Katri Vala
Astuin maailmaan varmoin askelin
ottaakseni omakseni maan ja taivaan
ja äitini elämän tuoksuvan leivän.
Mutta perintöruhtinasvarmuuteni
tallattiin rauta-anturoilla,
edessä nauroi valloittaja-saalistajan
ihmissyöjäkita.
Pakenin,
unen nopealla purrella pakenin
kaukaiseen seutuun,
kukkien ja lintujen maahan.
Mutta ihanampaa kukkaa,
salaperäisempää lintua
kutsui minua lapsi
veren tahraamalta mantereelta.
Palasin, pakolainen,
palaavat maanpakolaiset
kaikilta ääriltä.
Maa kumahtelee askelissa,
vuorilta soi uusi laulu.
Saalistajain linnat vapisevat.
Astuin maailmaan varmoin askelin
ottaakseni omakseni maan ja taivaan
ja äitini elämän tuoksuvan leivän.
Mutta perintöruhtinasvarmuuteni
tallattiin rauta-anturoilla,
edessä nauroi valloittaja-saalistajan
ihmissyöjäkita.
Pakenin,
unen nopealla purrella pakenin
kaukaiseen seutuun,
kukkien ja lintujen maahan.
Mutta ihanampaa kukkaa,
salaperäisempää lintua
kutsui minua lapsi
veren tahraamalta mantereelta.
Palasin, pakolainen,
palaavat maanpakolaiset
kaikilta ääriltä.
Maa kumahtelee askelissa,
vuorilta soi uusi laulu.
Saalistajain linnat vapisevat.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.