Muutin jokin aika sitten takaisin opiskelujen päätyttyä kotipaikkakunnalleni. Entiset ystävättäret olivat kaikki jo perheellisiä eikä heillä ollut juurikaan aikaa seurustella kanssani. Loppuvuodesta tapasin sitten ihan sattumalta kauppareissulla mukavan naisihmisen, jonka kanssa juttu luisti kuin itsestään. Hieman myöhemmin tapasimme taas kadulla. Tällä kertaa nimiä ja osoitteita vaihdettiin ja aloin vierailla hänen luonaan. Molemmat olemme lapsettomia sinkkuja ja meillä on muutenkin paljon yhteistä. Hänestä tuli minulle ikäänkuin sisar, joka minulta on aina puuttunut.
Parin kuukauden tuttavuuden jälkeen aloin epäillä, että nainen on minusta muullakin tavalla kuin pelkkänä ystävättärenä kiinnostunut. Kutsui ystävänpäivää viettämään ja kun avasi oven, niin yllätyksekseni oli pukeutunut hyvin paljastavaan lenkinkiin. Taisin katsoa hieman kummeksuen, kun hän oitis tokaisi, että "tämä ei ole mikään viettelyasu". Joopa joo. Samalla vierailulla oli vielä tulla riitaa, kun näytin hänelle valokuvan miehestä, johon olin ihastunut ja jota olin silloin tällöin tapaillut. Ystävättäreni oli luullut minun keksineen koko jutun ja nyt kun mies tuli kuvan myötä konkreettisemmaksi, hän sai raivokohtauksen. Sen jälkeen pidin itse väliä ystävyydessämme, mutta pian tilanne normalisoitui ennalleen.
Joskus hän kyllä pohti mielessään, miksi ei ollut pystynyt solmimaan toimivaa suhdetta yhdenkään miehen kanssa ja esitti siihen joskus vastaukseksi että "jos mä vaikka oonkin lesbo, mutta tajuan sen vasta nyt?" Suhtauduin näihin huomautuksiin ihan olankohautuksella, mutta toisaalta itsekin olin ihmetetellyt, miksei hänellä ole ketään miesystävää. Nuoruudenkuvissaan hän oli niin valtavan kaunis ja valovoimainen, että olisin luullut miesten vievän hänet vaikka väkisin.
Uuden työpaikkani takia emme ole ehtineet kesän aikana tavata enää yhtä ahkerasti. Olen viime aikoina ihmetellyt, että vaikka hän on tietoinen harvoista vapaapäivistäni ja olemme joskus sopineet tekevämme silloin jotain yhdessä, hän on viime tingassa perunut jutun tai keksinyt tekemistä jonkun muun kanssa. Viimeksi sain häneltä tekstiviestin, että hän on mennyt jonnekin maalle sukuloimaan. Muutaman kerran olen viime viikolla yrittänyt soittaa ja tekstailla, mutta hänen kännykkänsä on ilmeisesti kiinni eikä hän ole vastannut viesteihini.
Nyt en enää jaksa yrittää yhteydenpitoa vaan jätän pallon hänelle. Tuntuu kuitenkin, että hän tietoisesti yrittää vältellä minua. Miten minun pitäisi asiaan suhtautua, jos tämä nainen oikeasti onkin lesbo? Itse olen pitänyt häntä hyvin tunneherkkänä ja hieman tasapainottomana henkilönä, joka hakee turvaa itseään itsevarmemmasta. Onko lesbon mahdotonta olla ystävä heteronaisen kanssa, jos on tähän ihastunut? Tämä nainen on valtavan älykäs ja viehättävä enkä ole oikein kenenkään kanssa aiemmin tuntenut näin valtavaa sielujen sympatiaa, mutta en pysty vastaamaan hänen (mahdollisiin) tunteisiinsa, sillä olen edelleenkin miestuttavaani rakastunut ja pidän miehistä noin yleensäkin. Olisiko reilumpaa vain kääntää tälle naiselle selkänsä ja jatkaa omaa elämäänsä?
Parin kuukauden tuttavuuden jälkeen aloin epäillä, että nainen on minusta muullakin tavalla kuin pelkkänä ystävättärenä kiinnostunut. Kutsui ystävänpäivää viettämään ja kun avasi oven, niin yllätyksekseni oli pukeutunut hyvin paljastavaan lenkinkiin. Taisin katsoa hieman kummeksuen, kun hän oitis tokaisi, että "tämä ei ole mikään viettelyasu". Joopa joo. Samalla vierailulla oli vielä tulla riitaa, kun näytin hänelle valokuvan miehestä, johon olin ihastunut ja jota olin silloin tällöin tapaillut. Ystävättäreni oli luullut minun keksineen koko jutun ja nyt kun mies tuli kuvan myötä konkreettisemmaksi, hän sai raivokohtauksen. Sen jälkeen pidin itse väliä ystävyydessämme, mutta pian tilanne normalisoitui ennalleen.
