Lähdetäänpä liikkeelle jälleen perusteista. Ja terveiset Johan Onnelle: pidät ajattelua elossa tällä palstalla. - No, kiitos sinulle, Kolmas mies; tunnetko Harry Limen teeman? (Vihellän sitä nyt.)
Niin: mitä "lintupojat" kuulivat Bodomin etelärannan itäisimmästä niemenkärjestä, kun sinne odottamatta kääntyivät aamulla kello kuusi 5.6.1960? MITÄ?!?
Seuraavaksi Hypoteesien sarjallinen musiikki (rikoshelmien ratkonta on kuin melodioiden viheltelyä savuisen kapakan nurkkauksessa (piano epävireessä).
Siis - Hypoteesi 1 (Kuumetta nivusissa): A) Ilmeisesti kuulivat itkua ja hammastenkiristystä: valitusta ja uikutusta: vesilinnut soitimella miltei tyynellä järvenselällä...? Tai sitten B) kuulivat voihketta ja huokauksia, ehkäpä raippojen iskuja paljaaseen ihoon - sitä muistuttavaa ääntä: aamutuulen henkäyksiä ja rantapajujen kepposia...? Jos kuulivatkin C) neitojen hyminää; pillun litinää ja loisketta: aaltoja veneen kiiltäviä kylkiä vasten...?
Hypoteesi 2 (perversioita maalaisidyllissä): Ehkä haluaisimme sanoa reteästi sittenkin: Kyllä ovat lintupojat tainneet etsiä häiriintymätöntä luonnonrauhaa ja parittelupaikkaa. Sillä on muistettava, että palojen ja palokorpien maailmakuva oli puhdas ja tervehenkinen: lääkärien mukaan sodomia oli tuolloin vielä rikos ja poliisien mukaan sairaus; tasapainon nimissä.
Lintupoikuus vei poikuuden kuin näätä munat pesästä.
Hypoteesi 3: Pojat ovat kuulleet Nissen voihkintaa:, äänekästä tahi ei: mutta onko tuo voihke a) katumuksen ja epätoivon syvää valitusta hirmuteon äärellä yksityistä synnintunnustamista vai b) puolitajuttoman tukehtumaisillaan olevan uhrin verilimaista kurlutusta kuin lehtokurppa konsanaan olisi antamassa ylen aamuteeveelle kommenttia kysymykseen: miksi?
Mikäli kyse olisi vaihtoehdosta 3 b, tuskin puolitajuton aamuteeveekurlutus keskeytyisi poikien ääniin vaan jatkuisi ja kiihtyisikin - kuin sokean uunilinnunpojan kimitys ja suun aukominen pesään kurkistaessa...
Siis: Äänet olivat herran 47:n: 7-4=3: näin vihdoin saamme kuvaan kolmannen miehen; ja kolmas mies voihki. Ilmeisesti kolmas mies voihki epätoivoaan (tai murtumia oikeassa leukaperässä): ilmeisesti kolmas mies voihki, koska olikin toinen mies.
Tai sitten kaiken takana on DDT, those three magical letters. (psykedeelinen hallusinogeenihypoteesi: muista että tuolloin oli myös hippien vuosikymmenen ensimmäinen kesä.) DDT - kolme salakavalaa kirjainta, tuon aikakauden tuholaistorjunnan ihmelääke, jolla karkotettiin malariasääsket Sardiniasta saksalaisten massaturistien tulla! DDT: kolme pelkoa ja kunnioitusta herättävää kirjainta (kuin DDR), joilla karkotettiin viljatuholaiset Bodomia ympäröiviltä vainioilta saksalaisten massamurhaajien tulla - Bodomin veteen liuenneet unelmat agraariteknologian uudesta vuosikymmenestä palasivat ihmisten valveuniin: tajuntatodellisuuteen, joka keksittiin samalla: 60-luku sujui uudenoutojen kokemusten, vastakulttuuristen harhanäkyjen, Agent Orangen ja Jefferson Airplanen White Rabbitin säestyksellä: ja jokainen tunsi timothy learyn kuiskivan psykedeelisen pulssin tahtiin: turn on, tune in, drop out...
