tutustuin vuotta nuorempaan jätkään vaikkei hirveest puhuttu ja nyt tekstaillaan ja muuta.. välimatka vaan on n.200km..se myönsi kans et on kiinnostunu vaikkei ikinä nähtäskä ehkä.. ainaki nyt mul on hirveet tuskat meneillään mut voi olla et ajan myötä tääki "juttu" kuihtuu..mitä teen?
välimatka..mahdottomuus
heart break
10337
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Toi teidän "juttu" ei niiku hirveen vankalla pohjalla kuitenkaan oo... Jos te seurustella haluatte..hmmph...nii...vaikuttaa siltä että tuskin edes tunnette toisianne ja onko mitään järkeä olla yhdessä jos ei ikinä olla konkreettisesti yhdessä. Mä veikkaan että "juttunne" kuihtuu ennemmin tai myöhemmin...karua, mutta totta. Välimatka on kuitenkin aina välimatka. Kaukosuhteet tarvii mun mielestä ekstra "huolenpitoa ja hoitoa". Jotkut siihen kykenee, mä en.
Sun kannattaa tehdä niiku parhaalta tuntuu. Jos oikeesti haluat, go for it, mutta jos epäilet hetkeäkään, että siitä ei tuu mitään, poistu heti takavasemmalle (näin säästät ainakin puhelinlaskussa).
ei todellakaan ole mahdottomuus. mun muija asuu 180km:n päässä ja ollaan seurusteltu kohta 6kk ja hyvin menee=)!! ei ole tuottanut välimatka onkelmia, rahaa siihen matkustamiseen tietenkin vähän menee, ja jos ei omalla autolla pääse niin VR:llä sitten. kannattaa ainaskin yrittää, jos ei toimi niin ei sitten toimi.
..jos et pysty unohtamaan sitä,niin emmä ainakaan kokis välimatkaa mahdottomuutena.
mun veli seurustelee erään työn kans ja niillä välimatka on n.500 km,eikä se ole niiden suhdetta viilentänyt!ne tapaa lomilla ja soittelee jne..
elix,jos toinen on tarpeeksi tärkeä ja rakastaa sitä niin ei se ole mahdotonta,vaikka ikävä painaaki päätä..
mun ja tyytöystävän väli matka on vajaa 50km ja soitellaa ja mailaillaa pv...ja tietenki tavataa 2-3kr vkos =)
ja ny tänää on tullu kk täytee yhes olost ja vielki meä suhe toimii ku mikäki=) et
DONT GIVE UP!!!!!
JA HAUSKAA KESSÄÄ=))
Ei tollanen 200 kilsaa vielä välttämättä mitenkään paha ole, jos asutte hyvien kulkuyhteyksien päässä. Tai tietty jos ootte jotain 12 eikä mamma anna matkarahaa, sillon 20 kilsaakin voi olla jo liikaa. Mutta sillonkin voitte hyvin alottaa kaveripohjalla, tiiän monta vastaavaa ystävyyttä jotka on lopuksi edennyt vaikka mihin. :) Joten älä anna sen jutun kuihtua jos vähänkin haluut yrittää. Olkaa ensin kavereita ja kattokaa sitten, miten voisitte tavata ja sitä rataa...
..olen itsekin ajatellut! Olisi kiva pitää tää tyyppi ees kaverina, olla välil yhteydessä jne. jos muuta ei vielä tapahdu. Vuoden päästä voin muuttaa täältä minne vaan..vaikka lähemmäs tätä henkilöö..kuka tietää jos kiinnostukseni ei vain katoa?
mulla on kaverina yx tyttö ei olla koskaan tavattu mutta on maili osotteet, kuvat, puhelin numbat ja meillä on kaveri vaihde päällä ja haluaisin olla enemmän kuin kaveri........ käykää ihmeessä toistenne luona....... mä ainakin kävisin! koska olo yksin on persEESTÄ!
Hei, ei se välimatka oo ollenkaan este. Mulla on tyttöystävä 90:n km:n päässä ja hyvin menee! Tavataan usein yms. ja sitten isompana muutetaan yhteen! Tälläsessä kaukorakkaudessa tarvitaan luottamusta, mä ainakin luotan mun tyttöystävään ja se ei petä mua, vaikka 90 km on välimatkaa. Kaikke hyvää Teille ja voin sanoa, että välimatka ei ole este. Hyvää kesää!
mun jätkä on n. 60 km:n päässä musta, ja ollaa oltu melkee vuosi yhes. tottakai tää on joskus yhtä tuskaa mut sitte ku miettii miten ihanaa on ku saa olla kultansa kaa yhessä ni jaksaa! mun jätkä saa puolen vuoden päästä ajokortin, joten pikkusen helpottuu sitte!!! ja muutan nyt syksyllä vähän lähemmäs häntä, ku lähen toiselle paikkakunnalle opiskelemaan!
Eh... mulla ja ihastuksella on välimatkaa n.20 km,ja ei tule nähtyä kauhean usein...tosin ei olla yhdessä,mút just tollai tekstailtu jne.