Joskus hän kyllä pohti mielessään, miksi ei ollut pystynyt solmimaan toimivaa suhdetta yhdenkään miehen kanssa ja esitti siihen joskus vastaukseksi että "jos mä vaikka oonkin lesbo, mutta tajuan sen vasta nyt?" Suhtauduin näihin huomautuksiin ihan olankohautuksella, mutta toisaalta itsekin olin ihmetetellyt, miksei hänellä ole ketään miesystävää. Nuoruudenkuvissaan hän oli niin valtavan kaunis ja valovoimainen, että olisin luullut miesten vievän hänet vaikka väkisin.
Uuden työpaikkani takia emme ole ehtineet kesän aikana tavata enää yhtä ahkerasti. Olen viime aikoina ihmetellyt, että vaikka hän on tietoinen harvoista vapaapäivistäni ja olemme joskus sopineet tekevämme silloin jotain yhdessä, hän on viime tingassa perunut jutun tai keksinyt tekemistä jonkun muun kanssa. Viimeksi sain häneltä tekstiviestin, että hän on mennyt jonnekin maalle sukuloimaan. Muutaman kerran olen viime viikolla yrittänyt soittaa ja tekstailla, mutta hänen kännykkänsä on ilmeisesti kiinni eikä hän ole vastannut viesteihini.
Nyt en enää jaksa yrittää yhteydenpitoa vaan jätän pallon hänelle. Tuntuu kuitenkin, että hän tietoisesti yrittää vältellä minua. Miten minun pitäisi asiaan suhtautua, jos tämä nainen oikeasti onkin lesbo? Itse olen pitänyt häntä hyvin tunneherkkänä ja hieman tasapainottomana henkilönä, joka hakee turvaa itseään itsevarmemmasta. Onko lesbon mahdotonta olla ystävä heteronaisen kanssa, jos on tähän ihastunut? Tämä nainen on valtavan älykäs ja viehättävä enkä ole oikein kenenkään kanssa aiemmin tuntenut näin valtavaa sielujen sympatiaa, mutta en pysty vastaamaan hänen (mahdollisiin) tunteisiinsa, sillä olen edelleenkin miestuttavaani rakastunut ja pidän miehistä noin yleensäkin. Olisiko reilumpaa vain kääntää tälle naiselle selkänsä ja jatkaa omaa elämäänsä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
'Onko lesbon mahdotonta olla ystävä heteronaisen kanssa, jos on tähän ihastunut?'
Kenen tahansa ihmisen on mahdotonta olla toiselle ihmiselle vilpitön ystävä, jos hän tuntee ko. ihmistä kohtaan enemmän kuin 'pelkkää' ystävyyttä. Jonain päivänä, kun hän löytää toisen ihastuksen kohteen, sinä jäät. Olen kokenut tuon valtavan monta kertaa ja lapsellisesti luullut, että olen muka oikeasti joku ystävä ja että ystävä, siis nainen, kykenisi työntämään tunteet syrjään ystävyyden nimissä. Niin ei tule käymään. Neuvo: jos hän ei halua olla yhteydessä, anna olla. Ei sinun tarvitse kääntää hänelle selkää, mutta anna tilanteen (ja samalla ehkä myös tunteiden) laimentua.
Itse olen lesbo, ja onnistuin tietämättäni tekemään vaikutuksen heteronaiseen, joka oli ensin työkaverini ja josta myöhemmin tuli myös muuten hyväkin kaveri. Hän on miehen kanssa suhteessa, eikä ole omien sanojensa mukaan ikinä katsonut naisia "sillä silmällä", ja olen kuulemma ainoa nainen jonka kanssa hän edes voisi kuvitella alkavansa millekään. Hän siis ihastui minuun ja kertoi sen, mutta minä en ole ihastunut häneen, ja se vaikutti ystävyyteemme selvästi. Olemme edelleen jonkinlaisia kavereita, mutta välillä se on vaikeaa koska hän mustasukkailee muista naispuolisista kavereistani, varsinkin niistä jotka ovat lesboja tai bi-seksuaaleja. Hän on myös kerran lievässä humalassa lipsauttanut pelkäävänsä sitä päivää kun alan seurustelemaan, koska hän silloin "menettää minut".
