Arvon kettuterrierin omistajat, kertokaapa jotain koiristanne! Arvostan erityisesti, jos teillä on kokemuksia myös muista terrierityypeistä, jotta voitte vertailla. Olen hankkimassa elämäni kolmatta koiraa. Aiemmissakin on ollut terrierin verta, mutta ei kettu-.
Kertokaa vaikka näistä (tai mistä haluatte):
- Miten taipuvainen on haukkumaan?
- Asteikolla 1 - 10 miten sosiaalinen?
- Asteikolla 1 - 10 miten miellyttämishaluinen?
- Asteikolla 1 - 10 miten aggressiivinen?
- Asteikolla 1 - 10 miten hyökkäävä?
- Asteikolla 1 - 10 miten tasapainoinen?
- Millainen kotioloissa?
- Miten herkästi karkailee?
Haluaisin täpäkän ja elämäniloisen koiran lenkeille ja mahd. agilityyn - en metsästykseen. Sk-kettuterrieri on alkanut tuntua oikealta valinnalta.
Edellisellä koirallani oli luonnevika, ja haluaisin että seuraava koira olisi myös luonteeltaan perusterve ja luotettava, kunhan on kerran asiallisen peruskasvatuksen saanut. Varminta olisi tietysti valita joku halinallepaimenkoira, mutta voipa niissäkin olla piilevää luonneongelmaa.
Kertokaa vaikka näistä (tai mistä haluatte):
- Miten taipuvainen on haukkumaan?
- Asteikolla 1 - 10 miten sosiaalinen?
- Asteikolla 1 - 10 miten miellyttämishaluinen?
- Asteikolla 1 - 10 miten aggressiivinen?
- Asteikolla 1 - 10 miten hyökkäävä?
- Asteikolla 1 - 10 miten tasapainoinen?
- Millainen kotioloissa?
- Miten herkästi karkailee?
Haluaisin täpäkän ja elämäniloisen koiran lenkeille ja mahd. agilityyn - en metsästykseen. Sk-kettuterrieri on alkanut tuntua oikealta valinnalta.
Edellisellä koirallani oli luonnevika, ja haluaisin että seuraava koira olisi myös luonteeltaan perusterve ja luotettava, kunhan on kerran asiallisen peruskasvatuksen saanut. Varminta olisi tietysti valita joku halinallepaimenkoira, mutta voipa niissäkin olla piilevää luonneongelmaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
mulla on 5 kk ikäinen sk foxi narttu ja hänpä on oikein ihana ja pirteä tytsy :)
vastailenpa kysymyksiisi:
- Miten taipuvainen on haukkumaan?
ainakaan tämä yksilö ei hauku juuri lainkaan. ainoastaan leikkiessään ja kun kokee olevansa uhattuna.
- Asteikolla 1 - 10 miten sosiaalinen?
11!! kaikki ihmiset ja muut koirat kiinnostavat. äärettömän utelias. seuraa isännän/emännän perässä ihan minne vaan.
- Asteikolla 1 - 10 miten miellyttämishaluinen?
4. kettari haluaa miellyttää ainoastaan itseään. tekee namupalojen eteen kylläkin melkein mitä vaan :D meidän koira jopa tanssii ;) ei kuitenkaan luonnostaan ole kovin miellyttämishaluinen, mutta tottelee kyllä kovan paikan tullen, kunhan on edes vähän oppi mennyt perille.
- Asteikolla 1 - 10 miten aggressiivinen?
4. ei mielestäni kovinkaan aggressiivinen. leikit kyllä voivat muuttua todeksi, jos siihen annetaan mahdollisuus. jos leikki alkaa muuttua liian vaaralliseksi ja todeksi, niin koira maahan ja alistetuksi. ei siis kannata liiaksi antaa riehaantua.
- Asteikolla 1 - 10 miten hyökkäävä?
3. hyökkää jos siihen on aihetta.
- Asteikolla 1 - 10 miten tasapainoinen?
