sulhaselle huomenlahja?

Perinteen mukaan se on nimenomaan niin että sulhanen antaa huomenlahjan morsiamelle.

http://www.naimakaupat.com/haaopas/haapari/huomenlahja.php

Perinteisestihän se on kai olut niin, että vain mies ostaa vaimolleen huomenlahjan, mutta nykyään on yleistymässä tapa, että naisetkin muistavat miehiään hääpäivän jälkeisenä aamuna.

Minä ainakin halusin antaa miehelleni pienen muiston, joten ostin hänelle huomenlahjan. Tykkäsi kyllä :)

Avioiduin runsas vuosi sitten. Mieheni ei antanut huomenlahjaa, minä annoin. Se siitä

Moi! Menin naimisiin pari vuotta sitten ja ainakin me annoimme kumpikin huomenlahjan. Siitä jäi kivat muistot. Tänä päivänä leskeksi jäävä morsianhan ei varmasti ole eikä haluaisikaan olla riippuvainen mistään huomenlahjasta joten perinteenä se kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa menneen talven lumina. Mielestäni sekä sulhasen että morsiamen kannattaa antaa toisilleen huomenlahja. Eihän ole olemassa mitään "sulhasen/morsiamen täytyy" ja "Sulhanen/morsian ei saa"- asioita! Kaikkeen häihin liittyvään pätee mielestäni ainoastaan se että molemmille jää kauniit muistot ja kumpikin tulee tasapuolisesti huomioiduksi.

Ehdottomasti sulhaselle kannattaa hankkia huomenlahja. Itse annoin tuoreelle puolisolleni Kaleva Korun Väinö-korun, joka on ollutkin erittäin pidetty.

Osta vaikka koiran talutusremmi ja piikkipanta jos miehesi on kovasti menossa omiin juttuihinsa.Sitten jos on kovin naisiin menevä niin siveysvyö voisi olla tarpeellinen.Nämä ehtii kyllä ostaa myös toisena hääpäivänä koska sittenhän se huuma yleensä on jo haihtunut ja kuherrusaika mennyt ohi.Paskat ne miehet mitään tarvitse,tohvelit korkeintaan.

Heti aamusta kaulinta niin arki tulee aikaisemmin tutuksi :)

Entivanhaan eli silloin, kun asiat olivat vielä omilla kohdillaan, mies antoi vaimolle (he eivät siis olleet enää sulhanen ja morsian) huomenlahjan hääyön jälkeen, kun oli saanut viettää tämän kanssa elämänsä makoisimman yön ja todennut olevansa ensimmäinen, joka häneen koskee. Vaimon neitsyys ja sanotaanko nyt käytetty oikeus sen viemiseen oli siis varsinainen syy huomenlahjan antamiseen. Ilmankos tämä perinne on lähes kadonnut.

Huomenlahjan antaa nimenomaan sulhanen, ja sen arvon on vastattava oman yhteiskuntaluokan yhden vuoden toimeentuloa vastaavaa rahamäärää, sillä huomenlahjan tarkoitus on turvata lesken toimeentulo suruaikana, jonka jälkeen leski voi aviotua uudelleen.

Sovelias huomenlahja on maatalo, koski-, mineraali-, kalastus- ja tullioikeudet, porvaristo ja muu alempi väki voi antaa silkkaa rahaa, talletustodistuksia, laivaosuuksia tai muuta vastaavaa.

Jotkut ovat sitä mieltä että huomenlahjan arvon pitäisi olla kymmenys-, toiset sanovat seitsemäsosa miehen omaisuudesta. Saiturit sanovat että sen pitäisi olla pienempi jos vaimo on köyhemmästä suvusta.
Huomenlahja on vaimon henkilökohtaista omaisuutta, ja siihen kajoaminen on jos ei nyt aivan hyväksyttävä, niin melkein, hyväksyttävä syy vaimon veljille tappaa mies.

Tavaksi on tullut myös, että vaimo saa huomenlahjan sivussa jonkin pienen korun, jota hän kantaa merkkinä siitä että huomenlahja on maksettu ja mies on kunniallisesti varmistanut vaimon tulevaisuuden leskeyden varalle. Mikäli huomenlahjaa ei ole annettu, ei ole sopivaa vastaanottaa tätä koruakaan, sillä sehän olisi tekopyhää ja valheellista.

uoden 1734 laki: Naimisen Caari

I. Lucu. Laillisesta naimisesta / ja cuca naittaja oleman pitä.

1.§. Jos mies tahto awioskäskyä raketa; nijn hänen pitä pyytämän pijcaa hänen naittajaldans, ja ei wäkiwallalla ottaman, eli salaisesti tygöns haucutteleman.