Eli se ei ole seksuaalisesta suuntautuneisuudesta kiinni pystyykö olemaan ystävä jos on ystävyyttä vahvempia tunteita toista kohtaan. Pystyisitkö itse olemaan aidosti ystävä miehelle, jota itse rakastat, mutta et jostain syystä voisi saada? Jos ystävälläsi on oikeasti tunteita sinua kohtaan, luulisin että parasta mitä voit tehdä on antaa hänen päästä niistä yli ottamalla sitä etäisyyttä. Ehkä välinne korjaantuvat vielä, ehkä eivät, sen näyttää vain aika.
...on edelleen sielussani, kun ystävättärestäni ei ole vieläkään kuulunut mitään. Kaipaan epätoivoisesti hänen älyllistä juttuseuraansa. Hänelle olen voinut kertoa itsestäni ja ajatuksistani kaiken ilman, että hän pitää minua hulluna.
Täytyy myöntää, että meillä oli alusta asti hyvinkin kiinteä "suhde", minä melkein addiktoiduin häneen ja kaipasin päivittäistä tarinatuokiota hänen kanssaan. Nyt jälkeenpäin tunnen itseni tosi hölmöksi, jos en tajunnut "vaaran" merkkejä (=että hän ihastuisi minuun), vaan näytin jopa uusia (alus)vaatteitani, joita ajattelin käyttää miestuttavani hurmaamiseen.
Jos ystävättäreni on oikeasti lesbo, niin onko tyypillistä, että hän on raivoisan mustasukkainen minusta juuri miehille? Minulla on pari muutakin läheistä naistuttavaa, mutta heihin hän on suhtautunut hyvin neutraalisti.
"Pystyisitkö itse olemaan aidosti ystävä miehelle, jota itse rakastat, mutta et jostain syystä voi saada?"
Jeps, vastausta tuohon kysymykseesi ei tarvinnut kauaa miettiä. Käsi sydämellä vastattuna:KYLLÄ!
Kun olen miettinyt ihastuksiani ja muita miestuottavuuksiani, niin lähes aina, kun olen johonkin mieheen hyvin ihastunut, niin haluan jollain lailla säilyttää hänet elämässäni, vaikka en häntä omakseni saisikaan. Ystävyyskin on arvokas asia. Mutta...toisinpäin...Jos huomaan jonkun miehen ihastuneen minuun enkä itse voi millään ajatella häntä kuin ystävänä, niin silloin olen nopeasti ottanut jalat alleni ja pistänyt välit kokonaan poikki.
Olenko tunne-elämältäni itsekin jollain lailla häiriintynyt, ainakin kovasti erilainen kuin ns. keskivertonainen? Minulla on voimakas tarve rakastaa, helliä ja suojella toista ihmistä, mutta minun on vaikeaa kestää sitä, että joku kiintyisi minuun liian paljon.
Lopuksi kysyn vielä tuosta alussa käyttämästäni "lepakko"-ilmaisusta. Onko se halventavansävyinen ilmaisu lesbonaisesta? Ei ollut tarkoitus loukata ketään; minusta se on iloinen ja hauska sana, mutta sanalla "lesbo" on minulle taas tosi ällö sävy.
Itse olen kyllä monellekin hetero naiselle ystävä. Mutta se on vain niin että jos syvemmät tunteet kuin ystävyys tulevat esiin niin on vaikeaa enää ajatella ystävyyttä. Mutta eipä kuitenkaan aleta lokeroimaan tuota että lesbot ihastuisivat kaikkiin naisiin, olivat ne sitten heteroja, bi tai lepakoita. >:(
Itsellä todellakin löytyy niin hetero, lesbo ja bi-ystäviä. Enkä todellakaan ole ihastunnut kaikkiin heihin. Hyvällä oma tunnolla voin sanoa että en yhteenkään heistä. He ovat minun kavereita. Ja jos todella tulee tuollainen kaveriin ihastuminen niin aika kyllä viimeistään parantaa. Tai sitten pitää puhua asiat vain selviksi. Jota kuta voi satua mutta jos ystävyys on vahvaa niin kyllä se kestää jos on kestäekseen.
Mutta toivottavasti ongelmasi selviää pian. :) Tsemppiä.
Kyllä itse ainakin pystyisin ja haluaisinkin olla ystävä heteronaisen kanssa, johon olisin ihastunut. En kyllä ole ihan puhdas lepakko, jotakin siitä välimaastosta.