Sosiaalityö

ymmärrystä vailla. Mitään avohuollontukitoimia ei kaikille edes esitetä, vaan suoraan huostaanotetaan. Huomaa, että lapset traumatisoituvat huostaanottoprosessissa ja tietysti ovat sen jälkeen traumatisoituneita. Ihan kokemuksella kerron, että lapseni lääkärintodistuksessa on maininta terveestä lapsesta, jota rasittaa meneillään oleva huostaanottoprosessi.
Sinulle mieliharmiksi, älä pidä ihmisiä tyhminä ja tuomitse oman näkemyksesi mukaan.

itse olla kirjoitti:

ymmärrystä vailla. Mitään avohuollontukitoimia ei kaikille edes esitetä, vaan suoraan huostaanotetaan. Huomaa, että lapset traumatisoituvat huostaanottoprosessissa ja tietysti ovat sen jälkeen traumatisoituneita. Ihan kokemuksella kerron, että lapseni lääkärintodistuksessa on maininta terveestä lapsesta, jota rasittaa meneillään oleva huostaanottoprosessi.
Sinulle mieliharmiksi, älä pidä ihmisiä tyhminä ja tuomitse oman näkemyksesi mukaan.

Kyllä näin on. Puhun omasta, alakertani, meidän lasten ja tuttavieni, jotka itse on huostaanotettu puolesta.

ikinen sana. kirjoitti:

Kyllä näin on. Puhun omasta, alakertani, meidän lasten ja tuttavieni, jotka itse on huostaanotettu puolesta.

rarjota minkäänlaista avohuollon tukitoimia,ainekaan ei yhdelle ainoallekaan tuntemalleni bioäidille,huostaanoton jälkeen ei mitään,jää täysin yksin.Kaksi kertaa vuodessa on huoltopalaveri ei muuta.Kotouttamissuunnitelmasta ei puhuta halaistua sanaa,vaikka sehän on tarkoitus.Lapsettomuutta sijaisvanhemmat usein hoitavat sijoituksella,ja saahan siitä palkan myös,eivät he hyvää hyvyyttään niitä lapsia hoida.Kun lapsi täyttää 18v,sijoitus loppuu,eikä nuori enään kiinnosta,kun ei hänestä saa rahaa,ja pahimmassa tapauksessa lapsen omaan sukuun,ja vanhempiin välit katkaistu sitä ennen,eli nuori jää tyhjänpäälle.Jo kun lapsi siirretään täysin tuntemattomaan perheeseen toiselle puolelle suomea,ettei sukulaiset voisi käydä tapaamassa,on lapselle todella traumaattinen kokemus,josta on vaikea toipua.Nuori pahimmassa tapauksessa jää täysin yksin.

Entäs huostaanottojen purkautuminen esimerkkinä? Miksi niitä tapahtuu kovin vähän, vaikka osassa tapauksissa huostaanoton perusteet poistuvat joko nopeasti tai hieman hitaammin huostaanoton jälkeen? Miksi vanhempien suostuessa vapaaehtoiseen huostaanottoon tai pyytäessä sitä, huostaanoton purkaminen on yhtä hankalaa?

itse olla kirjoitti:

ymmärrystä vailla. Mitään avohuollontukitoimia ei kaikille edes esitetä, vaan suoraan huostaanotetaan. Huomaa, että lapset traumatisoituvat huostaanottoprosessissa ja tietysti ovat sen jälkeen traumatisoituneita. Ihan kokemuksella kerron, että lapseni lääkärintodistuksessa on maininta terveestä lapsesta, jota rasittaa meneillään oleva huostaanottoprosessi.
Sinulle mieliharmiksi, älä pidä ihmisiä tyhminä ja tuomitse oman näkemyksesi mukaan.

