aina kun oon jossain porukassa nii en pysty oikeen puhuun mitää..kotona oon kauhee hölöttäjä, mut en kavereitten seurassa..mua vähän aikaa kiusattiin toisessa koulussa, johtuu varmaan siitä../:käyn psykölogillakin, mut ei se mitään auta):oon 14 täytän kohta 15.....
SULKEUTUNU!!?
tytteli
91350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kiitos Jeesus, että autat tätä tytteliä. Anna itsevarmuutta ja kykyä keskustella luontevasti.
Tapahtukoon kaikkinainen Jumalan hyvä tahto hänen elämässään. Siunausta Jeesuksen nimessä t. Johannes...
kiinnosta!
On hyvä, että on olemassa myös muita uskovia!
rukoilet hänen puolestaan, koska Pyhä Henki ei ole antanut kaikille uskoa.
Äläkä loukkaannu siitä että "ei kiinnosta". Se on hänen murheensa se, jos ei ole mitään, mihin uskoa.
mulla on sama juttu, en oikee uskalla puhua mitään, no yks kaveri on jonka kans on helppo puhua, mut se on vähän outo ja ehkä välillä vähän ilkeekin. Mua on myös kiusattu ennen ja käyn jollain psykologin tapasella, en oikee edes tiiä mikä se on, mut käyn juttelemassa sille. Vaikka se on vähän eri syistä kyl, perheellä on vähän ongelmia... Ei varmaan kauheesti auttanu joo... Ehkä sä et vaa tunne sun kavereita tarpeeks hyvin..?
kärsin samasta jutusta :( en koskaan uskalla koulussa enään nykyään orottaa ääntäni vaikkakin olin ennen luokan pelle ja hölösyy, kotona sellainen yhä :) johtunee siitä että oon vaihtanu luokkaa ihan hirveen monta kertaa ja mua on kiusattu joka luokalla...
osaltaan kiusaamisista..sellaisella saadaan rohkeakin nuori puhumattomaksi.
Turvallisella maaperällä on helppo olla hölösuu..kotona tai tutun kaverin kanssa, johon voi luottaa. Ja saa olla oma ittensä..
Tarvinneeko sun ollakaan niin puhelias.Hiljaisiakin tarvitaan ja ,kun kaveri porukat tulee tarpeeksi tutuiksi. Ja luottamus kasvaa, niin eiköhän sitä juttua rupea tulemaan muuallakin kuin kotona.
Olet ihan normaali, hieno nuori juuri sellaisena kuin oletkin.
Kun ikää karttuu, niin rohkeuskin lisääntyy...
Eikä hiljaisuus tai arkuus ole sairautta ,vaan ihan normaali ilmiö.Jokainen on luotu omaksi itsekseen. Onneksi luojalla ei ollut kopiokonetta..
Hyvää syksyä sulle!!
Ehkä kiusaaminen on vienyt sulta itseluottamuksen. Tällöin olet huolissasi kavereidesi mielipiteistä ja tosi tarkka sanoistasi. Tiedätkö: ne kiusaajat osoitti käytöksellään vain oman kypsymättömyytensä ja ymmärtämättömyytensä. On varmasti ihmisiä, jotka pitää susta omana itsenäsi. :)
Ehkä joku läheinen vois auttaa sua näkemään vahvuuksiasi. Tärkeintä on osoittaa kiinnostusta muita kohtaan, ei puhua jatkuvasti. Kaikkihan me ollaan mielissämme saadessamme tuollaista kohtelua!
Mitä mokiin tulee, niin on tärkeää suhtautua itseensä armollisesti. Jokainen mokaa aika ajoin, jotkut enemmän, toiset vähemmän. Sitä paitsi todelliset ystävät ei unohda sua vähäpätöisten virheiden takia vaan rohkaisee sua!
Sama juttu oli aikoinaan minullakin.
Kaveriporukassa olin aina ihan pihalla jutuista, enkä oikein päässyt niihin mukaan takaisin.
Yritä olla aktiivinen seurailija, josset osaa avata sanaista arkkuasi. Seuraa, kysele, kerro oma näkökantasi asiaan.
Keskustelut syntyvät aina kysymyksistä ja erimielisyyksistä. :)
Jos sinua taas pelottaa avata suusi, niin suosittelen, että vähitellen joka päivä puhuisit enemmän. Katso, miten paljon enemmän voit saada aikaiseksi. Yritä ylittää itsesi ja tee itsellesi oma tavoitteesti, jonka yrität rikkoa. Huomaat myös saavasi eräänlaista mielihyvää ja täten juttukin alkaa luistaa!
Toivon sinulle mukavia rupatteluhetkiä! :)
-v-