7-8. en osaa sen ihmeemmin perustella. iloiselta ja reippaalta koiralta vaikuttaa :)
- Millainen kotioloissa?
mikäli tämä nyt tarkoittaa yksinoloa, niin kyllähän jotkut koirat rodusta riippumatta saattaa tuhota irtaimistoa jne. mutta meidän tyttö on mennyt kiltisti nukkumaan, kun on jätetty yksin muutamaksi tunniksi.
paikalla ollessamme tod. sosiaalinen ja tykkää tulla sohvalle katsomaan telkkaria. katsoo hirvittävästi ympärilleen ja tutkii ihmisiä. jääkaapin aukaisu tuo koiran varmana siihen viereen. eli kilokontrolli ihan saletti!
- Miten herkästi karkailee?
ihan pentuna on saanut olla vapaasti pihassa ja leikkiä toisten pentujen kanssa, niin vapauden kaipuuta on sillä yritetty vähentää. utelias aatu, lähtee kyllä tutkimaan, jos ei kukaan ihminen seurana ja keksi tekemistä hälle.
itsekin aion ruveta harrastamaan tuota agilityä kettarini kanssa. pihalle olen vähän rakennellut esteitä ja kiviäkin löytyy joiden päälle hyppiä. nauttii juoksemisesta ja harjan seuraamisesta! jaksaa hurjan pitkään leikkiä, joten energiaa kuluu myös emännältä itseltään.
suosittelen lämpimästi vierailemista www.foxterrier.fi sivuilla. sieltä löytyy tietoa rodusta ja myös pentueista. rohkeasti sitten vain soittelemaan kasvattajille. :)
Kyllä kuulostaa ok-rodulta edelleen, ja vähän myös edelliseltä koiraltani... Tosin edellisellä oli sitten etenkin tuo hyökkäävyyslukema korkeampi, ja se arvaamattomuus teki elon vaikeaksi. Sen takia luonnekysymykset kiinnostavat nyt erityisesti.
Foxterrier.fitä olen seurannut pari viikkoa ja koettanut bongata sopivaa pentuetta. Muutamaan kasvattajaankin olen ollut yhteydessä. Se kaikkein oleellisin vain puuttuu, eli en ole juuri tavannut livenä ko. koiria. Pk-seudulla suht harvinainen karvatassu kaiketi, ja kasvattajatkin asuu jossain maakunnissa. Pitää koettaa päästä näyttelyyn katsastamaan tilannetta - ja kysellä keskustelupalstoilta ihmisten kokemuksia:-).
Tietääköhän joku, mistä saa tilastomuodossa tietoa eri rotujen luonnetestauksista? Paljonkohan sk-foxia on testattu? Koetin etsiä http://jalostus.kennelliitto.fi/:stä, mutta joko siellä ei ole etsimääni tietoa tai sitten en osaa käyttää sitä.
Vai menikö se niin, että valhe, emävale, tilasto... Jos käyttäjäkokemus sanoo, että koira on lähtökohtaisesti tasapainoinen, niin uskon toki sitäkin. Sanon "lähtökohtaisesti", koska tietysti hyvästäkin koirasta saa halutessaan pedon huonolla kasvatuksella.
hei,
ylläpidän foxifoorumia osoitteessa www.tiinaalto.net/foxifoorumi
sinne kannattaa tulla kyselemään rodun luonteesta jne. muilta omistajilta ;)
En omista sileäkarvaista mutta se on rotumääritelmässä sama kuin karkkari joten vastaan karkkarieni saamien kokemusten kautta...eli itselläni on karkkari kettiksiä ollut kaksi ja suosittelen rotua huumoririkkaaseen ja rajat laittavaan hyvän ei vanhanaikaisen luulot pois tyyppisen vaan nykyaikaiseen pehmeämpään kasvatuksen/kokemuksen omaavaan perheeseen.
Ja vastaisin näiden kettiksistäni saamien kokemusten kautta seuraavasti:
Eivät hauku paljoa vaan normaalin verran.
