Joudun nyt lähtemään hakemaan psykiatriselta apua itselleni,en sitten ollutkaan niin vahva kuin kuvittelin taistelussani narsisti-exää vastaan.Peli on menetetty,lapseni on jo niin pahoin manipuloitu exän taholta,etten häntä takaisin elämääni saa.Kaikki tahot joista kuvittelin apua saavani on nyt käyty läpi,eikä apua tullut mistään,mitään selityksiä en myöskään ole saanut jo murkkuikäiseltä lapseltani esim.siihen miksi ei vastaa yhteydenottoihini.Tarinani on pitkä ja tässä vain murto-osa siitä,kärsijänä en kuitenkaan ole pelkästään minä,vaan myös parisuhteeni ja kaksi muuta lastani uudesta suhteestani,joiden vuoksi luulin jaksavani tämän valtavan surun ja epätietoisuuden.Miten heidän käy ja miten kaikki käytännön asiat esim.hoituvat,kun olen poissa?En koskaan ole ymmärtänyt ihmisiä jotka haluavat olla ilkeitä,vain siitä ilosta että näkevät kuinka toiset kärsii,mutta joka narsistin(psykopaatin)kanssa on elänyt tai tietää millaisiin tekoihin sellainen ihminen kykenee,ymmärtää varmasti ettei paljon vastakeinoja ole.Narsistihan on erittäin taitava näyttelijä mm.viranomaisille ja häikäilemätön oman edun tavoittelija joka ei tunne empatiakykyä lainkaan.No,hän pääsi nyt tavoitteeseensa,eli sai lapsen "täysin"omakseen sairailla jutuillaan ja mustamaalamisellaan,tämä äiti ei pysty enää taistelemaan millään tavoin,kovasti sattuu sydämmeen luopumisen tuska ja itkua on päivät ja yöt.Vihaakin tunnen tätä sairasta ihmistä kohtaan,koska hän tuhoaa monen muunkin ihmisen elämän kuin minun,mutta eihän hän siitä välitä kun se empatia puuttuu..,pääasia että hän pääsee tavoitteeseensa!
Tuli aikas sekavaa tekstiä,mutta toivottavasti joku sai selvää,tämä nyt oli väsyneen ihmisen vuodatus siitä mitä joku exä voi saada aikaan...
Tuli aikas sekavaa tekstiä,mutta toivottavasti joku sai selvää,tämä nyt oli väsyneen ihmisen vuodatus siitä mitä joku exä voi saada aikaan...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vaikea sanoa mitään, mikä auttaisi tai lohduttaisi. Mutta nyt on tärkeintä, että saat hoidettua itsesi kuntoon, keskity rauhassa siihen. Uusi kumppanisi varmasti on tukenasi ja saa käytännön asiat hoidettua sillä välin, pyydätte vaikka sukulaisilta ja ystäviltä apua.
Tuntuu tietenkin pahalta jättää lapsi narsistisen ja empatiakyvyttömän vanhemman armoille, mutta keinot toimia taitaa nyt olla aika vähissä. Kuitenkin lapsi on jo murkkuikäinen, tulee pian aikuiseksi, ja viimeistään silloin sinä voit lähestyä häntä ja yrittää korjata teidän välit. Täytyy vaan toivoa ja uskoa, että lapsi on niin vahva, että selviää elämässään isästään huolimatta, löytää hyviä ystäviä ja oppii ajattelemaan omilla aivoillaan suostumatta isän manipuloimaksi.
Voimia sulle! Koita pärjätä ja saada itses kuntoon! Parhaas sä oot tehnyt joka tapauksessa, ja enempää ei kukaan voi!
Minulla on taistelu kesken narskun takia. Narsku on myös manipuloinut lapset ja on myös erittäin hyvä näyttelemään viranomaisille.Tuntuu että taistelen tuulimyllyjä vastaan, eikä minua kuunnella ollenkaan, koska narsku on puhunut asiat erittäin taitavasti valehdellen viranomaisille. Tässä taistelussa ei ole kuin häviäjiä, minä joka tulen menettämään lapset ja lapset jotka menettävät äidin. :(
...lapset. Ja eniten ottaa päähän, että juuri tänään sain selville, että kaikki johtui sossun tädistä joka minun huonoksi onneksi sattui meidän asiaa hoitamaan. Kuulin kiertotietä tänään hänen työtoveriltaan, ettei kyseinen ihminen halua muuta kuin nimet äkkiä paperiin sen kummemmin asioita tutkimatta. Minulla tapaamissopimuksessa kaksi tapaamista vuodessa ja nyt samainen ihminen vaatisi, että minun täytyisi suostua isän tahdosta siirtämään toinen näistä tapaamisista. Olen päättänyt, että periksi en anna. Mutta isä keksiin mitä uskomattomampia selityksiä asialle. Tosin kaikki selitykset ovat tietenkin sellaisia, että ne kuulostaa sossun kannalta aivan loogisilta ja uskottavilta, mutta tiedän, että ne kaikki on täyttä potaskaa.
