Skolioosi-leikkaus

TuLiKäRpÄnEn

Moi... eli onko jollekki tehty skolioosin takia leikkaus??? jos on niin voisitkos vähän kertoa että miten meni??? nimittäin mulle tehään se leikkaus. ja minkä ikäsii olitte ku teille tehtii se???

165

15102

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tyttö85

      On tehty, tosin useampi vuosi sitten. Oli 12 melkein 13 kun leikattiin. kuudennen luokan keväällä. Kipeä olin vähän aikaan, mutta sairaalassa ei kivusta tarvitse kärsiä ja kotiin pääsee kun kipu on siedettävää. Mitä sinä haluaisit tietää? missä sinut leikataan? JA koska?
      Itselle tehtiin oikaisu ja luudutus leikkaus rintarangan alueelle. nyt siitä on muistona enään hyvin pitkä mutta huomaamaton arpi. ja ihan normaali 20 vuotiaan tytön elämää elän. minä ratsastan ja harrastan montaa muutakin liikuntaa, joten mitään tuollaisia rajoitteita ei ole. tai on laskuvarjo ja benjihyppy ovat kiellettyjä sekä kovin fyysinen työ on myös kiellettyä.

      • TuLiKäRpÄnEn

        Mut leikataa tampereella eli TAYS:issa. mul leikataa ens kevät talvel. saitko jotku kepit tai muut samaa asiaa hoitavat jutut mukaan kotiin??? sattuko ekat päivät siihen selkään??? kuika kauan olit pois koulusta??? (jos muistat)


      • TuLiKäRpÄnEn

        Mut leikataa tampereella eli TAYS:issa. mul leikataa ens kevät talvel. saitko jotku kepit tai muut samaa asiaa hoitavat jutut mukaan kotiin??? sattuko ekat päivät siihen selkään??? kuika kauan olit pois koulusta??? (jos muistat)


      • TuLiKäRpÄnEn

        Mut leikataa tampereella eli TAYS:issa. mul leikataa ens kevät talvel. saitko jotku kepit tai muut samaa asiaa hoitavat jutut mukaan kotiin??? sattuko ekat päivät siihen selkään??? kuika kauan olit pois koulusta??? (jos muistat)


      • TuLiKäRpÄnEn
        TuLiKäRpÄnEn kirjoitti:

        Mut leikataa tampereella eli TAYS:issa. mul leikataa ens kevät talvel. saitko jotku kepit tai muut samaa asiaa hoitavat jutut mukaan kotiin??? sattuko ekat päivät siihen selkään??? kuika kauan olit pois koulusta??? (jos muistat)

        sori et tuli noin monta xD


      • tyttö85
        TuLiKäRpÄnEn kirjoitti:

        Mut leikataa tampereella eli TAYS:issa. mul leikataa ens kevät talvel. saitko jotku kepit tai muut samaa asiaa hoitavat jutut mukaan kotiin??? sattuko ekat päivät siihen selkään??? kuika kauan olit pois koulusta??? (jos muistat)

        miksi sinä kainolokepit saat jos selkä leikataan ei mahdu mun päähän. eli en saanut. jos tukea tarvit saat todennäköisesti sellaisen tason mitä lykäät edelläs. leikataanko sinulta lanne vai rintaranka?
        kipeä en juuri ollut kiitos kunnon myrkkyjen.
        Koulusta olin pois yhteensä 3 viikkoa. olisin saanut olla vaikka koko loppu kevään 6 viikkoa mut en halunnut. sairaalassa oli 10 päivää.


      • TuLiKäRpÄnEn
        tyttö85 kirjoitti:

        miksi sinä kainolokepit saat jos selkä leikataan ei mahdu mun päähän. eli en saanut. jos tukea tarvit saat todennäköisesti sellaisen tason mitä lykäät edelläs. leikataanko sinulta lanne vai rintaranka?
        kipeä en juuri ollut kiitos kunnon myrkkyjen.
        Koulusta olin pois yhteensä 3 viikkoa. olisin saanut olla vaikka koko loppu kevään 6 viikkoa mut en halunnut. sairaalassa oli 10 päivää.

        ei ku mä vaa ajattelin et jos sais. mult leikataa rintaranka. missä sul leikattiin??? ja miten sä tulit pois sielt sairaalast???


      • tyttö85
        TuLiKäRpÄnEn kirjoitti:

        ei ku mä vaa ajattelin et jos sais. mult leikataa rintaranka. missä sul leikattiin??? ja miten sä tulit pois sielt sairaalast???

        rintaranka myös. vedettiin suoraan ja pistettiin tukitangot. iskä vei ja haki kotiin. toiset varsinkin jos matka on pitkä ja potilas huonossa kunnossa niin osa kotiutetaan ambulanssilla tai paaritaksilla. mut ite olin epätavallisen hyvä kuntoinen. niin vaikka matka oli yli 120km niin autossa jaksoin hyvin istua


      • TuLiKäRpÄnEn
        tyttö85 kirjoitti:

        rintaranka myös. vedettiin suoraan ja pistettiin tukitangot. iskä vei ja haki kotiin. toiset varsinkin jos matka on pitkä ja potilas huonossa kunnossa niin osa kotiutetaan ambulanssilla tai paaritaksilla. mut ite olin epätavallisen hyvä kuntoinen. niin vaikka matka oli yli 120km niin autossa jaksoin hyvin istua

        nii eli mis sul leikattii??? ja mis asuit sillon??? mul on jotain 130-140 km meille sielt paikalt mis mut leikataa ja mulle sanottii et mä tuun paaritaksil.


      • tyttö85
        TuLiKäRpÄnEn kirjoitti:

        nii eli mis sul leikattii??? ja mis asuit sillon??? mul on jotain 130-140 km meille sielt paikalt mis mut leikataa ja mulle sanottii et mä tuun paaritaksil.

        forssassa ja leikattiin ortonissa, helsingissä. minut olis kotiutettu paaritaksilla jos en olis pystynyt istumaan noin pitkää matkaa. mutta oli todella hyvässä kunnossa. joten pärjäsin ilman


      • tiedoton 987654
        tyttö85 kirjoitti:

        forssassa ja leikattiin ortonissa, helsingissä. minut olis kotiutettu paaritaksilla jos en olis pystynyt istumaan noin pitkää matkaa. mutta oli todella hyvässä kunnossa. joten pärjäsin ilman

        siirretänkö lantiosta oikeasti jotain luuta selkään? oon tällästä kuullu mutta lääkäri ei mulle tällaista maininnut? millä tavoin leikkaus voi epäonnistua ja miten selkä voi edelleen taipua mutta pysyä suorassa? ja miten selkä käyttäytyy sitten vanhana? toivottovasti vastaatte!


      • much better now
        tiedoton 987654 kirjoitti:

        siirretänkö lantiosta oikeasti jotain luuta selkään? oon tällästä kuullu mutta lääkäri ei mulle tällaista maininnut? millä tavoin leikkaus voi epäonnistua ja miten selkä voi edelleen taipua mutta pysyä suorassa? ja miten selkä käyttäytyy sitten vanhana? toivottovasti vastaatte!

        kyllä mulla ainakin siirrettiin lantioluusta hohkaluuta leikkausalueelle jotta se luutuisi paremmin. Toki leikkaus on joka kerta erilainen, sillä jokainen skolioositapaus on yksilöllinen, joten saattaa olla ettet tarvitse luudutusta, mutta käsittääkseni se on ihan yleinen käytäntö. Eikä se ole sitä kummempi homma.

        Harvemmin se leikkaus enää epäonnistuu. En ole itse ainakaan kuullut yhtään tapausta joka olisi epäonnistunut. Minulla lääkäri suositteli pysymään netistä pois, sillä nettiin saattaa tulla ne, joilla se leikkaus onkin mennyt jollain lailla vähän pieleen. Turha pelottelu pois, siis. Omalla kohalla se meni hyvin, en edes halunnut katsoa netistä mitään kuvia tai mitään.

        Omalla kohalla tapaus oli sen verran vakava ja jäykkä jo alun alkaen, niin ei mun selkä ollenkaan taivu siitä leikkauskohalta. Siellä on sellainen metalli-instrumentti, joka pitää selän suorassa, joten eihän se millään järkeä siitä pysty taipumaan.

        Vanhana olemisesta mulla ei ole juuri mitään kokemusta, sillä leikkauksesta tulee tässä kuussa kuluneeksi vasta kaks vuotta. Mutta voin sanoa, että en kadu kyllä yhtään että menin siihen leikkaukseen. Nyt pystyn hengitämään vapaammin, sillä ennen pystyin hengittämään vain keuhkon yläosilla. Onhan tämä ollut tahtojen taistelu, mutta jos päättää voittavansa sen, niin voittaa. :)


      • tanssijatyttö97
        much better now kirjoitti:

        kyllä mulla ainakin siirrettiin lantioluusta hohkaluuta leikkausalueelle jotta se luutuisi paremmin. Toki leikkaus on joka kerta erilainen, sillä jokainen skolioositapaus on yksilöllinen, joten saattaa olla ettet tarvitse luudutusta, mutta käsittääkseni se on ihan yleinen käytäntö. Eikä se ole sitä kummempi homma.

        Harvemmin se leikkaus enää epäonnistuu. En ole itse ainakaan kuullut yhtään tapausta joka olisi epäonnistunut. Minulla lääkäri suositteli pysymään netistä pois, sillä nettiin saattaa tulla ne, joilla se leikkaus onkin mennyt jollain lailla vähän pieleen. Turha pelottelu pois, siis. Omalla kohalla se meni hyvin, en edes halunnut katsoa netistä mitään kuvia tai mitään.

        Omalla kohalla tapaus oli sen verran vakava ja jäykkä jo alun alkaen, niin ei mun selkä ollenkaan taivu siitä leikkauskohalta. Siellä on sellainen metalli-instrumentti, joka pitää selän suorassa, joten eihän se millään järkeä siitä pysty taipumaan.

        Vanhana olemisesta mulla ei ole juuri mitään kokemusta, sillä leikkauksesta tulee tässä kuussa kuluneeksi vasta kaks vuotta. Mutta voin sanoa, että en kadu kyllä yhtään että menin siihen leikkaukseen. Nyt pystyn hengitämään vapaammin, sillä ennen pystyin hengittämään vain keuhkon yläosilla. Onhan tämä ollut tahtojen taistelu, mutta jos päättää voittavansa sen, niin voittaa. :)

        siis mä jodun ehkä leikkaukseen ku on 30 astetta ( viimeks ku katottiin, ja pahenee kokoajan ) niin rakastan tanssia ihan hirveesti ja en pysty kuvittelemaan elämää ilmaan että selkä ei taivu koska tanssi haaveet jää sitten varmaan siihen.. )': niin multa laitettais varmaan lantiosta ja rintarangasta suoraks niin mulhan ois ihan jäykkä selkä! )': en haluaisi leikkaukseen mutta pakkohan se varmaan kohta on kun pahenee tää selkä.

        VIHAAN SKOLIOOSIA!


      • tyttö-99
        much better now kirjoitti:

        kyllä mulla ainakin siirrettiin lantioluusta hohkaluuta leikkausalueelle jotta se luutuisi paremmin. Toki leikkaus on joka kerta erilainen, sillä jokainen skolioositapaus on yksilöllinen, joten saattaa olla ettet tarvitse luudutusta, mutta käsittääkseni se on ihan yleinen käytäntö. Eikä se ole sitä kummempi homma.

        Harvemmin se leikkaus enää epäonnistuu. En ole itse ainakaan kuullut yhtään tapausta joka olisi epäonnistunut. Minulla lääkäri suositteli pysymään netistä pois, sillä nettiin saattaa tulla ne, joilla se leikkaus onkin mennyt jollain lailla vähän pieleen. Turha pelottelu pois, siis. Omalla kohalla se meni hyvin, en edes halunnut katsoa netistä mitään kuvia tai mitään.

        Omalla kohalla tapaus oli sen verran vakava ja jäykkä jo alun alkaen, niin ei mun selkä ollenkaan taivu siitä leikkauskohalta. Siellä on sellainen metalli-instrumentti, joka pitää selän suorassa, joten eihän se millään järkeä siitä pysty taipumaan.

        Vanhana olemisesta mulla ei ole juuri mitään kokemusta, sillä leikkauksesta tulee tässä kuussa kuluneeksi vasta kaks vuotta. Mutta voin sanoa, että en kadu kyllä yhtään että menin siihen leikkaukseen. Nyt pystyn hengitämään vapaammin, sillä ennen pystyin hengittämään vain keuhkon yläosilla. Onhan tämä ollut tahtojen taistelu, mutta jos päättää voittavansa sen, niin voittaa. :)

        Oon 11-vuotias. mulla on selässä tosi paha skolioosi. skolioosi on joka kuukausi lisääntynyt 6 astetta. Ja viime kesänä se oli 48 astetta. Tulevana olisi leikkaus. Skolioosi on minulla niin ylhäällä, ettei korsettihoito olisi auttanut mitään. Selkäranka tunkeutuu kokoajan vasemmalle, ja lähemmäs sydäntä. Siksi mua pelottaa se leikkaus, ja aattelin kysyä että onko jollekki tehty leikkaus samaan paikkaan? Ja onko leikkauksen jälkeen ollut kauheat kivut ? :S Illalla äidin vieressä aina istun, ja itken kun mietin, mikä mahtaisi olla kuolleisuusprosentit skolioosileikkauksissa? Vastatkaa mahdollisimman nopeasti.

        ps. Harrastan myös pesäpalloa. Mahtaako leikkaus haitata harrastusta ?


      • Alee__
        tyttö-99 kirjoitti:

        Oon 11-vuotias. mulla on selässä tosi paha skolioosi. skolioosi on joka kuukausi lisääntynyt 6 astetta. Ja viime kesänä se oli 48 astetta. Tulevana olisi leikkaus. Skolioosi on minulla niin ylhäällä, ettei korsettihoito olisi auttanut mitään. Selkäranka tunkeutuu kokoajan vasemmalle, ja lähemmäs sydäntä. Siksi mua pelottaa se leikkaus, ja aattelin kysyä että onko jollekki tehty leikkaus samaan paikkaan? Ja onko leikkauksen jälkeen ollut kauheat kivut ? :S Illalla äidin vieressä aina istun, ja itken kun mietin, mikä mahtaisi olla kuolleisuusprosentit skolioosileikkauksissa? Vastatkaa mahdollisimman nopeasti.

        ps. Harrastan myös pesäpalloa. Mahtaako leikkaus haitata harrastusta ?

        Onko kenellekkään sanottu saako lennellä leikkauksen jälkeen?


      • linnee
        Alee__ kirjoitti:

        Onko kenellekkään sanottu saako lennellä leikkauksen jälkeen?

        Hei!
        Olen 18 vuotias tyttö ja minulta leikattiin skolioosi kesällä 2009. Leikkaukseen mennessä asteita oli noin 60, mutka sijaitsi selässäni rintarangassa eli ihan yläselässä. Aemmin minulle kokeiltiin korsettihoitoa, mutta se ei auttanut juuri sen takia että mutka on minulla niin ylhäällä..
        Leikkaus meni erittäin hyvin ja pääsin nopeasti kotiutumaan sairaalasta. Olin sairaalassa vain 10 päivää, mielestäni melko vähän jos ajattelee kuinka iso leikkaus oli kyseessä :). Kivut olivat luonnollisesti kovat alkuvaiheessa, varsinkin liikkumminen oli aluksi hyvin kivuliasta. Pikkuhiljaa kuitenki alko helpottamaan, hiippailen hyvä tulee, itse menetin kesälomasta puolet siihen että elelin hissutellen, mutta näin jälkeen päin ajatellen se todella kannatti :). Kipuihin on kuitenkin olemassa hyviä lääkkeitä, ainakin minulle annettiin varsinkin teholla niin tujakoita lääkkeitä että ei kyllä tarvi kärsiä!!:) Tällä hetkellä selkä ei enää vaivaa juurikaan, kivutta olen saanut elellä :) Olen tosi tyytyväinen, että suostuin leikkaukseen, vaikka se aluksi pelottikin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että lääkärit jotka tekevät näin isoja leikkauksia ovat taatusti ammattilaisia! Itse ainakin luotin täysin heihin.Tällä hetkellä elän ihan normaalia elämää ja nautin siitä todella :) Harrastan mm. juoksua, laskettelua yms. eikä leikattu selkäni ole estänyt nauttimasta minua niistä.

        Niin ja kun joku kyseli lentämisestä, niin sairaalasta saa mukaan todistuksen lentokenttien metallinpaljastimia varten, sitä näyttämällä luulis pääsevän koneeseen tällanen teräsnainenkin.. ;)) Kuolleisuusprosentista en tiedä, mutta uskon että on vaarallisempaa jättää menemättä leikkaukseen, mikäli selkä menee vain pahempaan suuntaan,. kannattee siis kuunnella lääkäreitä, he tietävät mikä on parhaaksi.. Kyselkääs lisää jos tulee mieleen, vastaan ihan mielelläni kun olen ollut teidän kanssa aiivan samassa tilanteessa! :)


      • hh
        linnee kirjoitti:

        Hei!
        Olen 18 vuotias tyttö ja minulta leikattiin skolioosi kesällä 2009. Leikkaukseen mennessä asteita oli noin 60, mutka sijaitsi selässäni rintarangassa eli ihan yläselässä. Aemmin minulle kokeiltiin korsettihoitoa, mutta se ei auttanut juuri sen takia että mutka on minulla niin ylhäällä..
        Leikkaus meni erittäin hyvin ja pääsin nopeasti kotiutumaan sairaalasta. Olin sairaalassa vain 10 päivää, mielestäni melko vähän jos ajattelee kuinka iso leikkaus oli kyseessä :). Kivut olivat luonnollisesti kovat alkuvaiheessa, varsinkin liikkumminen oli aluksi hyvin kivuliasta. Pikkuhiljaa kuitenki alko helpottamaan, hiippailen hyvä tulee, itse menetin kesälomasta puolet siihen että elelin hissutellen, mutta näin jälkeen päin ajatellen se todella kannatti :). Kipuihin on kuitenkin olemassa hyviä lääkkeitä, ainakin minulle annettiin varsinkin teholla niin tujakoita lääkkeitä että ei kyllä tarvi kärsiä!!:) Tällä hetkellä selkä ei enää vaivaa juurikaan, kivutta olen saanut elellä :) Olen tosi tyytyväinen, että suostuin leikkaukseen, vaikka se aluksi pelottikin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että lääkärit jotka tekevät näin isoja leikkauksia ovat taatusti ammattilaisia! Itse ainakin luotin täysin heihin.Tällä hetkellä elän ihan normaalia elämää ja nautin siitä todella :) Harrastan mm. juoksua, laskettelua yms. eikä leikattu selkäni ole estänyt nauttimasta minua niistä.

        Niin ja kun joku kyseli lentämisestä, niin sairaalasta saa mukaan todistuksen lentokenttien metallinpaljastimia varten, sitä näyttämällä luulis pääsevän koneeseen tällanen teräsnainenkin.. ;)) Kuolleisuusprosentista en tiedä, mutta uskon että on vaarallisempaa jättää menemättä leikkaukseen, mikäli selkä menee vain pahempaan suuntaan,. kannattee siis kuunnella lääkäreitä, he tietävät mikä on parhaaksi.. Kyselkääs lisää jos tulee mieleen, vastaan ihan mielelläni kun olen ollut teidän kanssa aiivan samassa tilanteessa! :)

        Lueskelin vähän näitä teidän kokemuksia ja ajattelin kertoa omani nyt. Elikkä koko selkä laitettiin remontiin syksyllä 2008 ja nyt olen paremmassa kunnossa, kuin ikinä ennen. Asteita minulla 74 ennen leikkausta ja vasemman puolen keuhkot sekä sydän olivat TODELLA painuksissa selkärangan takana. Jouduin myös neljä päivää ennen kyseistä leikkausta kallo vetoon koska niska ja selkäranka olivat niin jumissa. Leikkauksen jälkeen olin 7 päivää sisällä sairaalassa ja sitten pääsinkin jo kotiin. Sen koko viikon ajan, kun olin siellä lastenklinikalla ei ollu mitään kipuja eikä ongelmia. En saanut myöskään mitään tukia kävelyn avuksi.
        Puolen vuoden jälkitarkastuksessa lääkäri ja hoitajat ihmettelivät suuresti, kun leikkauksesta ei näkynyt mitään jälkiä esim. taivutuksissa ja kävelyssä. Elikkä toivun todella nopeasti. Kotona olin noin kuukauden ja sitten palasin kouluun.

        Haluan toivottaa onnea ja sisukkuutta kaikille joita tämä leikkaus odottaa. Omalla kohdalla voin sanoa, että positiivisuus sairaala ajalla on kaiken AO!
        Vastaan myös mielelläni kysymyksiin =)


      • egwegw
        hh kirjoitti:

        Lueskelin vähän näitä teidän kokemuksia ja ajattelin kertoa omani nyt. Elikkä koko selkä laitettiin remontiin syksyllä 2008 ja nyt olen paremmassa kunnossa, kuin ikinä ennen. Asteita minulla 74 ennen leikkausta ja vasemman puolen keuhkot sekä sydän olivat TODELLA painuksissa selkärangan takana. Jouduin myös neljä päivää ennen kyseistä leikkausta kallo vetoon koska niska ja selkäranka olivat niin jumissa. Leikkauksen jälkeen olin 7 päivää sisällä sairaalassa ja sitten pääsinkin jo kotiin. Sen koko viikon ajan, kun olin siellä lastenklinikalla ei ollu mitään kipuja eikä ongelmia. En saanut myöskään mitään tukia kävelyn avuksi.
        Puolen vuoden jälkitarkastuksessa lääkäri ja hoitajat ihmettelivät suuresti, kun leikkauksesta ei näkynyt mitään jälkiä esim. taivutuksissa ja kävelyssä. Elikkä toivun todella nopeasti. Kotona olin noin kuukauden ja sitten palasin kouluun.

