kuinka hyvin avioerossa tutkitaa varojen siirtely. vanha todella varakas pariskunta ottaa eron (4 yhteistä lasta) ja nyt jakoja tehdessä on huomattu että mieheltä on hävinnyt valtavia summia rahaa. epäilyksiemme mukaan pariskunnan yksi poika olisi johdatellut vanhaa miestä siirtämään hänelle rahoja, sillä pariskunnan lapset eivät ole väleissään eikä äiti ja poika. Rahoja on siirrelty jo parinvuoden ajan. vanha mies on helposti huijattavissa ja johdateltavissa. olisiko rikosilmoituksen paikka?
avioero
jopsa
11871
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miksikäs tämä nyt kiinnostaa? Ihan noin muuten vain kysyn. Nimittäin, että onko kyseessä se, että muut rintaperilliset epäilevät jäävänsä myöhemmin (miehen kuollessa) huonompaan asemaan - vai onko kyseessä se, että vaimo ei mielestään saa tarpeeksi tasinkoa?
Nimittäin herää vain kysymys, että mikähän rikos mahtaisi olla kysymyksessä. Mitä olit ajatellut?
Koska mies ilmeisesti on 'vapaaehtoisesti' luovuttanut omaisuuttaan, ei kyseeseen tule RL 28 luvun rikokset (varkaus, kavallus jne.)
Kiristyksestä rankaiseminen edellyttää, että tilanteeseen liittyy uhkaus. Tällaista ilmeisesti ei ole osoitettu?
Petos voisi tulla kyseeseen, mikäli tilanteessa on miehen (siis se joka luovutti) osalta ollut kyseessä jonkinlainen erehdys ja tätä on käytetty hyväksi - lisäksi on muita tunnusmerkkejä, joiden tulee tunnusmerkistössä täyttyä, mutta nämä lienevät tuon jälkeen triviaaleja.
Mahdollisesti ajateltavaksi voisi tulla kiskonta, mikäli pystytään osoittamaan esim miehen (joka luovutti) taloudellinen tai muu ahdinko, riippuvainen asema, ymmärtämättömyys tai ajattelemattomuus. Tämän lisäksi edellytetään, että saajan antama vastike on selvästi epäsuhtainen (tässähän vastiketta ei ilmeisesti ole, eli se lienee selvä - tosin mahdollisesti vastapuolen selitettävissä).
Itse näkisin tilanteen kuitenkin sellaiseksi, että jonkin rikostunnusmerkistön täyttyminen on hyvin epävarmaa. Lähinnä tämä jälkimmäisin edellä mainituista voisi tulla kyseeseen, mutta tunnusmerkistön täyttyminen sekä tämän lisäksi peittämisperiaatteen mukainen tahallisuuden täyttyminen voi olla hyvinkin vaikeaa. Varsinkin kun mies ilmeisesti on täysin oikeustoimikelpoinen, eikä hänen ymmärtäväisyyttään ole missään vaiheessa mitenkään kyseenalaistettu - tämä edellyttäisi yleensä lähes edunvalvontatason ymmärtämättömyyttä taloudellisista asioista. Se, että joku vain 'tyhmänä liiketoimena' luovuttaa omaisuuttaan toiselle, ei ole rikos, eikä täytä tunnusmerkistöä. Korostan kuitenkin, että asian arvioi viimekädessä tuomioistuin in casu, joten ilman tarkempaa selvitystä on mahdotonta sanoa tunnusmerkistöjen täyttymisestä mitään - epäilen kuitenkin, ettei täyty.
Huomattavaa on, että tässä tekstissä on asiaan otettu kantaa ainoastaan rikosoikeudelliselta puolelta. Esim perintöoikeudellisiin asioihin en tässä ottanut kantaa sen vuoksi, että kysymys oli rikosilmoituksen tekemisestä.
Sen verran kuitenkin sanon asian ulkopuolelta, että riippumattoman edunvalvojan hakeminen miehelle voisi olla paikallaan, mikäli tällaista rahojen siirtelyä epäillään lähes tunnusmerkistön täyttävällä tavalla. Eli hakemus vaan maistraatille menemään - tilanteesta riippuen sen määrää joko maistraatti tai tuomioistuin.
että on avioerosta kyse.... Silloinhan vaimon pitäisi saada yhteisestä omaisuudesta puolet.
Jurristi jo alla vastasi vastikesääntöjen huomioimisesta. Rikosilmoitus on tarpeen yksinkertaisesti siksi, että puolisolla A ei ole usein mitään mahdollisuuksia saada selville esim. puolison B:n tilitietoja ilman poliisin esitutkintaa. Rikosilmoitusta käytetään puhtaasti vastikesäännöstön toteuttamisen instrumenttina, onhan A:lle todennäköisesti aivan yhdentekevää, että tuomitaanko B jostain rikoksesta. Olennaista on tilitietojen selvittäminen ja siten vastikesäännöstön soveltamisen mahdollistuminen.