2.§. Isä on tyttärens naittaja, ja äiti mahta sijhen neuwoo andaa. Jos Isä on cuollut; nijn on äiti lähimmäisten suculaisten neuwon canssa. Jos ei isää, eikä äitiä elos ole; nijn olcon se, jonga isä suusanalla, eli kirjallisesti, eli äiti lähimmäisten suculaisten neuwon canssa, naittajaxi nimittänyt on.

3.§. Jos ei nijtä ole; nijn on täysi weli; sitälikin weli puoli isästä; sitten weli puoli äitistä; ja ottacon he sijhen isän-isän, eli äitin-isän neuwon. Jos ei täysi weli, eli weli puoli elä; nijn on isän-isä naittaja, ja likin händä äitin-isä; sitä likin setä, sitten eno. Jos ei händä ole; nijn on pijan lähin omainen isän, eli äitin puolelda. Jos molemmat tasalangot owat; nijn olcon se lähin, joca isän puolelda on, mies ja ei waimo, ja ottacon hän sijhen lähimmäisen suculaisen äitin puolelda ja laillisen orwoin holhojan neuwon. Jos ei suculaista elä, waan ainoastans orwoin holhoja; nijn pitä sen hänen naittajans oleman.

4.§. Jos rijta tule naittajan oikeudesta, eli jos oikia naittaja näkyis ei olewan sijhen soweljas, eli hywänsuopainen; Nijn säätäkön sijtä Tuomari, nijn cuin hän, parhan ymmärryxen ja omantunnon jälken, cohtullisexi löytä.

5.§. Ei pidä ketän waadittaman awioskäskyyn, waan pitä nijn hywin waimon, cuin miehengin wapamielinen tahto ja suostumus naimisen kijnnittämän.

6.§. Mies eli waimo ei mahda awioskäskyyn itzens andaa, ennen cuin mies on täyttänyt yxicolmattakymmendä, ja waimo wijsitoistakymmendä wuotta; ellei Cuningas löydä cohtullisexi, sijhen lupaa andaa.

III. Lucu. Kihlauksesta.

1.§. Cosca kihlaus tapahtu, pitä naittajan läsnä oleman neljän todistajan canssa, caxi miehen, ja caxi waimon puolesta. Jos muutoin tapahtu; olcon se kihlaus mitätöin, jos naittaja sen päälle canda, ja wetäkön cumbikin, jotca itzens laittomasti toinen toisens canssa kihlannet owat, kymmenen talaria sackoa waiwaisille; Jos naittaja sen kihlauxen hyväxi otta, nijn olcon molemmat syyttömät. 2.§. Nyt sito itzens kirjallisesti awioskäskyyn: jos sijhen on naittajan suostumus; ei pidä toisella heistä sitten oleman walda rickoa sitä lupausta eli itzens toiselle kihlata.

3.§. Jos muu kihla cuin oikia naittaja, nijncuin ennen mainittu on; wetäkön sackoa wijsitoistakymmendä talaria, ja kihlaus olcon mitätöin.

4.§. Jos naittaja kihla pijan cahdelle, wetäkön sackoa colmekymmendä talaria, puoli Cuningalle, ja puoli kihlacunnalle, eli Caupungille, ja palkitcon wahingon.

5.§. Jos mies kihla itzellens sen waimon, joca ennen laillisesti kihlattu on; wetäkön sackoa, mies wijsitoistakymmendä talaria, ja waimo colmekymmendä: Jos molemmat owat ennen kihlatut; wetäkön cumbikin sackoa colmekymmendä talaria. Jos lihallinen secannus tapahtu heidän keskenäns; rangaistacoot cuin Pahantegon Caaresa eroitetan; olcon myös rickonet waiwaisille caicki mitä he toinen toisellens andanet owat. Jos mies kihla itzellens caxi, wetäkön sackoa colmekymmendä talaria, ja olcon se ensimmäinen kihlaus seisowainen, ehkä hän wiimeisen canssa yhtyttä pitänyt olis. Jos ei se ensimmäinen tahdo hänen canssans awioskäskyä raketa, wihittäkön hän sillloin sen wijmeisen canssa.