- Asteikolla 10 sosiaalinen? (toinen tytöistä tuli melkein kaikkien kanssa toimeen mutta varsinkin isot koirat mieleen ja toinen pitää erityisesti pienistä mutta erittäin sosiaalinen hännänheiluttaja eikä aina tunnu ymmärtävän jonkun haluavan pahaa, ihmisten niin pienten kuin isojen kanssa erittäin hyvin toimeentulevia)
- Asteikolla 4 miellyttämishaluinen? (ensisijassa kettis miellyttää itseään ja omistajien kuuluu viihdyttää heitä mutta oikealla motivaatiolla (ruoka/lelu)kettiksen saa erittäin hyvin toimivaksi. Koulutuksen vaan täytyy olla hauskaa ja lyhyissä erissä
- Asteikolla 1 miten aggressiivinen? (ei ole aggressiivisia)
- Asteikolla 2 miten hyökkäävä? (ei ole hyökkääviä, vahtikoirana kettis on yleensä huono; autoa vahti toinen, kettikset ovat yleensä avoimia luonteeltaan)
- Asteikolla 4 miten tasapainoinen (kettiksellä on sisäinen ferrari joka on aina valmis toimimaan jos jotain mielenkiintoista eteen sattuu ja rapatessa roiskuu.
Kettis on luolakoira jonka ominaisuuksiin kuuluu toimia itsenäisesti oma-aloitteisesti luolalla ja myös olla sitkeä ja peräänantamaton siksi sanoisin että vanhanaikainen koulutus tyyli ei sovi kettikselle joka on jalostettu ei miellyttämishaluiseksi koiraksi eli jotkut näkevät tämän piirteen itsepäisyytenä.
Kettis on eloisa joka paikan touhottaja ja joka pomppii paljon eli kärsivällisyyttä omistajalta silloin tällöin vaaditaan muuten kotioloissa kun mitään ei tapahdu -vetävät koirat siestaa rauhallisina.
Omat koirani eivät ole karkailleet mitä nyt spurtteja ja joitain kavereitaan ovat menneet katsomaan muuten koirani ovat olleet vapaana maalaispihassa ja lenkeilläni mutta tämä on asia johon kannattaa hyvin paneutua koiran ollessa pieni samoin kannatta tutustuttaa muihin koiriin hyvin ja vain hyvätapaisiin jo aivan pienestä.
Omat koirani ovat olleet lähinnä harrastus ja kotikoiria ei metsästyksessä...ja hyvin ovat viihtyneet vaikka metsästysviettiä on käytetty lähinnä makupalojen etsimiseen ja muuhun toimintaan.
Minkälainen luonneongelma edellisellä koirallasi oli???
Ennakkoluulot sen kun rapisevat! Rotu tuntuu olevan avoimempi ja ystävällisempi kuin mikä on itsellä ollut käsitys, ja hyvä niin.
Edell. koirani reagoi herkästi kuin kettuterrieri, mutta reagointitapa saattoi olla hyökkäävä. Ennen kuin se ehti suuremmin edes ajatella asiaa, se jo näykkäisi. Näin siis ihmisten kanssa, koirien kanssa toimi ok. Vanhemmiten kun ilmeisesti koiran aistitkin alkoivat jo vähän taantua, tuo reagointi kävi koko ajan arvaamattomammaksi. Näykkäisyt alkoivat olla enemmän puraisuja. Korostan vielä, että koira ei ollut puhdasrotuinen, ja sillä oli katukoiran tausta. Se oli kovaluonteinen ja itsepäinen, ja tuollaisen käytöksen poisopettaminen oli vaikeaa, jopa mahdotonta. Sitä kyllä yritettiin ja tuloksiakin saatiin, mutta vanhemmiten tosiaan tilanne taas paheni.
Sellainen kaksikasvoinen kaveri se oli... Toinen puoli koirasta oli tavattoman kiintyvä (vain muutamaan, harvaan ihmiseen), valpas, iloinen, leikkisä ja utelias. Tismalleen tätä "Aina valmiina!" -tyyppiä.
Sen mukaan mitä nyt olen ottanut selvää, saattaisi kettuterrieri vastata luonteeltaan edellistä koiraani, poislukien kuitenkin hyökkäävyys ja arvaamattomuus, siis ne kaikkein ikävimmät puolet, joiden takia koira oli pakko lopulta lopettaa. Hyökkäävyyden toisia, samaa sukupuolta olevia koiria kohtaan kai vielä jotenkin voi ymmärtää, mutta siihen pitäisi voida luottaa, että koira on ihmisten kanssa... ihmisiksi.
