Wicca ja lapset

Itsellä ei ole lapsia, eikä ole edes miestä vielä, mutta olen ajatellut että kerron sitä mukaa kun lapsi kysyy tai häntä kiinnostaa.
Aion elää elämääni kuten tavallisestikin, ja viettää sapatteja ja sellaista, ja siinä sitten samalla selittää lapselle että mitäs tässä nyt suurinpiirtein tapahtuu ja miksi. Myös haluan opettaa hänelle luonnon kunnioittamista ja korostaa sitä että hän on itsekin osa sitä, ja ei mitenkään yläpuolella. Jos hän sitten joskus kysyy että mikä se jumala on, tai kuka on se jumalatar jolle äiti aina puhuu, tai mikä tämä esine x tässä on, niin sitten selitän. Niin se mielestäni menee kaikkein luonnollisimmin.

Emme pyri vaikuttamaan lastemme uskonnollisiin näkemyksiin. Tosin mielenkiintoista nähdä miten he reagoivat, jos/kun heille joskus asioita ymmärtäessään paljastuu totuus vanhemmista.
Pyrimme järjestämään mahdollisimman laaja-alaisen ja neutraalin tasapainoisen ympäristön myös uskonnollisissa asiossa. Tärkeintä on saada lapsillemme hyvä, terve itsetunto ja kyky harkita aioita monelta kannalta "(ei näköjään mikään helppo juttu toteuttaa käytännössä)". Tilanteeseen saattaa kuitenkin tulla melkoisia muutoksia, jos jompikumpi alkaa joskus harrastamaan Wiccaa tai rituaalista magiaa. Valistuksen sana varmaan tulee sanottua, jos heissä alkaa esiintymään piirteitä jonkin sortin kiihkouskovaisuudesta tai ylemmääräisestä fanaattisuudesta.

Toisinsanoen kerromme asiasta, kun he ovat siihen riittävän kypsiä. jos he eivät saavuta siihen riittävää henkistä kypsyyttä koskaan tai muutoin poikkeavat merkittävästi ajatusmaailmaltaan/käsityksiltään asiasta, kyseisessä asiassa, emme ehkä kerro koskaan.

Eli olen miettinyt ihan samaa vaika vielä ei lapsia olekkaan tulossa, mutta jossain vaiheessa kyllä. Ehkä paras tapa kertoa on kertoa sillätavalla luonnollisesti... Eli kertoa että kyseessä on luontoa ja elämää arvoatava uskonto ja tietty sitten jotain sapateista ja miksi niitä vietetään tai oikeastaan miten ne itse kokee. En tiedä saako kukaan tästä vastauksestani mitään tolkkua, mutta toivottavasti jotai edes joku tajuaa mitä olen yrittänyt selittää :) Ja tietty sitten vastailen lapsen kysymyksiin parhaan kykyni mukaan, sillätavoin ainakin tulee esiin ne asiat joita lapsi haluaa todella uskonnostani tietää... Se kai on kauikkein luonnollisin tapa kertoa asiasta, niin aikuisille kuin lapsillekkin ja oli se asia sitten mikä tahansa.

Itse harjoitan lähinnä wiccaa muistuttavaa luonnonuskontoa, mies on ateisti. Emme kuulu kirkkoon, eivätkä miehen vanhemmat. Omani kuuluvat, mutta eivät ole uskonnollisia (en tiedä miten vakaasti uskovat Jumalaan). Sekä minä että mieheni olemme yleisesti kinnostuneet eri uskonnoista. En piilottele uskontoani kotona, mutta koska se on minulle erittäin henkilökohtainen asia, olen tähän mennessä harjoittanut sitä ollessani yksin.

Tarkoitus on antaa lapsellemme vapaus löytää itse oma tiensa uskontojen suhteen. vastaamme kysymyksiin sitten kun hän niitä esittää, ja yritämme olla puolueettomia kertoessamme eri uskonnoista. No, puolueettomuus voi kyllä karista jos lapsi rupeaa jonkin uskonnon fanaatikoksi.