Jossain paikkakunnilla on ehkä hyviäkin mahdollisuuksia järjestää perheille tukitoimenpiteitä. Se on tietenkin perheiden kannalta hyvä, mutta ei siltikään estä kaikkia huostaanottoja. Näistä tapauksista ei kuitenkaan pidä vetää semmoisia johtopäätöksiä, että kaikkialla maassamme tilanne olisi yhtä hyvä tai edes siedettävä.

Tältä syksyltä esimerkkinä vaikka tämä:

Suuren suomalaisen kaupungin eräässä päiväkodissa on lapsi, josta päiväkodin henkilökunta on ollut pitkään huolissaan. Lapsen huoltajien kanssa on neuvoteltu ja lapselle on järjestetty päiväkodin voimavaroilla paras mahdollinen apu. Näiden lisäksi päiväkodin henkilökunta on ollut lastensuojeluun yhteydessä koko lapsen päiväkodissa olon ajan eli 1,5 vuotta. Lapsen asioita sosiaalitoimistossa hoitava sosiaalityöntekijä on vaihtunut tänä aikana kolmesti. Päiväkodista ei olla yleensä saatu puhelimitse kiinni sosiaalityöntekijää, eikä täältä ole tullut mitään vastauksia heidän kirjeisiin. Pari kertaa kun yhteys on jotenkin saatu, on sosiaalityötenkijä kysellyt päiväkodista aina samat perustiedot lapsen tilannetta koskien ja kertonut, että "odotetaan".

Päiväkodin työntekijöiden mukaan lapsi olisi tarvinnut jo tämän 1,5 vuoden aikana heidänkin hoidossaan henkilökohtaisen avustajan sekä erityisopetusta tiettyjä asioita koskien. Lapsen vanhempien kanssa on keskusteltu ja hekin ovat pyytäneet apua. Kaikkiaan lapsen asiat ovat olleet alueen sosiaalipalveluiden jonoissa 2,5 vuotta ja ilmeisesti lapsi ei ole saanut kuin päiväkotipaikan ryhmässä, joka ei ole hänelle sopiva. Päiväkoti omien resurssiensa avuilla yrittänyt järjestää lapselle tarvittavaa tukea. Lisäksi päiväkodin kautta lapsesta on lausunnon antanut sekä erityislastentarhanopettaja että päiväkodin psykologi. Näidenkään lausuntojen avulla lapselle ei olla annettu lisätukea, mutta näitä lausuntoja tullaan varmasti käyttämään huostaanoton perusteina.

Tämän lapsen leikki-ikä siis kuluu tukea odottaessa ja varmasti hän kouluun mennessään on siinä tilanteessa, että hänet voidaan ottaa huostaan kiireellisenä tapauksena. Silloin papereihin voidaan pistää, että lapsi on saanut tukitoimena päiväkotipaikan ja päiväkodissa lapsi on saanut erityistukea. Tietenkin on hyvä, että lasta on yritetty auttaa päiväkodissa, mutta lapsihan sijoitettiin jo alunperin vääränlaiseen ryhmään, joten tuskin päiväkotikaan voi ihmeitä tehdä. Huostaanotto voidaan tässä tapauksessa hyvinkin tehdä, vaikka sosiaalitoimen puolesta avohuollon tukitoimet ovat kulminoituneet yhteen sanaan: "odotetaan".

(Tämä tarina on tosi, mutta näitä lapsia on päiväkodeissakin niin paljon, ettei kenenkään henkilöllisyys ole vaarassa.)

Matti M. kirjoitti:

Entäs huostaanottojen purkautuminen esimerkkinä? Miksi niitä tapahtuu kovin vähän, vaikka osassa tapauksissa huostaanoton perusteet poistuvat joko nopeasti tai hieman hitaammin huostaanoton jälkeen? Miksi vanhempien suostuessa vapaaehtoiseen huostaanottoon tai pyytäessä sitä, huostaanoton purkaminen on yhtä hankalaa?

kun lukee,ja kuulee juttuja niin ehkä 1%purkaantuu asianajajan avulla.