        Haluan toivottaa onnea ja sisukkuutta kaikille joita tämä leikkaus odottaa. Omalla kohdalla voin sanoa, että positiivisuus sairaala ajalla on kaiken AO!
        Vastaan myös mielelläni kysymyksiin =)

        Hei! Minulle ollaan tekemässä skolioosi-leikkausta ensi vuoden alussa. Kaikki pelottaa ja ahdistaa..harmittaa se arpikin! Kertokaa joku millainen arpi teille on tullut? Ja mikä se luunsiirto lonkasta on? Tuleeko siihenkin pitkä arpi?


      • snananana
        egwegw kirjoitti:

        Hei! Minulle ollaan tekemässä skolioosi-leikkausta ensi vuoden alussa. Kaikki pelottaa ja ahdistaa..harmittaa se arpikin! Kertokaa joku millainen arpi teille on tullut? Ja mikä se luunsiirto lonkasta on? Tuleeko siihenkin pitkä arpi?

        Olin skolioosileikkauksessa kesällä 2008, arvesta piti tulla vain 10cm pituinen mutta leikkauksen aikana tehtiin muutoksia niin siitä tulikin hieman isompi. Kesti siinä noin vuosi että arven hyväksyin mutta nyt siihen on jo tottunut ja se on osa mua, melko vaaleakin se jo on :) keväällä 2010 olin korjausleikkauksessa ja tehtiin kylkiluusta luusiirrännäinen (jotta selkäranka luutuisi uudestaan ja saisi tukea) ja se tehtiin vanhasta arvesta, eli uusia jälkiä ei tullut. Tän toisen leikkauksen jälkeen oon käyttänyt arpia vaalentavaa rasvaa ja nopeesti on taas vaalentunut.
        Tietenkin siihen menee aina aikansa kun arpeen tottuu, mutta nykyään arvet tehdään todella siisteiksi eikä niissä ole häpeämistä, eihän sitä ole itse päättänyt sellaista saada :)
        Voimia ja jaksamista sulle, varmasti se hyvin menee, älä turhaan pelkää :)


      • yo4
        egwegw kirjoitti:

        Hei! Minulle ollaan tekemässä skolioosi-leikkausta ensi vuoden alussa. Kaikki pelottaa ja ahdistaa..harmittaa se arpikin! Kertokaa joku millainen arpi teille on tullut? Ja mikä se luunsiirto lonkasta on? Tuleeko siihenkin pitkä arpi?

        Mulle tehtiin tää leikkaus vasta pari viikkoa sitten, joten en voi pitkäaikasista haitoista tms. mitään kertoa, mutta tähänmennessä ei oo mitään ihmeellistä sattunu. Selkä toimii yllättävän hyvin, että ei tunnu kauheen jäykältä, ainoona vaan kipua on jonkinverran, siedettävissä määrin kuitenkin. Ja tosiaan selkä on aika tunnoton.. kertoisiko joku, meneekö tunnottomuus kuinka nopeesti ohi vai tuliko jäädäkseen?
        Sairaalasta pääsin pois kaheksantena päivänä. Sillon jo pystyin kävelemään ihan ongelmitta ja oli sellanen "olen elämäni kunnossa (no en ehkä ihan)"- fiilis.
        Arpi on suht ohut, eikä siinä oo mitään tikkejä, se on nyt tollanen tummanpunanen viiva vaan. Lonkassa mulla ei oo kun ihan pikkunen piste, tiiä sit otettiinko siitä ees mitää luuta vai minkätakia se tossa on.

        Yhteenvetona: leikkaus ei ollut ollenkaan liiankamala :D Jos haluaa tarkempaa kuvailua tai tietoa nii pyydä ihmeessä, kiva jos sais jotain autettua tän kanssa :) Tsemppiä kaikille!


      • Selkä Suoraksi!
        yo4 kirjoitti:

        Mulle tehtiin tää leikkaus vasta pari viikkoa sitten, joten en voi pitkäaikasista haitoista tms. mitään kertoa, mutta tähänmennessä ei oo mitään ihmeellistä sattunu. Selkä toimii yllättävän hyvin, että ei tunnu kauheen jäykältä, ainoona vaan kipua on jonkinverran, siedettävissä määrin kuitenkin. Ja tosiaan selkä on aika tunnoton.. kertoisiko joku, meneekö tunnottomuus kuinka nopeesti ohi vai tuliko jäädäkseen?
        Sairaalasta pääsin pois kaheksantena päivänä. Sillon jo pystyin kävelemään ihan ongelmitta ja oli sellanen "olen elämäni kunnossa (no en ehkä ihan)"- fiilis.
        Arpi on suht ohut, eikä siinä oo mitään tikkejä, se on nyt tollanen tummanpunanen viiva vaan. Lonkassa mulla ei oo kun ihan pikkunen piste, tiiä sit otettiinko siitä ees mitää luuta vai minkätakia se tossa on.

        Yhteenvetona: leikkaus ei ollut ollenkaan liiankamala :D Jos haluaa tarkempaa kuvailua tai tietoa nii pyydä ihmeessä, kiva jos sais jotain autettua tän kanssa :) Tsemppiä kaikille!

        Minulla todettiin skolioosi joskus ala-asteen keski-/loppuvaiheessa. Korsettihoito aloitettiin 7-luokalla, mutta jätin sen melkein heti kesken, koska korsetti ahdisti minua ja alaselän mutkan lisäksi toinen mutka oli sen verran ylhäällä, ettei siihen olisi auttanut. Viimevuonna muistaakseni koko homman seuraaminen lopetettiin, asteita röntgenkuvan mukaan oli muistaakseni joku 36.

        Nyt kuitenkin selkäni on päivittäin kipeä, kipeytyy ihan pienistäkin asioista, kuten istumisesta. Polveni rasittuvat todella helposti (lenkkeily vain haave) ja luulenpa sen johtuvan skolioosista. Olen maatalouskoulussa ja traktorilla kuoppaisella tiellä selkä tulee kipeäksi, sekä navetassa lapiohommissa.

        Mietin, että tulisiko selästäni jäykkä, jolloin joutuisin jättää haaveeni omasta maatilasta... Ja paljon leikkaus mahtaisi maksaa, minkä ikäisenä kannattaisi mennä, olen nyt 16-vuotias. Kipujen takia leikkaukseen menisin, mutta jos se vaikuttaisi tulevaan ammattiini, jättäisin menemättä.

        Mietin, kannattaisiko minun mennä vasta koulun päätyttyä, eli 19-vuotiaana, mutta olisiko parempi aikaisemmin... ja maksaisiko se kuinka paljon käydä vielä röntgenissä ja kysymässä lääkärin mielipidettä. Meillä on todella tiukka rahatilanne, enkä tahdo rasittaa äitiä ja isää yhtään "ylimääräisillä" kuluilla.

        Kiitos kamalasti, jos joku vastaa!


      • yo4
        Selkä Suoraksi! kirjoitti:

        Minulla todettiin skolioosi joskus ala-asteen keski-/loppuvaiheessa. Korsettihoito aloitettiin 7-luokalla, mutta jätin sen melkein heti kesken, koska korsetti ahdisti minua ja alaselän mutkan lisäksi toinen mutka oli sen verran ylhäällä, ettei siihen olisi auttanut. Viimevuonna muistaakseni koko homman seuraaminen lopetettiin, asteita röntgenkuvan mukaan oli muistaakseni joku 36.

        Nyt kuitenkin selkäni on päivittäin kipeä, kipeytyy ihan pienistäkin asioista, kuten istumisesta. Polveni rasittuvat todella helposti (lenkkeily vain haave) ja luulenpa sen johtuvan skolioosista. Olen maatalouskoulussa ja traktorilla kuoppaisella tiellä selkä tulee kipeäksi, sekä navetassa lapiohommissa.

        Mietin, että tulisiko selästäni jäykkä, jolloin joutuisin jättää haaveeni omasta maatilasta... Ja paljon leikkaus mahtaisi maksaa, minkä ikäisenä kannattaisi mennä, olen nyt 16-vuotias. Kipujen takia leikkaukseen menisin, mutta jos se vaikuttaisi tulevaan ammattiini, jättäisin menemättä.

        Mietin, kannattaisiko minun mennä vasta koulun päätyttyä, eli 19-vuotiaana, mutta olisiko parempi aikaisemmin... ja maksaisiko se kuinka paljon käydä vielä röntgenissä ja kysymässä lääkärin mielipidettä. Meillä on todella tiukka rahatilanne, enkä tahdo rasittaa äitiä ja isää yhtään "ylimääräisillä" kuluilla.

        Kiitos kamalasti, jos joku vastaa!

        Kyllä sun kannattaa hommata lääkärille aika mahd. pian, mitä nuorempana sen parempi! En uskalla sanoo mitään sen käynnin hinnasta kun ei tietoa ole, mut juttu on kuitenki senverran tärkeä että suosittelen. Selkäkipujen kanssa eläminen on niin tuskasta, että toivottavasti se riittäs syyks leikkaukseen..

        Selän pitäs palautua leikkauksen jälkeen aika normaaliksi. Mulla ei kuitenkaa oo alaselän (sulla oli siis siellä isompi mutka?) leikkauksesta omakohtasia kokemuksia, joten lääkärit tietää paremmin kuin minä..
        Luulen että se ei tulis vaikuttamaan sun tulevaan ammattiin, ainakaan ei pahemmaksi voi mennä, jos kipuja on nyt jo päivittäin noin paljon.

        Sori jos skippasin jonku kysymyksen, mut toivotaan että oli jotain apua.. :D


      • ssnnana
        Selkä Suoraksi! kirjoitti:

        Minulla todettiin skolioosi joskus ala-asteen keski-/loppuvaiheessa. Korsettihoito aloitettiin 7-luokalla, mutta jätin sen melkein heti kesken, koska korsetti ahdisti minua ja alaselän mutkan lisäksi toinen mutka oli sen verran ylhäällä, ettei siihen olisi auttanut. Viimevuonna muistaakseni koko homman seuraaminen lopetettiin, asteita röntgenkuvan mukaan oli muistaakseni joku 36.

        Nyt kuitenkin selkäni on päivittäin kipeä, kipeytyy ihan pienistäkin asioista, kuten istumisesta. Polveni rasittuvat todella helposti (lenkkeily vain haave) ja luulenpa sen johtuvan skolioosista. Olen maatalouskoulussa ja traktorilla kuoppaisella tiellä selkä tulee kipeäksi, sekä navetassa lapiohommissa.

        Mietin, että tulisiko selästäni jäykkä, jolloin joutuisin jättää haaveeni omasta maatilasta... Ja paljon leikkaus mahtaisi maksaa, minkä ikäisenä kannattaisi mennä, olen nyt 16-vuotias. Kipujen takia leikkaukseen menisin, mutta jos se vaikuttaisi tulevaan ammattiini, jättäisin menemättä.

        Mietin, kannattaisiko minun mennä vasta koulun päätyttyä, eli 19-vuotiaana, mutta olisiko parempi aikaisemmin... ja maksaisiko se kuinka paljon käydä vielä röntgenissä ja kysymässä lääkärin mielipidettä. Meillä on todella tiukka rahatilanne, enkä tahdo rasittaa äitiä ja isää yhtään "ylimääräisillä" kuluilla.

        Kiitos kamalasti, jos joku vastaa!

        Moikka ! (--: Oon 12.vuotias ja haaveilen parturin tai maatalouslomittajan -urasta. Skolioosi asteita mulla on 37... aloitetaan varmaan korsettihoito mutta pelkään ihan sairaasti sitä leikkausta vaikka ei ole ees puhuttu että leikkaus olisi vastassa... menen TAYSsinn tämän kuun aikana. Mutta yksi kaverini on menossa leikkaukseen ja suositteli sitä minullekkin jos sitä leikkausta ehdotetaan mulle. Mutta mikä on se leikkausraja? jos mulla on 37 niin onko leikkaus vastassa?


      • snananana
        ssnnana kirjoitti:

        Moikka ! (--: Oon 12.vuotias ja haaveilen parturin tai maatalouslomittajan -urasta. Skolioosi asteita mulla on 37... aloitetaan varmaan korsettihoito mutta pelkään ihan sairaasti sitä leikkausta vaikka ei ole ees puhuttu että leikkaus olisi vastassa... menen TAYSsinn tämän kuun aikana. Mutta yksi kaverini on menossa leikkaukseen ja suositteli sitä minullekkin jos sitä leikkausta ehdotetaan mulle. Mutta mikä on se leikkausraja? jos mulla on 37 niin onko leikkaus vastassa?

        Muistelisin että leikkaus tehdään vasta kun asteita on yli 50, mutta poikkeustapauksiakin löytyy, niin tapauskohtainen. Ja leikkaus kai tehdään kun pituuskasvu on päättyny (?). Itselläni meni kaikki lääkäri- ja leikkauskulut vakuutukseen, että siitä ei koitunut sen suurempia maksuongelmia.
        Se, tuleeko selkä jäykäksi riippuu kohdasta josta se jäykistetään. Itselläni on 5 alinta nikamaa jäykistetty ja hyvin toimii, ei haittaa elämääni mitenkään. Sen sijaan jos selkä pitäisi jäykistää rangan keskiosasta niin liikkuminen taitaa kärsiä.. Lääkäri selventää kyllä.


      • k
        snananana kirjoitti:

        Muistelisin että leikkaus tehdään vasta kun asteita on yli 50, mutta poikkeustapauksiakin löytyy, niin tapauskohtainen. Ja leikkaus kai tehdään kun pituuskasvu on päättyny (?). Itselläni meni kaikki lääkäri- ja leikkauskulut vakuutukseen, että siitä ei koitunut sen suurempia maksuongelmia.
        Se, tuleeko selkä jäykäksi riippuu kohdasta josta se jäykistetään. Itselläni on 5 alinta nikamaa jäykistetty ja hyvin toimii, ei haittaa elämääni mitenkään. Sen sijaan jos selkä pitäisi jäykistää rangan keskiosasta niin liikkuminen taitaa kärsiä.. Lääkäri selventää kyllä.

        skolioosi todettiin minulla 10 vuotiaana, sain korsettihoidon ja pidin korsettia n.3 vuotta. Mutka oli yläselässä, joten korsettihoito ei auttanut. Nyt mutka on selässä yli 50 astetta ja minut leikataan kuukauden päästä. Ajattelin vain kysäistä, että miten leikkaus onnistui (niillä jotka leikkuksen ovat kokeneet:) ja oliko kivut kovia sen jälkeen? Kuinka varhain selkää alettiin kuntouttaa ja miten oli ennen leikkausta? Olisi kiva jos joku vastaisi, että saisin vähän lisätietoa ennen leikkausta, kiitos :))


      • snananana
        k kirjoitti:

        skolioosi todettiin minulla 10 vuotiaana, sain korsettihoidon ja pidin korsettia n.3 vuotta. Mutka oli yläselässä, joten korsettihoito ei auttanut. Nyt mutka on selässä yli 50 astetta ja minut leikataan kuukauden päästä. Ajattelin vain kysäistä, että miten leikkaus onnistui (niillä jotka leikkuksen ovat kokeneet:) ja oliko kivut kovia sen jälkeen? Kuinka varhain selkää alettiin kuntouttaa ja miten oli ennen leikkausta? Olisi kiva jos joku vastaisi, että saisin vähän lisätietoa ennen leikkausta, kiitos :))

        Itsellä leikkaus onnistui erittäin hyvin (lääkäri oli oikein mielissään tuloksesta), pääsin sairaalasta muistaakseni viikon jälkeen kotiin ja rangan liikkuvuus säilyi todella hyvänä (alimmat 5 nikamaa siis jäykistettiin). Sairaalassa oli hyvät kipulääkitykset ja kun kotona otti määrätyt annostukset lääkkeitä ni kivut oli siedettävät. 3 päivää leikkauksen jälkeen istuin ensimmäisen kerran ja neljäntenä päivänä kävelin pienen matkan, siitä sitten joka päivä pidempiä kävelymatkoja.
        Ennen leikkausta sanottiin että vahvistamalla selän lihaksia toipuminen voi olla helpompaa kun selkärangalla on vahvempi tuki, mutta itse en tehnyt ennen leikkausta mitään ja hyvin selvisin. Ja sekin taitaa vaikuttaa jossain määrin kipuihin että mitä kautta selkäsi leikataan.
        Toivottavasti tämä yhtään auttoi (:


      • k
        snananana kirjoitti:

        Itsellä leikkaus onnistui erittäin hyvin (lääkäri oli oikein mielissään tuloksesta), pääsin sairaalasta muistaakseni viikon jälkeen kotiin ja rangan liikkuvuus säilyi todella hyvänä (alimmat 5 nikamaa siis jäykistettiin). Sairaalassa oli hyvät kipulääkitykset ja kun kotona otti määrätyt annostukset lääkkeitä ni kivut oli siedettävät. 3 päivää leikkauksen jälkeen istuin ensimmäisen kerran ja neljäntenä päivänä kävelin pienen matkan, siitä sitten joka päivä pidempiä kävelymatkoja.
        Ennen leikkausta sanottiin että vahvistamalla selän lihaksia toipuminen voi olla helpompaa kun selkärangalla on vahvempi tuki, mutta itse en tehnyt ennen leikkausta mitään ja hyvin selvisin. Ja sekin taitaa vaikuttaa jossain määrin kipuihin että mitä kautta selkäsi leikataan.
        Toivottavasti tämä yhtään auttoi (:

        joo :) mutta jos voin vielä kysyä niin oliko kotona vaikea liikkua? Kuinka kauan leikkaus kesti? :))


      • snananana
        k kirjoitti:

        joo :) mutta jos voin vielä kysyä niin oliko kotona vaikea liikkua? Kuinka kauan leikkaus kesti? :))

        Alkuun oli hankala liikkua, kävely oli todella hidasta ja varovaista ja oli sellanen jäykkä olo kun ei tietenkään toipumisvaiheessa uskaltanut eikä saanutkaan selkää käyttää mitenkään (taivutella, kiertää yms). Kerrostalon kolmanteen kerrokseen kiipeäminen vaati alkuvaiheessa muutaman levähdystauon kun hissiä ei talossani ole, mutta yllättävän nopeasti kävely parani päivä päivältä :) Leikkaus kesti 5 tuntia jonka jälkeen olin muistaakseni vuorokauden heräämössä (kuntoni oli leikkauksen jälkeen niin hyvä ettei tarvinnut mennä teholle). Lääkärin päätöksellä mut siirrettiin sitten osastolle. Ja sellasen vielä sanon minkä lääkäri mullekin aikoinaan mainitsi, että ensimmäinen päivä leikkauksesta voi olla helpompi kun toinen. Mulle se oli ainakin henkisesti juuri näin. Mutta nopeesti se aika sairaalassakin kuluu kun vieraita käy ja ne lääkkeetkin väsyttää ihan mukavasti niin tulee nukuttua (:


      • k
        snananana kirjoitti:

        Alkuun oli hankala liikkua, kävely oli todella hidasta ja varovaista ja oli sellanen jäykkä olo kun ei tietenkään toipumisvaiheessa uskaltanut eikä saanutkaan selkää käyttää mitenkään (taivutella, kiertää yms). Kerrostalon kolmanteen kerrokseen kiipeäminen vaati alkuvaiheessa muutaman levähdystauon kun hissiä ei talossani ole, mutta yllättävän nopeasti kävely parani päivä päivältä :) Leikkaus kesti 5 tuntia jonka jälkeen olin muistaakseni vuorokauden heräämössä (kuntoni oli leikkauksen jälkeen niin hyvä ettei tarvinnut mennä teholle). Lääkärin päätöksellä mut siirrettiin sitten osastolle. Ja sellasen vielä sanon minkä lääkäri mullekin aikoinaan mainitsi, että ensimmäinen päivä leikkauksesta voi olla helpompi kun toinen. Mulle se oli ainakin henkisesti juuri näin. Mutta nopeesti se aika sairaalassakin kuluu kun vieraita käy ja ne lääkkeetkin väsyttää ihan mukavasti niin tulee nukuttua (:

        toivottavasti leikkus onnistuu myös mun osalta :) otettiinko sulta ennen leikkausta mitään verikokeita tms? Onko autossa hankala istua tai olla kun pääsee lääkäristä kotiin, kun luin täältä niin jotkut ovat menneet paaritaksilla tai jollakin muulla? (:


      • snananana
        k kirjoitti:

        toivottavasti leikkus onnistuu myös mun osalta :) otettiinko sulta ennen leikkausta mitään verikokeita tms? Onko autossa hankala istua tai olla kun pääsee lääkäristä kotiin, kun luin täältä niin jotkut ovat menneet paaritaksilla tai jollakin muulla? (:

        Eiköhän se onnistu, erittäin harvoin näissä leikkauksissa mitään vakavaa pääsee tapahtumaan, Suomessa on kuitenkin pätevät lääkärit :)
        Leikkausta edeltävänä päivänä kävin verikokeissa ja pääsin siitä vielä yhdeksi yöksi kotiin kun asuin lähellä sairaalaa (leikkausaikani oli aamulla niin jos olisin asunut eri paikkakunnalla kuin missä sairaala on, olisin joutunut olemaan leikkausta edeltävän yön sairaalassa).
        Paaritaksilla menin kotiin ja se matka sujui hyvin, tosin niille paareille oli hieman hankala päästä ja tulla pois, vieläpä kun taksikuski oli veemäinen eikä tehnyt elettäkään auttakseen, piruili vaan. Pitkiä matkoja ei suositella kuljettavaksi autolla aivan pian leikkauksen jälkeen, mutta lyhyet matkat ainakin itsellä sujui ihan hyvin kun kuski ajoi rauhallisesti :)


      • k
        snananana kirjoitti:

        Eiköhän se onnistu, erittäin harvoin näissä leikkauksissa mitään vakavaa pääsee tapahtumaan, Suomessa on kuitenkin pätevät lääkärit :)
        Leikkausta edeltävänä päivänä kävin verikokeissa ja pääsin siitä vielä yhdeksi yöksi kotiin kun asuin lähellä sairaalaa (leikkausaikani oli aamulla niin jos olisin asunut eri paikkakunnalla kuin missä sairaala on, olisin joutunut olemaan leikkausta edeltävän yön sairaalassa).
        Paaritaksilla menin kotiin ja se matka sujui hyvin, tosin niille paareille oli hieman hankala päästä ja tulla pois, vieläpä kun taksikuski oli veemäinen eikä tehnyt elettäkään auttakseen, piruili vaan. Pitkiä matkoja ei suositella kuljettavaksi autolla aivan pian leikkauksen jälkeen, mutta lyhyet matkat ainakin itsellä sujui ihan hyvin kun kuski ajoi rauhallisesti :)

        no hyvä! :) nyt on paljon kivempi mennä leikkaukseen kun tietää miten muilla on se mennyt :)) mutta VIELÄ yksi kysymys :D minkälainen oli leikkauspäivän aamu ja kuinka aikaisin leikkaus tehdään?


