Myöhä...

Tulisit vain,
tulisit sittenkin...
uupuneena,
väsynein sydämin.
Vaikka elämä onkin,
sua ahjossa polttanut,
silmies valon kirkkaan,
myrsky himmentänyt.
Vaikka jalkasi onkin
verille ajettuneet,
kivikkoisilla teillä,
kun ovat astelleet.
Vaikka käsies voima
onkin rauennut,
vaikka on mielesi soima,
aikas oot tuhlannut.

...tulisit sittenkin...

Yhdessä kohtaisimme
arkisen päivän ja työn...
Yhdessä kohtaisimme
syksyn, sen pimeän yön...

Vielä on aikaa meillä
hetkisen taivaltaa,
yhteisillä teillä,
allamme elävä maa.
4340
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

*tosi kaunista* Odotusta

Äänestä

ja armeliaisuutta rakkausrunossa. Nykyrakkaus kun tahtoo kestää vain sen, minkä lyhytjännitteinen ihminen kestää toisen epätäydellisyyttä. Se on kerrasta poikki, olipa vika mikä tahansa. Ja niitähän riittää.

Äänestä
  • Kiitos vastauksistanne. Tuntuu hyvältä, kun löysitte runostani positiivisia välähdyksiä.
    Itse kritikoin tekstiäni yleensä niin julmasti, (varsinkin sen jälkeen, kun olen sinkauttanut sen ruudulle) että sananne oli kuin lääkettä))))).
    Ja lähes jokaisen tänne lähettämäni runon jälkeen vakuutan itselleni, että se oli viimeiseni, jonka muiden luettavaksi annan.

    Äänestä

tähän runoon ja "Annan" runoihin yleensä. Olen aika kriittinen runojen suhteen, koska itsekin niitä kirjoitan. Mielestäni runossa pitää olla sekä sisältöä että muotoa. Tämän vapaamittaisen runon aikana jälkimmäisen osalta olen alkanut lipsua. "Jos runo on muuten hyvä". Mutta se mikä nykyrunosta jokseenkin järjestään puuttuu, syytä en tiedä, on syvä inhimillisyys, ihmisen ymmärrys. Joillakin vahoilla suomalaisilla runoilijolla sitä on.
Ja tällä palstalla "Annalla". Se ohittaa kirkkaasti muodolliset vajavuudet, jota meillä kaikilla on.
Annan anti on omaa luokkaansa tässä suhteessa. Toivottavasti tämä ei estä häntä kirjoittamasta lisää, itsekritiikin takia. Useimpiahan se vaivaa. Kyllä maailmaan mahtuu, Anna!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anna kirjoitti:

Tulisit vain,
tulisit sittenkin...
uupuneena,
väsynein sydämin.
Vaikka elämä onkin,
sua ahjossa polttanut,
silmies valon kirkkaan,
myrsky himmentänyt.
Vaikka jalkasi onkin
verille ajettuneet,
kivikkoisilla teillä,
kun ovat astelleet.
Vaikka käsies voima
onkin rauennut,
vaikka on mielesi soima,
aikas oot tuhlannut.

...tulisit sittenkin...

Yhdessä kohtaisimme
arkisen päivän ja työn...
Yhdessä kohtaisimme
syksyn, sen pimeän yön...

Vielä on aikaa meillä
hetkisen taivaltaa,
yhteisillä teillä,
allamme elävä maa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu