Taas oli mummelilla kontrolli ,tuonne lääkäriin tänä aamuna,lähdin oikeastaan hyvällä mielellä,koska tiesin sokeri arvot hyviksi ja muutkin arvot ovat pitkään olleet hyvät,ohitusl. jälkeen on elämä ollut hyvää,olen ruokatottumukset kääntänyt ylös alaisin,syön terveellisesti,siitä asti,kun sanottiin ,että 4 suonta on tukossa ja leikkaus on edessä.Verenpaine oli hyvä ,niin eiköhän se taas pahoittanut mieleni,koska liikakiloja on,rutkasti,olen hänelle siitä maininnut,että joka kerran ei tuu kuin paha mieli,kun on yrittänyt ja monta kertaa pudottanut nuorempana,varmaan oman painoni. Mä en yksinkertaisesti jaksa,ja aina kun lääkäri sanoo asiasta,luuleeko se tai hän ,että en itse sitä tiedä,ja kuinka vaikeaa se on.Minä en lähde poppa konsteihin mukaan,koska tiedän että syön liian paljon sitä terveellistäkin ruokaa,ei ole muuta ongelmaa,v a i n r u u a n m ä ä rä. Siinä koko pulma!Minun pitää vain itse se ratkaista.
Lääkäri
Kontrolli
12684
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
...että lääkärit nykyisin sanovat luomista: "Leikkaa ne itse pois". Eihän siitä ole kymmentäkään vuotta, kun lääkärit paasasivat suu vaahdossa, miten vaarallisia luomet voivat olla.
Minulla on iso luomi takana polvitaipeessa. En edes näe sitä kunnolla, mutta terveyskeskuslääkärin mielestä minun pitäisi poistaa se itse. - Minä käytän kyllä jatkossakin yksityisiä lääkäreitä. Heille kehtaa ainakin sanoa, että itsehän minä tämän maksan.
Samassa veneessä olen sikäli ,että painoa pitäisi pudottaa jos aikoisi olla ihannepainossa. Minäkin syön terveellisesti ja välttelen sokeria ja rasvoja ,mutta kun tulee syödyksi liikaa kulutuksen nähden. Ei tule niin paljon sellaista liikuntaa,että se kuluttaisi.Pitäisi syödä kuin lintu,mutta kun ruoka on hyvää....
Toisaalta isä sanoi ennen ,että se on vaivainen lintu joka ei siipiään kanna,joten kun omat kilomme kannamme niin olkoon.
Sain painoa putoamaan 7 kiloa, mutta tilalle kipeän polven. Liikuin nimittäin niin paljon, ettei nivel kestänyt. Kun polvea valitin, niin lääkäri sanoi, että kiloja pitäis karistaa. En muuten ole lihava. Nyt ne 7 kiloa on tullut takaisin, kun ei voi lenkkeillä. Uin, joogaan, jumppaan, mutta ei se kuluta samalla tavalla,ja syömättä en halua olla.
Olin laihduttanut yli 10 kiloa. Tapasin vanhan tuttavani, ja hän sanoi: "Olet aika lailla lihonnut".
ilmestyi uusi ihminen, joka tarkemmin katsastettuna oli laihduttanut Eila, pitkä, kaunis nainen nyt, 50 kiloa pudottaneena. Silloin yksi naisista tokaisi: "Sinähän olet vain varjo entisestään!"
Niin kävin ja lääkäri sanoi, että miten on sen viinan laita! Kauhistus, punaisena mietin, että juu eilen join kaksi valkoviinilasia ja toissa päivänä varmaan samoin. Kotona rupesin tosissani ajattelemaan, että alkoholistiako se minusta rupeaa tekemään. Olin niin kiukkuinen, että en enää sille lääkärille mene. En mielestäni käytä liikaa alkoholia, mutta se lekurin asenne... Jukra, olen tarpeeksi vanha tietääkseni, milloin käytän ja milloin en! En totisesti siihen jotain pientä terveyskeskuslekuria tarvitse!
Meillä oli jonkinlainen vuositarkastus. Kaikkia pyydettiin menemään terveydenhoitajan haastatteluun. Jokaikinen palasi haastattelusta punaisena kiukusta. Terveydenhoitaja oli vastavalmistunut, kuulusteli ihmisiä kuin rikollisia ja antoi elämänohjeita 40-60-vuotiaille. Kun näin, miten kiukkuisia kaikki olivat, peruin aikani, enkä mennyt sinne ollenkaan. (Pelkäsin omia reaktioitani.)