      • snananana
        k kirjoitti:

        no hyvä! :) nyt on paljon kivempi mennä leikkaukseen kun tietää miten muilla on se mennyt :)) mutta VIELÄ yksi kysymys :D minkälainen oli leikkauspäivän aamu ja kuinka aikaisin leikkaus tehdään?

        Hyvä jos on apua ollut, ei sitä leikkausta kannata liikaa jännitellä, menettää vaan omat yöunet siinä helposti :)
        Leikkausaamuna jätin tavarani osastolle huoneeni kaappiin, puhelimen ja muut arvotavarat annoin hoitajille säilöön. Vaihdoin leikkauspaidan ja hoitaja toi esilääkkeet ja käsiin kanyylien kohdalle puudutsaineen. Kun on ne esilääkkeet ottanut niin sitten ei saa enää ainakaan yksin käydä vessassa kun ne lääkkeet alkaa väsyttämään, ja jos käyt vessassa niin hoitajalle pitää ilmoittaa, ne merkitsee siitä tietoja ylös. Mutta hoitaja kyllä selventää tota asiaa sulle vielä :) Sitten kun se leikkausaika lähenee niin hoitaja vie sut sängyllä leikkaussaliin ja siellä tehdään valmisteluja (laitetaan kanyylit, nukutuslääke, lämpöpeitto, musiikkia taustalle jne).
        Muistaakseni menin aamulla sairaalaan tuntia ennen leikkausta, leikkaukseni oli klo 8. Mutta en tarkemmin tiedä mihin muihin aikoihin leikkauksia tehdään..
        Tsemppiä sulle leikkaukseen ja kysele vaan jos mieleen tulee vielä jotain niin yritän vastailla :)


      • k
        snananana kirjoitti:

        Hyvä jos on apua ollut, ei sitä leikkausta kannata liikaa jännitellä, menettää vaan omat yöunet siinä helposti :)
        Leikkausaamuna jätin tavarani osastolle huoneeni kaappiin, puhelimen ja muut arvotavarat annoin hoitajille säilöön. Vaihdoin leikkauspaidan ja hoitaja toi esilääkkeet ja käsiin kanyylien kohdalle puudutsaineen. Kun on ne esilääkkeet ottanut niin sitten ei saa enää ainakaan yksin käydä vessassa kun ne lääkkeet alkaa väsyttämään, ja jos käyt vessassa niin hoitajalle pitää ilmoittaa, ne merkitsee siitä tietoja ylös. Mutta hoitaja kyllä selventää tota asiaa sulle vielä :) Sitten kun se leikkausaika lähenee niin hoitaja vie sut sängyllä leikkaussaliin ja siellä tehdään valmisteluja (laitetaan kanyylit, nukutuslääke, lämpöpeitto, musiikkia taustalle jne).
        Muistaakseni menin aamulla sairaalaan tuntia ennen leikkausta, leikkaukseni oli klo 8. Mutta en tarkemmin tiedä mihin muihin aikoihin leikkauksia tehdään..
        Tsemppiä sulle leikkaukseen ja kysele vaan jos mieleen tulee vielä jotain niin yritän vastailla :)

        huhhuh.. toivottavasti en oo sitte ihan paniikissa :P mutta kiitos :) saako sen esilääkkeen kanssa vain vähän vettä, ku olin sillon sairaalassa niin jotkut sai vaan ihan vähän vettä :/ kyselen siksi koska en saa yleensä lääkkeitä helposti alas :( oliko leikkaussalissa pelottava olla jos oli vielä sillon hereillä? :) kyselin vaa tuota ku oon ite nii hirvee jännittää..


      • snananana
        k kirjoitti:

        huhhuh.. toivottavasti en oo sitte ihan paniikissa :P mutta kiitos :) saako sen esilääkkeen kanssa vain vähän vettä, ku olin sillon sairaalassa niin jotkut sai vaan ihan vähän vettä :/ kyselen siksi koska en saa yleensä lääkkeitä helposti alas :( oliko leikkaussalissa pelottava olla jos oli vielä sillon hereillä? :) kyselin vaa tuota ku oon ite nii hirvee jännittää..

        Tarkotus ois että lääkkeet otetaan vähän veden kans (ilmeisesti siksi ettei tule niitä vessareissuja, en oo syystä täysin varma), mutta varmasti saat sen verran vettä kun tarviit että lääkkeet menee alas :) Sanot vaikka hoitajalle siinä kun se tuo ne lääkkeet että sun on vaikee niellä niitä, varmasti ymmärtää. Ne oli pieniä lääkkeitä ja muistaakseni niitä oli vain 2kpl :) Olihan se vähän jännittävää siinä leikkaussalissa, mutta pyrin ajattelemaan vaan kivoja asioita ja että kohta leikkaus on ohi, niin jännitys laantu kyllä nopeeta. Ja oikeestaan mun teki mieli vaan nukahtaa kun ne esilääkkeet vaikutti sen verran hyvin, niin ei siinä edes jaksanut pahemmin jännitellä :) Avustajat oli todella mukavia ja vitsaili rentouttaen sitä ilmapiiriä ja huolehti että mun oli varmasti lämmin, ja kuuntelet siellä taustalla soivaa musiikkia ja keskityt vaikka siihen niin ei jännitys iske. Omalla kohdalla huomasin, että mitä enemmän koko leikkausta mietin niin sitä enemmän hermoilin ja jännitin, mutta kun keskityinkin kaikkiin muihin asioihin ni ei pelottanut enää yhtään :)


      • k
        snananana kirjoitti:

        Tarkotus ois että lääkkeet otetaan vähän veden kans (ilmeisesti siksi ettei tule niitä vessareissuja, en oo syystä täysin varma), mutta varmasti saat sen verran vettä kun tarviit että lääkkeet menee alas :) Sanot vaikka hoitajalle siinä kun se tuo ne lääkkeet että sun on vaikee niellä niitä, varmasti ymmärtää. Ne oli pieniä lääkkeitä ja muistaakseni niitä oli vain 2kpl :) Olihan se vähän jännittävää siinä leikkaussalissa, mutta pyrin ajattelemaan vaan kivoja asioita ja että kohta leikkaus on ohi, niin jännitys laantu kyllä nopeeta. Ja oikeestaan mun teki mieli vaan nukahtaa kun ne esilääkkeet vaikutti sen verran hyvin, niin ei siinä edes jaksanut pahemmin jännitellä :) Avustajat oli todella mukavia ja vitsaili rentouttaen sitä ilmapiiriä ja huolehti että mun oli varmasti lämmin, ja kuuntelet siellä taustalla soivaa musiikkia ja keskityt vaikka siihen niin ei jännitys iske. Omalla kohdalla huomasin, että mitä enemmän koko leikkausta mietin niin sitä enemmän hermoilin ja jännitin, mutta kun keskityinkin kaikkiin muihin asioihin ni ei pelottanut enää yhtään :)

        nii.. pittää sitte kokkeilla tuota nii jos ei sitte jännittäis nii paljon siellä :) jotkut on mulle sanonu että ne antaa sen takia vähän vettä että ei tulis sitte pahoinvointia siinä leikkauksessa tai siis ettei okesenna ja tukehdu siihen oksennukseen.. mutta en sitte tiedä. Mistä kohtaa se leikataan? Ja oliko sen leikkauksen jälkeen pahaolo? :)


      • snananana
        k kirjoitti:

        nii.. pittää sitte kokkeilla tuota nii jos ei sitte jännittäis nii paljon siellä :) jotkut on mulle sanonu että ne antaa sen takia vähän vettä että ei tulis sitte pahoinvointia siinä leikkauksessa tai siis ettei okesenna ja tukehdu siihen oksennukseen.. mutta en sitte tiedä. Mistä kohtaa se leikataan? Ja oliko sen leikkauksen jälkeen pahaolo? :)

        Voi tosiaan olla tuostakin syystä :)
        Leikkauskohta riippuu ihan siitä mihin suuntaan rankasi on kiertynyt ja mistä se on helpoin leikata. Eli periaatteessa sen voi leikata mistä tahansa; selästä takaa, molemmista kyljistä tai muistaakseni edestäkin. Lääkäri sen sulle totetaa varmaan seuraavalla käyntikerralla vastaanotolla, tai voit sitä itekin kysästä.
        Pari kertaa tuli paha olo, mutta jos se olo käy ihan sietämättömäksi on mahdollista saada kanyylin kautta lääkettä, joka ainakin omaa olooni helpotti.


      • k
        snananana kirjoitti:

        Voi tosiaan olla tuostakin syystä :)
        Leikkauskohta riippuu ihan siitä mihin suuntaan rankasi on kiertynyt ja mistä se on helpoin leikata. Eli periaatteessa sen voi leikata mistä tahansa; selästä takaa, molemmista kyljistä tai muistaakseni edestäkin. Lääkäri sen sulle totetaa varmaan seuraavalla käyntikerralla vastaanotolla, tai voit sitä itekin kysästä.
        Pari kertaa tuli paha olo, mutta jos se olo käy ihan sietämättömäksi on mahdollista saada kanyylin kautta lääkettä, joka ainakin omaa olooni helpotti.

        joo :) mutta kiitos kun vastasit näin moneen kysymykseen :)) kysyn vielä sitten ku tulee mieleen jotain! ;)


      • k
        k kirjoitti:

        joo :) mutta kiitos kun vastasit näin moneen kysymykseen :)) kysyn vielä sitten ku tulee mieleen jotain! ;)

        tuli mieleen muutama kysymys minkä halausin kysyä vielä :) kun kävelit ensimmäisen kerran leikkauksen jälkeen nii oliko selkä jäykkä ja oliko se kivuliasta? ja luudutetaanko aina jokin nikama selästä vai vain joissain skolioosi tapauksissa? :)


      • snananana
        k kirjoitti:

        tuli mieleen muutama kysymys minkä halausin kysyä vielä :) kun kävelit ensimmäisen kerran leikkauksen jälkeen nii oliko selkä jäykkä ja oliko se kivuliasta? ja luudutetaanko aina jokin nikama selästä vai vain joissain skolioosi tapauksissa? :)

        Jäykältä tuntui ja todella oudolta, en nyt sano että täytyi kävely opetella kokonaan uudelleen, mutta lähestulkoon. Ekalla kerralla jaksoin kävellä vain viereisen sängyn kohdalle ja takaisin, alkoi pyörryttään ja tuleen huono olo, mutta siitä jaksoin joka kerta pikkuhiljaa pitemmälle ja pitemmälle.
        Ymmärtääkseni leikkauksessa luudutetaan aina mutkan kohdalla olevat nikamat, jottei se käyryys enää lisääntyisi. Ja useissa tapauksissa siihen kohtaan laitetaan luusiirrännäisen lisäksi myös metallinen instrumentti (titaania, eli erittäin lujaa ainetta mikä ei vaikuta elämääsi sen kummemmin) pitämään ranka paikoillaan ja se myös auttaa siinä suoristuksessa.


      • k
        snananana kirjoitti:

        Jäykältä tuntui ja todella oudolta, en nyt sano että täytyi kävely opetella kokonaan uudelleen, mutta lähestulkoon. Ekalla kerralla jaksoin kävellä vain viereisen sängyn kohdalle ja takaisin, alkoi pyörryttään ja tuleen huono olo, mutta siitä jaksoin joka kerta pikkuhiljaa pitemmälle ja pitemmälle.
        Ymmärtääkseni leikkauksessa luudutetaan aina mutkan kohdalla olevat nikamat, jottei se käyryys enää lisääntyisi. Ja useissa tapauksissa siihen kohtaan laitetaan luusiirrännäisen lisäksi myös metallinen instrumentti (titaania, eli erittäin lujaa ainetta mikä ei vaikuta elämääsi sen kummemmin) pitämään ranka paikoillaan ja se myös auttaa siinä suoristuksessa.

        tuntuuko se enään nii hirveältä? siis se kävely.. No mitä minä oon sen lääkärin puheesta ymmärtäny niin mulle pistetään se titaani :/ en muista tarkalleen mutta muistaakseni se niin sanoi. Tuleeko niin huono olo että tekee mieli oksentaa vai vaan semmonen pahaolo? :) Miltä tuntui herätä sen leikkauksen jälkeen? Musta tuntuu että herään sillä tavalla että säikähän nii ja pomppaan ylös, mutta ei niin varmaan tapahdu (oon varmaan niin mömmöissä:) kai? :)


      • snananana
        k kirjoitti:

        tuntuuko se enään nii hirveältä? siis se kävely.. No mitä minä oon sen lääkärin puheesta ymmärtäny niin mulle pistetään se titaani :/ en muista tarkalleen mutta muistaakseni se niin sanoi. Tuleeko niin huono olo että tekee mieli oksentaa vai vaan semmonen pahaolo? :) Miltä tuntui herätä sen leikkauksen jälkeen? Musta tuntuu että herään sillä tavalla että säikähän nii ja pomppaan ylös, mutta ei niin varmaan tapahdu (oon varmaan niin mömmöissä:) kai? :)

        Nykyään kävelyni on jo täysin normaalia, leikkauksesta kertoo enää arpi ja sekin on jo todella himmeä, eli ulkosesti ei kenelläkään ole tietoa leikkauksistani :) Leikkauksesta taisin saada 3kk:n sairasloman ja 6kk:n liikuntakiellon, ja tuossa ajassa ehdit palata oikein hyvin ennallesi. Ja sitä titaania pidän ainakin itse hyvänä ajatuksena, ainakin pysyy luut paikoillaan :) Varmuuden vuoksi saat vielä sellaisen lappusen jossa on selitetty ja piirretty missä kohtaa sulla on titaania, että jos joskus tullissa alkaa ne hällärit piipaamaan ni sulla on todiste miks ne piippailee. Tosin ei niiden pitäis niin herkästi hälyttää, mutta varmuuden vuoksi kuitenkin sen saat :)
        Tein kerrallaan riittävän lyhyitä matkoja niin ei ehtiny tulla oksetus-oloa, lievä huono olo vain. Joten ei kannata yrittää ekalla kerralla, ei välttämättä tokallakaan kerralla huoneen päästä päähän, vaan jos kroppa sanoo että ei tunnu hyvältä ni oikeesti tottelet sitä sitten ja menet lepäämään :)
        Heräsin ja tajusin heti missä olen (hoitaja tulee samantien vierelle kun silmäsi avaat ja kertoo mitä on tapahtunut ja missä olet nyt), joten halusin vain jatkaa uniani, sen verran lääkkeet vielä väsytti. Huomasin kyllä sellasiakin tapauksia muissa potilaissa, että jotkut olivat aivan pihalla tapahtumista ja olinpaikastaan ja he yrittivät nousta sängystä ylös, siinä sitten muutama hoitaja meni rauhoittelemaan ja sai potilaan pysymään sängyssään, että jos sä aiot lähteä seikkailemaan niin et olisi ensimmäinen :D


      • k
        snananana kirjoitti:

        Nykyään kävelyni on jo täysin normaalia, leikkauksesta kertoo enää arpi ja sekin on jo todella himmeä, eli ulkosesti ei kenelläkään ole tietoa leikkauksistani :) Leikkauksesta taisin saada 3kk:n sairasloman ja 6kk:n liikuntakiellon, ja tuossa ajassa ehdit palata oikein hyvin ennallesi. Ja sitä titaania pidän ainakin itse hyvänä ajatuksena, ainakin pysyy luut paikoillaan :) Varmuuden vuoksi saat vielä sellaisen lappusen jossa on selitetty ja piirretty missä kohtaa sulla on titaania, että jos joskus tullissa alkaa ne hällärit piipaamaan ni sulla on todiste miks ne piippailee. Tosin ei niiden pitäis niin herkästi hälyttää, mutta varmuuden vuoksi kuitenkin sen saat :)
        Tein kerrallaan riittävän lyhyitä matkoja niin ei ehtiny tulla oksetus-oloa, lievä huono olo vain. Joten ei kannata yrittää ekalla kerralla, ei välttämättä tokallakaan kerralla huoneen päästä päähän, vaan jos kroppa sanoo että ei tunnu hyvältä ni oikeesti tottelet sitä sitten ja menet lepäämään :)
        Heräsin ja tajusin heti missä olen (hoitaja tulee samantien vierelle kun silmäsi avaat ja kertoo mitä on tapahtunut ja missä olet nyt), joten halusin vain jatkaa uniani, sen verran lääkkeet vielä väsytti. Huomasin kyllä sellasiakin tapauksia muissa potilaissa, että jotkut olivat aivan pihalla tapahtumista ja olinpaikastaan ja he yrittivät nousta sängystä ylös, siinä sitten muutama hoitaja meni rauhoittelemaan ja sai potilaan pysymään sängyssään, että jos sä aiot lähteä seikkailemaan niin et olisi ensimmäinen :D

        no toivottavasti en sitte herää ja hyppää sieltä sängyltä! joko mää hyppään ylös tai laitan vaa uuestaa silmät kii :D mutta jos muistat nii ko ne heräs nii nousiko ne sillee hitaasti vaa sillee et ne ihan niiku säikähti ja nousi nopeasti? :) Sillon ku heräsit sen leikkauksen jälkeen nii oliko sun ympärillä hirveesti kaikkia letkuja ja putkia? :P Kuinka aikasin sua alkettiin jo nostaa sieltä sängyltä istumaan, ku olen kuullu että ne jo seuraavana päivä yrittäis? Saitko sää ite päättää että kuinka pitkään kävelet? että ne ei käskeny sinun kävellä jotaki tiettyä matkaa? :) nää jotkut kysymyksen saattaa olla tyhmiä, mutta älä välitä ;))


      • snananana
        k kirjoitti:

        no toivottavasti en sitte herää ja hyppää sieltä sängyltä! joko mää hyppään ylös tai laitan vaa uuestaa silmät kii :D mutta jos muistat nii ko ne heräs nii nousiko ne sillee hitaasti vaa sillee et ne ihan niiku säikähti ja nousi nopeasti? :) Sillon ku heräsit sen leikkauksen jälkeen nii oliko sun ympärillä hirveesti kaikkia letkuja ja putkia? :P Kuinka aikasin sua alkettiin jo nostaa sieltä sängyltä istumaan, ku olen kuullu että ne jo seuraavana päivä yrittäis? Saitko sää ite päättää että kuinka pitkään kävelet? että ne ei käskeny sinun kävellä jotaki tiettyä matkaa? :) nää jotkut kysymyksen saattaa olla tyhmiä, mutta älä välitä ;))

        Ei oo tyhmiä kysymyksiä olemassakaan :)
        Kovin et siitä sängyltä pysty hyppään kun kivut ottaa vastaan jos väärin liikahdat (älä nyt pelästy, ei se kivuliasta ole, mutta tunnet kyllä mihin suuntaan et pysty liikuun), että uskon sun vaan avaavan silmäsi ja se siitä :) Aika hitaasti ne muut nousi (yhdellä oli käsi paketissa), kun kuitenkin lääketokkurassa ja kipuja varmasti sen verran ettei siitä kovin vauhdikkaasti karkuun yritetä.
        Olihan siinä ihan riittävästi letkuja; molemmissa käsissä oli kanyylit, jossain kaulavaltimon suunnalla taisi myös olla yksi ja rintakehällä oli mittareita tai jotain vastaavia, kyllä niitä poisteltiin muutaman tunnin jälkeen. Sain vielä nenään letkun kun happiarvot laski sen verran paljon, ja sitten siinä oli vielä ns. kipupumppu, josta saa ite painettua kipulääkettä lisää (se on annostelu niin ettei siitä yliannostusta voi saada). Kun osastolle siirryin, mulla oli enää toisessa kädessä ja kaulan lähettyvillä kanyylit, kaikki muut poistettiin heräämössä.
        Kai se riippuu ihan leikkauksen suuruudesta että koska sieltä sängyn pohjalta aletaan nosteleen. Mut nostettiin istumaan kolmantena päivänä leikkauksesta, istuin sängyn reunalla sen aikaa kun hoitajat pesulapuilla pesi yläkropan ja sitten menin takaisin pitkälleni (eli olin ehkä minuutin istuma-asennossa). Ja seuraavana päivänä kävelin sen pikkumatkan, ihan omien voimieni mukaan. Eli hoitajat ei todellakaan pakota sua käveleen paljoa, vaan ainoastaan sen verran mihin itse pystyt. Ideanahan on saada sut kuntoon, ja jos liikaa kerralla kävelet niin tuskin se kovin hyvää voi tehdä. Mulle hoitaja sillon ekalla kävely kerralla sanoi että on iso suoritus jos jaksan kävellä huoneen päädystä toiseen, mutta sekin on oikein hyvä jos viereisen sängyn kohdalle ja takaisin, eihän siinä tullut käveltyä sillon kun pari metriä, mutta pitkältä matkalta tuntui :) Tuli mieleen, että sekin varmaan vaikuttaa kävelykykyyn jäykistetäänkö selkä ylhäältä vai alhaalta..


