Osuipa lehdestä silmiini "TÖISSÄ NUKKUMINEN TUO TEHOA". Kirjoituksen mukaan työnantajien tulisi kannustaa alaisiaan nukkumaan työpaikalla eikä suinkaan rankaista heitä siitä, paljastaa tuore amerikkalaistutkimus. Tutkimuksen mukaan puolesta tunnista tuntiin kestävät unet kesken päivän palauttavat työntekijän henkisen suorituskyvyn täyteen iskuun. Tämä pitää paikkansa erityisen hyvin silloin, kun työntekijä on kovan henkisen paineen alaisena. Tutkijat käyttävät lyhyestä levosta termiä "voimanokoset". Ilman unta neuronit eli hermosolut "jähmettyvät", mikä johtaa oppimiskyvyn vähenemiseen.
( Metro 04.06.2002 ). Mielenkiintoista: miltähän tuntuisi mennä esim.terveyskeskukseen ja nähdä lääkärin tai terveydenhoitajan ovessa tiedote "VOIMANOKOSILLA"? Omaa kokemusta nokosten erinomaisuudesta kyllä on, mutta että työpaikalla ...
( Metro 04.06.2002 ). Mielenkiintoista: miltähän tuntuisi mennä esim.terveyskeskukseen ja nähdä lääkärin tai terveydenhoitajan ovessa tiedote "VOIMANOKOSILLA"? Omaa kokemusta nokosten erinomaisuudesta kyllä on, mutta että työpaikalla ...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse päivänukkumiseen perehtyneenä voin todeta olevani kanssasi samaa mieltä. Jos olisin aikanaan nukkunut töissä, olisin kyllä saanut n.s. Nokian leiman persuuksiini.
Jos työaikana jotain lepoa harrastaa se voisi olla voima-aamiainen tai-päivällinen mutta ei nukkumista työaikana.
ja sen että esimieheni meni aina lounaan jälkeen
nokosille konttorin yläkerrassa olevaan huoneeseen. Huoneessa oli sänky ja siinä patja,
ei mitään muuta.
Hänet oli käytävä herättämässä vaivihkaa jos pääkonttorilta tuli esim. pääjohtaja käymään.
Naispuolinen konttoripäällikkömme sai kerran päähänsä että sisustaisimme huoneesta kaikkien "lepopaikan" ja tekisimme siitä kahvihuoneen taukojamme varten.
Tuumasta toimeen, siivosimme vapaa-aikanamme ja kalustimme huoneen hylätyistä konttorihuonekaluista keräämillämme huonekaluilla.
Kun työ oli tehty, ilmoitti esimiehemme, että akat eivät täällä määrää mihin huonetta käytetään ja niin hänen sänkynsä vedettiin sinne ja huone
lukittiin. Avain oli esimiehen taskussa.
Hän tarvitsi voimanokosiansa, työntekijät eivät.
Olipa pomo! Ei kai sentään enää 2000-luvulla ole tällaisia pomoja? Raskasta se on pomona olo ollut ennenkin.
Kaukoidän maissa päivittäinen työrytmi on jaoteltu kongfutseopin mukaan kahteen osaan ja välissä on parin tunnin totaalitauko: nahat silmillä.
Se ei ole etelä Euroopan siesta vaan todella vaakasuorassa ja hiljaa.
Meillä tuo etuoikeus on vain päiväkotilapsilla ja eläkeläisillä.
Voisihan se parantaa yleisön palvelua kun on silmä kirkas ja mieli virkku