tuo vaikuta kirjasta opitulta.
Onhan noita kirjoja luettu mielin määrin; ajatukseni lienevät niiden kombinaatio omasta päästä lisää mukaan.
Mutta eiköhän tämä tältä erää riitä tällä osastolla, koska tämä ei käsittele Lutheria. - werty
Qadesha kirjoitti:
tätä panteistista Jumala-ideaani perusteellisesti esiin. Jos toistan itseäni, se kielii vain siitä että en paremminkaan osaa kuvata mitä sisäisesti koen/tunnen/ajattelen.
Aluksi on Jumala. En ole varma onko sillä täydellinen tietoisuus, mutta oletan että on. Jumala lähtee luomaan, ja hän/se ei voi luoda mistään muusta kuin itsestään. Siispä hän venyy pisteestä viivaksi ja näin on (olevinaan) 2 pistettä. Toinen piste on henki (=Jumala) ja toinen materia eli myöhemmin maailmankaikkeus planeettoineen, kehoineen päivineen.
Tosiasiassa pisteet eivät koskaan oikeasti eroa toisistaan, sillä Jumalan Jumala-piste jää kaikkiallisesti penetroivaksi elämäksi, hengeksi ja tietoisuudeksi hänestä/siitä näennäisesti irronneeseen eli emanoituneeseen materiaan. Minkäänmoista liikettä, pienintäkään värähdystä en usko materiassa tapahtuvan ellei Jumala ole siinä läsnä.
Muinaiset taisivat kovasti korostaa valoa; kuinka se ja se oli valon poika etc. Näkisin että valo, energia, on janan keskipiste: se on se piste missä materia on henkisimmillään ja henki on materialistisimmillaan.
Vaikka samaan aikaan itse materiakin on todellakin Jumalaa, värähtelyltään hidastunutta henkeä. Jumala voi olla olla olemassa ilman materiaa - luulen - mutta materia ei voi olla olemassa ilman Jumalaa. Se vain hajoaa ja palaa takaisin sinne mistä se tuli, mikäli siinä ei ole henkeä, elämää.
Samaan aikaan ajattelen että materian taso on todellakin kuin Jumalan uni. Koska se ei voi pysyä, koska se muuttuu koko ajan, se on epätodellinen. Kuin uni. Samaistuessaan kehoonsa ja syntymästä kehittymään lähteneeseen egoonsa ihminen tekee itsestään kuoleman oman. Hän on vain uni, joka aikanaan päättyy. Se mikä hänessä on henkeä, palaa henkeen.
Se mikä voi säilyttää muistoja "edellisistä elämistä" on joko henki, tai sitten on olemassa jonkinlaista kykyä säilyä siinä mitä kutsutaan sieluksi ja mitä itse pidän kanavana hengen ja materian välillä. Ehkäpä tuollaisella sielullakin voi olla jonkinlaista persoonallisuutta joka säilyy pidempään.
Tämä älyllis-tunteellisesti pähkäilty katsomukseni on siitä merkillinen että se ei edellytä mitään erityistä palvontaa, mutta elämän kunnioittaminen on minusta suotavaa. Eli ettei turhaan tuhoaisi elävien olentojen kehoja, ainoastaan hyvästä syystä (ruoka, suoja etc.)
Miten tämä käytännössä ilmenee tämä katsomukseni? Se on minullekin vähän hämärää, mutta jollainlailla koen olevani täydellisen tasa-arvoinen kaikkien elävien olentojen kanssa. Siis lähinnä tietysti silloin kun en ole jonkun kuppaisen itsesäälin vallassa...
Toki olentojen tietoisuudentaso vaihtelee, ja joku oivaltaa sisäisenä kokemuksena enemmän Jumalasta kuin toinen - tai miksi sitä sitten nimittääkään, Jumala on huono nimike. Silti periaatteessa kaikilla on samat mahdollisuudet. Ainakin pitkässä juoksussa.en kyllä arvostelisi uskovia antimystikoiksi tai tietämättömiksi, sen verran hupaisaa kirjoituksesi on.
Jos viitsisit lukea fysiikan ja raamatun maailmankuvan alkeet, ymmärtäisit pohdintojesi "syvyyden". - Qadesha
werty kirjoitti:
en kyllä arvostelisi uskovia antimystikoiksi tai tietämättömiksi, sen verran hupaisaa kirjoituksesi on.
Jos viitsisit lukea fysiikan ja raamatun maailmankuvan alkeet, ymmärtäisit pohdintojesi "syvyyden".Missä sanoin uskovia antimystikoiksi? En missään kun en ole tuollaista sanaa eläissäni käyttänyt. Tietämättömäksi olen ehkä saattanut sanoa, mutta ei siitäkään ole mielikuvaa jäänyt.
Meniköhän nyt ihan oikeaan osoitteeseen.
Raamattua olen tutkinut tarpeeksi muodostaakseni siitä oman näkemykseni. Raamattu on minulle hyvin mielenkiintoista materiaalia joka voi
- kertoa siitä miten ihmisen mieli muodostaa ajatuksia jonkinlaisesta jumalasta
- olla korruptoitunutta perimätietoa menneen korkeamman sivistyksen (kenties avaruusperäisen, kts. Hesekielin ilmestys) edesottamuksista
- kertoa paikallishistoriasta yhden heimon näkökannalta
- olla hyvin hengellistä viisauskirjallisuutta (UT, Jeesus)
Fysiikkaankin olen tutustunut, mutta koska en ole materialisti, en rakenna maailmankatsomustani tieteille. Tieteet ovat hyödyllisiä ja tarpeellisia omalla sarallaan, mutta tiede ei vastaa ikiaikaisiin kysymyksiin kuten
- miksi olemme olemassa
- onko olemassa kuolemanjälkeistä elämää jne.