Nyt kun ajattelemme tuota aikakautta retrospektiivisesti, Charles Mansonista Nils Gustafssoniin ja takaisin, kaikki näyttäytyy vain luontevana ajankuvana: vapaa rakkaus odotti mutta tie sen helmoihin oli kivetty veriuhreilla; kuin konsanaan kristikansan tie vapahtajansa yhteyteen: massamurhaajien, suonensisäisten huumeiden, itsemurhien; gay-paraatit odottivat, ylpeä lintupoikamainen homous yhteiskuntakelpoisena elämänmuotona odotti jossain hinttien ja friikkien mekassa, friscossa, kultaisessa kaliforniassa, lainelautojen ja skeittiramppien katveessa: kaikki se likaisten vanhojen miesten jälkeinen maailma odotti, josta saattoi kuulla etäisiä ääniä niemenkärjestä, kuin lehtokurpan vihellyksiä aamu-usvassa...
DDT on vastaus; ja DDR on kysymys: miksi muuri erottaa meidät toisistamme? Tuo kaikki tapahtui nopeasti; vuosikymmen suhahti ohitse kuin kuuraketti ja jäimme vaille vallankumouksen täyttymystä, ilman rakkauden kukkaistarhaa, homojen utopiaa: kommuunien yhteisöllistä onnea ja biodynaamista viljelyä, meditatiivisten gurujen jalkavaimoja.
Mutta murhat" Nuo murhat jäivät kansakuntien muistiin, yksittäisten ihmisten suorittamat maaniset veriteot läntisellä pallonpuoliskolla, kuumeisen vapaarytmisen musiikin iskiessä suonta. Popin syntymäkauden ekspressionistis-abstraktit murhat (pop-taiteelliset murhat) kertovat osaltaan uljaasta yrityksestä voittaa voittamaton, suvaitsevaisuuden ja rakkauden traagisesta epäonnistumisesta teknologian, DDR:n ja nousevan pioneeriliikkeen puristuksessa.
DDT kuitenkin leijaili maalaismaisemissa kukkaniittyjen ja luonnonkauniiden maalaisjärvien yllä: vedenpuhdistamot saapuivat silloin tuohon lupauksia ja odotusta huokuvaan pinnan alla kiihkeänä kuohuvaan idylliin kuin neuvostopanssarit Prahan kaduille, kuin berliinin muuri kerran, ja seisovat jähmeinä betonimonumentteina kuin Stalinin patsaat: muurinvartijat hievahtamattomilla jalansijoillaan yhä. Ne todistavat jälkipolville siitä ilottomuuden uskonnosta, joka erottaa ihmiset toisistaan byrokraattisten ideologioiden nimissä; amerikan kommunistivainoista, seksuaalivähemmistöjen syrjinnästä, ideologisen, seksuaalisen, etnisen ja biokemikaalisen hygienian vääristyneeitä ihanteeita: kansanterveyslaitoksen propagandasta ja STASI-kytkennöistä. DDT korvattiin DDR:llä ja shamaanien meskaliininen viisaus ajettiin koloihinsa.
Mutta nyt, todella, kun luemme arkisin äänenpainoin noiden vuosikymmenien partituureja: eikö kaikki selity Bodom-järven veden ja ravintoketjun (kalat!) DDT-pitoisuudella.
I) Lintupoikien kuuloharhat niemenjuurella, matkalla kurppien pesille!
II) Eikö se huvittava olavi kivilahti ole ainakin ihan kipeä tapaus, hervoton
hahmo psykedeelisen medikaalisanakirjan traumatologisesta osiosta: makaa aamuneljältä kallioilla aurinkoa ottamassa: ei näe ei kuule mitään (kuulolaite jäi kotiin; lasit isän vanhat): onki jalkojen välissä hiertämässä. DDT-kala saa odottaa, nyt poika nauttii auringon kehrästä aamukuudelta.
Jos haluat sanoa, että taisivat olla kaikki aika vitun omituisia tuolla bodomin tietämillä 60-
luvulla; et liene kovin väärässä, mutta muista synkronistinen historiantulkinta: kaikki on asetettava ajankuvansa kehyksiin: on ymmärrettävä. Niin,
III) kuinka kioskinpitäjäkin oli ihan pihalla - mentaalihistoria tarjoaa avaimen; kaveri myi jaffaa ja makeisia keskellä peltoja, joissa ddt leijaili.
IV) Uimarantajengiä suhaa pari tuntia rantaan ja pois, mitä nyt vuorotellen käyvät ihmettelemässä ”onpas täällä tapeltu” – (no, mennään juoman -- jaffaa )...
Niinpä
V) Nisse on tervejärkinen tuossa porukassa, mitä nyt vähän ollut äkkipikainen
ja viina tehnyt kepposen; pillua halusi kovasti. terve nuori mies. DDT-huurut veivät vain muistin.
Juokaa jaffaa, tytöt.
