Siis tämmöset ihmiset ärsyttää! Otetaan koira, ja huomataan ettei aika - ohops - riitäkään!!??!! Eikö voisi miettiä ETUKÄTEEN?
Otettu lemmikkipalstat.netistä:
Rotu ja sukupuoli: Howawarttin ja puolanvinttikoiran sekoitus, uros
Tiedot: Joudumme luopumaan mukavasta koirasta ajanpuuteen vuoksi. Ikää hänelle on kertynyt jopa puoli vuotta, eli kehityskelpoinen yksilö on hän.
Tälle pojalle ei "laiska" koti kelpaa. Hän tarvitsee AKTIIVISEN ja asiantuntevan kodin. Aktiivisella tarkoitan kotia missä harrastetaan tokoa, jälkeä tai agilityä. Olisi myös hyvä olla kokemusta palveluskoiraroduista.
Pienenä ongelmana siis on irtainten tavaroiden repiminen yksin jäädessä. Tämä vuoksi tarvitaan koiralle paljon aivotoimintaa, jotta saa purkaa loppumattoman energiansa johonkin.
Siis TOSI osaajat ja ostajat, ottakaa ihmeessä yhteyttä. Tässä on Aivan loistava koira tokoiluun, erittäin vastaaottavainen, ottaa paljon kontaktia ja oppii nopeasti. Itsellä ei vaan pinna riitä enää. Soittele pian.
Hyvä koti hintaa tärkeämpi. Soita niin saat kuvia sähköpostiin ja lisätietoja. Haluamme myös nähdä uudetomistajat ennen päätöstä.
Yhteystiedot: Heidi 040 773 13 15 (22/8/2005)
Otettu lemmikkipalstat.netistä:
Rotu ja sukupuoli: Howawarttin ja puolanvinttikoiran sekoitus, uros
Tiedot: Joudumme luopumaan mukavasta koirasta ajanpuuteen vuoksi. Ikää hänelle on kertynyt jopa puoli vuotta, eli kehityskelpoinen yksilö on hän.
Tälle pojalle ei "laiska" koti kelpaa. Hän tarvitsee AKTIIVISEN ja asiantuntevan kodin. Aktiivisella tarkoitan kotia missä harrastetaan tokoa, jälkeä tai agilityä. Olisi myös hyvä olla kokemusta palveluskoiraroduista.
Pienenä ongelmana siis on irtainten tavaroiden repiminen yksin jäädessä. Tämä vuoksi tarvitaan koiralle paljon aivotoimintaa, jotta saa purkaa loppumattoman energiansa johonkin.
Siis TOSI osaajat ja ostajat, ottakaa ihmeessä yhteyttä. Tässä on Aivan loistava koira tokoiluun, erittäin vastaaottavainen, ottaa paljon kontaktia ja oppii nopeasti. Itsellä ei vaan pinna riitä enää. Soittele pian.
Hyvä koti hintaa tärkeämpi. Soita niin saat kuvia sähköpostiin ja lisätietoja. Haluamme myös nähdä uudetomistajat ennen päätöstä.
Yhteystiedot: Heidi 040 773 13 15 (22/8/2005)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Näitä tapauksia tulee, kun nämäkin palstat ovat täynnä koirien paritusilmoituksia tyyliin:
"me niin haluttais meidän mukavasta koirasta tehdä pentuja, että itse saatais yksi, kun on niin mukava, kiltti ja tervekin on ollut, eikä mitään rekisteröintejä haluttais, kun ei me mitään harrastettais sen kanssa kuitenkaan, ja se meidän koira on uros, kai narttunsa tarjoava vois sitte hoitaa ne loput ylimääräset pennutki?"
Sitten näitä "ylimääräisiä" työnnetään kaikille vähänkin kiinnostuneille nimellisillä kustannuksilla: "voittehan aina myydä pois jos ei aika riitäkään, tai muuten maistu."