Voit toki olla vapaasti sitä mieltä että se on finito kun aivot sammuvat, mutta minäkin olen vapaasti sitä mieltä että ei ole. - Kalki_Avatar
werty kirjoitti:
en kyllä arvostelisi uskovia antimystikoiksi tai tietämättömiksi, sen verran hupaisaa kirjoituksesi on.
Jos viitsisit lukea fysiikan ja raamatun maailmankuvan alkeet, ymmärtäisit pohdintojesi "syvyyden".Olen huomaavinani että IHAN AINA kun ns. uskovainen (eikä pelkästään k-uskovainen)kirjoittaa tänne, niin päällimmäinen asia mikä hänellä on sanoa, on tuomita toinen.
Uskovaisen voi tunnistaa siitä että uskovainen tuomitsee lähimmäisensä.
Joka ei tuomitse, ei ole uskovainen. - werty
werty kirjoitti:
en kyllä arvostelisi uskovia antimystikoiksi tai tietämättömiksi, sen verran hupaisaa kirjoituksesi on.
Jos viitsisit lukea fysiikan ja raamatun maailmankuvan alkeet, ymmärtäisit pohdintojesi "syvyyden".Kirjoituksestasi voi vain lukea muutamia kuvia jotka nousevat raam. ajattelusta.Alussa oli Sana (jumala).Ihmisen kolminaisuus, henki, sielu ja ruumis.Ja kyllä, sielu on yhteinen nimittäjä.
Sitten epäröit "jumalan" tietoisuuden tasoa - olisiko sitten jonkinlainen Sokea Äiti joka vahingossa riepottelee lapsiaan.Jos näin, niin on materia alkuaan viisaampi, moraalisempi.
Sitten materian värähtely/ liike.Lienee niin, että ab. nollapisteessä liikettä ei ole, eikä ns. mustassa-aukossa.Onko sitten jumala vähemmän läsnä kylmässä ja painovoimassa - jumalan ominaisuuksia keveys ja lämpö.
Henki palaa henkeen on myös suoraan raamatusta.Sensijaan kuollut materia, vaikka näätä, ei hajoa ja palaa sinne mistä on tullutkin vaan päätyy hiilidioksiidiksi ja ravinteiksi, musta lapiomies: maasta sinä olet tullut ja...
"...ihminen tekee itsestään kuoleman oman." Suomessa abortoitanee noin 30 000 kehoonsa ja egoonsa samaistumatonta / vuosi ja paloitteluvaiheessa eivät itse tee itseänsä kuoleman omaksi, lääkärisetä pitää siitä huolen.
"..., mutta elämän kunnioittaminen on minusta SUOTAVAA.Ei siis vältämätöntä, joskin suotavaa.
On aikeellinen kysymyksesi, mitenkä katsomuksesi ilmenee käytännössä.Senhän määrittelee katsomuksen painoarvo.Lämpimiä terveisiä opetuslapsellesi Kalki_Avatarelle, tuli ja leimaus.
- mopo.nen
"Sopiiko tällaisen äijän jutut enää nykypäivään?
Kehoitan kaikkia naisia eroamaan ev.lut. kirkosta, sillä siellä saatte vaan turpiinne."
Ihanko itse keksit nuo jutut?- Frank Black
... on valtaa. Uskovaisilla epätieto ja taantumus.
Niin kauan lauon näillä palstoilla totuuksia kristinuskon teennäisyyttä ja tekopyhyytä vastaan että kaikki viisaat ovat siitä eronneet. - *Xilomeida*
Frank Black kirjoitti:
... on valtaa. Uskovaisilla epätieto ja taantumus.
Niin kauan lauon näillä palstoilla totuuksia kristinuskon teennäisyyttä ja tekopyhyytä vastaan että kaikki viisaat ovat siitä eronneet.Voi voi... Sitä se älyn köyhyys teettää..Kyseinen tv-sarjakin oli muuten ihan fiktiota, tiedoksi vaan.
Kristus elää ja puheidesi perusteella et tiedä, etkä halua tietää siitä mitään.
Todennäköisesti pukeudut tummiin ja elämäsi tarkoitus on tahkota rahaa niin maan perusteellisesti
-tosin vaikuttaa siltä että pitää Jumalaa pilkata kun elämä ei mene suunnitelmien mukaan.
Kannattaa katsoa ennenkuin katua. Pidä suuta soukemmalla ettei tule sinullekin haastemies oven taakse niinkuin tampereella tapahtui! - Frank Black
*Xilomeida* kirjoitti:
Voi voi... Sitä se älyn köyhyys teettää..Kyseinen tv-sarjakin oli muuten ihan fiktiota, tiedoksi vaan.
Kristus elää ja puheidesi perusteella et tiedä, etkä halua tietää siitä mitään.
Todennäköisesti pukeudut tummiin ja elämäsi tarkoitus on tahkota rahaa niin maan perusteellisesti
-tosin vaikuttaa siltä että pitää Jumalaa pilkata kun elämä ei mene suunnitelmien mukaan.