Niin: mitä "lintupojat" kuulivat Bodomin etelärannan itäisimmästä niemenkärjestä, kun sinne odottamatta kääntyivät aamulla kello kuusi 5.6.1960? MITÄ?!?
Seuraavaksi Hypoteesien sarjallinen musiikki (rikoshelmien ratkonta on kuin melodioiden viheltelyä savuisen kapakan nurkkauksessa (piano epävireessä).
Siis - Hypoteesi 1 (Kuumetta nivusissa): A) Ilmeisesti kuulivat itkua ja hammastenkiristystä: valitusta ja uikutusta: vesilinnut soitimella miltei tyynellä järvenselällä...? Tai sitten B) kuulivat voihketta ja huokauksia, ehkäpä raippojen iskuja paljaaseen ihoon - sitä muistuttavaa ääntä: aamutuulen henkäyksiä ja rantapajujen kepposia...? Jos kuulivatkin C) neitojen hyminää; pillun litinää ja loisketta: aaltoja veneen kiiltäviä kylkiä vasten...?
Hypoteesi 2 (perversioita maalaisidyllissä): Ehkä haluaisimme sanoa reteästi sittenkin: Kyllä ovat lintupojat tainneet etsiä häiriintymätöntä luonnonrauhaa ja parittelupaikkaa. Sillä on muistettava, että palojen ja palokorpien maailmakuva oli puhdas ja tervehenkinen: lääkärien mukaan sodomia oli tuolloin vielä rikos ja poliisien mukaan sairaus; tasapainon nimissä.
Lintupoikuus vei poikuuden kuin näätä munat pesästä.
Hypoteesi 3: Pojat ovat kuulleet Nissen voihkintaa:, äänekästä tahi ei: mutta onko tuo voihke a) katumuksen ja epätoivon syvää valitusta hirmuteon äärellä yksityistä synnintunnustamista vai b) puolitajuttoman tukehtumaisillaan olevan uhrin verilimaista kurlutusta kuin lehtokurppa konsanaan olisi antamassa ylen aamuteeveelle kommenttia kysymykseen: miksi?
Mikäli kyse olisi vaihtoehdosta 3 b, tuskin puolitajuton aamuteeveekurlutus keskeytyisi poikien ääniin vaan jatkuisi ja kiihtyisikin - kuin sokean uunilinnunpojan kimitys ja suun aukominen pesään kurkistaessa...
Siis: Äänet olivat herran 47:n: 7-4=3: näin vihdoin saamme kuvaan kolmannen miehen; ja kolmas mies voihki. Ilmeisesti kolmas mies voihki epätoivoaan (tai murtumia oikeassa leukaperässä): ilmeisesti kolmas mies voihki, koska olikin toinen mies.
Tai sitten kaiken takana on DDT, those three magical letters. (psykedeelinen hallusinogeenihypoteesi: muista että tuolloin oli myös hippien vuosikymmenen ensimmäinen kesä.) DDT - kolme salakavalaa kirjainta, tuon aikakauden tuholaistorjunnan ihmelääke, jolla karkotettiin malariasääsket Sardiniasta saksalaisten massaturistien tulla! DDT: kolme pelkoa ja kunnioitusta herättävää kirjainta (kuin DDR), joilla karkotettiin viljatuholaiset Bodomia ympäröiviltä vainioilta saksalaisten massamurhaajien tulla - Bodomin veteen liuenneet unelmat agraariteknologian uudesta vuosikymmenestä palasivat ihmisten valveuniin: tajuntatodellisuuteen, joka keksittiin samalla: 60-luku sujui uudenoutojen kokemusten, vastakulttuuristen harhanäkyjen, Agent Orangen ja Jefferson Airplanen White Rabbitin säestyksellä: ja jokainen tunsi timothy learyn kuiskivan psykedeelisen pulssin tahtiin: turn on, tune in, drop out...
Nyt kun ajattelemme tuota aikakautta retrospektiivisesti, Charles Mansonista Nils Gustafssoniin ja takaisin, kaikki näyttäytyy vain luontevana ajankuvana: vapaa rakkaus odotti mutta tie sen helmoihin oli kivetty veriuhreilla; kuin konsanaan kristikansan tie vapahtajansa yhteyteen: massamurhaajien, suonensisäisten huumeiden, itsemurhien; gay-paraatit odottivat, ylpeä lintupoikamainen homous yhteiskuntakelpoisena elämänmuotona odotti jossain hinttien ja friikkien mekassa, friscossa, kultaisessa kaliforniassa, lainelautojen ja skeittiramppien katveessa: kaikki se likaisten vanhojen miesten jälkeinen maailma odotti, josta saattoi kuulla etäisiä ääniä niemenkärjestä, kuin lehtokurpan vihellyksiä aamu-usvassa...