6.§. Kihla mies tietämätäns sen waimon, eli waimo sen miehen, joca ennen kihlattu on; olcon syytöin, ja se joca syypää on, wetäkön sackoa colmekymmendä talaria, ja palkitcon wahingon; Olcon myös rickonut syyttömälle ne lahjat, cuin hän sekä saanut että andanut on. Jos jocu muulla tawalla on syypä kihlauxen eroon, eli kihla hän itzellens sen jota hän langouden, eli muun estehen tähden ei saa naida; olcon sama laki.

7.§. Jos molemmilla on yhdenwerta syytä kihlauxen eroon; langetcon waiwaisille caicki, mitä he toinen toisellens andanet owat, ja wetäkön cumbikin caxikymmendä talaria sackoa. Jos toisesa on enämbi ja toisesa wähembi syytä; wetäkön se puolen sen werta sackoa, jolla wähembi syytä on; mutta lahjat olcon ricotut waiwaisille.

8.§. Jos kihlacumpanit andawat toinen toisellens lahjoja walmisa rahasa, eli irtaimesa calusa, awioskäskyn tähden: ja kihlattu morsian sitten cuole ennen wihkimistä; andakon ylkämies sen cuollen wanhemmille eli perillisille caicki jällens, mitä hän saanut on, ja ottacon tacaisin, mitä hän andanut on. Jos ylkämies cuole morsiammelda; ottacon hän lahjans jällens, ja pitäkön mitä hänelle annettu oli irtaimesa calusa.

9.§. Jos mies yhteyttä pitä morsiammens canssa; niin on se awioskäsky, joca pitä wihkimisellä päätettämän, joco kihlaus on ehdollinen, eli ehdotoin, ja ehkä samat ehdot ei olis täytetyt. Jos ei mies tahdo wihille, ja täsä wastahacoisudesans pysy; nijn selitettäkön nainen hänen awiowaimoxens, ja nautitcon täyden awio-oikeuden miehen omaisudesa, nijncuin 10. Lugusa täsä Caaresa sanotan. Teke nainen sen; olcon sama Laki.

10.§. Jos mies yhteyttä pitä naisen canssa awioskäskyn lupauxella; nijn pitä hänen sen ottaman awioxens, jos hän sen päälle seiso, ja naisen isä ja äiti sijhen suostuwat. On mies wastahacoinen; olcon laki, cuin ennen sanottu on. Jos hän lupauxen kieldä, tuomitcon Oikeus sijtä. Jos lupaus tule wahwaxi selitetyxi, eli mies on andanut hänen Kirckoon otettaa, nijncuin hänen kihlatun morsiamens; ei pidä hänellä sitten oleman woima sitä lupausta rickoa, ehkä waimo hänen oikeudens awioskäskyyn jättää tahdois.

11.§. Jos ylkämies carcaa morsiamens tyköä jonga canssa hän yhteyttä pitänyt on; käykön sijtä, nijncuin 13. Lugusa miehestä ja waimosta säätän.

IV. Lucu. Erosta kihlauxisa.

1.§. Jos jocu tule kihlauxeen waadituxi, ja ei anna sijhen suostumustans hawata, sitte cuin mies, eli nainen, waatimisesta wapa on; nijn olcon kihlaus mitätöin, ellei kihlakumpanit ole toinentoiseens secandunet.

2.§. Jos jommalla cummalla ennen kihlausta on salainen tauti, joca tartuwainen ja parandamatoin on, eli hän sitten olis sen saanut: nijncuin spitali, caatuwa-tauti, mielettömys, raiwous, haureuden rahcoja, eli cauhistawaisia ja suuria wicoja ja wirhejä; nijn käykön myös se kihlaus tacaisin.

3.§. Olcon myös sama laki, cosca jombicumbi ennen eli jälken kihlauxen on salawuoteudella rickonut, eli tehnyt sencaldaisen työn, joca turmele hänen hywän nimens: Jos se oli ennen tietty; nijn ei pidä kihlauxen tacaisin käymän.

4.§. Jos kihlacumpanit tahtowat eritä, ja he ei ole toinentoiseens ryhtyneet; andacot sen Capitlumille tietä, ja käykön kihlaus tacaisin.

5.§. Jos wiha ja catkerus tule kihlacumpanein wälillä muista erinomaisista syistä, jotca ei ilme ollet, ennen cuin kihlaus tapahdui, ja yxi tahto eritä, ja se toinen ei; tuomitcon silloin Oikeus eroon. Jos ei sencaldaisia syitä löydy; nijn ei mahda ricollinen awioskäskyä raketa jongun muun canssa, nijn cauwoin cuin se hyljätty ei ole sowitettu; palkitcon myös caiken wahingon.