Kannattaa katsoa ennenkuin katua. Pidä suuta soukemmalla ettei tule sinullekin haastemies oven taakse niinkuin tampereella tapahtui!Sitä se on kun pientä tyhmää uskista alkaa pelottamaan, kun oma pikku yhteen kirjaan mahtuva maailma alkaa horjumaan. On se kumma että vielä 2000 luvulla on vielä aikuisia jotka eivät kehity henkisesti vaan roikkuvat lapsen uskossa. Taidat olla niitä jotka eivät uskalla katsoa kaukoputkeen kun siellä olisi asioita jotka eivät löydy pikkupikku katekismuksesta.
Nimimerkistä viis, voin kirjoittaa millä nimimerkillä tahansa. - Informantti
*Xilomeida* kirjoitti:
Voi voi... Sitä se älyn köyhyys teettää..Kyseinen tv-sarjakin oli muuten ihan fiktiota, tiedoksi vaan.
Kristus elää ja puheidesi perusteella et tiedä, etkä halua tietää siitä mitään.
Todennäköisesti pukeudut tummiin ja elämäsi tarkoitus on tahkota rahaa niin maan perusteellisesti
-tosin vaikuttaa siltä että pitää Jumalaa pilkata kun elämä ei mene suunnitelmien mukaan.
Kannattaa katsoa ennenkuin katua. Pidä suuta soukemmalla ettei tule sinullekin haastemies oven taakse niinkuin tampereella tapahtui!Paljon pauhattu haasteita aikaansaanut tapaus nimeltä "uskonrauhan rikkominen" tapahtui chatissa, ei foorumilla. Kyseinen tyyppi oli laittanut silkkaa roskaa, kuulema numeroiden ja kirjainten mitään tarkoittamia sarjoja sekä henkilökohtaisia haistatteluja niin tiuhaan tahtiin että chat meni jumiin.
TÄSTÄ siinä asiassa oli kyse, joten ei kannata jokaikisessä mahdollisessa välissä pelotella kriittisesti taikauskoihin suhtautuvia ihmisiä haastemiehillä. :) - *Xilomeida*
Frank Black kirjoitti:
Sitä se on kun pientä tyhmää uskista alkaa pelottamaan, kun oma pikku yhteen kirjaan mahtuva maailma alkaa horjumaan. On se kumma että vielä 2000 luvulla on vielä aikuisia jotka eivät kehity henkisesti vaan roikkuvat lapsen uskossa. Taidat olla niitä jotka eivät uskalla katsoa kaukoputkeen kun siellä olisi asioita jotka eivät löydy pikkupikku katekismuksesta.
Nimimerkistä viis, voin kirjoittaa millä nimimerkillä tahansa.en ihan kauheasti puhuisi kehittymisestä sinun housuissa.
Kuka on sanonut että Jumalaan uskominen tekee imbesilliksi tai kehittymisen mahdottomaksi?
Meinaatko että Jumala loi ihmiselle aivot turhaan?
Päinvastoin...Moro...
Mun älli ei anna enää jatkaa mokomaa idiotismia. - *Xilomeida*
Informantti kirjoitti:
Paljon pauhattu haasteita aikaansaanut tapaus nimeltä "uskonrauhan rikkominen" tapahtui chatissa, ei foorumilla. Kyseinen tyyppi oli laittanut silkkaa roskaa, kuulema numeroiden ja kirjainten mitään tarkoittamia sarjoja sekä henkilökohtaisia haistatteluja niin tiuhaan tahtiin että chat meni jumiin.
TÄSTÄ siinä asiassa oli kyse, joten ei kannata jokaikisessä mahdollisessa välissä pelotella kriittisesti taikauskoihin suhtautuvia ihmisiä haastemiehillä. :)Ihmetyttää vaan että mitä tuo Black ajaa takaa? Ajatteliko pelastaa kaikki kristityt vai haastaako vain riitaa? Äly kyllä ei taida riittää kuin jälkimmäiseen.
Vai onko se joku "kaappi-kristitty" ja on vaan vaikea myöntää sitä? Miksi ihmeessä täällä roikkuu kaivamassa nesätään verta?
Menköön muualle reuhaamaan. Tämä on vapaa maa ja jokainen saa uskoa mihin haluaa.
ei tämä keskustelu mitään luterilaista ole kun aletaan sättimään ihmisiä ihan lämpimikseen.
Poistun nyt tästä keskustelusta, aika pettyneenä... - Frank Black
*Xilomeida* kirjoitti:
Ihmetyttää vaan että mitä tuo Black ajaa takaa? Ajatteliko pelastaa kaikki kristityt vai haastaako vain riitaa? Äly kyllä ei taida riittää kuin jälkimmäiseen.
Vai onko se joku "kaappi-kristitty" ja on vaan vaikea myöntää sitä? Miksi ihmeessä täällä roikkuu kaivamassa nesätään verta?
Menköön muualle reuhaamaan. Tämä on vapaa maa ja jokainen saa uskoa mihin haluaa.
ei tämä keskustelu mitään luterilaista ole kun aletaan sättimään ihmisiä ihan lämpimikseen.