Muuten kettuterrieriyhdistyksen sivuilla olevista luonnetestauksista ja tästä sinunkin kuvauksestasi voisi ehkä jopa päätellä, että karkeakarvainen on vähän sileäkarvaista pehmeämpi. Kuitenkin minulla on kotona koirakirja, joka väittää täsmälleen päinvastaista... Ota tästä selvää! Uskoisin kyllä itsekin, että karvanlaadusta riippumatta sisällä on aikalailla samansorttinen koira.
Hyvä että oli apua kokemuksistani :)
...harmi että sinulla oli aikaisemman koiran kanssa ongelmia. Kuulostaa tosiaan vaikealta tapaukselta.
Sanoisin vielä että mikäli kettikseen päädyt ja olet hakemassa kettispentuasi kotiin niin katso että haet hyvältä kasvattajalta, ja katso vanhemmat sekä ota mieluummin näyttelylinjainen kuin käyttö(itselläni tosin on käyttölinjaisia); ovat kuulemma hiukan pehmeämpiä luonteita. Sekä suosittelisin narttukoiraa; lenkit ovat helppoja kun koira tulee kaikkien kanssa toimeen. Tarkista aina paperit varsinkin sisäsiitosta harrastetaan niin paljon roduissa. Itse en suosisi tätä. Eli semmoisin terkuin ja onnea valinnallesi ja ehkä uudelle kettispennulle? :)
Varaudu siihen, jos kettuterrierin hommaat, että tosiaan voi ja usein onkin arvaamaton toisia samaa sukupuolta olevia koiria kohtaan. Kettuterrieri ei ole lauma koira, eikä omaa ns. arvojärjestystä. Se kun saa päähänsä, ettei toisesta koirasta tykkää, on riita valmis ja koira ei näe edes alistumisen merkkejä. Tämä onkin oikeastaan ainut huono puoli mitä minä osaan kettuterrieristä sanoa :) Muuten aivan ihana koira!!!!
On pakko vastata vielä tähän toisten koirien kanssa toimeentulemiseen sillä itselläni on tosiaan tästä hyvät kokemukset -omaan tosiaan kaksi erittäin hyvin toisten koirien kanssa tulevaa yksilöä...
kettuterrieri ei minusta ole arvaamaton rotu ainoastaan omistajat eivät ehkä ole ajoissa osanneet tulkita koiran eleitä. Kettis on hiukan erilainen kuin muut rodut. Voin antaa vinkkinä(sopii myös muihinkin rotuihin) kun kasvatat tulevaa pentuasi että katsot aina että koirasi todella tulee hyvin toimeen toisten kanssa, huomasin pentuni ollessa rajujen isojen koirien kanssa jotka eivät tehneet koiralleni pahaa mutta runttasivat sen rajusti maahan. Tästä seurasi välitön varautuneisuus ja koirani alkoi nähdä painajaisia ja irvisteli isoille koirille. Isojen koirien omistaja ei ottanut sanomistani vakavasti vaan sanoi että kyllä terrierit kestää- ei se kestä koirani painoi vaivaiset 6 kiloa ja isot koirat 30kg.Kun lopetin näiden koirien tapaamisen alkoi koirani olla kuten ennenkin eli häntäänsä heiluttava joka koiran kaveri.
Kettikseni tulee toki isojenkin koirien kanssa toimeen ja yksi sen kavereita on iso dobberi, mikä ei "pompi" koirani päälle.
Pidän myös huolen että oma koirani käyttäytyy hyvin eli puhuttelen jos sillä menee överiksi. Kettiksissä voi olla joskus kuten koirani kurssikaverikoiruus että mikään ei voita kunnon tappelua sillä se on hauskaa..tälläisen kanssa on oltava selkeä johtajuus ja pidettävä huoli että johtaja on se joka sanoo miten käyttäydytään. Tämän koiran isäntä ei komentanut koiraansa vaikka se käyttäytyi huonosti. Urokset ovat tosin eri asia kuten monessa rodussa.
