Mummullani todettiin kuolio toisessa jalassa ja nyt pitäisi tehdä päätös amputoinnista polven yläpuolelta.Mummu on 96-vuotias ja hän on sitä mieltä ettei häntä enää leikata. Nyt hänellä on kuitenkin kuumetta. Mitkä on vaihtoehdot? Kestääkö leikkauksen? Entä jos ei leikata, niin mikä on ennuste?
Amputoidako vai ei?
jeger
85323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
aikoinaan - oli hieman yli 80v.
Ei antanut leikata.
Kuoli.
Tahtoi mennä hautaan kokonaisena.
Anna mummosi päättää itse.
Tietää varmasti ikänsä.
...se ole nyt ihan hänen oma päätöksensä, jos vain järki juoksee ja ymmärtää tilanteen. Jos kunto muuten on kohtalainen, niin riippuu tietysti gangrenoottisen muutoksen koosta, kuinka suuri riski leikkaukseen liittyy. Ei se mikään mahdottomuus ole.
Ennusteeseen en voi ottaa kantaa, koska esitit niin niukat tiedot.
Tollasta asiaa kysyt täällä? Täällähän sitä tosiaan on asiantuntemusta tarjolla! Täytyy ihmisen tosiaan olla aika pahasti hukassa jos täytyy jostain netin keskustelupalstalta kysyä neuvoa tollaseen juttuun. Et voi olla tosissasi.
Hoitavat lääkärit ja mummusi sen päättävät, ja muu perhe voi tietysti yrittää vaikuttaa päätökseen.
Näillä palstoilla näytät itsekin antavan neuvojasi."Hoitava lääkäri ja mummo saa päättää"
Jos hoitava lääkäri on joku pienen kunnan n.s terveyskeskuslääkäri, joka on kolme kuukautta katsellut kyseistä jalkaa, eikä ole tiennyt siinä olevan kuoliota ennenkuin jalka alkoi mätänemään. Mitä sellainen mies päättää?
Mummolle syötettiin vahvoja särkylääkkeitä ettei hän tiennyt tästä maailmasta mitäään. Mitä sellainen ihminen päättää? Hekilö joka näillä sivuilla asiaa tiedusteli oli huolestunut mummonsa tilanteesta ja siksi varmaan tiedusteli onko jollain tapahtunut vastaavaa. Tuskin hän mitään lääketieteellistä ratkaisua on keneltäkään odottanutkaan. Mutta kaikenlaisia asioitahan näillä sivuilla siitä huolimatta käsitellään, mikä kaikille suotakoon
jalan amputoinnista huolimatta. Ihminen voi avun turvin asua kodissaan ja saa myös proteesin ja pyörätuolin ja muut välineet. Mutta riippuu kait ihmisen itsesuojeluvaistosta ja elämänhalusta, miten asiassa käy.
Joo, ei ole varmaan ollut mummon jalassa kuoliota kolmea kuukautta. On ymmärrettävää, että oman omaisen sairaus ahdistaa, mutta sen keskellä täytyisi ymmärtää, että ammattilaisilla on takanaan pitkä koulutus. Sinun varmaan kannattaa keskustella hoitavan lääkärin kanssa, ja kysyä miksi jalkaa on 3 kk seurattu. Näin ne väärinkäsitykset tapaavat lähteä selviämään.
Omalla mummollani tuli kuolio isoonvarpaaseen ja laajeni jalkaterään. Mummo oli tiukasti sitämieltä että hän ei luovu jalastaan, joka silloin olisi katkaistu nilkan seutuvilta.
Ennenkuin kuolio levis jalkaterään, varpaaseen vedettiin uusi verisuoni reidestä. Leikkaus meni hyvin, mutta varvas ei parantunut.
Lopultä hän kuitenkin suostui amputoitiin, koska on kuitenkin sen verran elämänhaluinen. Jalka amputoitiin puolesta välistä säärtä.
Mummono on kuitenkin sen verran dementoitunut, että ei muista asiasta mitään ja joskus väittää että hänen jalkaansa kutittaa, tai että kenkä putoaa kohta jalasta.
Paha paikka MEILLÄ!!!
Jalka terä eli varpaat sinertävät !
Mummo ei tahdo että mitään tehdään.
Miniänä en tahtoisi että Anoppini kuolee Jalan vuoksi.
Lääkärit todenneet että jotain tarvii
tehdä jotta jalka paraneepi.....
Totean että minulla on
SITKEÄ HENKINEN ANOPPI
ELI KESTÄÄ KOVAA SÄRKYÄ/KIPUA !!!