DDT on vastaus; ja DDR on kysymys: miksi muuri erottaa meidät toisistamme? Tuo kaikki tapahtui nopeasti; vuosikymmen suhahti ohitse kuin kuuraketti ja jäimme vaille vallankumouksen täyttymystä, ilman rakkauden kukkaistarhaa, homojen utopiaa: kommuunien yhteisöllistä onnea ja biodynaamista viljelyä, meditatiivisten gurujen jalkavaimoja.
Mutta murhat" Nuo murhat jäivät kansakuntien muistiin, yksittäisten ihmisten suorittamat maaniset veriteot läntisellä pallonpuoliskolla, kuumeisen vapaarytmisen musiikin iskiessä suonta. Popin syntymäkauden ekspressionistis-abstraktit murhat (pop-taiteelliset murhat) kertovat osaltaan uljaasta yrityksestä voittaa voittamaton, suvaitsevaisuuden ja rakkauden traagisesta epäonnistumisesta teknologian, DDR:n ja nousevan pioneeriliikkeen puristuksessa.
DDT kuitenkin leijaili maalaismaisemissa kukkaniittyjen ja luonnonkauniiden maalaisjärvien yllä: vedenpuhdistamot saapuivat silloin tuohon lupauksia ja odotusta huokuvaan pinnan alla kiihkeänä kuohuvaan idylliin kuin neuvostopanssarit Prahan kaduille, kuin berliinin muuri kerran, ja seisovat jähmeinä betonimonumentteina kuin Stalinin patsaat: muurinvartijat hievahtamattomilla jalansijoillaan yhä. Ne todistavat jälkipolville siitä ilottomuuden uskonnosta, joka erottaa ihmiset toisistaan byrokraattisten ideologioiden nimissä; amerikan kommunistivainoista, seksuaalivähemmistöjen syrjinnästä, ideologisen, seksuaalisen, etnisen ja biokemikaalisen hygienian vääristyneeitä ihanteeita: kansanterveyslaitoksen propagandasta ja STASI-kytkennöistä. DDT korvattiin DDR:llä ja shamaanien meskaliininen viisaus ajettiin koloihinsa.
Mutta nyt, todella, kun luemme arkisin äänenpainoin noiden vuosikymmenien partituureja: eikö kaikki selity Bodom-järven veden ja ravintoketjun (kalat!) DDT-pitoisuudella.
I) Lintupoikien kuuloharhat niemenjuurella, matkalla kurppien pesille!
II) Eikö se huvittava olavi kivilahti ole ainakin ihan kipeä tapaus, hervoton
hahmo psykedeelisen medikaalisanakirjan traumatologisesta osiosta: makaa aamuneljältä kallioilla aurinkoa ottamassa: ei näe ei kuule mitään (kuulolaite jäi kotiin; lasit isän vanhat): onki jalkojen välissä hiertämässä. DDT-kala saa odottaa, nyt poika nauttii auringon kehrästä aamukuudelta.
Jos haluat sanoa, että taisivat olla kaikki aika vitun omituisia tuolla bodomin tietämillä 60-
luvulla; et liene kovin väärässä, mutta muista synkronistinen historiantulkinta: kaikki on asetettava ajankuvansa kehyksiin: on ymmärrettävä. Niin,
III) kuinka kioskinpitäjäkin oli ihan pihalla - mentaalihistoria tarjoaa avaimen; kaveri myi jaffaa ja makeisia keskellä peltoja, joissa ddt leijaili.
IV) Uimarantajengiä suhaa pari tuntia rantaan ja pois, mitä nyt vuorotellen käyvät ihmettelemässä ”onpas täällä tapeltu” – (no, mennään juoman -- jaffaa )...
Niinpä
V) Nisse on tervejärkinen tuossa porukassa, mitä nyt vähän ollut äkkipikainen
ja viina tehnyt kepposen; pillua halusi kovasti. terve nuori mies. DDT-huurut veivät vain muistin.
Juokaa jaffaa, tytöt.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...hyvä parodia näiden ns. Dodomharrastajien ja amatööritutkijoiden vuosikausia jatkuneesta "tutkimuksesta" alan foorumeilla.
Vain pari puutetta löysin:
a) -Liian vähän kirjoitusvirheitä ja isoja alkukirjaimia
b) -Liian vähän epäloogisuuksia ja vainoharhoja.
...liikaa=)
Yleensä niitä ei ole yhtään.