Kun kutsut kotiisi ruokavieraita, omaa lähipiiriäsi, sukulaisiasi tai ystäviäsi, niin mikä on kattaus, mikä on lempitarjoilusi, miten järjestät niin, että jälkimaku on miellyttävä, ---ja ennen kaikkea: miten saat tunnelman kohoamaan? - Tunnelmahan on tärkein, vai mitä?
Kerro paras ruokalajisi, jos seurassa on yksi kala-allerginen lapsonen, useita laktoosi-intolerantteja ynnä muuta sekavaa !
Taisipa tulla nyt hankala avaus, mutta kun jotain pitää kehittää! :D
Kerro paras ruokalajisi, jos seurassa on yksi kala-allerginen lapsonen, useita laktoosi-intolerantteja ynnä muuta sekavaa !
Taisipa tulla nyt hankala avaus, mutta kun jotain pitää kehittää! :D
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kun itsenikin joskus tekee mieli hernekeittoa, niin kutsun lapsetkin perheineen sitä syömään. Muulloin he eivät saakkaan niin hyvää hernekeittoa. Jälkiruoaksi pannukakku (tehty laktoosittomasta maitojuomasta). Päälle marjoja tai hilloa ja joskus on lisänä kermavaahtoakin. Täysrukiista leipää tuoreena sekä kuivattuna. Leikkeleenä ylikypsää kinkkua. Sitten myöhemmin kahvit ja lapsille maitokaakao. Kahvin kanssa vaikka rommi-rusina jäätelöä. Koska mahat oletettavasti aikatäynnä, kahvin kanssa tarjottava on oltava kevyttä, mutta maittavaa. Yksi lajike riittää.
Hernekeitto:
liota 500g vihreitä kotimaisia herneitä yön yli,
lihaksi rasvatonta sianlihaa pieninä paloina,amerikanpekoni antaa hyvän maun ( ellet halua läskien killuvan keiton pinnalla, niin keitä pekonisiivut kokonaisina ja loppuvaiheessa poistat rasvat ja pilkot lihan pieniksi paloiksi.
Pari porkkanaa kuutioina,
iso sipuli pienittynä.
Loppuvaiheessa muutama maustepippuri joukkoon.
Lisää keittämisen aikan vettä tarpeen mukaan.
Jottei liemi olisi liian vetinen, keiton on saatava seistä ja sakeutua pienellä lämmöllä.
ja porkkanakuutiot antavat keitolle iloisen piristyksen. Minä joskus laitan sen kasvisruokana, ja silloin mausteeksi soijakastiketta ja Provencen yrttejä, sekin on maistuvaa.
hyvän ja tärkeän avauksenha sie panit,tärkeempi ko ihmiset muistaa.
lepposa ruokapöytä pitäs ain olla tavotteena ko syömää ruvetaa arken tai pyhän.
juhlavast katan syntymäpäivän,itsenäisyyspäivän,ja jouluna,sillon on tuvas valkonen liina. sillo myös panen paremmat astiat. syntymäpäivän ja itsenäisyyten on ain kakkua tai leivoksii ja otan napanterit, konajakkii tai likörii tai molempii:)))
mie en mikkää mestarikokki ole, ossaan vaan tehhä karjalaisii ruokii hyvin, niin hyvin että saan niist ain kehuja syöjältä.
nykyaikasii ruokii tekkee toivo, hää ossaa paistaa pihvit ja maustaa ruokii. mie ko käytän vaa suolaa ja pippurii.
en ole sellanen mikskähän sitä hienost sanottaa en nyt muista,sellanen joka nauttii ruuan syömisest,mie ossaan vaa herkutella makkeella,siit mie nautin:))) tavallinen ruoka on vaa vatsantäyttöö varten:))
vaik lapsen taisin osata arvosttaa sapuskaa enenpi. terijoel ko oltii partasen talossa hommissa ,siin talos saatii syyvä isäntäväen kanssa samas pöyässä.
minul ko ol kova nälkä ja lihasoppa maistui hurjan hyvälle, sanoinkin siin syyves emännälle jotta, helevetin hyvvää soppaa. ei tykänt emäntä kehuista vaan anto korvatillikkan:))))
äitin ol kova kiroilemmaa jote se ol tietyst minnuukin tarttunt,mutta viisvuotiaan en viel tienny niitä pahaks.
perjantaina,lauantaina ja sunnuntaina myö syyvää ain tuvas, muute keittiössä. liina on ain pöyällä muttei valkonen. viikonloppuna pannaa kynttilät myös,se on ko merkki ,että aikaa on istuu pöyssä. monast siin parituntii männeekin jutelles.