      • k
        snananana kirjoitti:

        Ei oo tyhmiä kysymyksiä olemassakaan :)
        Kovin et siitä sängyltä pysty hyppään kun kivut ottaa vastaan jos väärin liikahdat (älä nyt pelästy, ei se kivuliasta ole, mutta tunnet kyllä mihin suuntaan et pysty liikuun), että uskon sun vaan avaavan silmäsi ja se siitä :) Aika hitaasti ne muut nousi (yhdellä oli käsi paketissa), kun kuitenkin lääketokkurassa ja kipuja varmasti sen verran ettei siitä kovin vauhdikkaasti karkuun yritetä.
        Olihan siinä ihan riittävästi letkuja; molemmissa käsissä oli kanyylit, jossain kaulavaltimon suunnalla taisi myös olla yksi ja rintakehällä oli mittareita tai jotain vastaavia, kyllä niitä poisteltiin muutaman tunnin jälkeen. Sain vielä nenään letkun kun happiarvot laski sen verran paljon, ja sitten siinä oli vielä ns. kipupumppu, josta saa ite painettua kipulääkettä lisää (se on annostelu niin ettei siitä yliannostusta voi saada). Kun osastolle siirryin, mulla oli enää toisessa kädessä ja kaulan lähettyvillä kanyylit, kaikki muut poistettiin heräämössä.
        Kai se riippuu ihan leikkauksen suuruudesta että koska sieltä sängyn pohjalta aletaan nosteleen. Mut nostettiin istumaan kolmantena päivänä leikkauksesta, istuin sängyn reunalla sen aikaa kun hoitajat pesulapuilla pesi yläkropan ja sitten menin takaisin pitkälleni (eli olin ehkä minuutin istuma-asennossa). Ja seuraavana päivänä kävelin sen pikkumatkan, ihan omien voimieni mukaan. Eli hoitajat ei todellakaan pakota sua käveleen paljoa, vaan ainoastaan sen verran mihin itse pystyt. Ideanahan on saada sut kuntoon, ja jos liikaa kerralla kävelet niin tuskin se kovin hyvää voi tehdä. Mulle hoitaja sillon ekalla kävely kerralla sanoi että on iso suoritus jos jaksan kävellä huoneen päädystä toiseen, mutta sekin on oikein hyvä jos viereisen sängyn kohdalle ja takaisin, eihän siinä tullut käveltyä sillon kun pari metriä, mutta pitkältä matkalta tuntui :) Tuli mieleen, että sekin varmaan vaikuttaa kävelykykyyn jäykistetäänkö selkä ylhäältä vai alhaalta..

        en oo ite ihan varma, että mistä multa sitten jäykistetään, mutta ylä selässä mulla on kyllä se mutka. Paitsi röntgen kuvauksissa sitten huomattiin että sitä mutkaa on tullut sitte myös alas, mutta hyvin semmonen loiva mutka! Muistan sillon ku mulle laitettiin se korsetti, kuinka kävely tuntui silloin hassulle!! :D Oliko yöt vaikeita? Olitko silloin semmoisessa huoneessa missä voi olla vain yksi ihminen vai semmoisessa missä pystyi olemaan n. 4-6 ?


      • snananana
        k kirjoitti:

        en oo ite ihan varma, että mistä multa sitten jäykistetään, mutta ylä selässä mulla on kyllä se mutka. Paitsi röntgen kuvauksissa sitten huomattiin että sitä mutkaa on tullut sitte myös alas, mutta hyvin semmonen loiva mutka! Muistan sillon ku mulle laitettiin se korsetti, kuinka kävely tuntui silloin hassulle!! :D Oliko yöt vaikeita? Olitko silloin semmoisessa huoneessa missä voi olla vain yksi ihminen vai semmoisessa missä pystyi olemaan n. 4-6 ?

        Itselläni oli mutkat alhaalla ja ylhäällä ja alempi mutka suoristettiin, kun lääkäri uskoi ylemmän mutkan suoristuvan siinä samalla, kun se oli alemmasta mutkasta johtuva (kuulostipa selkeeltä....). Heräilin yöllä vähän väliä, mutta se ei johtunut kivuista tai mistään leikkaukseen liittyvästä, oli vain outoa olla sairaalassa yötä kun se oli mun ensimmäinen kerta siellä.
        Olin kolmen hengen huoneessa, mutta siellä ei onneksi ollut muita potilaita niin sain olla yksin rauhassa. En tiedä millä perusteilla voisi päästä sinne yhden hengen huoneeseen..


      • k
        snananana kirjoitti:

        Itselläni oli mutkat alhaalla ja ylhäällä ja alempi mutka suoristettiin, kun lääkäri uskoi ylemmän mutkan suoristuvan siinä samalla, kun se oli alemmasta mutkasta johtuva (kuulostipa selkeeltä....). Heräilin yöllä vähän väliä, mutta se ei johtunut kivuista tai mistään leikkaukseen liittyvästä, oli vain outoa olla sairaalassa yötä kun se oli mun ensimmäinen kerta siellä.
        Olin kolmen hengen huoneessa, mutta siellä ei onneksi ollut muita potilaita niin sain olla yksin rauhassa. En tiedä millä perusteilla voisi päästä sinne yhden hengen huoneeseen..

        no hyvä, jospa minä en sitten heräilisi kipujen takia :/ minä olen ollut sairaalassa viikon, kun minulla laitettiin se korsetti. Saitko kotiin jotain lääkkeitä mukaan? Kuinka pitkä se sun arpi on selässä? :)


      • snananana
        k kirjoitti:

        no hyvä, jospa minä en sitten heräilisi kipujen takia :/ minä olen ollut sairaalassa viikon, kun minulla laitettiin se korsetti. Saitko kotiin jotain lääkkeitä mukaan? Kuinka pitkä se sun arpi on selässä? :)

        Reseptillä sain 2 tai 3 eri särkylääkettä, ei nyt muistu mieleen mitä kaikkia niitä oli.. Arpeni on n. 20cm pitkä. Sen piti ensin olla vain 10cm mittainen, mutta leikkauksessa kirurgi päätti leikata eri tavalla kuin oli alkuun suunnitellut, jolloin leikkaushaava piteni.


      • k
        snananana kirjoitti:

        Reseptillä sain 2 tai 3 eri särkylääkettä, ei nyt muistu mieleen mitä kaikkia niitä oli.. Arpeni on n. 20cm pitkä. Sen piti ensin olla vain 10cm mittainen, mutta leikkauksessa kirurgi päätti leikata eri tavalla kuin oli alkuun suunnitellut, jolloin leikkaushaava piteni.

        joo :) ei ole enää kuin 25 päivää leikkaukseen :/ minua jännittää jo nyt vaikka ei vielä varmaan tarvitsisikaan.. montako vuotta sinä olit kun sinulle tehtiin leikkaus? jännittikö sua kovasti se leikkaus? ja sen leikkauksen jälkeen, niin kävikö lääkärit tai hoitajat paljon luona, vai sillon kuin tarkistettiin tai kutsuttiin? :)


      • snananana
        k kirjoitti:

        joo :) ei ole enää kuin 25 päivää leikkaukseen :/ minua jännittää jo nyt vaikka ei vielä varmaan tarvitsisikaan.. montako vuotta sinä olit kun sinulle tehtiin leikkaus? jännittikö sua kovasti se leikkaus? ja sen leikkauksen jälkeen, niin kävikö lääkärit tai hoitajat paljon luona, vai sillon kuin tarkistettiin tai kutsuttiin? :)

        Olin 17 tuolloin leikkauksen aikaan ja kyllä se tottakai jännitti. Mutta en sen takia yöuniani menettänyt, kun ajattelin vain että sitten on koko homma ohi ja kivut vähenee.
        Leikkauksen jälkeen lääkäri teki joka aamu aamukierroksen osastolla. Hoitajat kävivät sitten vähän väliä: aamulääkkeiden ja aamupalan aikaan, päivällisen aikaan, lounaan aikaan, iltalääkkeiden aikaan ja yököt kävivät yleensä illalla esittäytymässä. Hoitajat kävivät myös pari kertaa päivässä houkuttelemssa käveleen, kutsukelloa soittaessa ne tuli myös kuskaamaan vessaan tai mitä muuta asiaa niille sitten olikaan. Ja jos et itse kutsunut hoitajia kääntämään sinua sängyssä selkäasennosta kylkiasentoon välillä, niin ne tulivat itse sua kääntämään, kun ei ole hyvä olla samassa asennossa koko ajan.
        Ja kun kotiin pääsin, niin muistelisin että kontrollikäynnit oli 3kk leikkauksesta, 6kk leikkauksesta ja vuoden päästä leikkauksesta. No itselläni oli mennyt jossain vaiheessa muutama ruuvi poikki ja niiden aiheuttaman kivun takia ne piti poistaa keväällä 2010, sen jälkeen kävin kontrollissa 3kk:n jälkeen ja sitten 6kk:n jälkeen leikkauksesta, ja viimeisellä kerralla sanottiin että kontrollit loppuvat tähän, että otan itse yhteyttä jos ongelmia ilmenee. Eli skolioosini on nyt hoidettu niin hyvin kun se voidaan, ei tarvitse jännittää ainakaan sitä tuleeko loppuelämäksi sairaalakäyntejä :)


      • k
        snananana kirjoitti:

        Olin 17 tuolloin leikkauksen aikaan ja kyllä se tottakai jännitti. Mutta en sen takia yöuniani menettänyt, kun ajattelin vain että sitten on koko homma ohi ja kivut vähenee.
        Leikkauksen jälkeen lääkäri teki joka aamu aamukierroksen osastolla. Hoitajat kävivät sitten vähän väliä: aamulääkkeiden ja aamupalan aikaan, päivällisen aikaan, lounaan aikaan, iltalääkkeiden aikaan ja yököt kävivät yleensä illalla esittäytymässä. Hoitajat kävivät myös pari kertaa päivässä houkuttelemssa käveleen, kutsukelloa soittaessa ne tuli myös kuskaamaan vessaan tai mitä muuta asiaa niille sitten olikaan. Ja jos et itse kutsunut hoitajia kääntämään sinua sängyssä selkäasennosta kylkiasentoon välillä, niin ne tulivat itse sua kääntämään, kun ei ole hyvä olla samassa asennossa koko ajan.
        Ja kun kotiin pääsin, niin muistelisin että kontrollikäynnit oli 3kk leikkauksesta, 6kk leikkauksesta ja vuoden päästä leikkauksesta. No itselläni oli mennyt jossain vaiheessa muutama ruuvi poikki ja niiden aiheuttaman kivun takia ne piti poistaa keväällä 2010, sen jälkeen kävin kontrollissa 3kk:n jälkeen ja sitten 6kk:n jälkeen leikkauksesta, ja viimeisellä kerralla sanottiin että kontrollit loppuvat tähän, että otan itse yhteyttä jos ongelmia ilmenee. Eli skolioosini on nyt hoidettu niin hyvin kun se voidaan, ei tarvitse jännittää ainakaan sitä tuleeko loppuelämäksi sairaalakäyntejä :)

        miten ne ruuvit oli menny poikki? :( pitikö lääkkeitä syödä aivan hirveästi? Ovatko kaikki selälleen sängyssä leikkauksen jälkeen vaikka leikkaus olisi tehty keskeltä selkärankaa? Vanhempani laittoivat minut johonkin ommelaine tutkimukseen, että siinä leikkauksessa laitetaan 2 eriä ommelainetta normaalia ja jotain uutta. eli siinä katsotaan että tuleeko uudessa ommelaineessa vähemmän tulehduksia kuin siinä vanhassa, minua vähän pelottaa se :/ Sattuko se jos lääkärit katsoivat sitä leikkaushaavaa ja koskivat siihen yms ja vuotiko haava joskus? :)


      • snananana
        k kirjoitti:

        miten ne ruuvit oli menny poikki? :( pitikö lääkkeitä syödä aivan hirveästi? Ovatko kaikki selälleen sängyssä leikkauksen jälkeen vaikka leikkaus olisi tehty keskeltä selkärankaa? Vanhempani laittoivat minut johonkin ommelaine tutkimukseen, että siinä leikkauksessa laitetaan 2 eriä ommelainetta normaalia ja jotain uutta. eli siinä katsotaan että tuleeko uudessa ommelaineessa vähemmän tulehduksia kuin siinä vanhassa, minua vähän pelottaa se :/ Sattuko se jos lääkärit katsoivat sitä leikkaushaavaa ja koskivat siihen yms ja vuotiko haava joskus? :)

        Alimmat nikamani eivät olleet luutuneet kunnolla, joten niissä tapahtui liikettä eikä se titaaniviritys kestänyt koko sitä rangan aiheuttamaa painetta. Lääkärini oli vain kerran aiemmin joutunut poistamaan ruuvit eräältä tytöltä, ja hän oli leikellyt selkiä kymmeniä vuosia (hän jäi juuri eläkkeellä), että kovin epätodennäköistä se ruuvien katkeaminen on, titaani kun kuitenkin on niin vahvaa ainetta :)
        Jos oikein lääkemäärät muistan, niin päivässä otin vähintään 2x panadol 1g ja 4x ketorin 50mg. Alkuun söin panadolin sijasta panacodia mutta se ei sopinut eräiden toisten lääkkeideni kanssa niin vaihdoin lievempään lääkkeeseen.
        Oma selkäni leikattiin kyljestä ja haava jatkui vähän selän puolelle, joten enpäs nyt osaakaan sanoa miten sitten nukutaan jos leikataankin suoraan selän puolelta.. Mutta periaatteessa sitä voi nukkua millä puolella tahansa, jos haavaa alkaa jomottamaan niin kannattaa pyytää siihen kylmäkääre helpottamaan kipua :)
        Tuosta ommelaineesta en osaa sanoa mitään kun en ihan käsitä mitä se on :D Mutta jos mitenkään aihetta sivuaa, niin ensimmäisessä leikkauksessa haavani suljettiin sellaisilla hakasilla, vähän kuin niitit, mutta ne eivät mene sieltä alapuolelta yhteen ja ne kävin poistattaan terveydenhoitajalla. Toisessa leikkauksessa haava tikattiin kiinni itsestään sulavilla tikeillä, eli niitä ei tarvinnut lähteä poistattamaan.
        Kukaan ei koskenut ainakaan mulla siihen haavaan, ainoastaan poistivat suojalaastarin siitä päältä ja muuten vain katselivat, ei sattunut yhtään :)
        Toisen leikkauksen jälkeen haavasta vuosi kirkasta/kellertävää nestettä jota kävin sairaanhoitajalla näyttämään ja ohjeeksi annettiin vain haavan desinfiointi ja sillä se sitten ohi menikin :)
        Monen vanha itse olet ja kauan pidit sitä korsettia? Ja mihin ajankohtaan sulla on tätä leikkausta ajateltu? :)


      • k
        snananana kirjoitti:

        Alimmat nikamani eivät olleet luutuneet kunnolla, joten niissä tapahtui liikettä eikä se titaaniviritys kestänyt koko sitä rangan aiheuttamaa painetta. Lääkärini oli vain kerran aiemmin joutunut poistamaan ruuvit eräältä tytöltä, ja hän oli leikellyt selkiä kymmeniä vuosia (hän jäi juuri eläkkeellä), että kovin epätodennäköistä se ruuvien katkeaminen on, titaani kun kuitenkin on niin vahvaa ainetta :)
        Jos oikein lääkemäärät muistan, niin päivässä otin vähintään 2x panadol 1g ja 4x ketorin 50mg. Alkuun söin panadolin sijasta panacodia mutta se ei sopinut eräiden toisten lääkkeideni kanssa niin vaihdoin lievempään lääkkeeseen.
        Oma selkäni leikattiin kyljestä ja haava jatkui vähän selän puolelle, joten enpäs nyt osaakaan sanoa miten sitten nukutaan jos leikataankin suoraan selän puolelta.. Mutta periaatteessa sitä voi nukkua millä puolella tahansa, jos haavaa alkaa jomottamaan niin kannattaa pyytää siihen kylmäkääre helpottamaan kipua :)
        Tuosta ommelaineesta en osaa sanoa mitään kun en ihan käsitä mitä se on :D Mutta jos mitenkään aihetta sivuaa, niin ensimmäisessä leikkauksessa haavani suljettiin sellaisilla hakasilla, vähän kuin niitit, mutta ne eivät mene sieltä alapuolelta yhteen ja ne kävin poistattaan terveydenhoitajalla. Toisessa leikkauksessa haava tikattiin kiinni itsestään sulavilla tikeillä, eli niitä ei tarvinnut lähteä poistattamaan.
        Kukaan ei koskenut ainakaan mulla siihen haavaan, ainoastaan poistivat suojalaastarin siitä päältä ja muuten vain katselivat, ei sattunut yhtään :)
        Toisen leikkauksen jälkeen haavasta vuosi kirkasta/kellertävää nestettä jota kävin sairaanhoitajalla näyttämään ja ohjeeksi annettiin vain haavan desinfiointi ja sillä se sitten ohi menikin :)
        Monen vanha itse olet ja kauan pidit sitä korsettia? Ja mihin ajankohtaan sulla on tätä leikkausta ajateltu? :)

        minkä laiset niitit?! :o saittuiko se kun ne poistettiin? olen nyt 14, mutta täytän ihan kohta 15 (saatan pitää synttärit sairaalassa): pidin korsettia varmaan 3 vuotta, mutta sitten kun se ei auttanut enään mitään ja leikkauks oli edessä niin sain ottaa korsetin pois. 1.3 on leikkauks päivä..


      • snananana
        k kirjoitti:

        minkä laiset niitit?! :o saittuiko se kun ne poistettiin? olen nyt 14, mutta täytän ihan kohta 15 (saatan pitää synttärit sairaalassa): pidin korsettia varmaan 3 vuotta, mutta sitten kun se ei auttanut enään mitään ja leikkauks oli edessä niin sain ottaa korsetin pois. 1.3 on leikkauks päivä..

        Sellaiset pienet metalliset, arpi näytti enemmän vetoketjulta kuin arvelta :D ei sattunut yhtään niiden poisto. Ei kovin mukavalta kuulosta, mutta yritä vaikka ajatella että kun täytät 18 tai 20 ni juhlit silloin vielä isommin kun on vielä merkittävämmät iät edessä päin! :) Itsekin olin juhannuksen ja vapun sairaalassa kun olin leikkauksissa, ei se kovin kivaa ole maata sairaalassa kun kaverit on pitämässä hauskaa, mutta uusia juhlia tulee (: Sulle varmaan tulee sitten erikoisjärjestelyjä koulun ajaksi, mutta eipä mene kesäsi piloille :)


      • k
        snananana kirjoitti:

        Sellaiset pienet metalliset, arpi näytti enemmän vetoketjulta kuin arvelta :D ei sattunut yhtään niiden poisto. Ei kovin mukavalta kuulosta, mutta yritä vaikka ajatella että kun täytät 18 tai 20 ni juhlit silloin vielä isommin kun on vielä merkittävämmät iät edessä päin! :) Itsekin olin juhannuksen ja vapun sairaalassa kun olin leikkauksissa, ei se kovin kivaa ole maata sairaalassa kun kaverit on pitämässä hauskaa, mutta uusia juhlia tulee (: Sulle varmaan tulee sitten erikoisjärjestelyjä koulun ajaksi, mutta eipä mene kesäsi piloille :)

        nii :) mutta nyt kun oon alkanu tosissaan miettimään, että mulla on se leikkaus ihan kohta, nii on kyllä alkanu tosissaan jännittää ja pelottaa! Mua pelottaa kaikista eniten se kipu ja sen leikkauksen jälkeen se herääminen ja miten mulla on sitte sitä pahaa oloa! Miten sulla oli nuo kaikki sillon? :)


      • snananana
        k kirjoitti:

        nii :) mutta nyt kun oon alkanu tosissaan miettimään, että mulla on se leikkaus ihan kohta, nii on kyllä alkanu tosissaan jännittää ja pelottaa! Mua pelottaa kaikista eniten se kipu ja sen leikkauksen jälkeen se herääminen ja miten mulla on sitte sitä pahaa oloa! Miten sulla oli nuo kaikki sillon? :)

        Olen aiemmissa viesteissä tainnut jo noihin vastata :) Jos sulla on tapana jännittää etukäteen asioita niin ei sille sitten voi mitään, mutta paljon helpommalla pääset itse kun et turhia murehtisi vaan katsot mitä tuleman pitää :)


      • k
        snananana kirjoitti:

        Olen aiemmissa viesteissä tainnut jo noihin vastata :) Jos sulla on tapana jännittää etukäteen asioita niin ei sille sitten voi mitään, mutta paljon helpommalla pääset itse kun et turhia murehtisi vaan katsot mitä tuleman pitää :)

        nii varmaan oletkin :P nii no jos sitä nyt yrittäis olla miettimättä asiaa! mutta kiitos kun vastasit näihin kaikkiin kysymyksiin!! :)


      • äpärä90
        tiedoton 987654 kirjoitti:

        siirretänkö lantiosta oikeasti jotain luuta selkään? oon tällästä kuullu mutta lääkäri ei mulle tällaista maininnut? millä tavoin leikkaus voi epäonnistua ja miten selkä voi edelleen taipua mutta pysyä suorassa? ja miten selkä käyttäytyy sitten vanhana? toivottovasti vastaatte!

        itelläni epäonnistu leikkaus ja nyt 13 vuotta istunu pyörätuolissa :(


      • ...
        äpärä90 kirjoitti:

        itelläni epäonnistu leikkaus ja nyt 13 vuotta istunu pyörätuolissa :(

        Uskon että tuossa 13 vuoden aikana on tämä nyky tekniikka kehittynyt niin paljon, ettei tuollaisia enää edes käy! Leikkauksien aikana lääkärit tutkivat koko ajan aivojen toimintaa jolloin vältytään noilta halvaantumisilta jne.. turha on tuommoisilla pelotella!