>>Rikosilmoitus on tarpeen yksinkertaisesti siksi, että puolisolla A ei ole usein mitään mahdollisuuksia saada selville esim. puolison B:n tilitietoja ilman poliisin esitutkintaa. Rikosilmoitusta käytetään puhtaasti vastikesäännöstön toteuttamisen instrumenttina, onhan A:lle todennäköisesti aivan yhdentekevää, että tuomitaanko B jostain rikoksesta.
Yup2:n vastaus rikosoikeudellisen vastuun todennäköisestä puuttumisesta annettujen tietojen valossa näyttää asialliselta ja tyhjentävältä.
Yuop2:n vastaus on asiallinen ja tyhjentävä, mutta SEN JÄLKEEN vielä Toinen Oikkari sekoitti soppaa omalla kommentillaan, jonka mukaan puoliso B muka olisi syyllistynyt johonkin rikokseen, jota poliisi muka ryhtyisi puoliso A:n rikosilmoituksesta tutkimaan.
(Oman kommenttini kirjoittaessani en ollut lukenut "Yop2":n kirjoitusta, koska nimimerkkinä "Toinen Oikkari" kiinnosti enemmän. Aikakin kun rajallinen luonnonvara.)
Yup2:n pohdinta mm. petosrikoksen tunnusmerkistön täyttymättä jäämisestä useimmissa tapauksissa varmasti pitää paikkansa. Petosrikoksen täyttymisen mahdollisuus kuitenkin lienee olemassa (siis lähinnä teoreettinen mahdollisuus). Poliisin kynnys esitutkinnan aloittamiselle sille tehdyn rikosilmoituksen perusteella on hyvin matala, ts. on syytä epäillä rikoksen tapahtuneen.
"Joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä, on tuomittava petoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."
Tunnusmerkistön soveltumista varallisuuden piilottamiseen ositusta silmällä pitäen voinee pohtia.
Toiminnassa on epäilemättä kysymys oikeudettoman taloudellisen edun hankkimisesta itselleen, ja siitä seuraavasta vahingosta uhrille. Myös erehdyttäminen saattaisi olla kyseessä, jos tehtyjen varallisuussiirtojen salaamisella pyritään antamaan väärä kuva omaisuutta piilottaneen puolison avio-oikeudenalaisen omaisuuden säästön määrästä. Tekemättä jättäminen taas voisi viitata perustellun vastikevaatimuksen esittämättä jättämiseen.
Rikoslain pykälän sanamuoto näyttäisi mahdollistavan petostunnusmerkistön toteutumisen. Tästä mahdolilsuudesta huolimatta rikosprosessin eteneminen tuomioon asti lienee kovin epätodennäköistä, kuten on jo keskustelusta käynyt ilmi. Muistelen Urpon & Auliksen ottaneen perusoppikirjassaan esille rikosilmoituksen tekemisen osana vastikevaatimusten käytäntöä. Muisti voi toki pettää, mutta yritän käväistä kirjastossa tänään.
En lähde kinastelemaan asiasta josta en ole aivan varma (onko juridiikassa kukaan ikinä täysin varma mistään), mutta jatkan keskustelua mielelläni.
Jos nyt ajatellaan, että rikosilmoitus ei ole käyttökelpoinen tie vastikevaatimuksen menestymiseen tarvittavan todistelun hankkimiseksi, niin mikä sitten on helpoin ja käyttäkelpoisin keino? Pesänjakajallakaan ei käsittääkseni ole valtuuksia tilitietojen hankkimiseen (jos olen tässä väärässä, ts. olen lukenut vanhentunutta kirjallisuutta, niin pelkkä viittaus lainkohtaan jossa tämä oikeus PJ:lle annetaan, riittää).
Otetaan esimerkki. Mihin toimiin tulisi ryhtyä seuraavassa tilanteessa päämiehen vastikeoideuden selvittämseksi:
"Minulla ja miehelläni on avioeroasia vireillä. Meillä kummallakin on avio-oikeus toistemme omaisuuteen. Nyt kuitenkin minulla on vahva vain intuitioon perustuva epäilys, että mieheni on lahjoittanut veljelleen merkittäviä tilivaroja hiukan ennen avioeroasiamme vireilletuloa. Miten pystyn näyttämään toteen vastikeoikeuteni?"
Miten menettelisit asiassa, um. ?
Ensinnäkin korostan, ennen kuin kukaan lukee tätä vastausta, että faktat ovat annettujen tietojen osalta puutteelliset sen arviointiin, onko petos voinut tapahtua. Sen vuoksi en ota siihen suoranaisesti kantaa - olen kuitenkin taipuvainen näkemään asian siten, ettei tunnusmerkistö täyty. Nähdäkseni yup2 on oikeilla jäljillä väittäessään, etteivät tunnusmerkistöt pääsääntöisesti tässä sovellu.
