Ne wiccat, joilla on jo lapsia tai ne, joka suunnittelevat lasten hankintaa.. Millä tavoin, jos ollenkaan, olette aikoneet lapsillenne kertoa uskonnostanne?
Wicca ja lapset
harakkatar
61016
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itsellä ei ole lapsia, eikä ole edes miestä vielä, mutta olen ajatellut että kerron sitä mukaa kun lapsi kysyy tai häntä kiinnostaa.
Aion elää elämääni kuten tavallisestikin, ja viettää sapatteja ja sellaista, ja siinä sitten samalla selittää lapselle että mitäs tässä nyt suurinpiirtein tapahtuu ja miksi. Myös haluan opettaa hänelle luonnon kunnioittamista ja korostaa sitä että hän on itsekin osa sitä, ja ei mitenkään yläpuolella. Jos hän sitten joskus kysyy että mikä se jumala on, tai kuka on se jumalatar jolle äiti aina puhuu, tai mikä tämä esine x tässä on, niin sitten selitän. Niin se mielestäni menee kaikkein luonnollisimmin.
Emme pyri vaikuttamaan lastemme uskonnollisiin näkemyksiin. Tosin mielenkiintoista nähdä miten he reagoivat, jos/kun heille joskus asioita ymmärtäessään paljastuu totuus vanhemmista.
Pyrimme järjestämään mahdollisimman laaja-alaisen ja neutraalin tasapainoisen ympäristön myös uskonnollisissa asiossa. Tärkeintä on saada lapsillemme hyvä, terve itsetunto ja kyky harkita aioita monelta kannalta "(ei näköjään mikään helppo juttu toteuttaa käytännössä)". Tilanteeseen saattaa kuitenkin tulla melkoisia muutoksia, jos jompikumpi alkaa joskus harrastamaan Wiccaa tai rituaalista magiaa. Valistuksen sana varmaan tulee sanottua, jos heissä alkaa esiintymään piirteitä jonkin sortin kiihkouskovaisuudesta tai ylemmääräisestä fanaattisuudesta.
Toisinsanoen kerromme asiasta, kun he ovat siihen riittävän kypsiä. jos he eivät saavuta siihen riittävää henkistä kypsyyttä koskaan tai muutoin poikkeavat merkittävästi ajatusmaailmaltaan/käsityksiltään asiasta, kyseisessä asiassa, emme ehkä kerro koskaan.
Eli olen miettinyt ihan samaa vaika vielä ei lapsia olekkaan tulossa, mutta jossain vaiheessa kyllä. Ehkä paras tapa kertoa on kertoa sillätavalla luonnollisesti... Eli kertoa että kyseessä on luontoa ja elämää arvoatava uskonto ja tietty sitten jotain sapateista ja miksi niitä vietetään tai oikeastaan miten ne itse kokee. En tiedä saako kukaan tästä vastauksestani mitään tolkkua, mutta toivottavasti jotai edes joku tajuaa mitä olen yrittänyt selittää :) Ja tietty sitten vastailen lapsen kysymyksiin parhaan kykyni mukaan, sillätavoin ainakin tulee esiin ne asiat joita lapsi haluaa todella uskonnostani tietää... Se kai on kauikkein luonnollisin tapa kertoa asiasta, niin aikuisille kuin lapsillekkin ja oli se asia sitten mikä tahansa.
Itse harjoitan lähinnä wiccaa muistuttavaa luonnonuskontoa, mies on ateisti. Emme kuulu kirkkoon, eivätkä miehen vanhemmat. Omani kuuluvat, mutta eivät ole uskonnollisia (en tiedä miten vakaasti uskovat Jumalaan). Sekä minä että mieheni olemme yleisesti kinnostuneet eri uskonnoista. En piilottele uskontoani kotona, mutta koska se on minulle erittäin henkilökohtainen asia, olen tähän mennessä harjoittanut sitä ollessani yksin.
Tarkoitus on antaa lapsellemme vapaus löytää itse oma tiensa uskontojen suhteen. vastaamme kysymyksiin sitten kun hän niitä esittää, ja yritämme olla puolueettomia kertoessamme eri uskonnoista. No, puolueettomuus voi kyllä karista jos lapsi rupeaa jonkin uskonnon fanaatikoksi.
Itselläni on järjetön vauvakuume ja paljon olen miettinyt lasten kasvattamiseen liittyviä asioita. Myös näin uskonnolliselta kannalta. Itsekään en ihan wiccalainen ole, mutta eräänkaltainen.. noita. En haluaisi lapsilleni tuputtaa uskonnollisia asioita. Jos lapsi joskus kysyy uskonnostani, niin sitten kerron. Mutta aion opettaa lapsilleni suvaitsevaisuutta jokaiseen asiaan/ihmiseen. Kaikki rotuasiat, vammaisuudet, uskonnot, ulkonäköasiat, pukeutuminen.. Kaikkeen opetan suvaitsevaisuutta ja sitä, että jokainen ihminen on erilainen. Uskontojen kohdalla painotan sitä, että mikään uskonto ei ole oikea eikä mikään väärä. Jokaisella ihmisellä on oma uskontonsa ja tapansa uskoa, eikä se ole mitenkään väärin. Jokaiselle kun on varattu oma tie tässä maailmassa ja uskonto, mikä sopii toiselle ja tekee toisen onnelliseksi, ei toimi toisen kohdalla.
Avopuoliso (joka ei halua vielä lapsia, mokoma) on käsittääkseni ateistisen skeptinen. Jos näin voi nyt sanoa.
Aikuinen ei voi päästä neutraliteettiin, sillä aikuinen ihminen on lapsilleen aina auktoriteetti. On tavattoman naivia sanoa, että voi neutraalisti selittää lapsille. Aina arvovaraus on oman käsityksen puolella. Jos tahtoo olla neutraali todellisesti, niin silloin ei saa lapsille tuoda yksipuolisesti esille mitään - ei sitä omaansa varsinkaan, vaan tulee esitellä kaikki samalla viivalla. Tämän sanon neutraliteetista korostaen, ettei sellainen ole käytännössä mahdollista, vaan se on sittenkin sen oman uskonsa mahdollista pikkuhiljaista syöttämistä ja sitten sanotaan, että se on neutraalista ja lapsi saa sitten vapaasti valita mitä tahtoo. Syöttäminen tapahtuu jo kaikissa arkielämän pienissäkin kuvioissa. Valitettavasti neutraliteetti on absurdi yhtälö. Vanhemmat määräävät todellisesti, mutta lapset kasvettuaan harkitsevaan ikään saattavat kapinamielessään hylätä aikuisen arvomaailman. Tämä on nähty, tietty juttu.