Tiedän kyllä tunteen, mitä on taistella narskun kanssa. Olen viimeisen viikon ollut sossun toimesta melkoisessa pyörityksessä. Ex on puhunut vaikka mitä palturia taas sossuun. Itse olen saanut nyt parasta apua kriisikeskuksesta (olen kokeillut jos jonkinlaista tahoa) ja he ovat ymmärtäneet tämän isän narsistisuuden. Viikonloppuna laitoin sosiaalitoimen johtajallekin selvityspyynnön, jossa vaadin kaiken "paskan" mitä minulle syötetään kirjallisena ja perusteluineen. Odotan nyt kuinka kauan menee kunnes kirjallisen vastauksen saan. Minun lapsiin ei vielä ole manipulointi tehnuut he tietävät millainen isä on, mutta kirisitys on tehonnut hyvin. Lasten suut on tukittu, eivätkä he uskalla kertoa totuutta soskussa. Viime perjantain isä puhui soskussa, että kyllä hän laskisi lapset äidin luo, mutta kun äiti on niin hankala. Soitin pojalleni, niin hän itkua tuherisi puhelimeen, että isä ei anna puhua sinun kanssa. Hän oli toisessa huoneessa ja kerkesimme vaihtaa muutaman sanan kunnes isä tuli, niin pojan oli lopetettava puhelu. Kysyin pojaltani, että saanko kertoa soskussa, ettei isä anna edes meidän jutella, hän sanoi, että jos kerrot, niin hän kärsii entistä enemmän. Tässä vaan yksi esimerkki, kun ei tiedä mitä tekisi ja miten saisi soskun uskomaan asiaa, ettei siitä lapset kärsisi. Ymmärrän sinun taistelua, minäkin olen taistellut tätä kivimuuria vastaan jo kohta 10 vuotta, mutta homma vaan jatkuu. Loppua asialle ei näy. Koeta vaan jaksaa taistella. Niin minäkin yritän, vaikka en ikinä tiedä johtaako ne mihinkään vai onko taistelusta vain haittaa.
Viestisi kosketti minua, koska pystyn ymmärtämään ainakin osan siitä toivottomuuden tunteesta, jonka olet kokenut ja koet taistelussa exääsi vastaan. Minulla itsellä on kokemusta narsistisesta esimiehestä. Ihmisillä, jotka eivät ole olleet tekemisissä kyseisellä tavalla sairaiden ihmisten kanssa on todella vaikeaa ymmärtää, mitä kaikkea nämä voivat saada aikaan. Näin kävi sinulle, ja ulkopuoliset uskoivat ennen exäsi valheita ja tarinoita kuin sinua. Niin kävi myös minulle ja työkavereilleni, kun kantelimme esimiehestämme hänen esimiehelleen. Esimiehemme tarinat olivat parempia, ja yhtäkkiä kaikki vika olikin meissä. Aivan kuten kaikki hänen tekemänsä virheet ovat meidän virheitä, jos niistä joudutaan puhumaan ulkopuolisille. Mitään keinoa ei tähän mennessä ole löytynyt, millä esimiehemme saisi kuriin, koska ulkopuolisten silmissä hän on sekä hyvä työntekijä että mukava ja charmantti ihminen.
Todella surullista on, että menetit lapsesi exällesi. Murrosikäinen on liian nuori näkemään todellisuutta valheiden takana. Toivottavasti lapsesi muutaman vuoden päästä kuitenkin alkaa nähdä entisen miehesi läpi, ja saat välisi lapseesi kuntoon.
Nyt kannattaa keskittyä oman itsesi hoitamiseen, ja yrittää nauttia uudesta miehestä ja hänen lapsistaan, sekä muista hyvistä asioista elämässä. Asioilla on tässä maailmassa kumma tapa järjestyä. Toivottavasti kaikki tämän hetken ikävät asiat tuntuvat muutaman vuoden päästä jo niin kaukaiselta, että ne on käytännössä jo unohdettu.
