Haluaisin kuulla muiden omistajien kokemuksista koirien traumoista.
Oma kokemukseni: Ensimmäinen koirani oli 4-v nöffi naaras.
Ihmettelimme useasti kun se ei millään tottunut saunan ääniin... se alkasi pelkäämään jo kun väänsimme saunan päälle, kun se alkas lämpenemään. Ihmettelimme tätä kovasti, kunnes koiramme edelliset omistajat kertoivat että se saattoi juontaa siitä että koira oli alle luovutusikäisenä pentuna kuljetettu yksin junassa, laatikossa. Ja että se pelkäsi kaikkia ääniä, jotka muistutti junaa.
Se pelkäsi samasta syystä ilotulitusrakettejakin. Ja pelkoa pahensi se että ilmassa oli rikin katkua ja sitten niiden välähtelyt taivaalla uutena vuotena. Silloin se meni sille läheisten ihmisten sänkyyn makaamaan. Ja kun löysimme sen ja ajoimme pois, huomasimme että se oli päästänyt pikkuhädän allensa. Lopulta se teki niin jopa olohuoneessa sohvalle. Ja joka uusi vuosi oli toistansa pahempi. Jouduimme lopulta hankkimaan koirallemme rauhoittavia, vaikkei niistäkään ollut apua, se kun oppi pudottamaan ne pois ruokansa seasta.
Toinen trauma minkä huomasimme oli se, kun koiramme yritti purra pyöräilijöitä jalkaan. Epäilimme että sitä oli joskus pyöräilijä potkaissut, se kun yritti purra sellaisiakin joiden kanssa se oli paras kaveri, silloin kun nämä olivat pyörällä liikenteessä. Se oli niin vihoissaan ettei tunnistanut edes parhaita kavereitansa.
Oma kokemukseni: Ensimmäinen koirani oli 4-v nöffi naaras.
Ihmettelimme useasti kun se ei millään tottunut saunan ääniin... se alkasi pelkäämään jo kun väänsimme saunan päälle, kun se alkas lämpenemään. Ihmettelimme tätä kovasti, kunnes koiramme edelliset omistajat kertoivat että se saattoi juontaa siitä että koira oli alle luovutusikäisenä pentuna kuljetettu yksin junassa, laatikossa. Ja että se pelkäsi kaikkia ääniä, jotka muistutti junaa.
Se pelkäsi samasta syystä ilotulitusrakettejakin. Ja pelkoa pahensi se että ilmassa oli rikin katkua ja sitten niiden välähtelyt taivaalla uutena vuotena. Silloin se meni sille läheisten ihmisten sänkyyn makaamaan. Ja kun löysimme sen ja ajoimme pois, huomasimme että se oli päästänyt pikkuhädän allensa. Lopulta se teki niin jopa olohuoneessa sohvalle. Ja joka uusi vuosi oli toistansa pahempi. Jouduimme lopulta hankkimaan koirallemme rauhoittavia, vaikkei niistäkään ollut apua, se kun oppi pudottamaan ne pois ruokansa seasta.
Toinen trauma minkä huomasimme oli se, kun koiramme yritti purra pyöräilijöitä jalkaan. Epäilimme että sitä oli joskus pyöräilijä potkaissut, se kun yritti purra sellaisiakin joiden kanssa se oli paras kaveri, silloin kun nämä olivat pyörällä liikenteessä. Se oli niin vihoissaan ettei tunnistanut edes parhaita kavereitansa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meillä on löytyökoira..aikoinaan joku jättänyt sen kerrostaloasuntoon muuttaessa itse pois:(
Todennäköisesti jossain juottolassa ollut kun vierasti aluksi olut pulloa..on jo tottunut siihen että isäntä juo saunakaljan jos toisenkin:D
kauhean hellyydenkipeä koko ajan..seuraa perässä joka paikkaan..onkohan se epävarmuutta?
Meillä kans tää nykyinen häirikkö on hirvittävän seurankipeä... nojaa viereen nii ett meinaan ihan kaatua... Mä luulen että se johtuu vain siitä että se ei kenties ole saanut osakseen tarpeeksi hellyyttä, rakkautta ja huomiota.
Koirasta ku koirasta, jopa häiriköstä saa kunnon koirakansalaisen jo pelkän rakkauden ja johdonmukaisuuden avulla.
Voi se tietysti epävarmuuttaki olla, mutta ei koira sitä osoita tuolla tavalla... ainakaa mun tietääkseni, oikaiskoon joku jos parhaakseen katsoo.