Edellinen puhui kettiksen ns. sosiaalisesta sokeudesta ja allekirjoitan itsekin sen osittain..Sen olen huomannut kakkoskoirani kanssa että sen sosiaaliset taidot eivät aina ole niin hyvät eli se odottaa että minä annan sille luvan mennä katsomaan toista koiraa ja kun sanon että mee vaan niin vaikka toinen koira irvistää niin koirani vain heiluttaa häntäänsä ja haistelee toisen kuonoa..kaipa se luottaa liikaa minun arviooni...mutta onneksi mitään ei ole sattunut.
Kettis ei osaa myöskään alistua tai se on minusta hyvin harvinaista eli se mieluummin ahdistavassa tilanteessa menee mieluummin pois karkuun ja mikäli se ei onnistu eli jää ns. seinää vasten tappelee loppuun henkensäkin uhalla (oletan että varsinkin ykköskoirani oli tätä tyyppiä tosin onneksi tälläistä tilannetta ei koskaan syntynyt)
(tosin kakkoskoirani luuli pienenä että samojedit tappaa sen ja se alistui ja laittoi pienet tihrusilmänsä kiinni ja vinkui kuin pieni possuressu-kiltit samojedit eivät tehneet mitään pelästyttivät vain pentuni) ...liekö johtua sitkeästä luolakoiraominaisuudesta tämänlainen sosiaalinen sokeus ja peräänantamattomuus.
Mitä tulee arvoasteikkoon laumassa niin koirani odottaa kauempana aina että edellinen mainitsemani dobberikaveruus saa ensinnä ruokansa ahneempana ja sitten vasta hän...jopa kettikseni on ymmärtänyt että on parempi pysyä poissa nälkäisen tiikerin tieltä tai nuppi lähtee ;)
Kun kettiksen ominaispiirteitä ymmärtää saa siitä mitä ihanimman kaverin monenlaiseen toimintaan ja sanoisin että myyteistä huolimatta kettis on erittäin luotettava rotu. Tämä on mielestäni yksi hauskimpia ja huumoririkkaimpia rotuja. ;)
Mulla on 2ketteriä..uros ja narttu ja en kyllä allekirjoita sitä väitettä ettei tule muiden eikä eri sukupuolta olevien kanssa toimeen..mun ketterit rakastaa toisiaan ja viihtyy todella hyvin muidenkin koirien kanssa.
Totta on että jos toinen koira haastaa ensin riitaa ei ketteri luovuta eikä unohda.
Esimerkiks hysky tuli haastamaan mun ketteri uroksen ja nykyään mun ketteri ei pidä mistään hyskyista..ei siis riitaa haasta mutta kiertää kaukaa ja jos sellanen tulee lähelle on riita valmis.
Mun uros ketteri eio niin ihmisrakas kun tää narttu..
narttu haluu aina syliin ja suukotella ja silityksiä ja rapsutuksia
mutta tähän urokseen eisaa koskee kun lähtee karkuun..sillon sitä saa silitellä kun sille itselleen sopii.
Eipä juurikaan hauku..vain kun postitulee tai kuuluu jokin outoääni.
Ketteri ei sovi kaikille..kasvattajassa täytyy olla luonnetta ja pitkä pinnainen koska ketteri on todella itsepäinen..ja aina kun sanotaan että pitäs ottaa narttu ensin koska uros on vaikeampi kasvattaa koska sillä on luonnetta mutta kuulin tämän liian myöhään..eka koirani oli tuo uros ja huomasi kyllä että se tiesi mitä tekee ja koittelee tahallaan hermojani..jos jotain kielsi sen oli pakko yrittää aina uudestaan ja tuhoja teki..oli se pentuaika yhtä helvettiä mutta nyt on niin enkeli poika ettei edes uskois ja todella fiksu..
Toi narttu on ollut huomattavasti helpompi kasvattaa..uskoo ihan kaiken ja on myös nyt ja ollut aina enkeli..todella kiltti!
Mun ketterit on todella fiksuja..en ees tiä enää mitä niille opetan..ne on ihanii!!!!