Olen lukenut viestisi moneen kertaan, enkä vieläkään tiedä mitä sanoisin. Olen pahoillani, olen surullinen puolestasi, koita jaksaa- tuntuvat kovin vähäisitä Asiat järjestyvät, eikä lapsi unohda äitiään, murrosikäinen on ostettavissa isän taholta, mutta ei hän unohda sinua. Kirjoita kirjeitä hänelle vaikka joka ilta, sovi lapsen kanssa joku anonyymi maililaatikko jonne voit lähettää sisaruksista valokuvia, pidä yhteyttä koko ajan, isän seläntakana. Tässä tapauksessa se ei ole väärin, koska tuulimyllyä ei voi pysäyttää, sitä on jekutettava. Laita lapsellesi kirjeessä hiukan rahaa välillä, ei se ole pahasta tai avaa pankkitili, josta voi käydä nostamassa ... pysyt muistissa koko ajan, kunnes hän on täysi-ikäinen ja saa päättää itse, tai kunnes hän alkaa omasta halustaan uhmata isäänsä tilanteen takia.
Pikkusumma ja valokuva silloin tällöin ei ole rikos, se on sinun selviytymistarinasi juoni .. Koita jaksaa, ajattelen sinua.
itselläni juuri samanlainen tilanne.Ymmärrän täysin sinua ja tunteitasi.Meillä tuota helvettiä kestänyt jo puolitoista vuotta.Olen itsekin ihan rikki.päätöksiä asioihin vasta 3 viikon kuluttua.
Tuo on kuin ote omasta kertomuksestani.Jos sinulla riittää voimia,kirjoita minulle privaatisti,koska meillä saattaa olla melko samanlaiset tarinat,jos löytäisimme jonkun yhteisen tekijän ja vinkkejä toisillemme,voit kirjoittaa osoitteeseen:[email protected]
Menin äskeittäin sopimaan lastenvalvojalle lasten huoltajuuksista. Mulla on neljä lasta, kaikki vielä pieniä. Kun keskustelu exän kanssa alkoi, aloitti hän minun haukkumisen ja syyttämisen. Milloin olin pahoinpidellyt häntä ja milloin lapsia. Sen kyllä myönnän että vahingoitin häntä kun hän löi lastani, mutta ikinä en ole omia lapsia pahoinpidellyt. Hänellä oli vielä omien vanhempiensa allekirjoittama lauselma, jossa he kertoivat kuinka olin heittänyt tyttöni sängylle. En varmasti ole vahingoittanut tyttöäni enkä muita lapsia. Selvästi lasten äidin puhe oli lastenvalvojan mieleen. Itse ehdotin sitä, että molemmilla olisi kaksi lasta pääsääntöisesti ja sitten viikonloppu tapaamiset kaikkien osalta. Mutta ei niin ei. Hän vaatii yksinhuoltajuutta kaikille, on kuulemma lasten paras että ovat yhdessä jatkuvasti ja kuulemma sellainen järjestely on turvallisempi kuin se että osa lapsista olisi minun luona. No, asia menee nyt sitten oikeuteen. Äidille kaikki on ilmaista pienien tulojen takia, mutta minulle kaikki maksaa aivan kauheasti. Vaikka raha ei elämässä ole tärkeintä, niin olisin kyllä nekin rahat antanut mielummin vaikka lapsille. No, miksi en sitten suostu vaimon vaatimukseen? Syy on yksinkertaisesti siinä, että en usko millään että hän jaksaa neljän lapsen kanssa, kun ei ole ennenkään jaksanut vähemmälläkään lapsi määrällä. Kaikki aikaisempi on tietenkin ollut minun syytä, niin ainakin väitettiin, mutta minusta seuraavanlainen käytös ei ole kovin vakuuttavaa lapsien hyvinvoinnin kannalta: Ollessani töissä tai koulussa saattoi kesken päivän tulla ilmoitus, että lapset ovat kadonneet jonnekin. Kaksi kertaa poliisin löytämänä, muutaman kerran muiden/vanhempien löytämänä. Jatkuvaa lasten haukkumista ja myös lyömistä (takapuolelle tosin). Isäni kuullut lasten äidin huutaneen lapsille että hän tappaa heidät, jos eivät ole hiljaa. Kerran tullessani kotiin, luulin että lapset nukkuvat ja menin saunaan. Äiti lähti samalla lenkille. Ihmettelin sitten mistä kuuluu lasten itkua. Menin katsomaan, niin lapset olivat alusvaatteisillaan ullakolla noin 5 asteen pakkasessa. Äiti sanoi, että hän luuli että huomasin lasten olevan ullakolla, kun hän oli laittanut heidät rangaistukseksi sinne. Sellaistakin on tapahtunut, että tullessani kotia äitiä ei näy missään ja lapset ovat yksinään (tuli vasta noin tunnin kuluttua, lapset silloin alle neljä vuotiaita).
