Meillä on ihana toi villakoira, mutta nyt on suuri ongelma.
Tämä on ollut aina hyvin rohkea ja pitänyt myös veneilystä, makaillut siinä ressun päällä onnellisena ,mutta joku aika sillen törmäsimme kiveen ja se putosi lattialle unesta .
Sen jälkeen veneessä vaan vapisee ja vinkuu,vaikka kokeilemme sylissä oloa,hierontaa herkkupaloja.
Nyt tuntuu että ensikesänä on joko vene tai koira.
Tämä on ollut aina hyvin rohkea ja pitänyt myös veneilystä, makaillut siinä ressun päällä onnellisena ,mutta joku aika sillen törmäsimme kiveen ja se putosi lattialle unesta .
Sen jälkeen veneessä vaan vapisee ja vinkuu,vaikka kokeilemme sylissä oloa,hierontaa herkkupaloja.
Nyt tuntuu että ensikesänä on joko vene tai koira.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä koiran saa opetettua siitä pelosta poiskin, vaan vaatii aikalailla kärsivällisyyttä ja työtä. Oleile koiran kanssa ensin laiturissa olevassa veneessä pieniä hetkiä kerrallaan, palkkaa makupalalla olo veneessä, ja sitten taas rannalle kävelemään. Sitä sitten jatketaan muutamina päivinä tai viikkoina, venekammon voimakkuudesta riippuen.
Jollei suostu tulemaan veneeseen lainkaan, niin sitten on ensin opeteltava veneeseen menoa makupaloilla palkiten, eikä väkisten viemällä. Oman villakoiran kanssa kävi niin viime syksynä, että tykkäsi kovasti agilitystä, vaan sitten itse juoksin päin aitaa ja se romahti niin pahasti, että koira alkoi pelkäämään aitoja. Talvi tutustuttiin koiran kanssa aitaan, ja nyt on kesän jo hypännyt aitojakin ihan mielellään.
Voi reppanaa. Kyllä se siitä taas oppii olemaan pelkäämättä. Meilläkin on villakoira ja se pelkäsi aluksi veneessäoloa aivan hulluna, takertyi syliin ja tärisi. Vaan siitäpä on ajankanssa oppinut, ettei mitään hätää. Nyt jo hyppää itse veneeseen ja tyytyväisenä tutkii paikkoja ja nuuhkii ilmaan ilmiselvästi nauttien.
Hyvä että on toivoa edes, nytkin kyllä tulee veneen viereen että nosta ,mutta vapina alkaa kylläkin.
Otti niin kovasti kiini minua että käsivarteen tuli aikamoinen lämpäre.
Olin jättänyt kynnet vähän liian pitkäksi.