Onko teistä kukaan väsynyt hoitamaan lapsenlapsia?
kakrut
roosasieppo
23909
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ei ole tullut väsymystä, koska olen alusta asti tehnyt selväksi, etten ala jatkuvasti heitä hoitamaan, niin rakkaita kuin ovatkin. Ymmärtävät hyvin että koska käyn työssä, haluan illat ja suurimman osan viikonlopuista olla omissa oloissani. Toki heitä välillä otan, mutta en väsymykseen asti. Eihän se elämä pelkkää lastenhoitoa saa olla. Kun omansa on isoksi hoitanut, haluaa sitä omaa aikaa vanhemmiten.
Ymmärsinkö oikein, haluat sanoa että *sinä* olet väsynyt hoitamaan lapsenlapsia? Jos asia on niin, niin et varmasti ole yksin.
Minun äitini teki aikoinaan meille selväksi, että hän on itse hoitanut omat lapsensa ja sitä hän odottaa meiltäkin. Ja niin tapahtui. Nyt kun itse olen saanut yhden oman lapsenlapsen niin pitäisin häntä varmaan aina täällä, jos vain jaksaisin, mutta kun kroppa sanoo että ei.
Eri asia on jos heitä on monta. Tai jos he eivät ole ihan omia. Minun miehelläni on neljä lapsenlasta - me kun olemme semmoinen jo vanhaksi käynyt uusioperhe. (yli 20 vuotta) Sanon sen "ruman sanan niinkuin se on", väsyn paljon enemmän hänen lapsenlapsiensa kanssa kuin tämän omani. He ovat kyllä ihania lapsia, mutta ero siinä kumminkin on, minulle. Siitä en pääse yli enkä ympäri. Miehelleni taas on minun lapsenlapseni melkein läheisempi kuin omansa, eikä kai sekään ole hyvä.
Hyvän, mutta aran aiheen aloitit. Saako kysyä, onko asia henkilökohtainen, niinkuin arvelin tuossa alussa?
Itselläni ei ole vielä lapsenlapsia, miehelläni on kolme. Meillä on oikein huonot välit lapsiin, mies laittoi välit poikaan poikki vajaa vuosi sitten, tytärtä tavataan kerran vuodessa. Pojan lapsia emme ole nähneet kuin pari kertaa. Miehen tyttärellä on yksi lähes nelivuotias tyttö, jota olemme nähneet ehkä viisi kertaa. Itse pidän lapsista ja huolehdin esim. muistamisista jouluna. Miehen omat lapset ovat omalla käyttäytymisellään aiheuttaneet sen, ettemme halua olla tekemisissä heidän kanssaan. Lastenlapset ovat syyttömiä asiaan, mutta näissä olosuhteissa on ollut kaikken järkevintä pysytellä etäisenä. Mieheni odottaa, niinkuin minäkin, että saamme joskus niitä "oikeita" lapsenlapsia".
Meillä on huonot välit siis miehen lapsiin - minun lapseni yhteinen lapsemme ovat meille läheisiä.
No, teillä on sitten ehkä vielä hankalampi juttu kuin meillä. Meillä kun oli aikoinaan kummallakin mukana kaksi puolenkasvuista ja yhteistä ei koskaan hankittu. Nyt ovat kaikki jo aikuisia ja tytöt ovat tuoneet niitä lapsenlapsia.
Varmasti on se teillä kipeä kokemus, kun on huonot välit toisen lapsiin. En voi sanoa että meillä olisi huonot välit millään lailla, mutta kateutta on näiden "sisarusten" kesken ja sille on vaikeaa tehdä mitään. Sitten on vielä näitä "miniöitä" ja vävypoikia ja niiden mukana tullutta "sukua" ja kaikkien kanssa ei aina tule toimeen. Minun mielestäni kaikki nämä ongelmat ovat uusioperheissä hankalampia, kun ne ovat jotenkin moninkertaisia ja pitäis pitää hyviä suhteita exiin ja nyxiin ja piruun itseensä ja hänen kaikkiin serkkuihinsakin vielä... ;)
Lapsille tämä varmasti on vielä vaikeampaa. Heidän takiaan ehkä meidän aikuisten pitäisi, - jos mahdollista -, niin ainakin tehdä parhaamme. Mutta niinkuin luin yhdestä kirjasta; joulupukillakin on vihollisensa. Joskus ei riitä edes se, että tekee parhaansa.
Lämpimällä ajatuksella / vio-letti
Olen monta kertaa.
Mutta sitten, kun menee vähän aikaa etten näe heitä ja alan ikävöidä, en muista enää väsymystäni.
Väsymyksestään ei kannata syyllisyyttä kantaa. Väsyvät ne vanhemmatkin lapsiinsa.