Nyt sitten kaikki käännetään päälaelleen. Isäni on luvannut todistaa minun puolesta oikeudessa, mutta huvittavinta tässä jutussa on se miten lastenvalvoja suhtautui. Asenne äiti aina oikeassa ei tuntunut kovin vakuuttavalta. Avioeron syy oli minun puolelta yksinkertaisesti se, että halusin lapsille huutamisen loppuvan. Ajattelin, että lasten äiti huomaa mitä on tehnyt ja vaikuttaisi kyllä niin tapahtuneenkin osittain. Nyt hän ainoastaan moittii minua lasten kuullen, ei enää lapsia.
Saa nähdä miten käy. Olenko enää viikonloppuisä ja tilipussi lapsille ja exälle vai kenties saanko tahtoni läpi. Minusta kaksi lapsista minulle ja kaksi äidille olisi paras ratkaisu. Kumpikin jaksaisi paremmin ja lapset saisivat enemmän huomiota. Toisiaan lapset tapaisivat joka viikko vähintään viikonloppuna. Mutta tämähän ei äidille sovi, vaan hän haluaa olla heidän kanssaan jatkuvasti, minullahan ei ole väliä.
Voisitko näin alkuhätään muuttaa niin lähelle ex vaimoasi, että lapset voivat halutessaan juosta sun luokse käymään ilman sen kummempia viranomaispäätöksiä.
jakaa sisarukset, mutta sinähän lapsesi tunnet... Tiedän, että on hirveetä olla erossa lapsistaan ja siihen tuo ratkaisu auttaisi, mutta onko oikeesti LAPSILLE oikea ratkaisu, en tiedä... Voi paska kun tulee surku, kun erot muutenkin sattuu niin saakuristi, saati sitten että se vaikuttaa vielä suhteeseen omiin lapsiin...
Joo, vaikuttaaako mammalle... NO EI! Jokainen eroisä joutuu kokemaan menetyksen läpi, ja miksi? NAISEN ahneuden vuoksi! Ja lapsen etu oli?
Minä ymmärrän sisarusten jakamisen niin että kirjoilla eri vanhemmilla,mutta silti lapset samassa paikassa aina yhtä aikaa.Lapsia ei saa erottaa,siis sisaruksia yhtään toistensa lähettyviltä.Vaikka ovat eri osoitteissa kirjoilla,niin samaan aikaan vanhempiensa luona.
Kun maailmanlaajuisesti saia saisi kaiken päätäntään. Ämmä ei ajatttele tosifaktoja vaan vatää tunteella. HYVÄ
..lähes 8 vuotta tuollainen systeemi. Toinen oli kirjoilla minulla ja toinen isällä. Asumme alle kilometrin päässä toisistamme ja lapset olivat aina kaksi viikko molempien luona. Nyt sanon ilkeästi, mutta totta se on. Isälle kävi ns. vahinko ja otti tämän emännän luoksensa. Kun hän huomasi, että nyt on sitten uusi nuorikko kotona lapsen kanssa, niin hänpä ottaa sitten meidänkin lapset itsellensä. Siitä asti tämä narsku on sitten kiristänyt lapsia ja pitänyt ne itsellänsä, vaikka ei edes itse jouda olemaan kotona, mutta ei myöskään laske lapsia minun luokse. Lapset eivät edes uskalla saalaa käydä, koska hän on pannut tämän nuorikon seuraamaan, että tulevatko lapset suoraan koulusta tai harjoituksista kotiin. Ei siis seuraa konkreettisesti, vaan kellosta ovatko ajallansa kotona.
tuli niin surullinen olo lukiessani tekstisi. voiko sellaista ollakaan! miten ihmiset ovatkaan julmia. mutta luulen että lapsesi tulee sinua kaipaamaan ennemmin tai myöhemmin ja tajuamaan isänsä anteeksiantamattomat teot. ellei sitten tämä narsismi ole jo periytynyt niin vahvasti. kovasti toivon voimia sinulle ja perheellesi. vaikka kuinka sattuu, ethän unohda etkä laiminlyö heitä; miestäsi ja toisia lapsiasi? he tarvitsevat sinua. älä anna heidän kärsiä yhden sairaan ihmisen teoista.
voimia ja rohkaisevia ajatuksia syksyysi