Olen samaa mieltä ... Kettikset ovat hyvin sosiaalisia ja poikkeusyksilöissä olen huomannut kasvatuskysymyksiä eli omistaja ei ole tarpeeksi sosiaalistanut pentuna.. omieni kanssa olen huomannut saman että kiertää riidanhaastajat mieluummin kuin ottaa haasteen vastaan tai sellaiset joista ei niin pidä, tosin jos tälläisiä kohtaa niin on niiden suhteen välinpitämätön. Nykyinen kettis rakastaa varsinkin pieniä koiria ja lyttykuonoista kun taas aiempi kaveerasi lähinnä saksanpaimenkoirien ja muiden isojen ronttien kanssa. Kanssakäymisen kemiat se toimii koirillakin; ja joistakin pidetään enemmän kuin toisista. ;)
Koirahoitolassa kettikseni pääsi kaikkien muiden koirien kanssa lenkille kun tuli niiden kanssa hyvin toimeen ja hoitolan pitäjät pitivät kettistäni myös vapaana pihassa kun tykkäsi seurata isäntäväen touhuja..eli on tosiaan tutustumisen arvoinen rotu; itse olen kanssa koukussa tähän pikku humoristiin. ;)
Eipä tässä paljon lisättävää Iilin juttuihin. Oma kokemukseni kettuterrieristä on täysin samanlainen. 100% sosiaalinen & ystävällinen, ei hauku turhia. Vauhtia löytyy mutta tilanteen tullen myös rauhallinen sylikoira. Aivan ihana.
No niin, nyt on sitten kettarit koettu livenäkin. Hämmästelin pään pienuutta ja siroutta, ja muutenkin koirat olivat pienempiä kuin olin kuvitellut. Tosin nämä nyt näkemäni olivat narttuja, ja vieläpä käyttölinjaisia. Pienikokoinen & -kalloinen solahtaa nätisti luolaan, mutta näyttely-/seurakoiralinjaiset ovat ehkä isompia. Myös koirien vilkkaus oli jopa jonkinasteinen yllätys. Pidin edellistä koiraani vilkkaana, mutta nämä uudet tuttavuudet taisivat olla vielä hurjempia menijöitä. Ehkä se johtui osittain myös siitä, että olivat pienempiä ja keppeempiä.
Käyn vielä näyttelyssäkin ihmettelemässä foxeja, sillä vähän edelleen emmin tätä rotuvalintaani. Luonne kuitenkin oli jokalailla positiivinen yllätys!
Mukavaa että näit livenä kettiksiä :)...tuo vilkkaus ilmenee kettiksissä ylitse vuotavana tapauksena silloin kun niillä on hurjan hauskaa eli ne on aina sataprosenttisesti mukana kun jotain tapahtuu muuten ne kyllä kotioloissa ottaa rauhallisesti kun on tyventä eikä mitään hauskaa tapahdu(=sisäinen ferrari). Kettikset eivät myöskään ole pentuaikana hajottaneet minulla mitään kummoisempaa vaikka vilkas rotu onkin -mitä nyt vessapaperirullalla kuorrutti huushollin ja isännä hikiset kengät saivat "hengenlähdön":). Kettis aikuistuu hitaasti mikä on hieno asia mutta myös joskus rasittavaa. Se kun tosiaan pyrkii aina ottamaan kaiken hauskan irti. Koulutuskentällä tokoilessa koirani sarjat läpi käytyään hakee se kepin kun mitään erikoista ei enään tapahdu ja menee makaamaan ja järsimään sitä kentän reunaan. .... Tämä on mielestäni oikeastaan rotu jota ei yleensä tarvi pahemmin aktivoida...Meillä itsellä oli eka koira dalmis mutta seuraavat ovat olleet kettiksiä ja niiden koko itselläni on asia joka nykyisin miellyttää erityisesti vaikka ensin kettiksen pieni koko tuntuikin oudolta...mutta tuo pomppiva joka paikan luuha on helppo napata syliin aina tarvittaessa. :)
..eli mukavaa kun olet kunnolla tutustunut rotuun ja olisi mukava tietää mihinkä päädyt rodun suhteen. :)
Olisi kyllä kiva tietää mihin päädyt..
Juu ei niiltä kyllä vauhti lopu..meidän 1v.kettis oli kyllä semmonen riiviö joskus ja hulivili mutta kun otettiin toinen niin hieman vauhti hiipu..kait se jotenkin huomas et tää pienempi pitää meijät niin kiireisinä et se antaa isompana meijän vähän hengähtää..yhdessä ne kyllä peuhaa kokoajan minkä kerkii..!:)