Poistun nyt tästä keskustelusta, aika pettyneenä...Vaan siksi että ihmiset viimeinkin ymmärtäisivät ajatella omilla aivoillaan, eikä jonkin massaliikkeen avulla. Eikö koko kristinusko, tai mikä tahansa usko ole aina määritellyt miten ajatella, miten toimia? Jos siis joku itseään ruoskiva ukko(Luther) on 500-vuotta sitten määritellyt miten esim. naisiin tulee suhtautua, onko sitä sovellettava nykyään? Terve ja omilla aivoilla ajatteleva ihminen vastaa että ei. Mutta moni katsoo että Luther on ajatellut kaiken valmiiksi hänen puolestaan.
Voitko puhtaalla omallatunnolla sanoa että suomalainen luterilainen on individualistinen/nuhteeton kristitty? Tuskin, luotetaan vain johonkin armoon ja eletään omaa itsekästä elämää. - Qadesha
*Xilomeida* kirjoitti:
en ihan kauheasti puhuisi kehittymisestä sinun housuissa.
Kuka on sanonut että Jumalaan uskominen tekee imbesilliksi tai kehittymisen mahdottomaksi?
Meinaatko että Jumala loi ihmiselle aivot turhaan?
Päinvastoin...Moro...
Mun älli ei anna enää jatkaa mokomaa idiotismia.Eh...?
- *Xilomeida*
Frank Black kirjoitti:
Vaan siksi että ihmiset viimeinkin ymmärtäisivät ajatella omilla aivoillaan, eikä jonkin massaliikkeen avulla. Eikö koko kristinusko, tai mikä tahansa usko ole aina määritellyt miten ajatella, miten toimia? Jos siis joku itseään ruoskiva ukko(Luther) on 500-vuotta sitten määritellyt miten esim. naisiin tulee suhtautua, onko sitä sovellettava nykyään? Terve ja omilla aivoilla ajatteleva ihminen vastaa että ei. Mutta moni katsoo että Luther on ajatellut kaiken valmiiksi hänen puolestaan.
Voitko puhtaalla omallatunnolla sanoa että suomalainen luterilainen on individualistinen/nuhteeton kristitty? Tuskin, luotetaan vain johonkin armoon ja eletään omaa itsekästä elämää.En ollut mokomasta siteerauksesta ennen kuullutkaan! Ei sitä ainakaan kirkossa opeteta.
Kyllä luterilainen kirkko antaa ihmisten olla yksilöitä, toisin on lahkoissa , yhdestä niistä on jopa kokemusta.
Luterilaisessa kirkossa ei kukaan kysele että miksi et ollut kirkossa tai paljonko laitoit kolehtiin. Mitään ei ole minua ainakaan pakotettu nielemään pureskelematta ja joistain asioista olen jopa eri mieltä kirkon kanssa eikä kukaan pappis-ihminen ole tullut moittimaan.
ei sitä tarvitse riidan kautta omia mielipiteitään kuuluttaa..solidaarisuutta ;-) - oletan....
Qadesha kirjoitti:
Eh...?
ei tarvinne vastata...
- Frank Black
*Xilomeida* kirjoitti:
En ollut mokomasta siteerauksesta ennen kuullutkaan! Ei sitä ainakaan kirkossa opeteta.
Kyllä luterilainen kirkko antaa ihmisten olla yksilöitä, toisin on lahkoissa , yhdestä niistä on jopa kokemusta.
Luterilaisessa kirkossa ei kukaan kysele että miksi et ollut kirkossa tai paljonko laitoit kolehtiin. Mitään ei ole minua ainakaan pakotettu nielemään pureskelematta ja joistain asioista olen jopa eri mieltä kirkon kanssa eikä kukaan pappis-ihminen ole tullut moittimaan.
ei sitä tarvitse riidan kautta omia mielipiteitään kuuluttaa..solidaarisuutta ;-)... vaan ne muut uskovat jotka eivät näe sitä ratapölkkyä omassa silmässään. Tunnen monta fiksua pappia, ovathan yliopistoakin käyneet, toisin kuin kaikkitietävät seurakuntalaiset.
- Justifer
Frank Black kirjoitti:
Vaan siksi että ihmiset viimeinkin ymmärtäisivät ajatella omilla aivoillaan, eikä jonkin massaliikkeen avulla. Eikö koko kristinusko, tai mikä tahansa usko ole aina määritellyt miten ajatella, miten toimia? Jos siis joku itseään ruoskiva ukko(Luther) on 500-vuotta sitten määritellyt miten esim. naisiin tulee suhtautua, onko sitä sovellettava nykyään? Terve ja omilla aivoilla ajatteleva ihminen vastaa että ei. Mutta moni katsoo että Luther on ajatellut kaiken valmiiksi hänen puolestaan.
Voitko puhtaalla omallatunnolla sanoa että suomalainen luterilainen on individualistinen/nuhteeton kristitty? Tuskin, luotetaan vain johonkin armoon ja eletään omaa itsekästä elämää.Se, että Raamatussa sanotaan sitä ja tätä tai että Lutherin mielestä tällainen ja tällainen on oikein, ei ole ennenkään pakottanut kovin useaa kristittyä toimimaan sen mukaisesti. Se, että ne muutamat, jotka toimivat höpösti, keräävät enemmän huomiota, ei tarkoita, että kaikki toimisivat höpösti.
Olen suhteellisen varma - tai siis täysin varma - että suurin osa luterilaisista on sen verran kilttejä, että eivät pidä sukupuolten välisiä eroja kovinkaan merkittävinä seikkoina ihmisen laatua määritellessä.