Kyllä kai minunkin elämäntavassani olisi korjattavaa, mutta en minä suostu jonkun vastavalmistuneen terveysmoralistin tuomittavaksi. Mieluummin käyn Painonvartijoissa kuin kuuntelen saarnaa liikakiloistani.
Voi työtänsä nämä terveysihmiset vain tekevät ja heidän tehtävänsä on opastaa ihmisiä terveempään elämään.On meistä itsestä kiinni jatkammeko entiseen malliin vai olisiko mahdollisesti tarve muutokseen.Eivät he tahallaan ketään syyllistä tai terrorisoi.Kukin tekee työtänsä.
Oli tuollainen väliaikatarkastus. Minulla todet-
tiin muutama vuosi sitten krooninen paksusuolen-
tulehdus. Oli verikokeet otettu pari viikkoa ennen.
Lääkärissä käynti oli nopeaa. Hän katsoi testi-
tulokset. Totesi kaikki muut arvot hyväksi, mutta
tulehdusarvo on hieman korkealla ja se siitä.
Kiitos ja näkemiin. Ei mitään tutkimuksia sen suh-
teen. Tuntui turhalta koko käynti.
Tapasin kerran parivuotta sitten tuollaisen tur-
han tärkeän tohtorisnaisen. Menin silloin lääkä-
riin poskiontelotulehduksen vuoksi. Tohtori kuun-
teli ja kyseli, tupakoinko. Sanoin lopettaneeni
vuosia sitten ja siitäkös saarna alkoi. Hän piti
esitelmän siitä, kuinka minun on turha tuudittau-
tua uskomaan, että syöpä on voitettu. Se kuule-
ma tulee joka tapauksessa. Olin vihainen ja enkä
ikinä halua sen lääkärin pakeille.
Onneksi tuollaisia lääkäreitä on vähemmän.
Jos onnistuu suututtamaan 50 ihmistä, niin on syytä ajatella, miten asiansa esittää. Totta kai he tekevät työtään, mutta on erilaisia tapoja ilmaista oppimiaan asioita.
Viimeksi, kun kävin vastaavanlaisessa haastattelussa aloin terveydenhoitajan suosituksesta noudattaa kolesterolin vuoksi tiukkaa dieettiä. Kahden vuoden kuluttua kolesteroliarvot olivat nousseet hälytysrajalle, eli reilusti yli vanhan suositusarvon. Minulla kolesteroli on perinnöllistä, eikä dieetti vaikuttanut siihen yhtään mitään.
Kuten sanoin, käyn mieluummin Painonvartijoissa. Siellä on hyviä vinkkejä terveelliseen ravintoon ja painon pudottamiseen ilman lihaskatoa. Olen nk. kunniajäsen, mutta vuosien saatossa paino on taas hiukan noussut.
Joka ammattiin mahtuu myös näitä asiattomasti käyttäytymättömiä.Uskon että tämä oli yksi.Ei lääkärin tai hoitajan välttämättä tarvitse olla mukava ihminen vaan työnsä osaava ja asiallinen.Kaipa näitä ihmissuhdetaitoja opetetaan jo koulutuksessa.Ei tunnu vaan kaikki jörrikät niitä omaksuneen.Täytyy myöntää että itku silmässä olen useimman kerran lääkäriltä tullut.Mutta ei neuvoista ja kysymyksiatä saisi loukkaantua.He joutuvat hoidon kannalta kysymään ikäviäkin asioita.
...ole ollut, että sieltä itku silmässä tarvitsisi lähteä. Kerran kyllä suutuin poikkeuksellisen häijylle silmälääkärille niin paljon, että keskeytin koko tilaisuuden ja ärähdin: "paljonko olen velkaa". Sitten lähdin tieheni, ja hän huusi vielä perääni jotakin ilkeyksiä. Ihmettelin kyllä jo aikaa tilatessani, miksei hänen vastaanotolleen ollut jonoja, kun kaikille muille silmälääkäreille oli. Hän oli tökeryydessään aivan omaa luokkaansa. En luottanut häneen sen vertaa, että olisin ostanut hänen määräämänsä lasit, vaan menin toiselle lääkärille. (Resepti olikin aivan erilainen kuin sillä ensimmäisellä.)
Käyn yleensä yksityisellä lääkärillä. Heillä on oma bisnes hoidettavanaan, joten he harvoin ovat asiattomia. Muuten heiltä loppuvat asiakkaat. (Asun pääkaupunkiseudulla, joten täällä on valinnanvaraa ja terveyskeskukset toimivat joskus huonosti.)