      • kokemusta on
        k kirjoitti:

        no hyvä! :) nyt on paljon kivempi mennä leikkaukseen kun tietää miten muilla on se mennyt :)) mutta VIELÄ yksi kysymys :D minkälainen oli leikkauspäivän aamu ja kuinka aikaisin leikkaus tehdään?

        Leikkauspäivän aamu on aika "sekava". Sulle annetaan esilääke ja emlat. Mulle leikkaukset on tehty 8.00 aamulla. :)) Kokemusta on!


      • lolpel
        Alee__ kirjoitti:

        Onko kenellekkään sanottu saako lennellä leikkauksen jälkeen?

        riippuu millä lentelet


      • nyyyyh
        äpärä90 kirjoitti:

        itelläni epäonnistu leikkaus ja nyt 13 vuotta istunu pyörätuolissa :(

        voitko kertoa miksi se epäonnistui?


      • huumoi
        äpärä90 kirjoitti:

        itelläni epäonnistu leikkaus ja nyt 13 vuotta istunu pyörätuolissa :(

        miksi se epäonnistui?


      • muhtii
        linnee kirjoitti:

        Hei!
        Olen 18 vuotias tyttö ja minulta leikattiin skolioosi kesällä 2009. Leikkaukseen mennessä asteita oli noin 60, mutka sijaitsi selässäni rintarangassa eli ihan yläselässä. Aemmin minulle kokeiltiin korsettihoitoa, mutta se ei auttanut juuri sen takia että mutka on minulla niin ylhäällä..
        Leikkaus meni erittäin hyvin ja pääsin nopeasti kotiutumaan sairaalasta. Olin sairaalassa vain 10 päivää, mielestäni melko vähän jos ajattelee kuinka iso leikkaus oli kyseessä :). Kivut olivat luonnollisesti kovat alkuvaiheessa, varsinkin liikkumminen oli aluksi hyvin kivuliasta. Pikkuhiljaa kuitenki alko helpottamaan, hiippailen hyvä tulee, itse menetin kesälomasta puolet siihen että elelin hissutellen, mutta näin jälkeen päin ajatellen se todella kannatti :). Kipuihin on kuitenkin olemassa hyviä lääkkeitä, ainakin minulle annettiin varsinkin teholla niin tujakoita lääkkeitä että ei kyllä tarvi kärsiä!!:) Tällä hetkellä selkä ei enää vaivaa juurikaan, kivutta olen saanut elellä :) Olen tosi tyytyväinen, että suostuin leikkaukseen, vaikka se aluksi pelottikin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että lääkärit jotka tekevät näin isoja leikkauksia ovat taatusti ammattilaisia! Itse ainakin luotin täysin heihin.Tällä hetkellä elän ihan normaalia elämää ja nautin siitä todella :) Harrastan mm. juoksua, laskettelua yms. eikä leikattu selkäni ole estänyt nauttimasta minua niistä.

        Niin ja kun joku kyseli lentämisestä, niin sairaalasta saa mukaan todistuksen lentokenttien metallinpaljastimia varten, sitä näyttämällä luulis pääsevän koneeseen tällanen teräsnainenkin.. ;)) Kuolleisuusprosentista en tiedä, mutta uskon että on vaarallisempaa jättää menemättä leikkaukseen, mikäli selkä menee vain pahempaan suuntaan,. kannattee siis kuunnella lääkäreitä, he tietävät mikä on parhaaksi.. Kyselkääs lisää jos tulee mieleen, vastaan ihan mielelläni kun olen ollut teidän kanssa aiivan samassa tilanteessa! :)

        kun olin sairaalassa ja heti kun mä pääsin jo kävelemään sairaalassa, kävin vessassa ja takaisin sänkyyn niin kivut olivat kovemmat koska liikkuminen aiheutti enemmän kipua


      • hhhhff

        ei se oo kipu jonka takia pidetään sairaalas viikon


      • ArkkuP.a

        On tosi kiva että kirjoitit oman kokemuksesi skolioosileikkauksesta mutkin leikataan 2 vk päästä mua pelottaa , ja ahdistaa mutta kun sain lukea tämän tekstisi rohkaistuin jonkin verran :))


      • SAmu
        k kirjoitti:

        joo :) mutta kiitos kun vastasit näin moneen kysymykseen :)) kysyn vielä sitten ku tulee mieleen jotain! ;)

        Moikkavaan kaikille joudun ehkä syksyllä kyfoosi skolioosileikaukseen oiskohan täällä joku jolle on tehty sammanlainen leikkaus ois kiva jutella jonkun kaa siitä leikauksesta ois muutamia kysymyksiä ja jos joku vois kertoo siitä leikauksesta


      • Anonyymi
        tyttö85 kirjoitti:

        miksi sinä kainolokepit saat jos selkä leikataan ei mahdu mun päähän. eli en saanut. jos tukea tarvit saat todennäköisesti sellaisen tason mitä lykäät edelläs. leikataanko sinulta lanne vai rintaranka?
        kipeä en juuri ollut kiitos kunnon myrkkyjen.
        Koulusta olin pois yhteensä 3 viikkoa. olisin saanut olla vaikka koko loppu kevään 6 viikkoa mut en halunnut. sairaalassa oli 10 päivää.

        Ok kiitos tiedosta, ehkä minäkin voin olla hyvillä mielin huomista.


      • Anonyymi
        Alee__ kirjoitti:

        Onko kenellekkään sanottu saako lennellä leikkauksen jälkeen?

        Ei minulle ole sanottu mitään.


      • Anonyymi
        hh kirjoitti:

        Lueskelin vähän näitä teidän kokemuksia ja ajattelin kertoa omani nyt. Elikkä koko selkä laitettiin remontiin syksyllä 2008 ja nyt olen paremmassa kunnossa, kuin ikinä ennen. Asteita minulla 74 ennen leikkausta ja vasemman puolen keuhkot sekä sydän olivat TODELLA painuksissa selkärangan takana. Jouduin myös neljä päivää ennen kyseistä leikkausta kallo vetoon koska niska ja selkäranka olivat niin jumissa. Leikkauksen jälkeen olin 7 päivää sisällä sairaalassa ja sitten pääsinkin jo kotiin. Sen koko viikon ajan, kun olin siellä lastenklinikalla ei ollu mitään kipuja eikä ongelmia. En saanut myöskään mitään tukia kävelyn avuksi.
        Puolen vuoden jälkitarkastuksessa lääkäri ja hoitajat ihmettelivät suuresti, kun leikkauksesta ei näkynyt mitään jälkiä esim. taivutuksissa ja kävelyssä. Elikkä toivun todella nopeasti. Kotona olin noin kuukauden ja sitten palasin kouluun.

        Haluan toivottaa onnea ja sisukkuutta kaikille joita tämä leikkaus odottaa. Omalla kohdalla voin sanoa, että positiivisuus sairaala ajalla on kaiken AO!
        Vastaan myös mielelläni kysymyksiin =)

        Sattuiko sen leikkauksen jälkeen?


      • Anonyymi
        k kirjoitti:

        no hyvä! :) nyt on paljon kivempi mennä leikkaukseen kun tietää miten muilla on se mennyt :)) mutta VIELÄ yksi kysymys :D minkälainen oli leikkauspäivän aamu ja kuinka aikaisin leikkaus tehdään?

        No klo 8.20 pitää olla sairaalassa ja leikkaus tehdään klo 10.00.


      • Anonyymi
        snananana kirjoitti:

        Tarkotus ois että lääkkeet otetaan vähän veden kans (ilmeisesti siksi ettei tule niitä vessareissuja, en oo syystä täysin varma), mutta varmasti saat sen verran vettä kun tarviit että lääkkeet menee alas :) Sanot vaikka hoitajalle siinä kun se tuo ne lääkkeet että sun on vaikee niellä niitä, varmasti ymmärtää. Ne oli pieniä lääkkeitä ja muistaakseni niitä oli vain 2kpl :) Olihan se vähän jännittävää siinä leikkaussalissa, mutta pyrin ajattelemaan vaan kivoja asioita ja että kohta leikkaus on ohi, niin jännitys laantu kyllä nopeeta. Ja oikeestaan mun teki mieli vaan nukahtaa kun ne esilääkkeet vaikutti sen verran hyvin, niin ei siinä edes jaksanut pahemmin jännitellä :) Avustajat oli todella mukavia ja vitsaili rentouttaen sitä ilmapiiriä ja huolehti että mun oli varmasti lämmin, ja kuuntelet siellä taustalla soivaa musiikkia ja keskityt vaikka siihen niin ei jännitys iske. Omalla kohdalla huomasin, että mitä enemmän koko leikkausta mietin niin sitä enemmän hermoilin ja jännitin, mutta kun keskityinkin kaikkiin muihin asioihin ni ei pelottanut enää yhtään :)

        Voi kamala olen itkenyt koko aamun täällä osastolla ja pelännyt.


      • Anonyymi
        k kirjoitti:

        nii.. pittää sitte kokkeilla tuota nii jos ei sitte jännittäis nii paljon siellä :) jotkut on mulle sanonu että ne antaa sen takia vähän vettä että ei tulis sitte pahoinvointia siinä leikkauksessa tai siis ettei okesenna ja tukehdu siihen oksennukseen.. mutta en sitte tiedä. Mistä kohtaa se leikataan? Ja oliko sen leikkauksen jälkeen pahaolo? :)

        Leikkaus tehdään lantion kohdalta, ja ei itsellä ainakaan ollut pahaolo.


      • Anonyymi
        snananana kirjoitti:

        Nykyään kävelyni on jo täysin normaalia, leikkauksesta kertoo enää arpi ja sekin on jo todella himmeä, eli ulkosesti ei kenelläkään ole tietoa leikkauksistani :) Leikkauksesta taisin saada 3kk:n sairasloman ja 6kk:n liikuntakiellon, ja tuossa ajassa ehdit palata oikein hyvin ennallesi. Ja sitä titaania pidän ainakin itse hyvänä ajatuksena, ainakin pysyy luut paikoillaan :) Varmuuden vuoksi saat vielä sellaisen lappusen jossa on selitetty ja piirretty missä kohtaa sulla on titaania, että jos joskus tullissa alkaa ne hällärit piipaamaan ni sulla on todiste miks ne piippailee. Tosin ei niiden pitäis niin herkästi hälyttää, mutta varmuuden vuoksi kuitenkin sen saat :)
        Tein kerrallaan riittävän lyhyitä matkoja niin ei ehtiny tulla oksetus-oloa, lievä huono olo vain. Joten ei kannata yrittää ekalla kerralla, ei välttämättä tokallakaan kerralla huoneen päästä päähän, vaan jos kroppa sanoo että ei tunnu hyvältä ni oikeesti tottelet sitä sitten ja menet lepäämään :)
        Heräsin ja tajusin heti missä olen (hoitaja tulee samantien vierelle kun silmäsi avaat ja kertoo mitä on tapahtunut ja missä olet nyt), joten halusin vain jatkaa uniani, sen verran lääkkeet vielä väsytti. Huomasin kyllä sellasiakin tapauksia muissa potilaissa, että jotkut olivat aivan pihalla tapahtumista ja olinpaikastaan ja he yrittivät nousta sängystä ylös, siinä sitten muutama hoitaja meni rauhoittelemaan ja sai potilaan pysymään sängyssään, että jos sä aiot lähteä seikkailemaan niin et olisi ensimmäinen :D

        No tuskin minä lähden yhtään mihinkään kun olen vielä humala tilassa.


      • Anonyymi
        tyttö85 kirjoitti:

        rintaranka myös. vedettiin suoraan ja pistettiin tukitangot. iskä vei ja haki kotiin. toiset varsinkin jos matka on pitkä ja potilas huonossa kunnossa niin osa kotiutetaan ambulanssilla tai paaritaksilla. mut ite olin epätavallisen hyvä kuntoinen. niin vaikka matka oli yli 120km niin autossa jaksoin hyvin istua

        Ja se on kamala ajatus et joudutaan leikkaamaan.


      • Anonyymi
        linnee kirjoitti:

        Hei!
        Olen 18 vuotias tyttö ja minulta leikattiin skolioosi kesällä 2009. Leikkaukseen mennessä asteita oli noin 60, mutka sijaitsi selässäni rintarangassa eli ihan yläselässä. Aemmin minulle kokeiltiin korsettihoitoa, mutta se ei auttanut juuri sen takia että mutka on minulla niin ylhäällä..
        Leikkaus meni erittäin hyvin ja pääsin nopeasti kotiutumaan sairaalasta. Olin sairaalassa vain 10 päivää, mielestäni melko vähän jos ajattelee kuinka iso leikkaus oli kyseessä :). Kivut olivat luonnollisesti kovat alkuvaiheessa, varsinkin liikkumminen oli aluksi hyvin kivuliasta. Pikkuhiljaa kuitenki alko helpottamaan, hiippailen hyvä tulee, itse menetin kesälomasta puolet siihen että elelin hissutellen, mutta näin jälkeen päin ajatellen se todella kannatti :). Kipuihin on kuitenkin olemassa hyviä lääkkeitä, ainakin minulle annettiin varsinkin teholla niin tujakoita lääkkeitä että ei kyllä tarvi kärsiä!!:) Tällä hetkellä selkä ei enää vaivaa juurikaan, kivutta olen saanut elellä :) Olen tosi tyytyväinen, että suostuin leikkaukseen, vaikka se aluksi pelottikin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että lääkärit jotka tekevät näin isoja leikkauksia ovat taatusti ammattilaisia! Itse ainakin luotin täysin heihin.Tällä hetkellä elän ihan normaalia elämää ja nautin siitä todella :) Harrastan mm. juoksua, laskettelua yms. eikä leikattu selkäni ole estänyt nauttimasta minua niistä.

        Niin ja kun joku kyseli lentämisestä, niin sairaalasta saa mukaan todistuksen lentokenttien metallinpaljastimia varten, sitä näyttämällä luulis pääsevän koneeseen tällanen teräsnainenkin.. ;)) Kuolleisuusprosentista en tiedä, mutta uskon että on vaarallisempaa jättää menemättä leikkaukseen, mikäli selkä menee vain pahempaan suuntaan,. kannattee siis kuunnella lääkäreitä, he tietävät mikä on parhaaksi.. Kyselkääs lisää jos tulee mieleen, vastaan ihan mielelläni kun olen ollut teidän kanssa aiivan samassa tilanteessa! :)

        Pääsen klo 9.29 lääkärille ja sit kuuntelen että miten se on edistinyt.


      • Anonyymi
        k kirjoitti:

        joo :) mutta jos voin vielä kysyä niin oliko kotona vaikea liikkua? Kuinka kauan leikkaus kesti? :))

        Itsellä leikkaus kesti 3h kun koko selkäranka laitettiin uusiksi.


      • Anonyymi
        k kirjoitti:

        no toivottavasti en sitte herää ja hyppää sieltä sängyltä! joko mää hyppään ylös tai laitan vaa uuestaa silmät kii :D mutta jos muistat nii ko ne heräs nii nousiko ne sillee hitaasti vaa sillee et ne ihan niiku säikähti ja nousi nopeasti? :) Sillon ku heräsit sen leikkauksen jälkeen nii oliko sun ympärillä hirveesti kaikkia letkuja ja putkia? :P Kuinka aikasin sua alkettiin jo nostaa sieltä sängyltä istumaan, ku olen kuullu että ne jo seuraavana päivä yrittäis? Saitko sää ite päättää että kuinka pitkään kävelet? että ne ei käskeny sinun kävellä jotaki tiettyä matkaa? :) nää jotkut kysymyksen saattaa olla tyhmiä, mutta älä välitä ;))

        Itse heräsin ekan kerran ja voin sanoa että en saanut edes puhelinta käteen kun oli niin outo olo, mutta sitten alkoi tapahtua eli kun heräsin niin minut vietiin väkisin kävelylle.


      • Anonyymi
        k kirjoitti:

        miten ne ruuvit oli menny poikki? :( pitikö lääkkeitä syödä aivan hirveästi? Ovatko kaikki selälleen sängyssä leikkauksen jälkeen vaikka leikkaus olisi tehty keskeltä selkärankaa? Vanhempani laittoivat minut johonkin ommelaine tutkimukseen, että siinä leikkauksessa laitetaan 2 eriä ommelainetta normaalia ja jotain uutta. eli siinä katsotaan että tuleeko uudessa ommelaineessa vähemmän tulehduksia kuin siinä vanhassa, minua vähän pelottaa se :/ Sattuko se jos lääkärit katsoivat sitä leikkaushaavaa ja koskivat siihen yms ja vuotiko haava joskus? :)

        No sattui ja se vuoti aika paljon.


      • Anonyymi
        k kirjoitti:

        nii :) mutta nyt kun oon alkanu tosissaan miettimään, että mulla on se leikkaus ihan kohta, nii on kyllä alkanu tosissaan jännittää ja pelottaa! Mua pelottaa kaikista eniten se kipu ja sen leikkauksen jälkeen se herääminen ja miten mulla on sitte sitä pahaa oloa! Miten sulla oli nuo kaikki sillon? :)

        No voin sanoa että heräämisen jälkeen oli aivan kamala olo.


      • Anonyymi
        hh kirjoitti:

        Lueskelin vähän näitä teidän kokemuksia ja ajattelin kertoa omani nyt. Elikkä koko selkä laitettiin remontiin syksyllä 2008 ja nyt olen paremmassa kunnossa, kuin ikinä ennen. Asteita minulla 74 ennen leikkausta ja vasemman puolen keuhkot sekä sydän olivat TODELLA painuksissa selkärangan takana. Jouduin myös neljä päivää ennen kyseistä leikkausta kallo vetoon koska niska ja selkäranka olivat niin jumissa. Leikkauksen jälkeen olin 7 päivää sisällä sairaalassa ja sitten pääsinkin jo kotiin. Sen koko viikon ajan, kun olin siellä lastenklinikalla ei ollu mitään kipuja eikä ongelmia. En saanut myöskään mitään tukia kävelyn avuksi.
        Puolen vuoden jälkitarkastuksessa lääkäri ja hoitajat ihmettelivät suuresti, kun leikkauksesta ei näkynyt mitään jälkiä esim. taivutuksissa ja kävelyssä. Elikkä toivun todella nopeasti. Kotona olin noin kuukauden ja sitten palasin kouluun.

        Haluan toivottaa onnea ja sisukkuutta kaikille joita tämä leikkaus odottaa. Omalla kohdalla voin sanoa, että positiivisuus sairaala ajalla on kaiken AO!
        Vastaan myös mielelläni kysymyksiin =)

        Oliko hirveä kokemus?


    • vattu96

      onko paha jos on 25 astetta ja miten sitähoidetaan jos pituus kasvu on loppunut joten korsetti hoitoakaan ei todennäköisesti tule!? tuskin kumminkaa leikkauksella vielä tässä asteluluvussa (:

    • Tahtoo-ei tahdo

      25 astetta on sen verran pientä vielä, varsinkin jos korsettihoitoa ei ole aloitettu, että leikkausta tuskin tulee, ellei asteesi muutu sinne viidenkympin paikkeille tai muuten tule selän kanssa suuria ongelmia. Minulla, kun viimeisen kontrollini yhteydessä mitattiin noin 36, kolmisen vuotta sitten, minulle sanottiin, että se tuskin enää pahenee. Nyt haluaisin tietää, onko se pahentunut, koska siltä ainakin tuntuu. En jaksa istua pitkiä aikoja, liikunnan jälkeen selkä kipeytyy, jalat eripituiset, polvet rasittuu, ainainen selkäsärky=särkylääkettä menee, vaatteet ei istu (esim. rintsikat), jopa nukkumaan meno voi olla vähän hankalaa... mutta minulla on suuri kynnys mennä lääkärille, koska äitini on sitä mieltä, ettei minun tarvitse/kannata mennä ja pelkään, että lääkärit vain nauravat minulle :( Ja entä jos en saisikaan jatkaa ammattikoulussa, jossa nyt olen? Entä jos minun täytyisi mennä leikkaukseen ja joutuisin jättää koulun kesken! Jo pelkästään tulevaisuuden haaveideni romuttuminen estää minua menemästä lääkäriin.

      • kannattais

        kannattaa mennä leikkaukseen jos on noin paljon oireita


    • ...

      Kun minulla todettiin skolioosi selkäni oli 38 asteen mutkassa, silloin sain korsetin. Korsettihoito ei valitettavasti onnistunut joten selkä jouduttiin leikkaamaan. Ennen leikkausta mutka oli yli 60 astetta.. Leikkaus onnistui erittäin hyvin ja olen onnellinen että menin leikkaukseen, sillä se on helpottanut elämääni paljon (esim. kipujen ja vaatteidenki kannalta). Ensin sairaalassa sanottiin minulle että olisin pois koulusta noin 1-2 kk. mutta pääsin kouluun jo viikon päästä kotiin tulon jälkeen! Sanottiin myös että olisin sairaalassa vähintään 9-14 päivää mutta olin sielläkin vain viikon.. Enkä todellakaan usko että lääkärit nauraisivat sinulle!! Jos selkä vaivasi todella haittaavat nukkumista ja liikkumista, ja kivutkin ovat lisääntyneet/pahentuneet, sanoisin että kannattaa mennä lääkäriin sillä se voi vain pahentua ja tulla vaikeasti hoidettavaksikin.

      • :(

        mä en oikeen enää uskalla tehdä paljoo mitään ku jos kuitenki sattuu tapahtumaan jotain


    • Huolestunut sisar

      Auttaako se semmoinen leikkaus yhtään mitään ?

      • kokemusta on!

        Kyl se mul autto


      • Anonyymi

        No auttaa se että ei satu siellä leikkauksessa sit niin paljon.