Se, että joku on kristitty, ei tarkoita, että hänen olisi oltava tahdoton orja. Itse asiassa, ennen kuin osoitat jonkinlaisilla todisteilla, että kristinusko tekee ihmisestä poikkeuksetta hidasälyisemmän tai henkisesti ala-arvoisemman, alan harkita kirkkoon liittymistä.
Jos voisin, liittyisin kirkkoon kolmesti aina, jos sieltä eroaa joku. - Qadesha
Justifer kirjoitti:
Se, että Raamatussa sanotaan sitä ja tätä tai että Lutherin mielestä tällainen ja tällainen on oikein, ei ole ennenkään pakottanut kovin useaa kristittyä toimimaan sen mukaisesti. Se, että ne muutamat, jotka toimivat höpösti, keräävät enemmän huomiota, ei tarkoita, että kaikki toimisivat höpösti.
Olen suhteellisen varma - tai siis täysin varma - että suurin osa luterilaisista on sen verran kilttejä, että eivät pidä sukupuolten välisiä eroja kovinkaan merkittävinä seikkoina ihmisen laatua määritellessä.
Se, että joku on kristitty, ei tarkoita, että hänen olisi oltava tahdoton orja. Itse asiassa, ennen kuin osoitat jonkinlaisilla todisteilla, että kristinusko tekee ihmisestä poikkeuksetta hidasälyisemmän tai henkisesti ala-arvoisemman, alan harkita kirkkoon liittymistä.
Jos voisin, liittyisin kirkkoon kolmesti aina, jos sieltä eroaa joku....mitä kukaan ei täällä tunnu ymmärtävän, että eihän ihminen VOI sanoa olevansa evankelis-LUTERILAINEN jollei hän ole valmis allekirjoittamaan Lutherin omia näkemyksiä?
Vai olenko minä ainoa jolle sillä on kyllä kovastikin merkitystä mitä jonkun seuran, ryhmän, lahkon tms. perustaja on aikoinaan sanonut? Jos kuuluisin kerhoon josta saan tietää että sen aloittanut ihminen oli sanonut jotain mihin en voi sydämestäni yhtyä, jättäisin koko kerhon.
Erota voi aina.
Kristitty voi olla olematta luterilainen. Kristitty voi olla vaikka olisi homo, uskoisi reinkarnaatioon, olisi avoliitossa etc. Kristittynä oleminen on hieman enemmän itse määriteltävissä kuin ev.lutina oleminen.
Itse erosin kirkosta jo -91, enkä päivääkään ole katunut, päinvastoin. Ymmärrän kyllä että kirkko nykypäivänä on pelkkä tapakonttori mistä saa kastajaisia, häitä ja hautajaisia, mutta minun vakaumukseni ei anna periksi vilpillisesti olla mukana jossakin mihin en usko vain jotta saisin palveluksia! Ja kehitysmaita avustan itse muuta kautta. - Liisa
Qadesha kirjoitti:
...mitä kukaan ei täällä tunnu ymmärtävän, että eihän ihminen VOI sanoa olevansa evankelis-LUTERILAINEN jollei hän ole valmis allekirjoittamaan Lutherin omia näkemyksiä?
Vai olenko minä ainoa jolle sillä on kyllä kovastikin merkitystä mitä jonkun seuran, ryhmän, lahkon tms. perustaja on aikoinaan sanonut? Jos kuuluisin kerhoon josta saan tietää että sen aloittanut ihminen oli sanonut jotain mihin en voi sydämestäni yhtyä, jättäisin koko kerhon.
Erota voi aina.
Kristitty voi olla olematta luterilainen. Kristitty voi olla vaikka olisi homo, uskoisi reinkarnaatioon, olisi avoliitossa etc. Kristittynä oleminen on hieman enemmän itse määriteltävissä kuin ev.lutina oleminen.
Itse erosin kirkosta jo -91, enkä päivääkään ole katunut, päinvastoin. Ymmärrän kyllä että kirkko nykypäivänä on pelkkä tapakonttori mistä saa kastajaisia, häitä ja hautajaisia, mutta minun vakaumukseni ei anna periksi vilpillisesti olla mukana jossakin mihin en usko vain jotta saisin palveluksia! Ja kehitysmaita avustan itse muuta kautta."Pointti onkin nyt siinä, että täällä ei tunnu kukaan ymmärtävän, että eihän ihminen voi sanoa olevansa evankelisluterilainen jollei hän ole valmis allekirjoittamaan Lutherin omia näkemyksiä."
Wikipedian sivuilla, jotka sinäkin luultavasti hyväksyt, sanotaan, että luterilainen kirkko syntyi Martti Lutherin katolista kirkkoa kritisoivien teesien pohjalta. Ei luterilaisuus ole sama kuin Martti Luther. Ei marxismikaan ole sama kuin Karl Marx eikä marxilaisuudessa tarvitse hyväksyä kaikkia Marxin ajatuksia. Ei mikään oppijärjestelmän, ideologian, ajatussuunnan yms. perustajan ja tuon oppijärjestelmän jne. välille pidä merkitä yhtäläisyysmerkkejä. Sitä paitsi ei Luther halunnut erota katolisesta kirkosta ja perustaa jotakin luterilaisuutta vaan vain ns. puhdistaa katolista kirkkoa, varsinkin anekaupasta. Tuskinpa hän olisi edes hyväksynyt luterilaisuusnimitystä.