on vaikea sannoo mite tunnelma tullee, se tullee vaan itestää jutellessa, mukavan seuran kanssa.
ennevanhaa ei saant ruokapöytässsä puhhuu.
mutta nyt saap:))) meil käypkii sellanen pulputus .jehulla on niin paljo sanomista ja mielipitteitä ettei myö toivon kanssa saaha monast suunvuoroo. garbo,edison ja gilda oottaa jehun vieres ko hää tiputtaa ystävillee ruokapalasii. jehu meil on aika paljo tunnelman luojana.:)))
hää on sellanen poika että päivällä heti syötyy hää tahtoo männä viilaamaan,se merkkaa nukkumista.
sitte myö käyvää rapulla ko toivo vettää piipullisen ja männää takas pöytää jutellaa ja syyvää jälkiruokaa. joskus huomataa ollaa viel pöyäs ko jehu herrää tunnin päästä.
minul ei isonpaa joukkoo ole ennää syömäs,myö kolme tai neljä ,jos vaimo on koton. etten ossaa puhhuu oikee isosta illalisesta jossa olis sukkuu ja ystävii koolla.
tunnelma on miun mielestä tärkeempi ko ruoka itessää,oli sitte iso tai pien joukko syömäs. ruoka voip olla vaatimatontakin, mutta rakas seura saap sen maistumaa herrojen herkulta.
terveisin lyyli
Sen toit sinäkin, Lyyli, hyvin esiin!
Se maustaa ruuan ja kruunaa sen, vaikka se olisi joskus vain suuri kulhollinen salaattia, hyvin pieneksi silputtuna kaikki ainekset, rapea salaatti, tomaatit, oliivit, vihreät pavut ja sitten oliiviöljykastike maustaa sen katkarapujen ja savulohen palasten kanssa. Ja valkosipulipatonkia sekä sopivat juomat tietenkin.
Poikani tarjosi fetasalaattikulhollisen, hän osaa tehdä siitä tosi maukasta, ja kun olimme pikkupoikansa synttäreillä, oli kummitäti tullut tekemään kakun, junan muotoisen, jossa veturin perässä pari vaunuakin. Vieraitakin oli paljon, kun oli isovanhemmat ja sisarusten perheet, samoin kummien ja muut läheiset. Sää oli viime lauantaina niin hieno, että voitiin terassilla ruokailla. Äiti ei sitten joutunut niin paljoa tekemään, kun oli apujoukkoja.
Tunnelma oli iloinen, pikkupoika vähän vanhemman serkkunsa kanssa kieriskeli nurmikolla, keinui ja nautti, kun hänelle kuorossa laulettiin.
Tuli tunne, että hän muistaa kaiken tämän vielä, kun on 70-vuotias vaari. Se on jotenkin hänessä, ja vaikuttaa hänen elämäänsä, niin uskon.
kiitos kovast kakku ideasta. mie oikee innostuin siitä,että voiha kakku olla muunkin muotonen ko pyöree. jehulla ol 1 vuotta synttärit niin hänel ol pyöreä kakku.
mutta ens vuonna ko tullee 2 vuotta ,mie teenkin sinun kertoman veturin tai auton, hänel ko on molemmat lelut.kahen vanhan hää jo ymmärtää vissii synttäritkii.
terveisin lyyli
ne vain painettuina sivuilta kermavaahtopäällysteeseen, samoin muistaakseni vaunuissa, jotka tosin lapioitiin lautasille ensimmäisinä.
Viimeisessä vaunussa oli pinnalla pieniä suklaanappeja, jotka näyttivät pikku matkustajilta.
Laulu on minusta hauskaa silloin, kun on paljon innokkaita vieraita laulamassa.
Kyllähän kaikki tuollainen tunnelmaa nostattaa, samoin kuin pikku päivänsankarin kynttilöiden onnistunut puhallus ja taputukset. (Ja tietenkin salamavalojen välähdykset.)
Sinäkin, Lyyli, hyvin kuvasit kynttilätunnelmia.