Hassua miten voi koira olla "loistava Tokoon, oppii nopeasti", mutta sitten omistajan "pinna ei enää riitä"?
Tämä on jo yhteiskunnallinen sairaus. Kun pinna palaa vaimolle/miehelle - erotaan, kun pinna palaa lapselle - raha käteen ja pois silmistä, kun pinna palaa koiralle - pannaan kiertoon.
Kuka jätti kertomatta näille uusavuttomille, että kun pinna palaa, siihen on yleensä joku syy, jota täytyisi ruveta miettimään ja ratkomaan.
Haloo uusavuttomat! Pinnan polttaminen on normaalia elämää, jonka kanssa on opittava selviämään.
Haluaisin tuoda esille tälläisen asian: pitää muistaa, että kun ollaan ottamassa koiraa, KUKAAN ei ajattele "meille tulee yliaktiivinen koira, joka tuhoo kodin, jollei sen kanssa koko ajan ole joku kotona...". Yleensähän ihmiset ajattelevat, että pentu saattaa pureskella jotain pientä ollessaan yksin tms.. Mutta sitten kun sattuu kohdalle tuollainen ilmoituksen kuvailema koira, niin on siinä ymmärrys ja hauskuus kaukana... Sehän olisi aivan loistavaa jos tietäisi etukäteen millaisen koiran itselleen saa, vaan kun se ei ole mahdollista... Siksi niin valitettavan usein lukee juuri em. ilmoituksia. Jos koira saa itselleen sopivamman kodin (jossa resurssit ovat riittävämmät) sillä, että se myydään/annetaan pois, niin mikä siinä on niin kauheaa?? En tarkoita sitä, että heti kun tulee ongelmia, niin koira heti uuteen kotiin, ei, vaan jos kyseessä on ns. ongelmakoira ja omistaja on yrittänyt jo parhaansa. Edelle olevassa ilmoituksessakin käy selvästi ilmi, että omistaja haluaa koiralleen vain hyvää ja harkitsee varmasti tarkkaan kenelle koiransa luovuttaa.
...ja valmistua pahimpaan.
Kysyä itseltään olenko minä valmis huolehtimaan tulevasta koirasta?
Jaksanko minä?
Onko minulla aikaa?
yms.
Ei suinpäin vain rynnätä ottamaan pentua!
Ja usein nämä ilmoituksen koirat on juuri tämän puoli tai vuoden ikäisiä...eli täysin pentuja, mikä pentu ei olisi riehakas?
Pitäisi miettiä aina vähän nenäänsä pidemmälle, jokainen pentu on innokas ja vaatii älyttömästi aikaa, vaatii koulutusta, rakkautta, hellyyttä...
Vaativat rodut(saku, rotikka, yms. yms.) osaavat käyttää aivojaan ja todella usein ne jossain vaiheessa hajottelevat asuntoa ja kokeilevat niitä hermoja ihan todenteolla.
Tämä tiedetään! Miksi ottaa sitten sellainen koira, kun tiedetään et se jossain vaiheessa elämäänsä tekee niin(on lottovoitto jos ei tee)?
Sekarotuinen on täynnä yllätyksiä ja ihmisen pitää ymmärtää se et se koira ei aina ole se pieni ja lutunen pentu...
Pitäisi jo ennen pennun ottamista miettiä entäs sitten jos se tekeekin näin ja näin?
Eli pitäisi ajatella...mitä jos meille tuleekin yliaktiivinen koira, joka tuhoo kodin, jollei sen kanssa koko ajan ole joku kotona..
Tietenkin on koiralle aina parempi päästä osaamattomista käsistä osaaviin, ja mitä pikimmin sen parempi! Toisaalta miksi niiden osaamattomien käsiin pitäisi joutua ollenkaan?