Jos kaipaat pyhimystä jonkin uskonnon tai oppisuunnan perustajaksi, niin sellaista ei ole. Ihmisistä ei yleensä ole pyhimyksiksi, ainakaan kaikkien mielestä. Silloinkin, kun joku tekee parhaansa mukaan uhrautuvaa työtä muiden hyväksi, niin on aina niitä, jotka käyvät raatelevin hampain tällaisen henkilön kimppuun, mitä minun on vaikea ymmärtää. Tiedät varmaan, ketä tarkoitan. Kun ihminen tekee parhaansa, niin sen pitäisi riittää. - Qadesha
Liisa kirjoitti:
"Pointti onkin nyt siinä, että täällä ei tunnu kukaan ymmärtävän, että eihän ihminen voi sanoa olevansa evankelisluterilainen jollei hän ole valmis allekirjoittamaan Lutherin omia näkemyksiä."
Wikipedian sivuilla, jotka sinäkin luultavasti hyväksyt, sanotaan, että luterilainen kirkko syntyi Martti Lutherin katolista kirkkoa kritisoivien teesien pohjalta. Ei luterilaisuus ole sama kuin Martti Luther. Ei marxismikaan ole sama kuin Karl Marx eikä marxilaisuudessa tarvitse hyväksyä kaikkia Marxin ajatuksia. Ei mikään oppijärjestelmän, ideologian, ajatussuunnan yms. perustajan ja tuon oppijärjestelmän jne. välille pidä merkitä yhtäläisyysmerkkejä. Sitä paitsi ei Luther halunnut erota katolisesta kirkosta ja perustaa jotakin luterilaisuutta vaan vain ns. puhdistaa katolista kirkkoa, varsinkin anekaupasta. Tuskinpa hän olisi edes hyväksynyt luterilaisuusnimitystä.
Jos kaipaat pyhimystä jonkin uskonnon tai oppisuunnan perustajaksi, niin sellaista ei ole. Ihmisistä ei yleensä ole pyhimyksiksi, ainakaan kaikkien mielestä. Silloinkin, kun joku tekee parhaansa mukaan uhrautuvaa työtä muiden hyväksi, niin on aina niitä, jotka käyvät raatelevin hampain tällaisen henkilön kimppuun, mitä minun on vaikea ymmärtää. Tiedät varmaan, ketä tarkoitan. Kun ihminen tekee parhaansa, niin sen pitäisi riittää.Olen varsin vaatelias ihminen ja odotan että esikuvat ovat käytökseltään jämptejä ja kunnioitettavia. Mutta tietysti jos luterilaisuus EI edes pidä Lutheria esikuvanaan, niin mitäs tässä sitten ongelmia ottamaan. Muuta kuin siitä että miksi se nimi sitten on luterilaisuus...
Tulee melkeinpä mieleen että onkohan se hyvän ihmisen mitta että joku pässinpää tappaa sen ihmisen. Jeesus (jos eli), Mahatma Gandhi, ehkäpä peräti John Lennon. Nythän oli joku yrittänyt Äiti Ammankin tappaa, ja mitä pahaa se nainen nyt sitten muka on tehnyt?
Itse en ole niin hyvä että olisin kiinnostunut ryhtymään marttyyriksi. Ennemmin mussutan omiani tuntemattomana... Hinkukoot sitten jotkut vertani turhautuneina, jos tykkäävät. xD - jhgsdg
Qadesha kirjoitti:
Olen varsin vaatelias ihminen ja odotan että esikuvat ovat käytökseltään jämptejä ja kunnioitettavia. Mutta tietysti jos luterilaisuus EI edes pidä Lutheria esikuvanaan, niin mitäs tässä sitten ongelmia ottamaan. Muuta kuin siitä että miksi se nimi sitten on luterilaisuus...
Tulee melkeinpä mieleen että onkohan se hyvän ihmisen mitta että joku pässinpää tappaa sen ihmisen. Jeesus (jos eli), Mahatma Gandhi, ehkäpä peräti John Lennon. Nythän oli joku yrittänyt Äiti Ammankin tappaa, ja mitä pahaa se nainen nyt sitten muka on tehnyt?
Itse en ole niin hyvä että olisin kiinnostunut ryhtymään marttyyriksi. Ennemmin mussutan omiani tuntemattomana... Hinkukoot sitten jotkut vertani turhautuneina, jos tykkäävät. xDToiselta ihmiseltä ei pitäisi vaatia sellaista, mitä ei pysty itse noudattamaan.
- Qadesha
jhgsdg kirjoitti:
Toiselta ihmiseltä ei pitäisi vaatia sellaista, mitä ei pysty itse noudattamaan.
Mutta mihin esikuvia sitten tarvitaan, mikäli ominpäinkin kykenee olemaan vallan pyhimysmäinen ihminen?
- hese
Qadesha kirjoitti:
Mutta mihin esikuvia sitten tarvitaan, mikäli ominpäinkin kykenee olemaan vallan pyhimysmäinen ihminen?
erinomaisesti vallan välineinä.Esimerkiksi Jorma Ollila on aikamme ikoni, ikkuna taivaaseen.Pyhimykset sopivat myös hyvin instituutioiden oviksi, vapaus vaan on varallista.