    • Lind44w

      mä oon kai menos tos kesäkuun puolen välin jälkeen leikkaukseen :s mutkaa on 53 astetta ja sekä yläseläs että alaseläs tänää sain tietää ku olin selkätutkimuksissa. täst keskustelust oli paljo apuu ja ainoo kysymys joka tulee mielee on sellane, et miten selviin niistä lääkkeistä, ku en pysty niellä tabletteja? tai siis joskus onnistuu mut 90% ei D: saaks sielt jotai pureskeltavii tai litkuja sitte? sellaset kelpais vaik maku onki sit varmaa aik karmee ainaki yleensä :/

      tsemppii kaikille leikkaukseen joutuville

    • hui!!

      Mun isoveli oli skolioosileikkauksessa 1,5vuotta sitten. Mun veljen lapaluu nousi ylöspäin jotenkii. Arpi on koko selän mittanen. Kesken leikkauksen oli ruvennu koneet piipittämään, ja selvis, että jalat ei toimi :( Sit ne oli irrottanu sen laitteista ja alottanu koko jutun alusta, niin jalat oli ruvennut toimii. :) Ambulanssilla tuli kotiin, koska matkaa oli jotain 3-400km. On kuulemma katunut leikkausta, koska ei päässyt armeijaan, ettei selkä menis rikki.

      • hui!!

        Mut enpä usko, että oikeesti hirveesti katuu, koska ennen leikkausta se ei pystyny meilkein autossakaan istumaan, kun koski selkään.


      • Lind44ww

        mä tulin ambulanssil vaik matkaa oli vaa kymmene kilsaa :D Mut siis 99% skolioosileikatuista potilaista kotiutetaa ambulanssilla ainakin helsingin lastenklinikalta :d


    • Huolestunut sisar

      Suoristuuko se selkä sen leikkauksen jälkeen yhtään ?

      • huygrf

        suoristuu.. mullaki on enää 5 astetta ja ennen 53


    • ...

      No itse söin ihan kiinteitä lääkkeitä :D mutta vahvimmat lääkkeet oli niin pieniä että ei niitä edes huomannut kun nielasi :P mutta jos on oikeasti hyvin hankala saada nielastua ja tekee pahaa ymsyms.. niin uskon että antavat jotain muuta esim. suonen kautta. (en tiedä kuitenkaan yhtään niistä jutuista) kotiin sain vain panadolia ja ipumaxia (vai miten se nyt kirjoitetaan :D), niitä käytin vain viikon koitiutuksen jälkeen :) Ja leikkaus on kyllä minulla auttanut todella paljon esim. ei ole kipuja enää, vaatteet sopii paremmin päälle ja muuta sellaista :) Ja pakkohan sen selän on suoristua, sitä vartenhan se leikkaus on! :D mutta välttämättä kaikkea mutkaa ei saada pois, niinkuin minulla kävi mutta minua se ei häiritse yhtään! Selkää ei voi väkisin vääntää aivan suoraksi vaan sen verran mitä se antaa periksi :) Mutta onnea kaikille niille jotka ovat leikkaukseen menossa!! Kysykää ihan vapaasti niin voin vastata, sillä omasta leikkauksesta ei ole kuin 2-3 kuukautta :))

    • Lind44w

      Kiitti, mä sain tietää ny et voin saada ne lääkkeet tarvittaes nestemäisenä :d ja pienii tablettei pystyn niellä yleensä ruuan kaa (: ja siel ne voi laittaa suoraa suonee tai sillai kipupumpul et ite saa annostella :d

      Joo mä aattelinki et vaatteet sopii sit paremmi varmaa :d varsinki rintsikoitten kaa saa ain olla säätämäs -.- niit olkaimii ku toine lapaluu on pystys sillain jännästi.. Yhteensä joudun olla about 3 viikkoo sairaalas :s

      Mut mua pelottaa iha sikana se et joudun kymmeneks päiväks vetoon ennen sitä leikkausta, eli porataaks mun kalloon reikii joihi laitetaa metallitikkui ja mitä muuta siin tehää? ja tartteeks niitte leikkaa mun hiukset sen takii, ku luulis et on tiel :s (just ku olin kasvattamas pitkäks, ja mähä en ulos mee jos mun hiukset on alle olkapäitten..) Mut en oo lukenu siit vetojutust yhtää mtn paitsi täs keskustelus joku mainitsi siitä, nii ois kiva tietää lisää..

      Mut sairaalaan oon menos 9.6 vetoon laitetaa 10.6 ja leikkaus on 20.6 ja polil voi kysellä kaikkee vast 8.6 ja sit magneettikuvaukset vissii 6.6 -.- liikaa sairaalas ravaamista mun makuun ! tää saa todellaki auttaa ja paljon, ku mulla ei ny oo seläs omast mielest muuta ku kosmeettista haittaa, ja joskus vähä lihas särkyy

      • Lind44w

        Nii ja mutkaa oliki 73 astet, mut en saanu selvää sen lääkärin käsialast, mut sit koneel kirjotettun oli 73 ja pahenee huimaa vauhtia kuulemma :s


    • -TikTok-

      Itselläkin skolioosi alaselässä, niin että toinen lantio nousee oudosti ylöspäin. mutka on muistaakseni jotain 37 astetta..
      kävin fysioterapiassa pari vuotta, mutta se ei ole kovinkaan auttanut.. korsettihoitoa en ole koskaan saanut..

      Olen nyt kuitenkin miettinyt leikkausta, koska aina iltaisin selkääni särkee ja pitkäaikainen istuminenkin rupeaa tuntumaan.. juokseminen ja lenkkeilykin rasittaa selkääni ja siihen rupeaa vihlomaan.. minulla on myös oikeiden vaatteiden löytäminen yhtä tuskaa, sillä kaikissa paidoissa lantio nousee kamalana möykkynä...

      Olen kuullut ettei leikkausta suoriteta kuin vain todella pahoihin selän mutkiin.. mutta haluaisin skolioosista eroon!
      Onko täällä siis ketään, joka olisi leikattu lantion mutkan kohdalta? Oliko kannattavaa ja millaisia oireita/riskejä?

    • MarabellaH

      No terve kaikille skolioosi potilaille!! :)
      Ajattelin nyt tulla kertomaan vähän omia kokemuksiani ja tarinaani tänne teille luettavaksi!

      Eli minulla on skolioosi leikattu melkeimpä tasan 2 vuotta sitten. Muistan sen

      päivän kyllä loppun elämäni, kun lääkärini kertoi, että leikkaus odottaa. Eli

      minä en pahemmin vaihotehotja silloin saanut ja näin myöhemmin ajateltuna

      se oli varmasti hyvä asia. Lääkäri tosiaan kertoi, että jos ei leikata niin aika

      heikolla hapella elän kauempaan, kuin 50-vuotiaaksi saakka. Silloin

      selkäni oli vinossa reilu 50 astetta. Olin myös ihan varma että kuolema tässä

      tulee, koska kaikki varmasti ymmärtävät selkäleikkauksen suuruuden. Silloin

      lupasivat että kutsu tulee 4kk sisällä. No näin ei nyt sitten kuiteenkaan käynyt,

      koska Helsingin lastenklinikalla kävi pieni onnettomuus vesien kanssa ja

      koko leikkaus osasti joutui täys remonttiin. Aikaa kului sitten melkein vuosi ja

      elin skolioosini kanssa niin kuin aina ennenkin. Ei se sinäänsä minua niin

      paljon haitannut vaikka kyllähän se vartalon vinous oli aika huima...

      No sitten, kun se kutsu tuli vihdoin ja viimein tuli tajusin, että tässä tämä nyt

      sitten oikeasti oli, enää en pystynyt perääntymään. Leikkaus päiväni oli

      tosiaan maanantai ja edellisen viikon torstaina menin tähän viime hetken

      tarkastukseen, jossa sitten kaikki ei ollutkaan enää niin "hyvin", kuin silloin

      edellisessä tarkastuksessa, selkäni oli mennyt siinä vajaa vuoden aikana

      huononpaan kuntoon. Nyt asteet olivat jo 75 astetta. No siinä ei kauaa mennyt,

      kun lääkärit olivat päättäneet, että heti otetaan sisään ja laitetaan kallovetoon

      (jos kiinnostaa tästä kysyä niin voin kertoa sitten erikseen). Sitten makasin 4

      päivää tässä kallovedossa ja maanantaina leikkaus koitti. En nyt siitä jaksa

      sen enemäpää kertoa, MUTTA voin luvata, että ainoa oikea vaihotehto on

      leikkaus jos siihen vaan on mahdollisuus! Tänä päivänä tuskin edes

      huomaan, että selälleni olisi tehty jotain. Ja se kokemus minkä siitä saa on

      ainutlaatuinen ja siitä oppii enemmän, kuin monet muut ihmiset voivat oppia

      elämänsä aikana. Saattaa kuulostaa hullulta, mutta en ole päiväkään katunut

      leikkausta. Mitä sitten jos leikkauksen jälkee parina seuraavana viikkona

      vähän särkee kylkeen tai selkään jos se leikkaus kuitenkin on tuonut sinulle

      monia kymmeniä elinvuosia lisää. Aivan varmasti kaikkia pelottaa edes vähän

      enne leikkausta, mutta voin luvata, että kyllä kaikki katoo mukavasti mielestä

      heti kun nukahtaa sinne leikkauspöydälle ja tuntuu kuin muutaman minuutin

      olisi ehtinyt nukkunut kun taas herää seuraavan kerran heräämössä ja vieläpä

      tietoisena siitä että nyt on selkä suorassa!

      Ja vielä tohon ylempään viestiin voisin kommentoida sen verran, että kun mulla tosiaan oli koko selkä aivan vinossa, ylhäältä ja alhaalta niin kyllä nyt on varsin hyvä olo kun ei tarvitse vinossa vetkutella :D

      JA vielä kaikille jotka ajattelevat että 20 astetta ei vanhempana vaikuta, voin teille vakuuttaa, että se on sellainen riesa silloin, että joka ikinen menisi sinne leikkaukseen jos uudestaan voisi päättää... äidilläni on n. 5 asteen mutka ja hän kärsii joka ikinen päivä selkä ja niska kivuista, eikä hierojalla käynti auta yhtää mitään. Sen lisäksi lääkäri juuri kertoi hänelle, että jopa tämä pieni mutkaa on alkanut painaa keuhkoja ja sydäntä... joten kaikki voivat tästä ottaa neuvosta vaarin ja sitten miettiä, että mitä tekevät.

      Tulipa pitkä rimpsu, mutta toivottavasti oli apua! :)

      • poiuytmnhu

        mikä on kalloveto


      • Lind44w

        Hei,
        oisin tosi kiitollinen jos voisit tosta kallovedosta kertoa (:
        Tai ku ite oon menos 9.8 sairaalaan ja 10.8 laitetaan siihe vetohoitoon, ja skolioosileikkaus on vasta maanantaina 22.8, että kiinnostas tietää millasta se oli ja mitä pystyit tekemään? (:

        Niin ja tää leikkaus siirty ku toukokuussa otetut röntgenkuvat oli valheelliset yliliikkuvien nivelten vuoksi (tän näki kuulemma magneettikuvista)


    • LasissaniOnSärö

      Osaisiko joku kertoa, että miten tuo leikkauksen jälkeinen elämä sitten sujuu? Minua tässä on varoteltu että selkä tulee olemaan jäykkä kuin tukki, eikä kunnolla pääse ees liikkumaan. Onko tälläinen pelottelu mistään kotoisin?

      Vielä tsemppiä kaikille, joilla edessä on tuo leikkaus :-)

    • Kuntoutunuthyvinsiit

      Löysinpäs jotain, mistä itsellä löytyy kokemusta... :)

      Elikkäs oma selkäni leikattiin TAYS:ssa Tampereella melko tarkalleen 13kk sitten ollessani 14v poitsu. En silloin jännittänyt hirveästi, kun olin asennoitunut juttuun kunnolla. Sitten päivä koitti, viikkoa ennen koulujenloppua, joten mitään tärkeää en missannut. Leikkaussaliin mentiin ja letkuja kiinnitettiin 100% kivuttomasti. Pian sitä sitten tuli jotain viileää suoneen, näkö sumeni ja taju meni - leikkaus alkoi.

      Seuraavat muistikuvat on sumeita muistikuvia teholta. Siellä nyt ei paljoa tapahtunut, hädin tuskin näki lääkehöyryiltä ja välillä vain mumisi hoitajalta lisää lääkettä suoneen. Siitäkään ei ollut vaaraa, koska systeemi oli säädetty niin, ettei aineita VOINUT tulla liikaa. Tätä ei kannata todellakaan pelätä, et tunne kipua tai ehdi ajatella paljoakaan.

      Sitten siirryttiin normaalille osastolle muiden omanikäisten joukkoon. Lääkehöyryt pitivät tunnelman sekavana jonkin aikaa vielä täälläkin. Letkut väheni teholta tullessa huomattavasti ja sen jälkeen melko tasasesti. Itselläni oli selässä dreeni jotenkin hermoa hinkannut ja selkä oli todella herkkä. Tätä en usko kuitenkaan tapahtuvan usein. Vähitellen käytiin pyörätuolilla röntgenissä, vessassa ja muualla. Homma alkoi rullata pienistä tuskista huolimatta. Ruoka ei aluksi maistunut, mutta lopulta sai sitäkin syötyä huonosta olosta huolimatta. Noin ohimennen, kannattaa katsoa millaiset lääkkeet on paras vaihtoehto itselle. Imeskeltävät, nieltävät vai veteen liukenevat. Itse valitsin nieltävät, koska muut saivat äklömakeudellaan pahan olon partaalle. Loppupuolella aika kului musaa kuunnellen ja leffoja katsellen. TAYS:lla on hyvä leffavarasto ja rullattava tv. :D

      Kotiin pääsin 8pv:n päästä leikkauksesta paaritaksilla. Siitä sitten päivittäin koitettiin huteraa kävelylenkkiä. Aluksi 100m oli kova juttu. Muutaman viikon päästä pääsin jo vähän kavereiden mukana menemään. Bussia en suosittele, ainakaan heti alkuun. Liikuntarajoitukset söivät viime syksyn liikuntatunnit, mutta keväällä olin jo mukana. Nyt homma pelittää jo loistavasti, olen paremmassa kunnossa kuin ennen leikkausta. Nukkuminen onnistuu paremmin, eikä selkä nyt niin jäykkä ole VAIKKA mulla tehtiinkin TODELLA suurelle alalle toi luudutus ja tukitangotkin löytyy.

      Lopuksi heitän pari vinkkiä, joita voi kokeilla. :)

      Hommaa tyynyjä sänkyysi, omalla kohdallani ne tulivat tarpeeseen tukemaan selkää ja mukavoittamaan oloa.
      Pyydä sairaalaa soittamaan koululle ja hommaamaan tuplakirjat, yhdet kouluun, yhdet kotiin. Näin voit kantaa repussa vain vihkoja ja säilöä kirjat vaikka luokissa. Et myöskään saa unohduksia! :D
      Pysy liikkeessä ja positiivisena ja homma pelittää.

      Tsemppiä kaikille leikkaukseen meneville, se on vahvistava kokemus näin jälkeenpäin ajatellen!

      • Samaheppulivielä

        Unohdin mainita, että oma kulma oli jotain 50 pintaan, enkä saanut nukutuksi. Korsettihoitoa kokeiltiin, mutta minulla se ei auttanut.

        Toivottavasti tämä auttoi!


    • Voisiko Joku Auttaa?

      Tietääkö kukaan mikä on pienin aste, jolle leikkaus tehdään?
      Itselläni on asteita noin 35 ja selkäkipujakin löytyy... olen vasta 16.

      • Kiero

        Mulle lääkäri sanoi minimiksi 45 (tai 40..?) astetta, jos oikein muistan.

        Itte oon menossa ens syksynä seuraavaan kontrolliin ja saa nährä pääsenkö leikkaukseen. Nyt ei muistu yhtään paljon mulla oli asteita mutta siinä leikkausrajalla viimeks kun mittailtiin. Toivoisin niin kovasti sitä leikkausta koska toinen lapaluu törröttää ja kylkiluut killissä (skolioosi siis yläselässä).

        Tekeekö ne sen päätöksen jo siinä kontrollin aikana että mennäänkö leikeltäväksi vai meneekö asia 'käsittelyyn'? Onko mahdollista että jos kontrolli on syksyllä niin leikkaus seuraavana kesänä?


      • Anonyymi
        Kiero kirjoitti:

        Mulle lääkäri sanoi minimiksi 45 (tai 40..?) astetta, jos oikein muistan.

        Itte oon menossa ens syksynä seuraavaan kontrolliin ja saa nährä pääsenkö leikkaukseen. Nyt ei muistu yhtään paljon mulla oli asteita mutta siinä leikkausrajalla viimeks kun mittailtiin. Toivoisin niin kovasti sitä leikkausta koska toinen lapaluu törröttää ja kylkiluut killissä (skolioosi siis yläselässä).

        Tekeekö ne sen päätöksen jo siinä kontrollin aikana että mennäänkö leikeltäväksi vai meneekö asia 'käsittelyyn'? Onko mahdollista että jos kontrolli on syksyllä niin leikkaus seuraavana kesänä?

        On hyvin mahdollista.


    • clauraful

      Itselläni leikattiin rintarangan alue syksyllä 2007. Olin juuri menossa seitsemännelle luokalle. En pelännyt leikkausta juurikaan. Ainoa mikä silloin pelotti oli aika jonka jouduin viettämään sairaalassa. Minut leikattiin Helsingissä, Ortonissa.

      Leikkausta edeltävänä päivänä oli röntgenkuvaukset ja muut tutkimukset. Leikkausaamuna minut herätettiin ja kuljetettiin leikkaussaliin. Muistikuvat loppuvat siihen kun nukutuslääkäri käski minun laskea kymmenestä yhteen. Leikkaus sujui lääkärin mukaan hyvin. Minulle ei ainakaan siirretty luuta mistään suunnalta selkään, ainoa operaatio oli vain metalli-instrumenttien laittaminen.

      Muistikuvat teho-osastoltakin ovat hatarat. Kipuja en tuntenut juuri ollenkaan. Äitini olikin aivan kauhuissaan siitä miten pystyin pyörimään siinä sängyssä niin paljon juuri leikkauksen jälkeen.
      Osastolla olin yksin huoneessa. Minulle laitettiin kipupumppu ja lääkäri sanoi, että se toimisi 20min välein. Vaikka kipuakaan ei välttämättä tuntunut painoin pumpusta silti kipulääkettä, jotta kipua ei tulisikaan. 6 päivää sängyssä maatuuani, ensimmäinen kävelyyn nousu leikkauksen jälkeen oli todella hatara. Pyörrytti ja jalat meinasivat pettää. Hoitajien avustuksella pääsin käymään vessassa.

      Minut kotiutettiin 12 päivää leikkauksen jälkeen. Kotona jaksoin tämän jälkeen olla vain kolme päivää, jonka jälkeen lähdimme käymään äitini kanssa uudessa koulussani sekä tapasin kavereitani. Kotiutuksestani kului viikko, kun aloin käymään jo koulussa 4 tunnin päiviä ja siitä vähitellen siirryin täysipäiväiseen koulurytmiin. Liikuntakieltoa oli vuosi ja taksikuljetuksen sain myös koko lukuvuodeksi.

      Olen todella tyytyväinen, että suostuin leikkaukseen! :)

      • clauraful

        Ainiin, kotiutuksen yhteydessä minulta kysyttiin haluanko kulkea matkan Helsingistä Turkuun ambulanssilla vai paaritaksilla. Vastasin pystyväni menemään äitini kyydillä tavallisella henkilöautolla. Pieniä kipuja matkalla oli, mutta olipa ainakin myös juttuseuraa ja pääsi Ikeaan syömään lihapullia! Suosittelen omaa kyytiä, jos se vain on mahdollista.


      • linlinlinla
        clauraful kirjoitti:

        Ainiin, kotiutuksen yhteydessä minulta kysyttiin haluanko kulkea matkan Helsingistä Turkuun ambulanssilla vai paaritaksilla. Vastasin pystyväni menemään äitini kyydillä tavallisella henkilöautolla. Pieniä kipuja matkalla oli, mutta olipa ainakin myös juttuseuraa ja pääsi Ikeaan syömään lihapullia! Suosittelen omaa kyytiä, jos se vain on mahdollista.

        mä taas tulin tosi lyhyen matkan, ehkä 8km ambulanssilla. Itellä tosin on tangot koko selän mittaset, mut pystyin istuu siinä vaiheessa vasta 5minuuttia, sitte tuli hengitysvaikeuksia. Silti ne päästi mut kotiin...


    • leikkauksenkokenut

      Haluaisin itse kirjoittaa tänne leikkauksestani, jos siitä olisi jollekkin jotain apua ja myös ihan oman muistin virkistyksenkin takia :)

      Elikkäs, minulla todettiin skolioosi kun oli 10 vuotias koulun terveystarkastuksessa. Silloin terveydenhoitaja sanoi että pistää lähetteen sairaalaan jotta pääsisin röntgeniin, ja kutsu tulisi kuulemma postissa. Kului päiviä, viikkoja, kuukausia kunnes oli kulunut jo vuosi. Äitini oli jo pitkään ihmetellyt suurta kumpua lapaluuni kohdalla, eikä mitkään vaatteet meinanneet sopia päälle (meillä ei silloin ollut yhtään tietoa skolioosista, eikä tiedetty edes että mikä se on). Silloin äitini soitti sairaalaan ja pyysi ajan. Ajan tullessa lääkäri totesi että minulla on selässä 38 asteet mutka, minulle annettiin aika oulun yliopistoaaliseen sairaalaan (en osaa kirjoittaa tuota :D).

      Kun pääsimme ouluun, minulle jouduttiin laittamaan korsetti, muistan kuinka minua ahdisti, tuntui ettei hengitys kulje, jäveleminen on vaikeaa ja eikä kunnon asentoa löydy ikinä! Tuolloin olin 11 vuotias. Korsettihoito olikin minulla 3 vuotta! Pidin korsettia ahkerasti joka päivä.

