Jostakin luin,saako tämän päivän lapsetkaan sitä paljon kaivattua hellyyttä,siinäpä se ,minä olen ollut kotona ,kun lapset oli pieniä,todella kituuttaen,yhdessä huoneessa,5 henkeä. Ei laitettu lasta "omaan" huoneeseen heti,kun oli saanut "tissiä" Niinkuin tänään monasti tehdään,ja ovi kiinni,siellä se lapsi joko itkee tai nukkuu,ei oo läheisyydestä eikä lämmöstä tietoakaan.Sitten kun oven läpi kuuluu itkua,ruvetaan riitelemään kumpi menee katsomaan,kummanko vuoro sattuis olemaan,jos ei päästä sopimukseen,annetaan huutaa.Pienessä asunnossa oli hyvät puolensa,lapset oli siinä ns.Jaloissa ja koko ajan näköpiirissä.OLen ylpeä Akaansaannoksistani. Nyt omat lapseni ovat olleet muutaman vuoden kotona,kun lapset ovat olleet pieniä,olen taas ylpeä.Ei elämässä tarvi kaikkea saada tässä ja nyt,myöhemminkin kerkiää.
lapsen lapset
äitsykkä
7712
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vaikka mitä mielipiteitä nykyisin on, niin lapsi, joka saa olla edes varhaislapsuutensa kotona tulee aikuisena onnellisemmaksi ihmiseksi. Täysin riippumatta ahtaudesta tai varattomuudesta.
Nykyinen elämäntyyli, työelämän vaatimukset, rahan tarve ym. aiheuttaa sen, että lapset viedään jo vauvoina päiväkotiin.
EN HALUA SYYLLISTÄÄ YHTÄÄN KETÄÄN! Useimmiten on kysymys siitä, että päiväkoti on ainoa vaihtoehto.
Vasta nyt vuosikymmenten tappelun jälkeen demarit ovat suostuneet siihen, että kotiapua, kuten esim. lasten hoitoa, ei tuomita, vaan siihen voi saada jopa tukea. Toiseksi paras vaihtoehto nimittäin on se, että jos äiti ja isä ovat työssä, niin pikkulasta hoidetaan kuitenkin turvallisesti kotona tai mummolassa.
Vauva ei tarvitse sellaisia ulkopuolisia virikkeita, joista aina paasataan. Vauvan ja pienen lapsen pitää saada kehittyä omassa tahdissaan, omien oppimisvalmiuksiensa mukaan. Vasta vähän isompana tulee se vaihe, jolloin sosiaaliset taidot opitaan myönteisellä tavalla. Nykysysteemillä muokkautuu sellaisia sosiaalisia taitoja, jota ovat vähän "olemassaolon taistelun" -tyylisiä ja taistelua omien oikeuksien puolesta tms. Stressaavaa joka tapauksessa.
Tiedän sohivani muurahaispesään.
Haluan kuitenkin kertoa seuraavan: Seurasin kahden lapsen keskustelua. Toinen ylvästeli hienoilla leluillaan, jota toisella ei ollut. Lopulta jälkimmäinen sanoi: "Mutta meidänpä äiti on kotona!" - Ylvästelijä jäi sanattomaksi.
Tänä päivänä äidillä tai isällä on kuitenkin mahdollisuus itse hoitaa lastaan vuosikausia. Kun itse synnytin 70-luvun alussa, äitiysloma oli 2 kk, yksi kk ennen ja yksi jälkeen synnytyksen, siis vauva vieraan hoitoon 1 kk iässä, tai työsuhteen purkaminen. Tämä varmaankin heijastuu siihen miten 30-40 vuotiaat vanhemmat lapsiaan kohtelevat.
minunkin lasten ollessa pieniä. Olin kolmelta lapselta yhteensä 8 kk äitiyslomilla. Rankkaa oli, mutta ei osattu vaatia parempaa ja kyllä sitä jaksoi, kun miehen kanssa taituroitiin ajankäytön kansa. Oli vielä omakotitalon rakennus samaan alkuaikaan.
Onneksi selvisimme, joskin myöhemmin syytimme itseämme "lasten laiminlyönneistä". Meillä oli vanhemman lapsemme kanssa ongelmia, mutta onneksi ne ovat takanapäin.