- Fox Mulder
Olit sitten mies tai nainen, ei ole mitään syytä kuulua kirkkoon. Eroa niin säästät n.300e vuodessa veroista. Hautaaminen ja vihkiminenkin sujuu nykyään ilman kirkkoa. Osoita individualistisuutesi ja rohkeutesi, älä pelkää muitten mielipiteitä. Luterilaisuus on pelkkä tapauskonto. Jos Luther sanoi jotain tuollaista niin miksi kuunnella sitä äijältä yhtään mitään.
- Liisa
Jos uskoo, niin kuuluu kirkkoon, jos ei usko, niin eroaa kirkosta, jos siihen yleensä on kuulunut. Onneksi ihmisillä on sekä vapaus kuulua kirkkoon että vapaus olla kuulumatta ja vapaus erota kirkosta. Kellään ei pitäisi olla valittamista.
- Frank Black
Liisa kirjoitti:
Jos uskoo, niin kuuluu kirkkoon, jos ei usko, niin eroaa kirkosta, jos siihen yleensä on kuulunut. Onneksi ihmisillä on sekä vapaus kuulua kirkkoon että vapaus olla kuulumatta ja vapaus erota kirkosta. Kellään ei pitäisi olla valittamista.
...saada turpaansa tai olla saamatta! Vapaus elää niinkuin itse haluaa tai vapaus olla kahlehdittuna.
- Liisa
Frank Black kirjoitti:
...saada turpaansa tai olla saamatta! Vapaus elää niinkuin itse haluaa tai vapaus olla kahlehdittuna.
Näyttää siltä kuin viestissäsi olisit sitä mieltä, että ihmisellä ei ole muuta vapautta kuin valita diktatuurin ja anarkian väliltä. Taidat nyt ihan pikkiriikkisen liioitella, sillä näin huonosti eivät asiat suinkaan ole.
- Frank Black
Liisa kirjoitti:
Näyttää siltä kuin viestissäsi olisit sitä mieltä, että ihmisellä ei ole muuta vapautta kuin valita diktatuurin ja anarkian väliltä. Taidat nyt ihan pikkiriikkisen liioitella, sillä näin huonosti eivät asiat suinkaan ole.
Selitä miksi vapaus on mielestäsi anarkiaa.
- Liisa
Frank Black kirjoitti:
Selitä miksi vapaus on mielestäsi anarkiaa.
Anarkismi on yhden määritelmän mukaan aatesuunta, joka vaatii valtion lakkausttamista ja täydellistä vapautta. Toisen määritelmän mukaan anarkismi on täydellistä vapautta tavoitteleva suunta.
- Matti
Frank Black kirjoitti:
Selitä miksi vapaus on mielestäsi anarkiaa.
Äärimmilleen vietynä toisen vapaus voi olla toisen kahle. Jos esim. ateistille ei riitä, että hän itse ei usko Jumalaan, vaan hän vaatii uskontojen ja uskonharjoituksen kieltämistä kokonaan, niin silloin hänen vapaudenvaatimuksensa muuttuu uskoville liian kahlitsevaksi. Meidän on vain opittava sietämään toistemme vapautta uskoa tai olla uskomatta. Samoin on myös monessa muussa asiassa. Erilaiset ihmiset voivat elää yhdessä vain siten, että he tiettyyn määrään asti pyrkivät sietämään myös toistensa erikoisuuksia, esim. erilaista maailmankatsomusta.
- Qadesha
Matti kirjoitti:
Äärimmilleen vietynä toisen vapaus voi olla toisen kahle. Jos esim. ateistille ei riitä, että hän itse ei usko Jumalaan, vaan hän vaatii uskontojen ja uskonharjoituksen kieltämistä kokonaan, niin silloin hänen vapaudenvaatimuksensa muuttuu uskoville liian kahlitsevaksi. Meidän on vain opittava sietämään toistemme vapautta uskoa tai olla uskomatta. Samoin on myös monessa muussa asiassa. Erilaiset ihmiset voivat elää yhdessä vain siten, että he tiettyyn määrään asti pyrkivät sietämään myös toistensa erikoisuuksia, esim. erilaista maailmankatsomusta.
Siinä juuri onkin se probleemi, että ihmiset tässä meidän suhteellisen vapaassa maassamme pelkäävät että jos "erilaisille" annetaan oikeuksia ja vapauksia, se on automaattisesti pois "valtaväestöltä".
Ei-kristittynä tai ei-ev.lutina tulee helposti tunne että kristittynä itseään pitävät sortavat muita ja määräilevät ei-kristittyjen uskosta ja uskon harjoittamisesta, ja näyttäisi siltä että kristityt ja lut.laiset pelkäävät että jos muiden uskojen edustajat saavat vapaasti "mellastaa", niin silloin "oikea" usko hukkuu pakanain pauhuun.
Toisenuskoisten pelko johtaa kyräilyyn, ja pelkoa yleensä vielä vahvistetaan kaikilla niillä uutisilla ja kuulopuheilla ja omilla kokemuksillakin, jotka viittaavat siihen että sortajiahan ne toiset ovat.