Toisaalta koen saavani lapsilta iloa elämääni ja voin itse rikastuttaa heidän ajatusmaailmaansa.
Nykyinen pinnallinen kulutuskulttuuri kaventaa lasten ajattelua, että on vain hyvä, kun isovanhemmat tuovat esiin toisenlaisia arvoja.
Olen huomannut myös sen, että mitä harvemmin on lasten kanssa, sen helpommin väsyy. Kun heidän seuraansa rutinoituu, ei niin itse en jännitä niin paljon ja jaksan kauemmin.
Omasta yleiskunnostaan on syytä myös huolehtia. Terveenä on energisempi kuin jos sairastaa jotain kroonista vaivaa.
vielä niitä omia siunaantunut , mutta olen oman osuuteni hoitanut kyllä sellaisia.
Hoidin aika paljon kumppanin lapsenlapsia ja
enimmäkseen nautin siitä kun tarpeeksi harvoin tein sitä.
Joskus kyllä "keitti" kun aika usein viikonloppuisin leiriytyivät luoksemme mitä
ihmeellisimpiin aikoihin.
Joskus tuli hoitokeikkoja myöhään perjantai-iltaisin, ilman että oli sovittu etukäteen.
Niistä en oikein pitänyt ja annoin kaikkien myös ymmärtää sen.
kolmen kirmaava porukka on mummolle vain lainaa ja silloin , kun mummon "keikkakalenteriin" mahtuu. Ipanat sen on oppineet ja meillä on todella lämpimät välit lapsiin ja tyttäreni lapsiin. ps. mehän teemme tarvittaessa "keikkaa" kolmessa polvessa ja hauskaa on. Nuorin mukeloista lupas (sitten kun äiti ei jaksa kantaa eli tarpeeksi iso autonrattiin)antaa mummolle ja äidilleen keikkamatka kyydin, saa nähdä enää 14v. aikaa ja eiku menoksi.
Joskus tekee pahaa katsoa kuinka törkeästi lapset käyttävät hyväkseen vanhempiaan.
Liian kiltit mummi ja ukki eivät osaa kieltäytyä, hoitavat lapsenlapsiaan vaikka oman terveytensä kustannuksella.
Olen jo iso-mummi en suostu enää lapsenlikaksi.
Tulin mummoksi 37-vuotiaana, lapsenlapsi tuotiin joka Perjantai luokseni että isi ja äiti pääsivät rentoutumaan.
Olisin siinä vaiheessa itsekin halunnut vapaan Perjantain koska minua ei kukaan auttanut lapsenhoidossa silloin kun he olivat pieniä.
Nyt minua pidetään tylynä kun en enää suostu hoitajaksi.
karvaista "lastenlasta" joita hoidan aina välillä - niille kyllä riittää lenkitys pari kertaa päivässä ja koiranmuona:))
Lapsenlapsia odotan kyllä innolla sitten joskus, nyt lapset ovat vielä opiskelijoita, ei silloin kannata vielä lapsia tehdä.
Kyllä heillä kaikilla jo ne kumppanit on, mutta saa nyt sitten nähdä kuka heistä ekana lapsia tekee...
palstalla ollut jo teksti siitä että k o i r a on e l u k k a , miten kehtaat tuoda jälleen koira jutun kun nyt oli kyse LAPSISTA. Eikö siinä mielestäsi ole mitään eroa. Oksettaa tommoinen teksti.
minä rakastan elämää, lapsia ja eläimiä, mutta en pakota sinua tekemään niin:)))
Hauskaa ja onnellista päivänjatkoa sinulle, toivon suvaitsevaisuutta myös muiden mielipiteitä kohtaan :))
mielipiteitä täytyy olla, mutta ihmisiä ja elukoita EI pidä yhdistää, pidän itsekin eläimistä, mutta rajansa kaikella.
valtavasi asioita joita rakastan, en vedä rajoja niiden välillä.
Ihminen ilman lapsenlapsia voi olla myöskin onnellinen ihminen, ja niin kauan kuin minulle ei ole noita ihania lapsenlapsia suotu, saan kai kirjoittaa siitä mitä minulla on.
Voihan olla etten koskaan lapsenlapsia saakaan, mikään ei ole koskaan varmaa..
mahdollista sivuuttaa sellainen aihe mihin ei ole olemassa vielä....sanoisinko kokemusta. Eihän ole pakko , joka ketjuun osallistua. Usko pois myös minä rakastan elämää, vaikka joskus mustaa raitaa mattooni kudotaankin (tuntuen kohtuuttomalta?!)
mutta yleensä aiheen aloittaja haluaa mahdollisimman monia mielipiteitä, niin ainakin itse ajattelisin.
Jokaisessa aloituksessa tulee myös aiheen sivusta keskustelua - muutenhan ketju jatkuisi pelkkänä yksinpuheluna jokaisen kohdalla.
