Olen vasta muuttanut uuteen asuntoon ja kohta neljän kuukauden ikäinen pentuni pelkää aivan suunnattomasti asuntoni pihapiiriä. Asun kerrostalossa ja poloinen pelkää koko tätä kerrostaloaluetta, parkkipaikkaa ja pihaa. Muutimme samantyyppiseltä seudulta ja talosta tähän uuteen paikkaan, mutta jokin pentua nyt kammottaa tässä paikassa.
Muutenkin on täällä sisällä normaalia rauhallisempi, ei esim. kamalasti leiki. Ehkä kun tottuu paikkaan niin normalisoituu käytös, sillä esim. lenkin sujuvat nyt jo ihan normaalisti. Ainoa huolenaihe on tuo rimpuilu ja paniikki tuolla pihalla. Onko samanlaisia kokemuksia ja miten olette ongelman ratkaisseet? Kaikki neuvot ovat nyt tarpeen, en nimittäin halua että pentuni alkaa stressata ulkonkäyntiä jne.
Muutenkin on täällä sisällä normaalia rauhallisempi, ei esim. kamalasti leiki. Ehkä kun tottuu paikkaan niin normalisoituu käytös, sillä esim. lenkin sujuvat nyt jo ihan normaalisti. Ainoa huolenaihe on tuo rimpuilu ja paniikki tuolla pihalla. Onko samanlaisia kokemuksia ja miten olette ongelman ratkaisseet? Kaikki neuvot ovat nyt tarpeen, en nimittäin halua että pentuni alkaa stressata ulkonkäyntiä jne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä oli sama juttu muuton jälkeen (muutettiin rivarista kerrostaloon). Pentua pitää vaan kehua paljon ja vaikka palkita nameilla kun se kulkee nätisti pihalla. Jos pentu rimpuilee ja vetää, niin pysähdy ja odota että se rauhottuu, sitten kehut sitä ja matka jatkuu. Me ollaan nyt asuttu 4 kuukautta uudessa paikassa ja pelko on hellittämässä (ainoastaan pimeällä on enää pelottavaa - ja jos joku sattuu tulemaan rappukäytävään samaan aikaan).
Aina kun lähdet ulos, palkitse koiraa, ja ulkona ollessa. Ja tietenkin kun koira on rauhallisesti. Jos koira rimpuilee, kumarru ja ota siitä ote, niin ettei se voi rimpuilla. Älä silitä! Puhu sille rauhallisesti, ole itse rauhallinen. Kun koira rauhoittuu, matka jatkuu. Ja sama uudestaan jos rimpuilu alkaa. Kärsivällisyyttä, kyllä koirasi pääsee ohi pelostaan.
Juuh, jotain tuon tyyppistä olen ajatellutkin ja kokeillutkin, mutta kun ei huoli minkäänlaisia nameja (unohdin kertoa) ulkona siinä tilanteessa eikä rauhallisempanakaan. Makkaran ottaa suuhunsa juuri ja juuri, mutta ei mitään muuta. Tänään on kuitenkin alkanut tuo pelkoalue jo vähän supistua, mutta aivan toivottoman kohtauksen saa tietyissä kohdissa. Kuitenkin pientä edistystä on tapahtunut, jospa pentu tästä tottuisi.
Outoa on kyllä tämä käytös kun ei pelkää ainoastaan tässä meidän pihalla vaan muidenkin kerrostalojen pihalla. Vaikuttavatkohan korkeat talot pienen mielestä jotenkin uhkaavilta? Onko mitään vinkkejä kellään, miksi pelkää? Uudet hajutko? Aikaisemmassa asunnossakin pelkäsi aluksi ulko-ovia, mutta ei näin paljon.
En tiedä onnistuisiko leikin valjollakaan meno, sillä alkaa jo tuntea paikkoja ja tietää missä pitää olla varuillaan. Toisekseen tällä hetkellä ei leiki sisälläkään paljoa, tuskin siis ulkonakaan.
Kun meidän pentu oli saman ikäinen oli ihan sama juttu.. Eli kun pelkäsi oikeen kovasti (esim. keskustassa jossa oli paljon ihmisiä) oli niin hysteerinen ettei mikään nami kelvannut. Tämä meni kuitenkin ajan myötä ohi. Vaatii vaan paljon kärsivällisyyttä ja paljon harjoittelua. Älä vältä tälläisiä pelottavia tilanteita, vaan harjoittele niitä.
Itse en lähtisi rauhottelemaan koiraa kun se pelkää ja rimpuilee, koska myöhemmin jo pelkkä rauhottelu saattaa aiheuttaa saman paniikin (yhdistää rauhoittelun inhoittavaan tilanteeseen). Kehu koiraa ja jatka matkaa vasta kun se rauhottuu (näin se oppii että vetämällä ja rimpuilemalla ei pääse mihinkään).
Itse luulen että kerrostalot on niin peloittavia sen takia että koira ei tiedä mistä kaikki äänet tulevat (parvekkeilta, ylhäältä, sivuilta ym. ihme suunnilta). Rappukäytävät ovat edelleen pelottavia jos esim. ovi avautuu toisessa kerroksessa eikä koira näe ketään missään - kuulee vaan äänet.
Tsemppiä!