      Kävin kontrolleissa suunnilleen puolenvuoden välein. Kun olin 14 vuotias, minulla todettiin, että selkäranka on korsetin kanssa melkein suora, mutta ilman korsettia siinä oli yli 60 asteen mutka! Silloin lääkäri sanoi, että kaikista parhain ratkaisu olisi leikkaus ja että leikkausaika tulisi tammi-helmikuussa. Muistan sen kun pääsin sairaalasta ulos ja istuin autoon, murruin täysin pillitin melkein koko matkan ja valitin sitä miksi minulle pitää aina tapahtua kaikenlaista. Ennen korsetin laittoa minulle sanottiin, että suurinosa korsetti potilaista pääsevät suoralla selällä kotiin, mutta minä en. (tottakai koskaan ei voi olla varma!)

      Kun sain sairaalalta kirjeen kotiin, tuijotin kirjettä varmaan tunnin ja mietin milloin uskallan sen avata. Kirjeen avattua kirjeessä oli leikkausaika ja hirveästi täytettävää! Muistan kuinka minua ahdisti hermostutti kaikkea kun täytin niitä papereita!

      Leikkaus päivä lähestyi.. menin sairaalaan päivää ennen leikkausta. Silloin minulta otettiin verikokeita, monet leikkaukseen osallistuvat kirurgit ja lääkärit tulivat tervehtimään ja käytiin tutustumassa tehoon.

      Leikkauspäivänä minun leikkaukseni oli ihan aamusta joten heräsin erittäin aikaisin suihkuun. Sen jälkeen odottelin huoneessani ja katsoin tv:tä. Sitten nukutus lääkäri tuli antamaan minulle esilääkettä. Silloin aloin hermostumaan ja lääkäri sanoi että se esilääke rauhoittaa.. minulle se ei auttanut, menin sänkyyn makuulle ja kun koitti se hetki että minut vietiin leikkaus saliin muistan sen kun pistin silmät kiinni ja aukaisin ne vasta kun olimme päässeet leikkaus saliin. Siellä minulle pistettiin kanyylit ja niiden kautta sitten nukutuslääke. Sen jälkeen en enää muista mitään, ja seuraavan kerran sitten heräsinkin teholla.

      Kun heräsin siellä teholla minun ympärillä oli hirveästi ihmisiä letkujakin oli ihan joka puolella, muistan kuinka yksi hoitajista sanoi, että heräsin nopeasti kuulemma 15 min sen jälkeen kun minut tuotiin teholle, nukuin oikeastaan ensimmäisenä päivänä koko ajan. Seuraava päivä katsoinkin vain elokuvaa ja sain jopa syödä, no muutama haukku jotain sämpylää :P Minusta oli kiva katsoa niitä kaikkia laitteita siinä ympärillä :D en tiedä miksi. Kipuja minulla ei ollut ei yhtään!

      Vietin teholla vain 2-3 päivää ja sitten pääsin omaan huoneeseen ihan yksin :)) Silloin sain myös sen kipupumpun mistä sai itse määrätä sen kipulääke jutun :D sitä kuulemma sai käyttää 4-6 kertaa tunnissa, mutta käytin enintään kerran tunnissa. Minulle yöt oli vaikeita varsinkin sen jälkeen kun minulta otettiin se kipupumppu pois.

      Kyllästyin siihen makamiseen hyvin nopeasti ja halusin jo nousta ylös melkein heti kun pääsin teholta pois! Sitten kun sain alkaa pikkuhiljaa nouseman sängystä ylös muistan kuinka huippasi eikä jalat pitänyt kunnolla alla. Minulla kuulemma pyöri silmätkin päässä :D No sitten kun aloin jo pikku hiljaa kävelemässä kävelin jo hyvin reipasta tahtia.

      Sairaalassa olin vain viikon, kun pääsin kotia oloni oli sen vähän aikaa helpottunut, mutta sitten kun piti esim. sängylle mennä, ei ollut enää moottorilla toimivia ylös alas liikkuvia sänkyjä, silloin minun teki mieli mennä takaisin sairaalaan :D Söin lääkkeitä vain viikko kotiutuksen jälkeen niinkuin oli määrätykkin ja sen jälkeen en ole sitten syöntkään! :)

      Nyt leikkauksesta on 4kk, enkä ole katunut ollenkaan! Vaatteet sopivat paljon paremmin eikä tarvitse hävetä kauheaa muhkuraa selässä! Minulle määrättiin 6kk ''liikunta kieltoa'', mutta siitä en ole pitänyt kyllä kiinni ja olen tehnyt oikeastaan kaikki ihan normaalisti! :D Selkä ei tunnu ollenkaan jäykältä vaikka n. 30 cm sitä titaania siellä on :P Aloin ratsastamaankin 3kk leikkauksen jälkeen eikä ole siitäkään tullut mitään kipuja, haittaa yms! :)

      Nyt tuli kauhea romaani :D mutta vastaan mielelläni jos teillä on jotain kysyttävää! :)

      • Anonyymi

        oliko ratsastaminen vaikeaa tai siis onko leikkauksen jälkeen ratsastuksessa mitään eroa kuin ennen leikkausta? ja voiko käyä pahastikkin jos putoaa selästä esim esteen päälle? itse harrastan ratsastusta ja haluaisin tietää onko harrastaminen normaalia leikkauksenkin jälkeen?


    • leikkaustaepäröivä

      Mullakin korsettihoitoa kokeiltiin 12-15-vuotiaana, ei tehonnut, vaikkakin saattoi johtua omasta lintsaamisestani viimeisen vuoden aikana... Korsettihoito tuntui tuolloin elämäni lopulta, vaatteiden piti olla löysiä ettei vaan muovihaarniska näkyisi ja paikat kipeytyivät ja hengittäminen oli toisinaan vaikeaa. Noh, korsettihoito lopetettiin virallisesti 16-vuotiaana HYKSin lääkärin päätöksellä, olin itse lopettanut sen käydessäni hakemassa toisen mielipiteen Ortonissa, jossa lääkärin mielestä hoidon jatkamisessa ei ollut mitään järkeä koska pituuskasvuni oli loppunut.
      Tuolloin sanottiin että koska en enää kasva, asteiden tulisi jäädä noin silloiseen 48neen ja leikkausta ei tarvitse tehdä, vaikkakin keikuin juuri leikkausrajalla (50 astetta) Tosin sovittiin vielä kontrolli kun täytän 18 vuotta. Tämä kontrolli oli eilen. Menin lääkäriin hyvillä mielin ajatellen että tämä on viimeinen kerta. Kävikin ilmi että skolioosini on pahentunut 2 asteen vuosivauhtia ja on nyt 54 astetta, kirurgi sanoi varaavansa minulle leikkausajan keväälle ylioppilaskirjoitusten jälkeen, sillä tällä vauhdilla olen 25-vuotiaana 90 asteen kulmassa. Vielä helmikuussa kontrolli jossa lopullinen päätös tehdään. Asia on tietysti viime kädessä itse päätettävissäni. En todellakaan tiedä haluanko leikkaukseen vai en, todella monet sanovat pystyvänsä elämään skolioosin kanssa ja sen olevan lähinnä kosmeettinen haitta, toiset taas ylistävät leikkausta, mikä on sinänsä ihan kiva kuulla. Itselläni selkä ei suuria vaivoja ole aiheuttanut, toisinaan kipeytyy ja väsyy nopeasti, mutta urheilemaan pystyn ihan normaalisti eikä nukkumisessakaan ole ongelmia. Ketuttaa että jouduin lapsuudessani/nuoruudessani käymään läpi korsettihoidon "turhaan" ja että minulle luvattiin pari vuotta sitten vinoutumisen pysähtyvän. Kuulun kuulemma pieneen vähemmistöön joilla mutka pahenee vaikka kasvu on loppunut ja korsettihoitoa käytetty. Lääkärit tosin vaihtavat mielipidettään joka kontrollissa. leikkauksella minua on peloteltu ennenkin ja taas seuraavalla kerralla sanottu skolioosin pysähtyneen. Joku lääkäri sanoi myös kerran että sairaudesta on tehty oikeastaan vain 2 kunnollista tutkimusta ja että hän ei itse menisi leikkaukseen. huoh.
      Pelottaa että leikkauksen jälkeen en voi normaalisti harrastaa kaikkea mitä mieleen tulee enkä hypätä laskuvarjohyppyä. Entä jos haluan palomieheksi tai joksikin muuksi vastaavaksi raskaan työn tekijäksi? Pelaan myös golfia ja pelkään etten voi jatkaa sitä jäykällä selällä. Pahempi mutka mulla on rintarangassa ja sieltä se ilmeisesti jäykistettäisiin. Kukaan leikkauksessa ollut pelannut golfia? Onnistuuko esim. Kalliokiipeily tai muu vastaava? Kieltääkö puolen vuoden liikuntakielto myös uimisen ja pyöräilyn? Voinko lähteä reppureissaamaan Intiaan, pystynkö kantamaan rinkkaa? Väsyykö leikattu selkä nopeasti?
      Olisin kiitollinen vastauksista :)

    • H-eli-nä

      Selkäni on leikattu myös skolioosin takia. Skolioosi huomattiin 1. luokalla ja sitä seurailtiin koululääkärin vastaanotolla koko ala-asteen ajan. Ylä-asteella selän tutkimukset siirrettiin Helsingin sairaalaan. 9 vuotta tiedettiin, että skolioosi pahenee, joka vuosi ja lopulta jouduinkin leikkaukseen. Miksi en saanut korsettihoitoa? Ennen 9-luokan loppua olin leikkauksessa, asteet 50 sekä rinta- että lannerangassa. Ennen leikkausta sain rauhottavia lääkkeitä ja hoitaja sanoi että minua alkaa joko naurattaa tai väsyttää, mutta en kuitenkaan vielä nukahda, se ei ole nukutusaine. Kyllä siinä silti ehti silmät mennä kiinni ennen aikojaan. Heräämössä olin pari päivää ja pääsin sitten osastolle omaan huoneeseen. Särkyä oli ja paljon (niin ennen kuin jälkeenkin leikkauksen). Nyt leikkauksesta on kulunut reilu 4 vuotta ja selkäni on usein yhä kipeä. En voi hypätä laskuvarjolla, en benjiä. En harrasta kamppailulajeja eikä raskas työ käy selän takia. Valmistuin keväällä ammattikoulusta, enkä tiedä mitä työtä selkäni kestää. Koulu ei sujunut kovin mallikkaasti selän takia, vaikka stipendin sainkin (: Kotona piti leikkauksen jälkeen olla 1kk sairaslomalla, mutta minäpä en taas totellut lääkäreitä vaan painelin koululle moikkaamaan kavereita. Ei olisi kyllä pitänyt, oli se sen verran rankkaa. Vuoden liikuntakielto oli ja kyllä huomasi kuinka kunto laski. En ole vieläkään saanut itseäni yhtä hyvään kuntoon kuin ennen leikkausta, koska selkä kipeytyy eri harrastuksissakin. Onko kenelläkään ehdotuksia mitä voisin harrastaa? Ratsastamassa käyn silloin kun selkä ei ole kipeä. Uimista monet suosittelevat, mutta eipä se ole oikein minun mieleen. Monet kehuskelevat, että olipas hyvä kun olin leikkauksessa..... En nyt sanoisi niinkään.. Molemmissa vaihtoehdoissa on hyvät ja huonot puolet, menet leikkaukseen tai et.
      Tsemppiä kaikille skolioosipotilaille.

    • ...

      Minullekin sanottiin ennenkuin korsetti laitettiin, että leikkausta ei tarvitsisi tehdä mutta se tehtiin silti. Nyt voin sanoa kun leikkaus on jo 4kk takana, että en kadu pätkääkään! Liikunta kieltoa oli 6kk, mutta liikun jo nyt ihan normaalisti eikä ole mitään ongelmia. Uimista suosittelen, sillä se tekee selälle hyvää, eikä kuntokaan lopahda pahasti ihan nolla lukemiin :) Minulla mutka oli lapaluiden välissä, lääkäri sanoi että selkä on jäykkä. Rautaa on selässä puolet selkärangasta eikä se tunnu kauhean jäykältä, mitä en pysty kunnolla tekemään, on taakse katsominen siten, että käännän vain päätä taakse! No se on vain pikku juttu joka ei voi häiritä kyllä oikeastaan ketään! Golfia voitte harrastaa ihan varmasti ihan miten haluatte, ei varmasti vaikuta selkään mitenkään! :) Itsekin harrastan ratsastusta ja siitäkin piti pitää yli puoli vuotta taukoa, mutta aloitin sen jo muutaman kuukauden jälkeen leikkauksen! Se oli ehkä parhaimpia ratkasuja tähän asti, sillä sen jälkeen ei ole ollut mitään kipuja!! Kun lihakset kasvaa, silloin se tukee titaania jolloin liikkuminenkin on helpompaa ja kivutonta! Uskon, että jos ei mene leikkaukseen ja mutkaa kuitenkin on, iän myötä se alkaa vaivata ja tarvitsisi ehkä silloin leikkausta. Itse ainakin olen erittäin onnellinen kun pääsin leikkaukseen! Mutta tsemppiä niille joilla on leikkaus tai hoidot edessä, ja kyselkää vastaan mielelläni! :)

    • Joko sais kivut pois

      Hei!

      Olen jossain vaiheessa osallistunut tähän keskusteluun.
      Olen siis nyt 17-vuotias ja opiskelen ammattiin, jossa täytyisi olla mahd. terve ja hyväkuntoinen (jota en ole).

      Sain varattua ajan lääkärille ja nyt odottelen sitä. Kipuni on päivittäistä. Mutkia minulla on lapaluiden välissä, keskiselässä ja lantiossa. Lantio on tällä hetkellä kipein ja lapaluiden väli on kokoajan, mutta ei niin kovasti koske, kun olen tottunut. Pelkään, että joudun leikkaukseen, koska minulla on enemmän mutkia kuin normaalisti ja tällöin oletan, että luudutus/raudat tulee pitemmälle matkaa selässä kuin yleensä. Silloin kaikki unelmani olisi pilalla, mutta toisaalta, ehkä muutan unelmia mieluummin kuin kärsin selkäkivuistani koko loppuelämäni, vielä kun selän vinous vaikuttaa polvieni asentoon ja ne rasittuvat pienestä (jos esim. hypähdän kerran tai kuljen portaita tai ylämäkeä).

      Kolme vuotta sitten ylätorakaalinen mutka oli noin 30 astetta, keskitorakaalinen 35 ja lumbaalinen 22. Rissel oli "luultavasti" 4, eli skolioosin paheneminen oli hyvin epätodennäköistä. Luulenpa muuta ja pyydänkin ehkä lääkäriltä lähetettä röntgeniin, ellei tämä itse suosittele.
      Vähän jännittää, joudunko jättämään koulun kesken, koska tämä on minulle todella tärkeä ammatti.

      Nyt minulle tuli vielä akuutti selkäkipu, sellaista ei minulla ennen ole ollut ja se alkoi ihan yhtäkkiä ja on jatkunut neljä päivää putkeen, kipeimillään kun olen istunut. Kipu tuntuu vasemmalla lantiollani. Lääkäri on parin viikon kuluttua, mutta joudun ehkä aikaistamaan sitä. Kirjoittelen tänne sitten, mitä lääkäri oli mieltä.

      Onko kukaan muuten kokeillut kankaista tukiliiviä alaselkään, onko auttanut (sellaisia joita saa ihan tavallisista kaupoista)?

    • haist kukkanen

      Hei! minulle on tehty lapsena,noin 11-vuotiaana skolioosileikkaus. Olen nyt jo 34-vuotias,eli olen jäykistetyllä selällä elänyt jo pitkään. yhden välilevypullistuman ole4n kärsinyt,mutta muuten suhtv normaalia elämää. Tällä hetken liikun enemmän kuin keskiverto ikäiseni naiset. Eilen kävin juoksulenkillä 4km. Pitää huolehtia,että istuimet(selkänoja) sopii omalle taipumattomalle selälle,kuin myös sängyn patja. Liikunta on ehkä tärkeämpää kuin ns.tavalliselle selälle,mut invalidi en ole.

      • Joko sais kivut pois

        Kiitos kommentistasi! Minulle on tärkeää kuulla jo leikatuilta kokemuksia ja tuloksia. Olenkin juuri miettinyt, että kuinka paljon todellisuudessa rangan jäykistäminen mitäkin hommaa häiritsee. Tietysti toivoisin, että selkäni taipuisi tulevaisuudessa, mutta se ei estä tekemästä asioita.

        Kävin lääkärillä ja röntgenissä. Pari viikkoa olen odottanut lääkärin soittoa tuloksista, mutta eipä ole kuulunut. Huomenna varaan ajan lääkärille, joka on auttanut meidän perhettä vuosi kaudet. Tuo ensimmäinen kun ei ollut kovinkaan vakuuttava...

        Olen jo niin kyllästynyt näihin kipuihin, että toivon pääseväni leikkaukseen ja jos asteet ovat leikkausta vaativia alempana niin aion silti pyytää sitä leikkausta.

        Tahtoisin vielä tietää, pystyykö ratsastamaan leikatulla selällä? (western-tyyliin miel, mutta englantilainen/ilm. satulaa kelepaa myös)


      • Joko sais kivut pois
        Joko sais kivut pois kirjoitti:

        Kiitos kommentistasi! Minulle on tärkeää kuulla jo leikatuilta kokemuksia ja tuloksia. Olenkin juuri miettinyt, että kuinka paljon todellisuudessa rangan jäykistäminen mitäkin hommaa häiritsee. Tietysti toivoisin, että selkäni taipuisi tulevaisuudessa, mutta se ei estä tekemästä asioita.

        Kävin lääkärillä ja röntgenissä. Pari viikkoa olen odottanut lääkärin soittoa tuloksista, mutta eipä ole kuulunut. Huomenna varaan ajan lääkärille, joka on auttanut meidän perhettä vuosi kaudet. Tuo ensimmäinen kun ei ollut kovinkaan vakuuttava...

        Olen jo niin kyllästynyt näihin kipuihin, että toivon pääseväni leikkaukseen ja jos asteet ovat leikkausta vaativia alempana niin aion silti pyytää sitä leikkausta.

        Tahtoisin vielä tietää, pystyykö ratsastamaan leikatulla selällä? (western-tyyliin miel, mutta englantilainen/ilm. satulaa kelepaa myös)

        Nonniin. Röntgenissä kävin ja terv.keskuslääkärin mukaan tilanne ei ole paljoa muuttunut ja että selälle ei tehdä mitään, korkeintaan pääsisin fysioterapiaan saamaan "jumppa"ohjeet, jotka jo olen saanut.

        Olen aika pettynyt, koska joudun syömään särkylääkkeitä nyt koko loppuelämäni. Tietenkään en toivomalla toivo, että selkäni ei enää taipuisi, mutta parempi se kuin aina kipeä selkä :(

        Minkä takia asteet ovat tärkeämpää kuin välillä kovakin kipu ja kosmeettinen haitta?


      • ):
        Joko sais kivut pois kirjoitti:

        Nonniin. Röntgenissä kävin ja terv.keskuslääkärin mukaan tilanne ei ole paljoa muuttunut ja että selälle ei tehdä mitään, korkeintaan pääsisin fysioterapiaan saamaan "jumppa"ohjeet, jotka jo olen saanut.

        Olen aika pettynyt, koska joudun syömään särkylääkkeitä nyt koko loppuelämäni. Tietenkään en toivomalla toivo, että selkäni ei enää taipuisi, mutta parempi se kuin aina kipeä selkä :(

        Minkä takia asteet ovat tärkeämpää kuin välillä kovakin kipu ja kosmeettinen haitta?

        minulla sama tilanne! on se vähän kurja ajatella kun nyt kerran eletään niin täytyy kärsiä sitten tälläisiäkin kipuja.


    • :)

      Leikkaus tehtiin minulle puoli vuotta sitten, ja harrastan ratsastusta eikä leikkaus ole haitannut harrastustani olllenkaan! Aluksi voi olla vähän hankalaa olla selässä kun ''uusi'' selkä ei ole tottunut tähän kyseiseen liikkeeseen mitä ratsastuksessa tulee :) Lääkärini kehotti pitämään ratsastuksesta puoli vuotta taukoa, mutta aloitin sen jo kolme kuukautta leikkauksen jälkeen (todellinen heppatyttö ei pysty olemaan hevosen selästä kauan erossa;). Jos totta puhutaan, kun aloin köpöttelemmään hevosilla pikkuhiljaa varovasti aloittaen selkäkivut vähenivät hurjasti, koska selästä hävinneet lihaksen, pitkän tauon jälkeen alkoivat kehittyä uudestaan ja tuki titaania selässä! :) Nyt tämän puolen vuoden jälkeen voin sanoa, että selkä tuntuu kuin uudelta eikä tunnu siltä että siihen mitään olisi koskaan tehtykkään! (hyvällä tavalla:) Itse harrastan esteratsastusta 100-110 cm luokissa eikä selkä paljon vauhtia hidasta!

    • osq-salonen

      Minä mietin että pystyykö 1 vuoden päästä leikkauksesta harrastamaan esim. trikkausta, parkouria, jääkiekkoa tai kamppailulajeja? itselleni tehtiin leikkaus 24.8.2011 tyksissä ja liikuntakieltoni siis pitäisi loppua helmikuussa eli 6kk liikuntakielto, mutta kyllä pystyn jo nyt juoksemaan hiukan. Ja myöskin kasvoin pituutta 5cm :) olin 169cm, mutta nyt jopa 174cm :) Pitäisikö leikkauksen jälkeen selän olla vahvempi mitä ihmisellä normaalisti koska on ne 36 6mm ruuvia ja niiden välillä olevat titaani tapit?

      • Kirsti

        Tuota kannattaa kysyä lääkäriltä. Paljon myös riippuu siitä, kuinka paljon selkäsi taipuu, pystytkö tekemään kaikkia liikkeitä.