Jos itse teen aloituksen en välitä vaikka puhe meneekin muihin aiheisiin, oikea aloitus kuitenkin pysyy ja siihen voi niin moni ottaa kantaa kuin haluaa.
En tosiaankaan pidä syntinä sitä että kirjoitin mitä kirjoitin - en ilkeillyt kenellekään enkä haukkunut ketään.
Se että minulle ei ole vielä lapsenlapsia on tavallaan kuin se, että jos ei olisi lapsiakaan niin laitettaisiin jonnekin eri kategoriaan, ei saisi ottaa osaa lapsikeskusteluun jos olisi lapseton...tai ei saisi ottaa osaa ufo keskusteluun, koska ei ole koskaan nähnyt ufoa...
Se mitä näillä palstoilla eniten tarvitaan on sitä suvaitsevaisuutta. Se on asia joka pienellä osalla kirjoittajista puuttuu lähes kokonaan.
Siitä asiasta on turha suuttua vaikka näin kirjoitinkin, 99 prosenttia tänne kirjoittavista on kuitenkin mahtavaa porukkaa.
Kohtele toista niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan - unohdan sen usein itsekin, mutta ei saisi unohtaa...
Minä tein heti selväksi,että sitten en lapsen likaksi rupea,koska mulla on oma elämäkin.
Mulla kun niitä on jo neljä lastenlasta.
Mut jos tiukka paikka tulee niin silloin hoidan,mut onneksi harvoin on tarvinut hoitaa.
Vaikka ne on tosi ihania ja rakkaita.
Lastenlapsethan on rakkaampia kuin omat,kun ne on vain lainassa.
Mun luona ne kyllä käy joka viikko.
Marion.T. sai näpäytyksen koirien nimittämisestä lapsiksi. Suvaitsevaisuuden opiskelija minäkin olen. Välistä olen mustavalkoisista mustavalkoisin mielipiteissäni.
Aamun Ilta-Sanomat nettilehdessä oli juttua Sara Paavolaisesta. Häntä risoo yksinhuoltajan nimittely sinkuksi. Oikea termi kuuluu olla perheellinen. Miten nimimerkki sinkku55 voi olla sinkku, jos on jo neljän lapsen isoäiti.
En ole omasta mielestäni hiusten halkoja ja pilkun viilaaja, mutta joskus minäkin jotain ymmärrän.
En kaipaa vielä lapsenlapsia. Vanhin lapsi muutti omaan asuntoon vajaa viikko sitten. Totuttelen rauhalliseen elämään.
En haluaisi olla uusioperheen äiti. En jaksaisi ristiriitoja perhesuhteissa. Mieluummin olen sitten vaikka sinkku tai mikä tahansa. Ei haukku haavaa tee.
Vetäsin ton vain hatusta,kun en muuta keksi.
Eikö muuta kommenttia ollut kun oiti mun nimimerkkiin takertua.
Tytöntyttöni syntyi nyt elokuussa. Hän on terve ja ihana pieni tummasilmä. En mitenkään voi nimittää häntä kakruksi.
Hoidan häntä mielelläni jos vanhemmat tarvitsevat siinä apua. Itse olen omassa työelämässä, joten auttamiseni on siten vapaa-aikani puitteissa tapahtuvaa, ei muuten. Hän on ehdottomasti tärkeimpiä asioita mitä elämässäni on tapahtunut!
juttu tää väsymys on,koska olen sairauden takia joutunut tyttären poikia tosi paljon hoitamaan.
Lasten isä ei ole kuvioissa mukana kuin kesälomalla pariviikkoa.
Niin ja tuo "kakru" on murteessani lempinimi.
syyllisyyttä, koska en voi hoitaa- ja pitää lapsenlapsia enemmän luonamme...
Heitä on jo niin montakin ja lisää tulossa..:)
ja uskon, että mitä tahansa työtä tekevällä onkin oikeus olla joskus väsynyt työssään.
Minulla ovat päivähoidossa vanhimman lapseni 30 v , kaksi lasta, neljä ja viisi - vuotiaat. He tulevat aamulla noin 7.30 ja heidät hakee, joko isä tai äiti siinä kello 16.30.
Pitkä päivä mummulla ja tunnen huonoa omaatuntoa koska en pysty hoitamaan muiden lasteni lapsia, vaikka tahtoisinkin. Heillä, nuoremmilla lapsillani ovat minun kannaltani niin hankalat työajat. Sitten perheeseemme kuuluu vielä kaksi lukioikäista "kakrua" ja kaksi koiraa, sekä ukkoni, joka käy ruokatunnillaan kotona syömässä, ainakin useimmiten.
Myönnän olevani väsynyt, mutta tämä on ollut oma valintani.