Pitäisi jotenkin päästä nollapisteeseen ja unohtaa kaikki mennyt, ja itsekunkin kysyä itseltään miten juuri minä uskon. Kun omassa uskossaan kokee olonsa luontevaksi, ei tarvitse pelätä muiden uskoja, eivät ne pysty sitä omaa tuhoamaan. Ehkäpä jonkinlainen vuoropuhelukin voi onnistua, ja jos ei onnistu niin sitten kai tulee jokaisen vain vetäytyä taholleen hoitamaan omat asiansa... - Liisa
Qadesha kirjoitti:
Siinä juuri onkin se probleemi, että ihmiset tässä meidän suhteellisen vapaassa maassamme pelkäävät että jos "erilaisille" annetaan oikeuksia ja vapauksia, se on automaattisesti pois "valtaväestöltä".
Ei-kristittynä tai ei-ev.lutina tulee helposti tunne että kristittynä itseään pitävät sortavat muita ja määräilevät ei-kristittyjen uskosta ja uskon harjoittamisesta, ja näyttäisi siltä että kristityt ja lut.laiset pelkäävät että jos muiden uskojen edustajat saavat vapaasti "mellastaa", niin silloin "oikea" usko hukkuu pakanain pauhuun.
Toisenuskoisten pelko johtaa kyräilyyn, ja pelkoa yleensä vielä vahvistetaan kaikilla niillä uutisilla ja kuulopuheilla ja omilla kokemuksillakin, jotka viittaavat siihen että sortajiahan ne toiset ovat.
Pitäisi jotenkin päästä nollapisteeseen ja unohtaa kaikki mennyt, ja itsekunkin kysyä itseltään miten juuri minä uskon. Kun omassa uskossaan kokee olonsa luontevaksi, ei tarvitse pelätä muiden uskoja, eivät ne pysty sitä omaa tuhoamaan. Ehkäpä jonkinlainen vuoropuhelukin voi onnistua, ja jos ei onnistu niin sitten kai tulee jokaisen vain vetäytyä taholleen hoitamaan omat asiansa..."Ei-kristittynä tai ei-ev.lutina tulee helposti tunne että kristittynä itseään pitävät sortavat muita ja määräilevät ei-kristittyjen uskosta ja uskon harjoittamisesta, ja näyttäisi siltä, että kristityt ja lut.laiset pelkäävät että jos muiden uskojen edustajat saavat vapaasti "mellastaa", niin silloin "oikea" usko hukkuu pakanoiden pauhuun."
Ikävä jos sinusta tuntuu tuolta ja jos olet asiat noin kokenut. Minua itseäni ovat eri uskonnot aina kiinnostaneet. Enkä osaisi pelätä mitään "pakanoiden pauhua". Eräs kirkon ulkomaanavussa toimiva hyvänpäiväntuttuni on mukana keskusteluryhmässä, jossa on eri uskontojen ja myös ateismin edustaja ja jossa keskustellaan asiallisesti ja toisen mielipiteitä kunnioittaen. Jos kohdalleni sattuisi tuollainen ryhmä, niin lähtisin ilman muuta mukaan.
Luulisin niin, että liberaalisti ajattelevat ja uskovat tulisivat toimeen keskenään, kannattavat he sitten mitä uskontoa tai ajattelutapaa hyvänsä, mutta että kiihkoilijat tulisivat toimeeen vain täysin samoin ajattelevien kanssa. Ikävää, jos muutaman kiihkoiljan perusteella tuomitaan koko ryhmä. Minä en netin ulkopuolisessa elämässä tunne yhtään minkään sortin kiihkoilijaa, onneksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Dannysta tulee isä 83-vuotiaana
Huh huh sentään sellaista naista, joka laitattaa itsensä paksuksi ikälopulle papalle ! Ajatellaanko lapsen oikeuksia oll1435314Seida Sohrabi: Suomi ei ole rasistinen maa
Seidalta taas täyttä asiaa. Miksi punavihreät naiset eivät pysty samaan - no se ideologia estää. "Meillä on valitettava1793814Ketkä haukkuu suomalaisten ÄO:tä?
Siinä on kaksi vaihtoehtoa, joko siis rutiköyhä vajaaälyinen vasuri tai venäläinen. Kyllähän täällä käy suomenvenäläisi483219Henkirikos kiuruvedellä
Poliisi tutkii maaliskuussa tapahtunutta 50 luvulla syntyneen kuolemaa henkirikoksena. Missä päin tälläinen sattunut471939Gallup: Mitä teillä syödään pääsiäisenä, onko juhlaruokaa vai meneekö arkiruoilla?
Monessa perheessä pääsiäisenä pöytään pistetään vähän parempaa herkkua. Pääruokaan panostetaan ja lisäksi leivotaan vaik401299Loimaan k-citymarketilla puukotus
Jonka on puukotettu Loimaan citymarketilla tänään iltapäivällä noin klo 14. Kuulin kun ambulanssi huusi kaupungilla kun411216Martinan ex-rakas ulkoilutti Espanjassa koiraa.
No on hyvä asia, että heillä on kuitenkin hyvät välit, vaikka eroneet jo viimme syksynä.3211166Kunnanjohtaja haista sinä
Kyvytön johtamaan kuntaa! Täysin kyvytön. Toivottavasti Hattula saa sinut vaivoikseen. Epäpätevä, ammattitaidoton, yhtei301111- 831056
Shokkitulos: venäläisten ja iranilaisten älykkyys keskimäärin korkeampi kuin suomalaisten
Kiina: 106.48 pistettä Iran: 104.80 pistettä Venäjä: 103.68 pistettä Suomi: 99.97 pistettä Ukraina: 95.66 pistettä255877