Olemme lapsiperhe maalta. Kertokaa kokemusta omaavat kumpaa rotua suosittelisitte meille.
Tarvitsisimme aktiivista lenkkikaveria jonka hermot kestävät lapsia.. Päivät koira joutuisi olemaan yksin.
Entäs onko näiden koirien pihalla (irti) pysyvyydessä eroja? Entä karvanlähtö? Kumpi on "siistimpi" sisäkoira?
Yhtenä vaihtoehtona roduista olisi myös kääpiösnautseri...
kiitos teille jos viitsitte vastata!
Tarvitsisimme aktiivista lenkkikaveria jonka hermot kestävät lapsia.. Päivät koira joutuisi olemaan yksin.
Entäs onko näiden koirien pihalla (irti) pysyvyydessä eroja? Entä karvanlähtö? Kumpi on "siistimpi" sisäkoira?
Yhtenä vaihtoehtona roduista olisi myös kääpiösnautseri...
kiitos teille jos viitsitte vastata!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tutuillani on ollut kaikkia noita mainitsemiasi rotuja joten jonkin verran olen saanut mielleyhtymää noista roduista..sanoisin että kaikki ne ovat hyvin aktiivisia ja vaativat selkeät rajat...borderterrieri on luultavimmin näistä sosiaalisin mitä tulee muiden koirien kohtaamiseen ja luonteeltaan kovin lienee parsoni, metsästysviettisiä ovat vahvimmin parsoni, sitten border ja myös rottakoirana käytetyillä pikkusnautserillakin vaistot on tallella mutta se on näistä tottelevaisin ja siten helpoin vapaana pidettävä. Kaikki nämä rodut ovat leikkisiä ja pitävät lapsista, mutta eläimillä ja lapsilla on kuitenkin hyvä olla säännöt miten olla toistensa kanssa että molemmat viihtyy ja yhteenottoja ei tule. ;)
Karkeakarvaisessa trimmattavassa turkissa on etunsa- karvoja tulee vähemmän huusholliin.
Eli suosittelen kaikkia. Itse tosin olen karkkari kettuterrieri-ihminen ja terrierit ovat aina minulla lähellä sydäntä mutta myös pikkusnautserilla on etunsa :)
Parsoneita ei yleensä suositella lapsiperheille, onhan kyseessä ärhäkkä voimakkaan metsästysvietin omaava koira. Naapurirodussa Jackruseeleissa löytyy sitten enemmän ainesta seurakoiruuden suuntaan.
Käppänä saattaisi jopa pysyä pihalla irti hetken vahtimattakin, sekä Parson että Borderi taas lähtevät metsästysviettinsä vieminä hetkessä pitkälle/syvälle.
Varaudu myös koiran aarteina eteesi kantamiin rottiin, hiiriin yms. raatoihin jos terrierin otat.
terriereistä vielä :) ...Itselläni on tosiaan karkkarikettis joka on hyvin paljon samantyyppinen rotu kuin parsoni..mieltäisin kuitenkin että parsoni on hivenen kovempi mitä tulee luonnetestituloksia katsottuna tosin roduissa on aina yksilöistä kyse. Ja itse aina haluan korjata kuitenkin yhden myytin mitä tulee ärhäkkyyteen -se ei kokemusteni mukaan pidä paikkansa, terrierit ovat terhakoita ei ärhäköitä..metsästystilanteet ovat eri asia. Eikä terriereissä minä ainakaan ole huomannut että siinä olisi yhtään sen kiukkuisempaa porukkaa kuin muissakaan roduissa.
Terrierit ovat hyviä lasten kanssa, leikkisiä ja kärsivällisiä lasten hauskuuttajia. Oma koirani sai viime kesänä yhden koiria pelkäävän lapsen kaverikseen ja nyt hän kinuaa äidiltään että milloin taas mennään kylään koiraa katsomaan, toisella perheellä puolestaan lapset vei kettistään lastenvaunuissa ja koiran kuoltua eivät he voineet ottaa enään uutta koiraa koska kuulemma yksikään ei voinut sitä korvata ja tämän kaltaisia tarinoita riittää...eli terrierit on myös hyvä valinta muttei kuitenkaan tosikolle sillä terrierit ovat individualisteja joille sattuu ja tapahtuu toisinaan niin hyvässä kuin pahassakin ;)
Omat kettikset ei ole tuonut minulle mitään raatoja mutta tutun pikkusnautseri(rottakoira) kyllä tuo jäniksen/rotan raatoja kuulemma hänelle ;)
Ja mitä tulee kettisteni vapaana oloon niin eivät ne ole minua jättäneet metsälle yksinäni ja toista olen maalaispihassa pitänyt vapaana ilman valvontaa...tosin toisella koirallani on kehä aika laaja...n.100m
Meillä on borter ja on aivan ihana! Lasten kanssa myös. Asutaan kaupungissa mutta vietämme välillä paljon aikaa mökillä metsän keskellä jossa koira on vapaana. Pari kertaa on lähtenyt riistan perään mutta palannut takaisin alle tunnissa. Pysyy hyvin pihalla. Ja metsälenkeillä käy välillä omilla retkillään mutta palaa 5-10 minuutissa. Suosittelen.
Itse omistan parsonin, joka on tosi kovapäinen ja valmiina alistamaan heikonpaa! Eli lapsiperheessä rajat ja lauman järjestys tehtävä alusta asti selväksi jottei ongelmia tule. Koirani on lapsirakas, lasten kanssa leikkiminen on kivointa mitä koirani tietää. Johtuen ehkä siitä että sitä on pienestä pitäen lapset retuuttaneet miten päin vaan mahdollista =) Koirani on päivät yksin, aamulla lenkkeilemme puolisen tuntia, illalla tunnista pariin. Lisäksi älyllistä aktiviteettia on lähes joka päivä tarjolla sekä agilitytreenausta joka viikko. Metsässä koiruuttani voin pitää irti, tulee luokse kutsuttaessa, ei ole vielä riistan perään lähtenyt kertaakaan. Saattaa jättäytyä mutta tulee kyllä pian luokse. Tiedän paljon perheitä joissa parson, joten eiköhän se johdonmukaisella ja jämäkällä otteella onnistu teilläkin jos siihen päädytte! Onnea koiran valintaan, kaikki kolme rotua joita pohditte, ovat hurmaavia!