6.§. Jos tundematoin mies tule, ja anda itzens nimen eli säädyn puolesta ulos, muun edestä, cuin hän on: ja nainen sen cautta wietellän kihlauxeen hänen canssans; nijn wetäkön mies sackoa cahdexankymmendä talaria, puolen naiselle, ja puolen waiwaisille; Olcon myös rickonut lahjat naiselle, ja kihlaus olcon mitätöin. Jos wihkimys sijhen tygö tule samasta petoxesta, ja ei heitä saada sopimaan; wetäkön mies caxikerraisen sacon, ja olcon cunniatans paitzi; käykön myös se naiminen tacaisin.

7.§. Joca juowuxis itzens kihlaa, eli petoxella sijhen wieteldy on; sen ei pidä oleman welcapään sitä lupausta pitämään.

8.§. Jos mies lähte itzewaldaisesti pois kihlatun morsiamens tyköä, ja on, hänen suosions wastan, pois ylitze wuoden ja päiwän; jos morsian tahto sijtä kihlauxesta irralle; nijn mahta Tuomari sen myöden anda.

VII. Lucu. Cuinga laillisen naimisen cuulutus pitä tapahtuman; ja jos wihkimistä kieltän/ eli wijwytetän.

1.§. Cosca mies on naisen laillisesti kihlannut, ja tahto andaa awioskäskyn wihkimisellä päätettää; nijn pitä hänen naittajalle sen ilmottaman cuutta wijckoa ennen. Jos nainen häneldä kielttän ilman laillista syytä; nijn anocon Cuningan Käskynhaldialda, että wihkiminen ilman wijwytystä, tapahtua mahdais, ja naittaja wetäkön sitten sackoa, laittoman estämisen tähden, wijsikymmendä talaria, ja palkitkon wahingon.

2.§. Ennen cuin wihkiminen tapahtu, pitä colmena Sunnuntaina Saarnastuolilda cuulutettaman sijnä Seuracunnasa, josta morsian otetan; Jos ei nijn ole, että wihollista wastan sotaan lähtö tapahtu, eli mies muusa Waldacunnan asiasa uloslähetetän; silloin mahta cuulutus tapahtua ainoastans yhtenä Sunnuntaina eli Pyhäpäiwänä, waan ei cuitengan wihkiminen ennen cuin cahta päiwä senjälken, nijncuin Kircko-Lais lawiammalda sanotan. Jos Pappi wihki ennen cuin nijn cuulutettu on; olcon wircaans paitzi.

3.§. Joca estettä tahto tehdä awioskäskyä wastan, taicka itze edestäns, taicka toisen puolesta; andacon sen Kirckoherralle tietä cahden miehen läsnäollesa; Pangon myös cohta Cuningan Käskynhaldian tygö tacauxen caiken wahingon ja culutuxen edestä, ja ottacon sitten haaston ensimäisen oikeuden aicaan, sen päälle, jota wastan estet tehdän. Jos ei Tuomari löydä laillista syytä sijhen olewan; nijn wetäkön päällecandaja sackoa caxikymmendä talaria, ja maxacon caiken wahingon.

VIII. Lucu. Cuinga esipuhe tapahtua mahta nijden wälillä / jotca paricundaan itzens anda tahtowat.

1.§. Jos mies ja waimo, joca leski on, eli naittaja pijan puolesta, tekewät esipuheen keskenäns ennen awioskäskyä, sijtä naimisen oikeudesta cuin cummangin nautitzeman pitä; se on woimallinen ja wahwa, cosca se ei tapahdu nijden wahingoxi, joilla parembi oikeus omaisuteen sijhen aicaan on. Ei mahda sencaldaiset esipuhet seisowaiset olla, ellei wierat miehet todista, että ne ennen wihkimistä tehdyt owat; Ja ne sitten sisälle kirjoitetan ensimmäisesä keräjäsä, ja caupungisa cohta wihkimisen jälken.

2.§. Jos mies ja waimo tekewät taincaldaisia esipuheita ulcomaalla, sijtä omaisudesta cuin heillä täällä on, ja tahtowat, että nijden myös täsä waldacunnasa kelpaman pitä, waicka ei he itze tänne tule; nijn pitä ne esipuhet, ennen awioskäskyä, ulcomaalla todistajain canssa ylöspandaman, ja täsä waldacunnasa wuoden ja yön sisälle Tuomarin tykönä edesannettaman ja sisälle kirjoitettaman.