Lähinnä tämän kommentoinnin kirvoitti antamaan eräs "Toisen Oikkarin" lause, johon haluan sanoa painavan sanani - tämä on kohdasta, jossa hän pohtii tunnusmerkistön soveltuvuutta. Lainaan tähän vain osan, joten lienee aiheellista lukea teksti kokonaisuudessaan omassa kontekstissaan.
--- Quote: Toinen Oikkari ---
Myös erehdyttäminen saattaisi olla kyseessä, jos tehtyjen varallisuussiirtojen salaamisella pyritään antamaan väärä kuva omaisuutta piilottaneen puolison avio-oikeudenalaisen omaisuuden säästön määrästä.
--- End Quote ---
Nimittäin tässä on nyt otettava huomioon se, mikä on petoksen erehdyttämisen kohde. Kysymys on nimittäin siitä, että sen (tässä aviomies), joka tekijälle (tässä poika) luovuttaa varoja, tulee olla erehdytetty tai erehtynyt. Sillä siis ei ole merkitystä, jos esim osituksen toinen osapuoli (tässä aviovaimo) erehtyy 'oikean' varallisuuden määrästä. Nähdäkseni ei edes välillisen tekemisen -konstruktiota voida soveltaa tähän siten, että erehdys tulisi koskemaan osituksen toista osapuolta.
Itseni ainakin on hyvin vaikea nähdä, miten aviomiestä olisi erehdytetty siten, että petoksen tunnusmerkistö täyttyy. Ja tässä konstruktiossa ei riitä, että jos poika nähdään tekijänä, niin aviovaimo on erehtynyt varojen määrästä - erehtyjän tulee olla aviomies.
Sillä ei ole merkitystä, jos aviomies erehdyttäisi (nyt siis muuttuu tekijäkin jo aviomieheksi!) vaimoaan varallisuutensa määrästä siten, että siirtäisi varallisuuttaa pojalleen ennen avioeroa. Tätä ei ole nimittäin kriminalisoitu - hän vain vapaaehtoisesti luopuu omaisuudestaan (luonnollisesti tilanne on toinen esim jos hän olisi ulosoton kohde tai konkurssissa, jolloin edellisessä siviilioikeudellista muodollista tilannetta korjataan tosiasialliseen tilanteeseen ja jälkimmäisessä aletaan tutkia takaisinsaannin mahdollisuuksia).
Edelleenkin - vaikeaa nähdä petoksen tunnusmerkistön täyttyvän. Ja pahoittelen myös, jos Toisen Oikkarin teksti oli tarkoitettu um.:lle, oli vain ihan pakko puuttua tähän nyt.
Korostaisin nyt vielä, että petoksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää nimen omaan erehtymistä tai erehdyksen hyväksikäyttämistä. Esim pelkkä taloudellinen vahinko ei riitä.
Jäi hieman epäselväksi, olitko tulkinnut deliktiä oikein, kun sanoit, että MYÖS erehtyminen voisi tulla kyseeseen (tai joku vastaava sanamuoto). Petoksen täyttymiseen tarvitaan aina erehdystä. Taloudellinen hyöty tai toisen vahingoittaminen ovat lisäedellytykset erehtymiselle - tarkemmin ottaen edelliseen liittyvä tarkoitus, jota arvioidaan myös tahallisuuden arvioinnissa. Petoksen täyttyminen ei siis ole mahdollista ilman uhrin erehdystä tai erehdyttämistä.
Siitä kenen tulee erehtyä ja kenen tulee olla tekijä missäkin tilanteessa viittaan aiempaan viestiini.
Esimerkkitapauksesi ratkaisen seuraavasti:
>>minulla on vahva vain intuitioon perustuva epäilys, että mieheni on lahjoittanut veljelleen merkittäviä tilivaroja hiukan ennen avioeroasiamme vireilletuloa
Puoliso hoitakoon omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus, niin, ettei se aiheettomasti vähene tämän vahingoksi.
Jos puoliso, ottamatta asianmukaisesti huomioon toisen puolison avio-oikeutta, on, antamalla lahjaksi omaisuutta, aiheuttanut omaisuutensa olennaisen vähentymisen, niin omaisuuden osituksessa toiselle puolisolle suoritetaan täysi vastike. Jos vatikketta ei voida antaa ja jos lahjan saaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että lahjoitus loukkasi toisen puolison oikeutta, on lahja tai sen arvo palautettava siinä määrin kuin se on tarpeen toisen puolison oikeuden toteuttamiseksi.
Lahjan arvo on määrättävä sen ajankohdan mukaan, jolloin lahjoitus täytettiin, mikäli asianhaarat eivät muuta aiheuta.