        6kk liikuntakielto? Lucky you! Eikös se yleensä ole vuoden?


    • :)

      ei mullakaa ole ollut kun se 6 kk liikuntakieltoa, mutta himo urheiliana aloin jo liikkumaan melkeimpä normaalisti alle kolmen kuukauden jälkeen :D
      Ja minä olin ennen leikkausta 170,5 cm mutta nyt sitte ollaan 174,5 cm :P
      pituutta siis löytyy...

    • vilijaana

      Olen tässä lueskellut selkäni kipeeksi näitä skolioosi leikkaus kertomuksia. Eikö ole kellekkään iäkkäämmälle tehty leikkausta. Mulla on myös muitakin ongelmia toki,kulumia ja hermojuuripinteitä jotka kaipaisi leikkausta.

      Kertokaa...

    • Minä vain.

      Heippa. MUlla todettiin skolioosi 13 vuotiaana 2000 ja oli silloin 44 astetta. rintarangassa. halusivat kokeilla kuitenkin korsettia ja sitä pidin 3 vuotta. oikeni silloin tuohon 37 asteeseen. nyt olen 25 vuotias ja asteita taas 45. tämän vuoden on ollut todella huonossa kunnossa. kylkiluut muljahtelee yms.. ja eikä se oikein jaksa mitään..

      Nyt siis edessä leikkaus ja se on jo ensiviikon torstaina eli 15.12... pelottaa oikeastaan jo aika tavalla. ja miettinyt olen vaikka mitä.. leikkaus tehdään Tyksissä... mutta näitä lukiessani on tullut kyllä parempi mielikin jo :)

    • vessasiaa

      Mulle tehdään se leikkaus joskus ensi kesänä, mutta haluaisin kysyä miten ootte päässeet vessaan ? :D Siis pitääkö aina kutsua joku hoitaja että voi mennä vessaan vai voiko sinne mennä esim. vanhempien avustuksella (he ovat aina siellä sairaalassa kun vain vierailuajat sallii). Niin ja menkat, mites ne sujuu siellä sairaalassa?

      • PEltiheikki ruuvit s

        Ei ole edes tarvetta mennä vessaan kun ei sen leikkauksen jälkeen pysty kusta. Luxusta ku saa vaan maata sängys ja hoitaja imee kusirakot tyhjäks. 2-3 päivää ja käyt yhtä notkeasti vessassa kun 75v mummeli.


    • kysymyksiää

      Mulla oli kesällä asteita 37, ja sillon lopetettiin korsettihoito, koska pituuskasvu on loppunu. Tuntuu kuitenki et asteet on lisääntyny, ja haluaisin tohon leikkaukseen. Ainoo mikä mietityttää, on selän liikkuvuus leikkauksen jälkeen. Pelkään, etten voi taivuttaa itseäni mihinkään suuntaan, samalla tavalla kuin korsetin kanssa...

      Leikatut, kuinka hyvin selkänne taipuu nykyään :) ?

    • hepsutyttö

      Moikka ! Leikkaukseen on tasan viikko, vähän tässä jännittää ja pelottaa miten se meneekään.. Eksyin lukemaan muiden kirjottamia tarinoita täällä ja tuli joteki paljo parempi fiilis kun monella sujunut leikkaus hyvin ja toipunut hyvin. Itse harrastan ratsastusta ja kisailen myös, enkä tiedä miten pystyn olemaan ratsastamatta sen 6 kk mikä minulle sanottiin että on ratsastus ja muu rasittava liikuntakielto. Noh jos kaikki kuitenkin hyvin menee niin eiköhän sinne hepan selkään jo aikasemmin varovasti alotellen eksy :) Mutta pari kysymystä siis oisi :) Pystyykö leikkauksen jälkeen käymään vessassa vai miten se homma sujuu ? Oman kannettavan meinasin mukaan ottaa mutta pystyykö siellä missään vaiheessa olemaan koneella jos on niin tokkurassa ?
      Toivotaan että kaikki sujuu hyvin myös kaikilla muillakin jotka leikkaukseen joutuvat !

    • toukokuussa_leikkaus

      No sen ajan kun joutuu teho-osastolla olemaan (yleensä 2päivää) niin ei tarttea vessaa edes miettiä koska letku tungettu rakkoon ja huomaamattasi kuset pussiin. Vuodeosastolla sitten saa mennä vessaan, jos pystyy sinne menemään.
      Minulle kerrottiin nämä jutut ennen leikkaukseen menoa, oma leikkaus toukokuussa vasta.

      Hepsutyttö, tule kertomaan sitten kun pystyt miten leikkaus meni. Missä sinut leikattiin?

    • M 47v

      Moi. Laitanpa tähän kommenttini omasta skolioosi leikkauksesta 30 v sitten. Asteita oli 45 rintarangan alueella. Leikkaus pelotti suunnattomasti.
      Leikkaus meni odotetusti ja se ei oikeastaan paljoa ole eläämääni muuttanut.
      Harrastan hiihtoa, kesällä rullaluistelua, uintia ja tanssia. Olen nämä löytänyt mukaviksi lajeiksi jotka rasittavat selkää sopivasti.

      Kipuja ei ole ollut leikkauksesta toipumisen jälkeen.

      Tsemppiä leikkauspotilaille

    • Rahaton

      AIKUISET JA TE JOILLA EI OLE VAKUUTUSTA!

      Miten paljon leikkaus maksoi, korvasiko Kela edes osan?

      Koska eivät minua suostu vapaaehtoisesti leikkaamaan, saatan aikuisena mennä väkisin, koska en kestä näitä kipuja.

    • hepsutyttö

      Leikkaukseni meni hyvin. Minut leikattiin Kuopiossa, itse olin päivän teho-osastolla ja sairaalassa 10 päivää jonka jälkeen minut siirrettiin paaritaksilla kotiin, koska en sieltä paikkakunnalta ollut, enkä istua voinut kotimatkaani.. kohta leikkauksesta 2 kk ja elän melkein normaalisti tai siis liikun :) mutta mitään liikuntaahan ei saa harrastaa 6 kk :( kerron mielelläni lisää, jos jotakuta kiinnostaa :)
      Tsemppiä muille leikkauspotilaille !

    • tyhmää

      hepsutyttö minkälaista siellä sairaalassa oli ?
      Mua pelottaa se sairaalaolo vaan.

    • aappuva

      mua ahistaa henkeä hirveesti jos istun tai makaan.
      selässä on kohoama(laitoin kirjan siihen ja mahtu sormet väliin)
      ois varmaan syytä huolestua ko on selkäki kipiä

    • ArkkuP.a

      Moikka vaan :) Mullakin leikataan selkä 25.4 . Kun sain kuulla siitä sairaalassa meinäsin OIKEASTI saada paniikkikohtauksen mutta kun ihana lääkärini rauhoitti minua olen ollut hiukan rauhallisempi ....
      Kun minut on leikattu kirjoitan tänne siitä lisää ja uskon että se onnistuu koska yksi taitavimmista lääkäreistä nimeltään Ilkka Helenius leikkaa minut ...
      Jos skolioosisi on yhtä paha tai pahempi kuin minulla ( 50 astetta ) niin onnea sullekkin tulevaan tai ohimenneeseen leikkaukseen ...

    • Heppatyttö

      Edeltävänä päivänä ennen leikkausta menin KYS:siin koska leikkaus alkoi aamulla, enkä sieltä paikkakunnalta ollut. Muakin pelotti, että mitehän siinä käy, sain yöllä hyvin nukuttua ja aamulla heräsin ja kävin vessassa ja ne rupes heti antamaan esilääkkeitä eikä siinä ajassa ehtiny ees ajattelemaan mitään. Esilääkkeet vaikutti nopeasti enkä siitä oikein mitään enään muista, kun nukahin melkein heti. Siitä sitte lähettii leikkaussaliin ja minutkin siis leikkasi Ilkka Helenius! Leikkauksesta siirrettiin teho-osastolle jossa olin päivän, siellä heräsin mutta olin niin lääke tokkurassa, että siinä ei oikei mitää tajua. Sieltä sitte siirrettiin osastolle ja siellä meni ensimmäine viikko melkein aika nopeasti, kun lääkkeet nukutti niin paljon. Itse olin yhteen 10 päivää sairaalassa ja 11 päivänä pääsin kotiin baaritaksilla. Viimeiset 2 päivää alkoivat olla tylsiä, mutta muuten aika meni nopeasti. Sitä sairaalaoloa ei kannata pelätä, se menee nopeasti ja mukavasti :) Sain ite ainaki koko aja ku halusin juomista ja ruokaa ja telkkaria katoin ja mulla oli oma kannettavakin mukana :) Hoitajat olivat mukavia ja hauskoja :) Ne kyllä sai piristettyä jos oli huono olo :) Lääkettäkin sai aina kun pyysi, eikä minua ainakaan missään vaiheessa koskenu nii paljo et olisin kuollu, koska koko aja tuli lääkettä ainaki alku viikkoina :) Elkää stressatko liikaa, hyvin se menee :)

      • 13V

        Tää on ny vähän lapsellinen kysymys mutta kun leikataan yläselkä kasvaako sen jälkeen enää pituutta kasvaako rinnat enää ????


      • Pelottaa!
        13V kirjoitti:

        Tää on ny vähän lapsellinen kysymys mutta kun leikataan yläselkä kasvaako sen jälkeen enää pituutta kasvaako rinnat enää ????

        Joo siis voisko joku kertoo,että missä vaiheessa teille ruettiin kertoo leikkauksesta,ja miten otitte sen ja paljo teillä oli asteita,kun teidän selkä leikatiin? Ja pelottiko ja itkettikö yms.. :/ mulla on asteita tällä hetkellä jotai 43,ja oon kohta 15,niin minkäköhänlainen näköinen todennäköisyys on että mua ei tartteis leikata koska pelottaa että en herääkkään siitä leikkauksesta ja jos vammaudun tai jotai,mut siis en oo vielä mihinkään leikkaukseen menossa mutta pelottaa jos rupee pakenemaan niin joutusin varmaankin... Mut kumminkaan ei ole kasvuikää paljoa jälellä maks. 3v ... Apua mua pelottaa! Ja siis 21.5 saan uuden korsetin kun vanha meni pieneksi,niin yritän pitää sitä enemmän kuin edellistä niin jos se auttaisi:)


    • jiihu:)

      Minulta leikattiin skolioosi pari kk sitten. Laittakaa [email protected] sähköpostia, niin voidaan jutella siitä ja kerron mieluusti siitä. Itse en tähän viiti kirjoittaa.

    • kashmiria

      Rohkeesti kannattaa laittaa tohon ylläolevaan sähkäriin viestiä! Kunnon romaani tulee kun hälle jotai kirjottaa ja paljon vastauksia erilaisiin kysymyksiin!

    • leikkausta pelkäävä

      Heippa!
      elikkäs voisko joku vähä kertoo,että minkälaisia tuntemuksia/tunteita oli ennen leikkausta ja sen jälkeen? Ja minkälaiset kivut oli leikkauksen jälkeen ja pelottiko ennen leikkausta esim. halvautuminen(minua pelottaa) ja kuka teidät on leikannut?minkälaista oli herätä leikkauksesta? Sattuko piikkien/lääkkeitten anto ja kanyylin laitto... Ja miten teitä kuntoutettiin leikkauksen jälkeen?
      oletteko olleet tyytyväisiä leikkaus tuloksiin,taipuuko selkä ihan hyvin? sattuuko selkään enää?
      olis kiva jos voisitte vastailla! ja jos on kuopiolaisia niin voi antaa vaikka s-posti osoitteita,niin voin kysellä tarkemmin!:) ^~kiitti :)

    • Huolehtia

      Mun sisko on ollu nyt vakavan skolioosin takia suoristamassa selkää 3 kuukautta sairaalassa sellasessa vetolaitteessa. Aluks sen päähän ruuvattii ruuvella sellane häkkyrä josta se vetoteline kiinnitetää. Siinä päivällä olevaan laitteeseen lisättiin päivä päivältä aina 1 kg lisää painoa kunnes siinä on puolet omasta painosta eli 13 kg. Päivällä se pystyy liikkumaan siinä laitteessa kun siinä on pyörät. Yöllä sillä on sängyn päädystä lähtevä laite jossa on vaa 5 kg . En tiiä yhtää miten iso sen selän asteet on mutta sen verra kuitenkin että sitä leikkausta ei voitu suorittaa ennen ku selkää on suoristettu ku asteet oli niin isot nyt sisko leikataa ensviikolla ja mua jännitää ihanhirveesti että miten kaikki menee onko teillä kokemuksia tästä hoitomuodosta ?

    • Jonsu

      Moikka,
      Olen nyt 22-vuotias nuori nainen Joensuusta ja minulla on leikattu skolioosi TAYS:sissa 2005.
      Itse jännitin tosi kovasti ja olisin kaivannut tukea ja tietoa eli miulle saa ehdottomasti laittaa s-postia jos haluaa. Vastaan omien kokemuksien mukaan ja olen tukena:)

      [email protected]

    • vähän samaa

      No mulla itellä on tosi lievä skolioosi rintarangassa mut sitte siel on jotenki nikama silleen tavallaan kasassa että se joudutaan leikkaamaan ja samalla korjattais se lievä skolioosi ns. pikkuseikkana siinä ettei sitte pahene. Ite luotan siihen leikkaukseen meinaan iskälle tehtiin vastaavanlainen leikkaus viime syksynä ja sillä oli siis ihan pienestä pitäen ollu selkä vähän väliä kipee tai no siis joskus 12-13 vuotiaana alko itellä alko vasta 14-vuotiaaa mut mulla lähettiin heti tutkimaan ja nyt sitte suunnitellaa leikkausta ja leikkaus tehään joko helsingissä lastenklinikalla tai töölön sairaalassa se vähän riippuu siitä että koska se leikkaus tehään (eli siis että ootanko tässä vuoden kaks vai kolme ennen sitä) ja että paheneeko tää selkä millään tavalla ja tosiaa luotan niin paljon suomalaisii lääkäreihin tääl on kuitenki maailman parhaita lääkäreitä kirurgeja hoitajia fyosioterapeutteja ja kaiken maailman tollasia. Nii ja nytte oon 14-vuotias.

    • laittakaa_Viestiä

      Olen nuori tyttönen ja minulta on leikattu skolioosi tyksissä v. 2012

      vera.jiihu (at) gmail.com

    • Skolioosi
    • kokenut2

      Itsellä todettiin skolioosi kun olin täyttänyt 12v ja käyryyttä oli noin 25 astetta yläselässä. Syksyllä 2004 aloitettiin korsettihoito mikä kesti 2kk kunnes huomattiin että "tavallinen" korsetti pahensi skolioosia joten sitä muokattiin niin että lisäosa laitettiin kaulaan saakka. Keväällä 2005 kun piti Helsinkiin mennä niin käyryys oli pahentunut 80 asteeseen joten päätettiin sitten leikata syksyllä. Ennen leikkausta käyryys oli pahimmillaan 90 astetta. Vietin sairaalassa 10 yötä ja sitten pääsin kotiin. Mutta kouluun en päässyt pitkään aikaan. Selkäkivut olivat niin kovat että syöminen jäi vähiin minkä takia sitten laihduin viikossa 9kg. Olin poissa koulusta puoli vuotta. Pääsin kuitenkin 6luokan kunnialla läpi stipendin kera :) jotkut toipuvat selkäleikkauksesta hyvin ja joillakin on vähän huonompi tuuri nii kuin mulla. Nykyään olen 20v nuori nainen, terve ja leikkauksesta muistona vain arpi ja käyryyttä nykypäivänä jäljellä 38 astetta :)

    • itellä

      on skolioosimutka 50 astetta ja vasemmalla puolella. Ei oo vielä tarvinnu leikata paitsi jos menee 55:een. Onko keltään leikattu 50 asteen skolioosia?

    • Leikkauksen kokenut

      Mulla oli skolioosileikkaus viime joulukuussa.Oon siis 15 vuotta, Silloin oli 78 asteen mutka. Mua pelotti ihan sairaasti se leikkaus, mut ei se ollutkaan niin pelottavaa. Olin 6 päivää sairaalassa ja pääsin sitte kotiin ambulanssi kyydil :) olin koulust poissa tasan kuukauden. Kivut oli aika kovat, mut onneks kotiin sai hyvät lääkkeet mitkä vaikutti nopeest.Aluks selkä ei taipunu mihinkää ja kävely piti opetella uudestaan. Tänä päivään on vähän ärsyttävän jäykkä, mut paljon taipusampi ku alussa. Mulle sanottiin et en saa olla enää ees passiivises tupakoinnis ollenkaa mut en tiiä onks se totta. onks muille sanottu samaa..?

    • hjärtaaa

      Täällä yksi skolioosileikkauksen läpi käynyt. Multa leikattiin skolioosi vuonna 2009, selkäranka oli niin pahasti vääntynyt, että se painoi jo keuhkoja ja sydäntä. Kivut olivat kovat, mutta nopeasti siitä lähti sitten toipumaan. Olin kaksi viikkoa TYKSissä ja kotiin mut vietiin ambulanssilla. Nyt kun tuosta operaatiosta on kulunut jo neljä vuotta, niin harvoin enää edes muistaa koko leikkausta. Joskus kuitenkin selälläkin on huonoja päiviä, jolloin se tahtoo hieman kipuilla, mutta onneksi aika harvoin. :)

      Tuosta tupakoinnista, minulle sanottiin että tupakointi pitää lopettaa (en tosin polta). Ortopedi selitti jotain, että tupakansavu haittaa selän luutumista, kun savua pääsee jonnekin selän kammioihin.

    • skoljoosi

      Täälläkin yksi 19 v tyttö ja skolioosi leikattu 15 vuotiaana. Aluksi jännitti hirveesti ja ärsytti. Jälkeenpäin ajatellen ei ollut yhtään kauhea eikä paha kokemus. .. :) ainoa mikä minua vaivaa on se että näin 4 vuoden jälkeenkin arpeni on tulipunainen ja leventynyt kapeasta viivasta noin 1 cm paksuiseksi, ja kaikki on aina ihan järkytyksissä jja kysyy että mitä on tapahtunu jos ei tiedä... mut ei voi mittää, se on vaan elämää eikä yhtää sen enempää... :) :)

      • skoljoosi

        ni ja se on 33 cm pitkä viiva niskasta alaselkään


      • Aurinko
        skoljoosi kirjoitti:

        ni ja se on 33 cm pitkä viiva niskasta alaselkään

        Hei, tyttärelläni on edessä skolioosileikkaus. Paljonko teillä on tullut leikkauksen myötä pituutta lisää?


      • leikattu
        Aurinko kirjoitti:

        Hei, tyttärelläni on edessä skolioosileikkaus. Paljonko teillä on tullut leikkauksen myötä pituutta lisää?

        Mulle tehtin leikkaus kunboli kutosella eli vuon 2001. Pituutta tuli noin 5cm. Oli niiten tankojen kans kuim ois uuellee opetellu kävelee kun ekan kerran sängyst nous. Oli hitusen jäykkä olo. :D
        Tsemppiä leikkaukseen ja toivottavasti toipuminen sujuu hyvon.


    • epäröivä

      Multa leikattii tossa kesän alussa skolioosi ja mua on jääny mietityttää yks juttu..
      Onko siitä haittaa selälle, jos menee istumaa bussii kuukaude jälkee leikkauksest?

    • frefrefef

      mulle tehhään leikkaus ja asteita on nyt 23 muutta ehkä kahdenvuoden kuluttua leikkkaukseen! näin lääkäri sanoi mulle :) sevaan sano että kipu on pienenpi leikkaukasen jälkeen kun tekee aikasemmin!! nyt kaikki leikkaukseen ja siis olem 13 :) tyytttö

      • apua tarvitseva

        Mulle ollaan mahollisesti tekemässä tämä leikkaus, eikä siinä muuten varmaan mitään olisikaan, mutta harrastan joukkuevoimistelua, missä ilmiselvästi tarvitaan selän liikkuvuutta. Asteita mulla on tällä hetkellä ylämutkassa 49.8 ja alamutkassa noin 50. Rakastan voimisteluu oikeesti tosi paljon enkä millää haluis lopettaa. Onko teillä mitää hajuu mitä samankaltaisia harrastuksia tän selkärangan jäykistyksen jälkeen voi harrastaa?


    • Anonyymi

      Minut leikataan huomenna turussa, ja alan olemaan jo ihan shokki tilassa. En tiedä kauanko leikkaus kestää, ja pitääkö minun jäädä yöksi sairaalaan.

    • Anonyymi

      Klo 10 leikataan minun selkä pelottaa.

    • Anonyymi

      Sain leikkauksen jälkeen lääkettä joka auttoi minulla todella voimakkaasti.

    • Anonyymi

      14 vuotiaana ja sattui tosi paljon, istuminen sattui.

    • Anonyymi

      Voin sanoa että minua särki joka paikkaan.

    • Anonyymi

      Leikataanko nykyään skolioosia eli selän vinoutumia 67-68 viotiailta!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 170
      4649
    2. Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."

      Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi
      Tv-sarjat
      124
      4260
    3. Voi kun mies rapsuttaisit mua sieltä

      Saisit myös sormiisi ihanan tuoksukasta rakkauden mahlaa.👄
      Ikävä
      25
      2790
    4. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      28
      1901
    5. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      23
      1774
    6. Haluan jutella kanssasi Nainen

      Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O
      Ikävä
      15
      1679
    7. Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa

      Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak
      Seinäjoki
      22
      1670
    8. Hermo mennyt sotealueeseen?

      Nyt hammaslääkäriaika peruttiin neljännen kerran. Perumiset alkoi tammikuussa. Nyt uusi aika elokuulle!????
      70 plus
      94
      1625
    9. Haluan tavata Sinut Rakkaani.

      Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu
      Ikävä
      30
      1583
    10. Onko mies niin,

      että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.
      Tunteet
      18
      1531
    Aihe