3.§. Jos he tekewät sencaldaisia esipuheita ulcomaalla, ja sitten itze tulewat tälle maalle; nijn pitä nijden jotca täällä syndynet owat, cuuden wijcon sisällä, ja ulcomaisten cuuden cuucauden sisällä, sitten cuin he täällä itzens tiloittanet owat, andaman ne täällä sisälle kirjoitta, cuin ennen sanottu on. Jos ei se tapahdu; nijn olcon ne esipuhet woimattomat.

IX. Lucu. Miehen oikeudesta olla waimons edeswastaja; ja huomen-lahjasta.

1.§. Sitten cuin mies ja waimo yhteen wihityt owat, nijn on mies waimons oikia edeswastaja, ja mahta etziä ja wastata hänen puolestans: Waimo seura myös miehens säätyä ja tilaa.

2.§. Ennen wihkimistä pitä miehen waimolle wissin huomenlahjan lupaman, irtaimesa, eli kijndiäsä omaisudesa, waan ei molemmisa yhtähawa, joco hän nai pijan, eli lesken.

3.§. Huomenlahja pitä otettaman miehen yxin omasta osasta omaisudesa. Jos waimo cuole ennen cuin mies; olcon silloin huomenlahja myös cuollut. Jos waimo elä miehen jälken; nautitcon huomenlahjans maan oikeuden jälken, joco heillä on lapsia yhdesä, eli ei. Jos waimolla on naimisen oikeus caupungin oikeuden jälken; älkön ottaco huomenlahjaa, jos hänelle lapsia miehens jälken on.

4.§. Jos huomenlahja on luwattu maasa ja kijndiäsä omaisudesa maalla, eli huoneisa ja maasa caupungisa, perityisä eli ansaituisa, ja colmas osa sijhen on ulottuwainen miehen säilytetystä osasta irtaimesa ja kijndiäsä, cosca hän cuole, eli huomenlahja ulos otetan; nijn nautitcon waimo hänen huomenlahjans täyteen. Jos huomenlahja on suurembi cuin colmas osa; ei pidä cuitengan hänellä oleman oikeutta, sen ylitze mitään saada. Jos ei nijn paljo maata ja kijndiätä omaisutta löydy; nijn pitä miehen lasten, eli muiden perillisten, edescatzoman waimolle irtaimesta calusta, nijn suuren caswon, eli sisälletulon, cuin häneldä puuttu. Ei mahda waimolla muuta oikeutta olla sijhen huomenlahjaan, joca on annettu maasa, cuin sitä wiljellä ja nautita nijn cauwan cuin hän leskenä on, ja cunnialla elä: Olcon myös welcapä pitämän huonet ja maan woimasa, ja ei andaman nijden hänen cauttans paheta. Cosca waimo cuole, eli mene toiseen naimiseen; langetcon huomenlahja cotia miehen lapsille, eli muille hänen perillisillens.

5.§. Nyt on huomenlahja luwattu irtaimesa calusa, ja kymmenes osa sijhen ulottu miehen cuoleman tapauxisa löyttywästä irtaimesta ja kijndiästä omaisudesta; saacon waimo ulos huomenlahjans täyteen. Jos se on suurembi cuin kymmenes osa; nijn tasoitetan huomenlahja sen jälken. Jos ei nijn paljo irtaimesa calusa löydy, cuin huomenlahjan sitten oleman pitä; nijn saacon waimo wiljelläxens ja nautitaxens huonetta ja maata caupungisa, eli maalla, nijn paljo, cuin puutosta wastan tule, sijhen asti että miehen lapset, eli perilliset, ne häneldä lunastawat; ja olcon huomenlahja, joca irtaimesa calusa annettu on, waimon ijäinen omaisus.

6.§. Ei mahda mies andaa suuremba huomenlahja waimollens, cuin nyt sanottu on, waan kyllä wähemmän.

7.§. Jos mies cuole, ja ei ole luwannut huomenlahja; nautitcon silloin waimo puolen sijtä, cuin mies corkeimmasti tämän Lain jälken huomenlahjaxi andaa taidais; ja olcon lasten eli perilisten wallasa, joco he sen irtaimesa, eli kijndiäsä omaisudesa, andaa tahtowat.

Lähde: Ruotsin valtakunnan vuoden laki 1734. Naimisen caari.

Moi!
Tulin lukemaan tätä viestiketjua löytääkseni ideoita sulhasen huomenlahjaksi. Häihin on enää 2 viikkoa aikaa enkä ole vielä keksinyt lahjaa. Tahdon kuitenkin antaa sellaisen kiitoksena yhteisestä päivästä. Mieheni ei pidä koruja. :-/

Mitä te olette antaneet lahjaksi miehelle hääaamuna?