Tulisit vain,
tulisit sittenkin...
uupuneena,
väsynein sydämin.
Vaikka elämä onkin,
sua ahjossa polttanut,
silmies valon kirkkaan,
myrsky himmentänyt.
Vaikka jalkasi onkin
verille ajettuneet,
kivikkoisilla teillä,
kun ovat astelleet.
Vaikka käsies voima
onkin rauennut,
vaikka on mielesi soima,
aikas oot tuhlannut.
...tulisit sittenkin...
Yhdessä kohtaisimme
arkisen päivän ja työn...
Yhdessä kohtaisimme
syksyn, sen pimeän yön...
Vielä on aikaa meillä
hetkisen taivaltaa,
yhteisillä teillä,
allamme elävä maa.
tulisit sittenkin...
uupuneena,
väsynein sydämin.
Vaikka elämä onkin,
sua ahjossa polttanut,
silmies valon kirkkaan,
myrsky himmentänyt.
Vaikka jalkasi onkin
verille ajettuneet,
kivikkoisilla teillä,
kun ovat astelleet.
Vaikka käsies voima
onkin rauennut,
vaikka on mielesi soima,
aikas oot tuhlannut.
...tulisit sittenkin...
Yhdessä kohtaisimme
arkisen päivän ja työn...
Yhdessä kohtaisimme
syksyn, sen pimeän yön...
Vielä on aikaa meillä
hetkisen taivaltaa,
yhteisillä teillä,
allamme elävä maa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
*tosi kaunista* Odotusta
ja armeliaisuutta rakkausrunossa. Nykyrakkaus kun tahtoo kestää vain sen, minkä lyhytjännitteinen ihminen kestää toisen epätäydellisyyttä. Se on kerrasta poikki, olipa vika mikä tahansa. Ja niitähän riittää.
Kiitos vastauksistanne. Tuntuu hyvältä, kun löysitte runostani positiivisia välähdyksiä.
Itse kritikoin tekstiäni yleensä niin julmasti, (varsinkin sen jälkeen, kun olen sinkauttanut sen ruudulle) että sananne oli kuin lääkettä))))).
Ja lähes jokaisen tänne lähettämäni runon jälkeen vakuutan itselleni, että se oli viimeiseni, jonka muiden luettavaksi annan.
tähän runoon ja "Annan" runoihin yleensä. Olen aika kriittinen runojen suhteen, koska itsekin niitä kirjoitan. Mielestäni runossa pitää olla sekä sisältöä että muotoa. Tämän vapaamittaisen runon aikana jälkimmäisen osalta olen alkanut lipsua. "Jos runo on muuten hyvä". Mutta se mikä nykyrunosta jokseenkin järjestään puuttuu, syytä en tiedä, on syvä inhimillisyys, ihmisen ymmärrys. Joillakin vahoilla suomalaisilla runoilijolla sitä on.
Ja tällä palstalla "Annalla". Se ohittaa kirkkaasti muodolliset vajavuudet, jota meillä kaikilla on.
Annan anti on omaa luokkaansa tässä suhteessa. Toivottavasti tämä ei estä häntä kirjoittamasta lisää, itsekritiikin takia. Useimpiahan se vaivaa. Kyllä maailmaan mahtuu, Anna!