Nykyään saa kyllä liikaa lukea näitä ilmoituksia, joissa ihan pentuikäisiä ollaan työtämässä uuteen kotiin. Perusteet ovat sitten sellaisia, jotka itse tulkitsisi aivan normaaleiksi pennun elkeiksi. Ei osata, tai edes viitsitä yrittää kestää/kouluttaa vaan myydään heti pois. Koirat kun eivät synnykään tokomaisterin paperit tassussa ja ole aktiivisia vain silloin, kun omistajille sopii. Koira teettää työtä ja sen pitäminen maksaa, mikä näyttäisi monille tulevan yllätyksenä. Eikä koiraa pidä ottaa jos preferoi parketin naarmuttomuuden tai joidenkin design huonekalujensa/vaatteidensa arvon koiraa korkeammalle. Nykyään myös suht usein törmää kyselyihin siitä, minkä rotuisen voisi ottaa, kun perheessä on allergiaa - ja ostamisesta on siis kyse, ei testilainasta. Oma osastonsa ovat sitten nämä tapaukset joissa lapset ovat kinunneet koiraa, ja sitten otetaan metsästysrotuinen "kun isä on vähän ajatellu sillä metsästää". Vuodenvanhaa esim. Norjanharmaata sitten myydään pois, kun on lapsia purrut = kovapäinen käyttökoira ollut lähinnä pikkulasten riepoteltavana, isän vielä vain ajatellessa.
Yleisin koirista luopumisikä lienee juuri niillä paikkeilla, kun koiralla todennäköisesti on uhmaikä. Siinä vähän alle tai yli vuoden ikäisenä siis. Eli siihen asti pärjätään/siedetään kun koira on saavuttanut täydet mittansa ja kokeilee taas rajojaan innokkaammin. Ehkä se pieni suvanto ihan selkeän pentuuden ja tämän murrosikävaiheen välillä sitten hämää osaamattomia omistajia (nyt se on rauhoittunut), ja kun vastahankaisuus taas pulpahtaa pintaan ei koiran kanssa enää jakseta yrittää.
Muuttaminen ei voi olla kuin tekosyy koirasta luopumiselle, ellei nyt ihan mannerta vaihdeta. Samoin se, että muutamassa ilmoituksessa on annettu koiraa pois syntyvän vauvan tieltä - koiran iän paljastaessa, että se on otettu tämän raskauden ollessa jo hyvin tiedossa. Kyllä ihmiset tosiaan osaa!
Tuossa oli paljon asiaa "erk". Olen samoilla linjoilla.
Joku kyseli aikaisemmin millainen on yliaktiivinen koira. Tässä esimerkki: Koira teki muutaman kuukauden ikäisestä asti koko elämänsä ajan aina tuhojaan jäädessään yksin kotiin. Söi mm. sohvan, tapetit, lattiaa jopa lavuaaria kaikki minkä vain irti sai. Oli aina kuin höyryveturi, se ei rauhoittunut koskaan, koulutus ei siihen auttanut. Ei osannut käyttäytyä sisälläkään vaan hyppi kirjaimellisesti seinille... Tämä on tosi tarina. En suinkaan tarkoita että ilmoituksen koira olisi juuri tällainen...
Kenellä on siis resursseja pitää tuollainen koira?? Rehellisesti sanottunu? Ja tuon esimerkki koiran kanssa yritettiin vaikka mitä, lopulta se pääsi kotiin joka oli kuin sikolätti, eikä siellä ollut väliä vaikka koira teki mitä. Sopiva koti tälle koiralle.
Ja minä en todellakaan pidä siitä, että koirista luovutaan vähin perustein, ehei, koirat ovat minulle todella tärkeitä ja itse en varmaankaan pystyisi luopumaan koirastani vaikka mikä olisi. Halusin vain tuoda esille tällaisenkin näkökulman.
kun koira otetaan hetken mielijohteesta. Onhan se nätti pikku karvapallo, mtuta entäs kun kasvaa, ja alkaa vaatimaan niin tulee "ajanpuute"
Jotenkin minusta tuntuu, että tälläisten ilmoitusten määrä on kasvanut hurjasti?! Tai tuntuuko vain siltä.