Huomenta senora lyyli,tuosta korvatillikastasi tuli mieleen tapaus kesalla Tampereella,olimme kahvilla kavelykadulla,sisaan tuli sellainen pieni herran enkeli noin 3v.,vaalea kiharat ja suuret siniset silmat,ihan tippa silmassa ihalin tuota kaunista lasta.lapsonen meni akvariolle kaloja ihailemaan ja sielta tuo herran enkeli huus aidilleen:aitee tul kattoo miten vi...n kaunis kala, jaa tuntui kuin joku olis heittanyt kylmaa vetta niskaani.
ollut sellaisia vieraita joilla on ollut joitakin allergia- tai vastaavia sairauksia. Kaikki ovat voineet syödä kaikkea. Eri asia on sitten jos kaikki haluavat syödä kaikkea. Varsinkin nuoret vieraat valittavat että eivät tykkää siitä ja siitä ruuasta. Mutta silloin saavat olla ilman, ja sillä sipuli!
lapsien lasten kanssa. Eihän niille halua ongelmia,jos kerran on allergia. Nehän saattavat mennä vanhempina ohikin sitten.
koska usein syödään monenlaisia ruokia samalla aterialla.
Lapsella saattaa tulla iho-oireita esim. käsivarsien kyynärtaipeisiin jonkin ruuan syömisen jälkeen. Tai hänen suunsa limakalvolla voi nähdä punaisen läikän.
ole esiintynyt meidän vieraissamme, mutta kuten sanoin, sellaista allergia esiintyy kuin että "minä en tykkää tuosta"!
Olin kerran mukana yksillä kutsuilla, jossa pääruokana oli kalakiusausta suurissa vuoissa. Tämä kala-allerginen lapsi sanoi niin luontevasti sen, ettei hän saa syödä kalaa, kun lääkäri on sen kieltänyt, ettei se herättänyt mitään hämminkiä. Hän sitten lastasi ison kasan pikkulihapyöryköitä lisukkeineen ja voi hyvin.
valmistaa etukäteen paistovalmiiksi
ja sillä välin valmistella salaatit, leivät, voit, leikkeleet, ja juuri noita pikkulihapyöryköitä paljon mahdollisten kala-allergisten iloksi
sekä jälkiruuat järjestykseen.
Kahvi- ja teetarjoilun voi sitten tehdä myöhemmin.
Tervetuliaismaljaa kun juotiin, annoin pikkupojallekin jalallisen lasin omenamehulla puolilleen täytettynä, ja kyllä hän näytti olevan siitä onnellinen. -Samanlainen kuin isoillakin.
Ja silloin tarvitaan sipulia ja kermaa. Ja tietenkin mausteita.
Hyvä mielikuvituskaan ei sen jälkeen ole pahitteeksi!
Maittava kastike pihveille ja perunoille!
tarjoilu kun tulee kylään eri-ikäisiä eikä pahan kallis
Huomasin kysymyksen ja yritän minäkin laittaa lusikkani tähän soppaan.
Pienet lihapullat,- ei kastikkeessa, vaan vadilla, kuumina tarjolla, - erilaisia leikkeleitä, suolakalaa, keitetyt perunat, tai muusia, joka on helpompi pitää lämpimänä, salaattia, tomaattia, kurkkua, porkkanaraastetta, nakkeja, tai pikkuprinssejä, ja tietysti sekä vaaleaa että tummaa leipää. Juomaksi maitoa, piimää, vettä ja lapsille mehua tai sitä niin rakasta kokista.
Kaikki katetaan seisovaksi pöydäksi, varataan tarpeeksi istumapaikkoja ja ehkä tilaa laskea lautanenkin jollekin tasolle.
Näin on menetelty useilla kutsuilla ja menestys on taattu. Lapsetkin löytävät pöydästä haluamaansa ja kaikille on jotain.
Hienosteleva lisää pöytään erikisempaakin tarjottavaa, mutta eiköhän tässä ole perustarpeet hyvään tarjoiluun joka on vaivaton valmistaa ja helppo tarjota.
Jälkiruuaksi kahvia ja täytekakkua, lapsille taas oma juomansa.
Kahvin kanssa sama kuin ruoankin, tarjotaan mikä tuntuu itsestä hyvältä, mutta aina ei tarvita sitä kahdeksan sortin tarjoilua.
Tietenkin, jos haluatte aterioida juhlavasti, saman pöydän äärellä, kattauksineen kaikkineen, tämäkin valikoima käy, mutta silloin on varmasti rauhallisempaa jos ruoka tarjoillaan pöytään, tai katetaan samalle pöydälle.
Perheen kesken on kiva kokoontua syömään hyvää keittoa, makujen mukaan, ja jälkiruokana marjapuuro tai kiisseli. Tästä tavasta perheeni pitää.
Kaikki tulivat ravituiksi, tunnelma nousi, "skrattsalvor" aina välillä...
Vahinko, jos yhteisiä juhlahetkiä laistetaan. Niissä tehdään muistoja.