aamukaste alastomilla varpaillani,
ensimmàiset sàteet kasvoillani,
perhonen lentàmàssà vierellàni
ja pieni kàsi kàdessàni
kosteus tunkee kengistàni,
eikò aurinko koskaan nouse?
hiivattiin siità òtòkkà
ja mità sinàkin siinà roikut?
hento tuuli sivelee poskiani,
tanssittaen lehtià hiuksissani,
vàrien loisto salpaa hengitykseni
ja syksyn kauneus saa hymyn nousemaan huulilleni
tuuli raastaa poskiani
lennàttàen roskaa naamalleni,
syksy ei ole koskaan minua inspiroinut,
eikà inspiroi
lumihiutaleet satelevat hiljalleen,
ne tuntuvat kylmiltà kielellàni
tàhtitaivas kaartuu ylleni
vetàen minut mukaansa ikuisuuteen
lumi tuiskuaa naamalleni,
jààtàen poskeni koviksi
maailman pimeys murtaa sydàmeni
saaden minut tuntemaan pieneksi
tunnen tuksujen ympàròivàn maailmani,
huomaan kukkien alkavan kukoistaa!
kuulen kevààn ensimmàsen viserryksen
ja hukuttaudun sen lempeààn sointuun!
aina vaan loskaa....
mutta ei se mitààn, kohta on jo kesà...
ensimmàiset sàteet kasvoillani,
perhonen lentàmàssà vierellàni
ja pieni kàsi kàdessàni
kosteus tunkee kengistàni,
eikò aurinko koskaan nouse?
hiivattiin siità òtòkkà
ja mità sinàkin siinà roikut?
hento tuuli sivelee poskiani,
tanssittaen lehtià hiuksissani,
vàrien loisto salpaa hengitykseni
ja syksyn kauneus saa hymyn nousemaan huulilleni
tuuli raastaa poskiani
lennàttàen roskaa naamalleni,
syksy ei ole koskaan minua inspiroinut,
eikà inspiroi
lumihiutaleet satelevat hiljalleen,
ne tuntuvat kylmiltà kielellàni
tàhtitaivas kaartuu ylleni
vetàen minut mukaansa ikuisuuteen
lumi tuiskuaa naamalleni,
jààtàen poskeni koviksi
maailman pimeys murtaa sydàmeni
saaden minut tuntemaan pieneksi
tunnen tuksujen ympàròivàn maailmani,
huomaan kukkien alkavan kukoistaa!
kuulen kevààn ensimmàsen viserryksen
ja hukuttaudun sen lempeààn sointuun!
aina vaan loskaa....
mutta ei se mitààn, kohta on jo kesà...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.