Olemme hoitaneet lastenlapsia tarvittaessa, parhaassa tapauksessa poikamme avioeron jälkeen 1,5 v. He kävivät meiltä käsin eskarin ja eka lukuvuoden. Uskon kuitenkin, kun olen vanhan ajan ihannoija, että lapset saivat sen hellyyden ja kurin, mitä itse sain lapsena kokea,ja että kylvö upposi hyvään maaperään ja auttaa pieniä koululaisia eteenpäin. Nyt hekin ovat muuttaneet isänsä mukana uudelle paikkakunnalle ja ovat sopeutuneet hyvin sinne ja saaneet kavereita. Toiset lapset ja heidän perheensä ovatkin lähellämme.Joka ilta siunaan kaikki läheiseni ja rukoilen lapsilleni voimia, terveyttä ja kiitän Jumalaa hyvistä päivistä. En tiedä, onko Jumalaa, mutta uskon että jokin on, joka on pelastanut meidät aina uuteen päivään.
Juuri nyt tuntuu vähän pahalta kun ekaluokkalainen lapsenlapsi saa tästä aamusta alkaen opetella lähtemään itse kouluun aamulla.Tosin kotona on toiselle luokalle menevä veli vähän turvana . Kännykkä soittaa kouluun lähtöajan,kun vielä ei oikein kelloa tunne.
Iltapäivällä sitten kotia ,mutta onneksi ei tarvitse olla kovin pitkää aikaa yksin,kun äiti jo tulee kotiin.
Omat lapseni olin aamulla laittamassa kouluun ja iltapäivällä isä haki pois .Tosin joskus joutuivat olemaan keskenään eikä traumoja tunnu jääneen.
Onneksi nyt on kännykät ,että voi varmistaa ,että asiat on hyvin ja toisinkin päin hätätilanteessa soittaa ja mummun numerokin on muistissa jos ikävä yllättää.
lastenlapset. Kaikki he haluaisin sulkea syliini.
Olimme koko perheen voimalla erään sukulaisemme synttäreillä,
kaikenkaikkiaan 14 henkeä. Meidän
nuorinkin oli mukana, joka on 2 kk.
Kun hoitelin sylissäni tätä pienintä, niin kaikki muut 5 lasta
kyhnäsi kyljessä. Olivatkohan hieman mustasukkai-
sia uudelle tulokkaalle.
Meilläkin aloitti koulun yksi lapsista. Tämä
tyttö on vielä kauan 6v, täyttää vasta joulukuussa 7v.
Hän onkin hirveän lapsellinen,
haluaisi vain leikkiä. Pelkäsimme, kuinka hän
sopeutuu istumaan paikallaan opetustuntien ajan.
Ensin hän ei suostunut menemään pulpettiin ollenkaan,
vaan opettaja antoi hänelle nojatuolin.
Nyt hän kuitenkin on ihan mallikkaasti pulpetissa.
saa nyt nähdä, kuinka sujuu.
Nämä ensiluokkalaiset aiheuttavat aina pientä
sydämentykytystä niin lasten vanhemmille kuin
isovanhemmilekin.
kanssa kaksi kuukautta siinä ajassa oli monenlaista välillä väsyikin,mutta kaikilla meillä oli oma suhde lapseen ,minulla oli luonteeni nmukaisesti kiusoitteleva kun ei mahtanut kiusaukselle mitään pelleillä matkia ja katseesta jo sai sen merkin että taas mummulla jotain mielessä, kun lapsi meni kotiinsa ja ensikerran puhelimeen sanottuaan että mummi täällä niin sieltä tuli kirkkaalla ja innostunella äänellä "pokkasen mummua " siis potkaisee ja juoksee karkuun vuosi ja yhdeksän kk. puhui ja otti kantaa keskusteluun,
Onneksi tässäkin on tapahtunut huomattavaa edistystä. Kyllä se tuntui hirveältä jättää lapsi hoitajan - vaikka todella luotettavan - huomaan päivittäin jos halusi pitää työpaikkansa. Siispä jätin työn ja elettiin todella säästäväisesti.
Hämmästelen miksi nykyiset vanhemmat eivät käytä heille suotua lapsenhoitomahdollisuutta. Kai jokaisella on omat syynsä.